Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita

Rauhallista ja onnellista uutta vuotta jokaiselle♥

Kiitos vuodesta 2013, se oli hieno. 

On ollut mukava nähdä, kun blogi on kerännyt lukijoita ja tekstit ovat saaneet kommentteja, jotain ihmistä kiinnostaa tämä meidänkin elämä!

Vuosi sitten en ois uskonut, että vietän tätä vuodenvaihdetta kahden koiran kanssa, mutten voisi olla yhtään onnellisempi tällä hetkellä :-)

Ps. Luigi halus esitellä purukalustoaan, eilen siltä lähti viimeinenkin maitokulmuri, jes! ♥

24 vko

Luigi on ollut meillä jo reilut 6 viikkoa, huh! Aika menee hirmu nopeasti. Tässäpä uusinta rakennekuvaa, viime viikolta unohdinkin koko homman.

24 vko // 8.3 kg // ?? cm

Harmi kun ei olla tuota säkää nyt mitattu, ois mukava tietää minkäkorkuinen tuo koira tällä hetkellä suurinpiirtein on.

Vuonna 2014..

TIMI

- lisää koiramiittejä

- tavataan enemmän kasvattajaa ja muita D-pentuja

- taas mätsäriosallistumisia niin paljon kuin mahdollista

- parit näyttelyt

- verijälki

- yritetään saada selvyys iho-ongelmiin

- ja ylempään liittyen: toivon Timille mahdollisimman tervettä vuotta

- josko myöskin paino saataisiin takaisin sinne kuuden kilon kieppeille

- harjailua, hemmottelua, silittelyä, rapsutuksia hirmuisesti // ne on niitä juttuja mistä Timppa tykkää!

LUIGI

- sosiaalistumista // erityisesti kulkuvälineet (bussi, juna)

- koirakavereita

- mätsäreitä

- muutamat näyttelyt // tammikuussa Lahden pentunäyttely, ja siitä eteenpäin virallisia näyttelyitä

- perustottelevaisuuskurssi toukokuussa

- agilityn alkeita // alkeiskurssi ?

- rallytokon/tokon alkeita, turhaakin turhempia temppuja

- verijälkikokeilu

- myöskin Luin haluan olevan mahdollisimman terve!

Nää on kuitenkin vain ajatuksia, en jaksa elää ensi vuotta kokoajan miettien mitä pitäisi tehdä, vaan menen päivä kerrallaan ja tehdään poitsujen kans niitä juttuja mitkä hyvältä tuntuu. :-)

PS. Jos kirjoittelette blogiinne omia tavoitteitanne vuodelle 2014, niin laittakaa kommenttiboksiin linkkiä, niin käyn mielelläni lukemassa!

Rapsuta koiraa kerran, niin ei sinulta enää työtä puutu.

Meillä on kerrankin ollut vähän erilainen viikko, kuin yleensä. Jouluaattona ei touhuttu koirien kanssa sen kummempia. Käytiin pitkällä metsälenkillä (molemmat vapaana, jes!) ja koirat sai avata omat pakettinsa, joissa oli muutama purutikku, ei sen kummempaa. Luigi meinas seota sitä pakettia avatessa, hah. :D

Keskiviikkoiltana perhetuttumme tuli käymään meillä, mukanaan 7-viikkoinen poikavauva sekä kaksi koiraa, ranskanbulldoggi (miten se kirjoitetaan?) ja amstaffi. Tää amstaffi on sattuneista syistä meille tuttu muutaman vuoden takaa ja olipa ihana nähdä miten kovasti se koira oli kasvattanut massaa ja saanut samalla järkeä päähänsä. ;) Timi oli hirmukiinnostunut ranskiksesta, mikä ei yllätys ollutkaan, koska kyseinen koira oli narttu. Luigi taas oli vaan ihmeissään, kun oli niin paljon hälinää. Alussa se meinas vaan haukkua ja komentaa muita, mutta sitten alkoi kutsuminen leikkimään.
Vierailu oli tosi mukava ja hyödyllinen, koska meillä ei nyt Luigin aikana ole ketään koirallista ihmistä käynyt.

Torstai-iltana siskoni lähti kaupunkilenkille, ja koska olin itse hirmuväsynyt, niin annoin hänelle Luigin lenkkiseuraksi. Kotona vähän jänskätin, että miten Lui käyttäytyisi, koska se on kulkenut kaupungin hälinässä meillä ollessaan ainoastaan minun seurassani. Se oli kuitenkin suhtautunut yllättävän hyvin muihin ihmisiin, koiriin ja autoihin, ainoa ongelma sillä on tällä hetkellä hihnassa vetäminen, jota koitan kovasti kitkeä pois.

Tänään olikin edessä pitkään odotetut Kinkunsulatusmätsärit, jonne molempien poikien kanssa oli tarkoitus mennä. Kuitenkin viimeyönä aloin voida huonosti ja aamun vietin pää vessanpöntössä, joten mulla ei käynyt enää mielessäkään lähteä päiväksi mätsäreihin, vaan kääriydyin peiton alle nukkumaan. Harmittaa vaan, että nyt meillä ei ole yksiäkään mätsäreitä ennen Lahden pentunäyttelