Puhelimen tyhjennystä.

Opin eilen vihdoinkin tyhjentämään puhelimestani kuvat tietokoneelle ja löysinkin sieltä vaikka mitä kivoja kuvia. Puhelimen kameralla tulee kuvailtua aika paljon enemmän kuin kameralla, koska se on paljon nopeampi kaivaa esiin tarvittaessa.

Odoteltiin kotona silmäleikkausta.

Vaavi-Luigi, hymy herkässä.

Leikkauksen jälkeen.

Muutama päivä leikkauksen jälkeen silmää kesti jo vähän pitää auki.

Smurffi-Luigi löysi nukkumapaikkoja mistä vaan!

Vähän väsyneet tarkastuskäynnin jälkeen palaamassa kotiin!

Silmän tarpeeksi parannuttua sai ottaa jo kaulurin pois!

Vauvva.

Reissussa. Olin matkalla menossa viemään Luigia takaisin kasvattajalleen, mutta hymy löytyi tarvittaessa.

Viimeinen päivä, kun oon nähnyt Luigia ihan livenä.

Tyynyn valtaaja.

Eräs rauhallinen sunnuntai.

Sylivauva.

Piti lähteä töihin, mutta joku änkes syliin.

Joku reipas juhannussiivooja....

Liten Luigi.

Kuljin läpi aavikon, kahlasin läpi kuusikon 

Seilasin yli aavan meren, mutta mistään en löytänyt onnea 

Mitä nyt jaan? Mitä nyt jaan? 

Vaikka kuinka koetin nähdä ja ymmärtää paremmin 

Ehkä sittenkin ymmärtämättä, vois olla helpommin

Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee 

Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu 

Läpi yön lauluni sulle, se kaikuu järveltä kaskeen 

Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu 

En tiedä oonko enää sun

  Kuningasidea - Pohjolan tuulet

Blogia pidempään lukeneet muistaa Luigin, mutta päätinpä kirjoitella siitäkin, jos uudemmat eivät tiedä. Luigi-aiheiset postaukset voi etsiä tunnistelistasta oikeasta alareunasta. 

Viime marraskuussa meille saapui brasilianterrieri, jonka tulevaisuuden varalle oli suunniteltu näyttelykehien kiertelyä, tokoa, agilityä ja rallytokoa.  Harrastaminen alkoikin hyvin, ehdimme käydä peto-kurssin ja treenata agilityä itseksemme. Pari kuukautta sitten huhtikuussa vein Luin takaisin kasvattajalleen, koska Timi ja Luigi eivät tulleet toimeen ja niiden välinen elämä oli yhtä tappelua. Sen jälkeen en blogissa hirveämmin ole kirjoitellut Luigista, vaan jatkoin elämää Timin kanssa ja olen touhunnut sen kanssa harrastusjuttuja enemmän kuin ikinä ennen Luigin tuloa. Olen onnellinen Timin kanssa, nauran päivittäin sen hölmöilyille, otan kuvia kun se nukahtelee eri paikkoihin, stressaan järsittyä ihoa.

Siitä huolimatta ikävöin Luigia aivan suunnattomasti. Päivä päivältä on helpottunut sen asian kertominen, että kyllä, Luigi joutui lähtemään meiltä. Yksinkertasesti olen syynkin useimmille kertonut, joillekin en, koska ei asia mielestäni kaikille edes kuulu.

Luigin lähdön jälkeen vaikein ilta oli, kun avasin huoneeni oven ja päästin Timin sinne. Se oli ollut eristyksissä eikä ollut ollut kanssani moneen kuukauteen huoneessani. Silloin ihan oikeasti viimeistään tajusin että ei, Luigi ei ole täällä enää, vaan Timi on. Se oli vaikein hetki, mitä tässä parin kuukauden aikana on ollut. 

Kunnes, sunnuntaina katselin kuvia Luigista juhannukselta, joita kasvattaja oli laittanut kennelin sivuille. Luigi oli niin iso. Sen pää oli jykevöitynyt, koira oli kasvanut. Kerännyt lihasta. Koira näytti niin tyytyväiseltä, onnelliselta. Juoksi vapaana ja leikki muiden koirien kanssa. Hymyillen katsoin onnellista koiraa, mutten voinut olla ajattelematta, että Luigin pitäisi olla täällä. Minun kanssa viettämässä juhannusta. Kerjäämässä minulta grillimakkaroita. Kehää kiertämässä juhannusnäyttelyssä. Tokokurssilla. Treenaamassa pk-lajeja. Nukkumassa vierelläni. Järsimässä lahkeitani. 

Kaipaan sitä kaikkea niin paljon, ettei sitä voi edes sanoilla kuvata.

Harrastuskurssi : PK-lajit

Torstaina 19.6. meillä oli harrastuskurssilla vuorossa pk-lajit. Sitä kertaa olin odottanut ehkä kaikista eniten, enkä flunssasta huolimatta voinut sitä sitten jättää väliin. Ensin meille kerrottiin teoriaa sekä jaettiin vihkonen palveluskoiralajeista ja sen jälkeen alettiin testaamaan eri lajeja.

Ensimmäisenä kokeiltiin jälkeä. Jokainen kävi tallaamassa jonkun pituisen jäljen koiralleen, kun koirat odottivat autossa. Tein Timille suoran, ihan lyhyen (jotakuinkin 10 metriä) olevan jäljen. Alussa se meni jäljen alkupäähän ihan hyvin, mutta eksyi helposti jäljeltä. Käytin houkuttelua nyt ensimmäisellä kerralla ja jossain puolessa välissä jälkeä koira tajusi homman jujun ja löysi loppu"tallaukselle" ja siellä olevalle ruokarasialle.
Nenää T käytti koko harjoituksen ajan hyvin, oli vähän hermostunut ja ihmetteli muutenkin uutta paikkaa. Tätä tullaan kuitenkin harjoittelemaan varmasti uudelleenkin. :-)

Tässä välissä koirat pääsivät autoon, kun menimme tallaamaan aluetta hakua varten. Tässä vaiheessa aloin miettiä paljon tätä koirajuttua. Kuten on varmasti kaikille selvää, koiraharrastuksessa mulle yksi tärkeä elementti on sen sosiaalisuus. Siellä me n. 10 ihmistä tallattiin metsää, oli kylmä ja välillä satoi vettä, mutta kaikki oli hymyssä suin. Ai että mulle tuli hyvä mieli. :)
Teimme harjoituksen niin, että ensin koira tutustui maalimiehiin joista toinen lähti juoksemaan metsään kutsuen koiraa tyyliin "Timii, täällä, mihin mie meen, Timppaa" ja me odotettiin T:n kans. Kun maalimies meni piiloon, niin sanoin Timille "ukko" ja silloin lähdettiin etsimään, että mihin se ukko on mennyt. Eka harjoituskerta meillä epäonnistui, koska Timi päätti alkaa kakkatauolle ja tutki kaikkea muuta. Lopulta ukko kuitenkin löytyi ja vau - sillä oli vaikka mitä hyviä herkkuja mukanaan, Timi oli ihan innoissaan. Toinen maalimies löytyi jo helpommin. :-)

Viimeisenä mentiin testaamaan esineruutu. Pienelle alueelle piilotettiin kolme esinettä, ja kun koira nuuhkaisi niitä, niin hirveät kehut ja palkat. Tässä mulla ois voinut olla naksutin käytössä, mutta harmillisesti jätin sen kotiin. Timille näytettiin selvästi esineet, heiluteltiin niitä ja heitettiin sitten johonkin kohti. Ensin Timiä meinas kiinnostaa vain aiempana tutkimassa käyneen nartun hajut, mutta kyllä se sitten löysi jokaisen esineen. Tätä pitää jatkaa enempi kotona!

Tykkäsin tästä pk-kerrasta juuri niin paljon kuin olin ajatellutkin. Se oli aivan rakkautta ensi silmäyksellä. Timin kanssa tullaan jatkamaan näitä harjoituksia kotona ja tulevaisuudessa omistan toivottavasti koiran, jolla on vielä enemmän intoa puuhailla näiden hommien parissa ja ehkäpä ne pk-kilpailuoikeudetkin. Suosittelen kyllä kaikille, että käykää tutustumassa lajiin, jos mahdollista! Kunhan vaan varaudutte siihen, että siellä keskellä metsää vesisateessa voidaan olla se kolmekin tuntia, kun harjoitellaan. :D

Koska et voi ikinä omistaa liikaa vihreää.

Ainoa varsinainen "merkkituote", mitä käytän itselläni tai koirilla, on Hurtta Collection. Hurtan tuotteet ovat kohdallani olleet aina varsin laadukkaita, käytössä koirilla on ollut ulkoilupuku, panta ja valjaat. Tänään eläinkaupassa käydessäni piti kotiuttaa panta, joka sopii meidän aiemmin ostamiin valjaisiin. Yleensä kannatan yksityisiä/pieniä yrityksiä, jotka tekevät pantoja ja muita koiratarvikkeita, joten vaihtelua tämäkin!

Vihreä on ihan Timin oma väri ja näillä varusteilla pärjätään pitkälle. Meiltä löytyi aiemmin vain puolikurkkareita, tuo on nyt ensimmäinen pistolukkopanta, joten tarpeeseen tuli!

Luonnetta testaamassa.

Tänään oli edessä kauan odotettu luonnetesti. Jotain ennakkoarvioita mulla oli, mutta lopulta päätin olla jännittämättä ja katsoa vaan mitä eteen tulee.

Luonnetesti 15.6.2014, Loue (Tervola)

Tuomarit Jari Keinänen ja Reijo Hynynen

Jatibin Don Timi

LTE +140, laukausvarma

TOIMINTAKYKY +1 kohtuullinen

Tuomarin kommentti: Liikkui pimeässä huoneessa hyvin, löysi aika nopeasti. Kelkkaa pelkäsi enemmän.

TERÄVYYS +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Tuomarin kommentti: Hyvin rehellinen, ei aggressiivinen. Tuomarin ei tarvitse miettiä, että nappaako koira lopulta sormista kiinni, vaan Timi otti avoimesti vastaan.

PUOLUSTUSHALU +1 pieni

Tuomarin kommentti: Halua puolustaa löytyy. Kelkkakokeessa Timi puolusti ensin laumaansa, mutta kelkan lähestyessä meni minun taakse 'piiloon' ja luotti siihen, että "äiti hoitaa".

TAISTELUHALU -1 pieni

Tuomarin kommentti: Välillä vähän taistelee. Erikoiskokeessa (tuomari sekä minä yritimme leikittää - ei leikkinyt) ei yhtään, mutta vähän esim. kelkkaa vastaan. Voisi olla enemmänkin, joten sitä pitää ruokkia, jolloin koiraa on helpompi kouluttaa.

HERMORAKENNE +1 hieman rauhaton

Tuomarin kommentti: Vähän kuormittuu, hyvät arjen hermot. Vähän puhaltelua, liikehdintää, hermoilua testin aikana.

TEMPPERAMENTTI +3 vilkas

Tuomarin kommentti: Mieli ei tee tepposia, havainnoi oikeisiin asioihin, havannoi terävästi oikeaan aikaan.

KOVUUS +1 hieman pehmeä

Tuomarin kommentti: Ei ihan ehtinyt toipua edellisestä järkytyksestä, kun toinen tulee jo vastaan. Muistaa jonkun verran, jää jumimaan. Pehmeyttä hieman enemmän kuin kovuutta, joka tekee koirasta käsitellessä helpomman.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuomarin kommentti: Koira on avoin, ei mielistele, rehellinen, päästää ihmisen luokseen, luottaa. Ei mitään ongelmia.

 LAUKAUSPELOTTOMUUS +++ laukausvarma

Tiesin Timiltä puuttuvan taisteluhalua ja siinä kun yritettiin koiraa leikittää, niin sanoin lopulta että ei tämä kyllä kotonakaan leiki ikinä, yksi lelu on sellainen josta se tykkää, joten lopetettiin siihen. Kelkkakokeessa se alkoi haukkua kelkkaa tosi aikaisessa vaiheessa ja tosiaan lopulta siirtyi taakseni hihnan mitan päähän "karkuun". Ei meinannut lähestyä kelkkaa ollenkaan ja sain aika kauan houkutella, että se tuli kelkan luokse.

Uhkaavan ihmisen hyökätessä meitä kohti Timi haukkui ja siirtyi siinäkin taakseni. Palautui nopeasti ja lähti ihan hyvillä mielin miehen mukaan.

Tynnyritesti oli yllätys, koska Timi kiskaisi siinä itsensä koko hihnan mitalta karkuun eikä meinannut lopussa millään lähestyä tynnyriä. Se oli selvästi koko testin kamalin juttu. Pimeässä huoneessa löysi minut aika pian, kun kutsuin pariin kertaan.

Laukauksissa ei mitään ongelmaa. Siinä mieleen painuneimmat jutut testistä, olen kyllä tulokseen tosi tyytyväinen. :) Tiibetinspanielit ry:n sivuilta kun katsoo tuloksia, niin ne ovat vaihdelleet miinustuloksista +150:een, joten en osannut yhtään odottaa että millaiset pisteet me saataisiin.

Koiraihminen?

Vivas-nettisivustolla oli uutinen otsikolla "Koiraihmiset - 21 merkkiä siitä, mistä tunnistat kuuluvasi niihin". No, ehottomasti piti lukea uutinen ja päätin kommentoida vähän väitteisiin, että miten ne meillä menee. :) Katsotaan kuinka monta väitteistä toteutuu meillä!

1. Jokaisen takkisi taskussa on vähintään kaksi kakkapussia.

Ei. Ne on meillä yleensä aina hukassa, jonkun kassin tai pussin pohjalla ja etsin niitä joka kerta julkisille paikoille mennessä. Asumme niin metsässä, että Timi tekee yleensä aina suuremmat tarpeensa metsään, josta en niitä suoraan sanottuna viitsi kerätä (anteeksi kaikki.....). Katujen varrelta kerään ja kaupungissa todellakin!

2. Lattiallasi ei loju mitään ylimääräistä, koska koirasi tekisi pesän sinne.

Ei. Lojuu kyllä. Timi on päässyt pahimman vaiheen ohi jo. Pentuna se tosiaan kaivoi pesän ihan mihin vaan...

3. Kaikki vaatteesi ovat täynnä karvaa ja kuolaa, samoin koko asuntosi.

Kyllä. Timi on aivan tajuton kuolaaja, yäk.

4. Tiedät miten kauan pitää olla hengittämättä sen jälkeen, kun olet kerännyt koirankakan maasta, jotta haju ei tule nenään.

 Ei. Mikä haju? Oon ehkä jo tottunut siihen, koska en tunnista erityisemmin mitään koiranpaskan hajua. Paitsi jos se on sisällä, nimim. pissakakkapentuajat yäk.

5. Sinulla ei ole henkivakuutusta, mutta koiralla on.

Ei. Kummallakaan meistä ei ole henkivakuutusta, normivakuutus Timillä on.

6. Kun rahat alkavat olla tiukalla, olet enemmän huolissasi koiran ruoasta kuin omasta.

Kyllä.

7.  Puhuttelet helposti ihmisiä käskemällä. Istu! Odota! Ei! Ei saa ottaa!

Kyllä. Välillä nolottaa, kun käsken kavereita, kuin koiria... Onneksi se on lähinnä huvittavaa eikä kukaan siitä loukkaannu.

8. Tunnistat muut koiraihmiset ainoastaan heidän koiristaan. Koirista, joiden nimen muistat toisin kuin omistajan, jota et itse asiassa ole ikinä kysynytkään.

Kyllä. Tämä on niiiiin totta. Mulla on puhelimessakin ihmisten numerot nimillä "Pihka", "Uno", jne. jotka tosiaan ovat niiden koirien nimiä.

9. Et syö lattialla etkä laske lautasta tai lasia lattialle koskaan. Et edes niiden luona joilla ei ole koiria.

Kyllä. Timi on kyllä ihan kärppänä paikalla, jos lautasen unohtaa jonnekin.

10. Annat rakkautta ja läheisyyttä enemmän koirallesi kuin läheisillesi.

Niin ja näin. Olen kyllä aika kova antamaan läheisyyttä myös läheisilleni, joten sanoisin tähän ei.

11. Kaikki ystäväsi ja kollegasi tietävät milloin koirallasi on ripuli ja milloin se oksensi viimeksi.

Ei. Puhun avoimesti esim. siitä onko Timi tehnyt tarpeensa, mutta vain ja ainoastaan perheelleni ja koiratutuilleni. En selitä asioita ihmisille, joita ei kiinnosta. En miekään kovin innostuneena kuuntele sitä että jonkun lapsella on ollut vatsavaivoja viimeiset kuus päivää, koska en osaa jakaa omia kokemuksia asiasta.

12. Ystäviltäsi saadut lahjat ja kortit liittyvät aina jollain lailla koiriin.

Ei. Paljon olen saanut koirajuttuja, kieltämättä, mutta olen ihan onnellinen jos välillä saan jotain muutakin. Minun elämässä on kuiten paljon muitakin tärkeitä juttuja, kuin koirat! Yhtään koirajuttuja väheksymättä, kaikki kirjat, lehdet ja koirien lelut on aina iloisia yllätyksiä. :)

13. Kamerassasi on enemmän kuvia koirista kuin esimerkiksi pyramideista joilla vierailit.

Kyllä. Kamerassani ei ole muita kuvia, kuin koirakuvia.

14. Jos koirasi ei pidä jostain ihmisestä vaikka koirapuistossa, niin huomaat olevasi vaistomaisesti samaa mieltä.

Ei. En ole muistaakseni törmännyt vielä yhteenkään ihmiseen, josta Timppa ei ois tykännyt.

15. Puet talvella koiran lämpimämmin kuin itsesi.

Kyllä. Timiä ei tarvitse pukea, mutta huomasin Luigin meillä asustaessa että puin sille haalarin, takin, pipon, jne. jolloin koira ei palellut, mutta itse palelin. :-D

16. Ruoassasi on aina vähintään yksi koirankarva.

Kyllä. Vähintään 11, sanoisin mieluummin. Vihaan sitä, ihan oikeasti. Töihin mennessä löydän aina eväistäkin niitä karvoja, mistä niitä oikein tulee?

17. Annat koirasi nuolla kasvoja, mutta jos jollakulla jossakin on vähänkin flunssan oireita, niin peset käsiäsi maanisesti.

Ei. Timi on vihdoinkin oppinut, ettei se saa nuolla kasvoja. En tosin saa mitään kohtausta muiden flunssistakaan, vaikka välillä ehkä pitäisi.

18. Et näe autosi pelkääjänpaikan ikkunasta ulos, koska se on täynnä kuononjälkiä.

Ei. Timihän matkustaa boksissa, joten tätä ongelmaa ole.

19. Missä tahansa oletkin, muistutat ihmisiä, että sinun pitää lenkittää koira vielä tänään.

Kyllä. Olen aina menossa lenkille, ja valitettavasti muistan mainitakin siitä erittäin usein.

20. Puhut samalla tavalla koirallesi kuin ihmiset puhuvat lapsilleen.

Kyllä. Edelleen, aina. "Mitä mamman poika, niinkö voooi pikkuista!"

21. Koirallasi on yli 10 lempinimeä. Suurin osa niistä on epämääräsiä äänteitä peräkkäin kuten Pusimusimuii tai Tsikipiu.

Kyllä. Ei lisättävää. :D

Paikkansa piti 11/21.

Kuinka moni väitteistä pitää paikkansa Sinun kohdallasi? :)

Molemmat kuvat; syksy 2011.

Jopa on laiska, kepeämpi päivä, sellainen, jona ei viitsi edes viheltää.

Blogissa onkin eletty hiljaiseloa aika pitkän aikaa! Ei olla tehty paljoa mitään, koska on ollut kamalat helteet ja kesätyöt ovat vieneet kaiken aikani. Viime viikolla ei käyty harrastuskurssilla, kun ei sinne ehditty, mutta huomenna ollaan menossa ja ohjelmassa on muistaakseni toko ja rallytoko. Ensi viikolla pk-lajit ja parin viikon päästä sitten mejä. Pakko sanoa, että niitä kertoja odotan kyllä vielä enemmän kuin huomista!

Kesäkuussa meillä on ohjelmassa luonnetesti (tulevana sunnuntaina!), harrastuskurssikertoja, tipsulenkkejä, jne. Lisäksi olen itse talkoilemassa Juhannusnäyttelyssä ja Agilityn maajoukkuekisojen karsinnoissa. Touhua siis kesätöiden lisäksi riittää, mutta onneksi välillä ehtii treffailla koirakavereita ja nollata ajatuksia juttelemalla samanhenkisen ihmisen kanssa.

Tavattiin siis Pihkaa, samaa suomenlapparia, jota nähtiin kolmisen viikkoa sitten. Timi pysyi erittäin hyvin lähellä ollessaan vapaana ja paini P:n kanssa ihan täysillä. :)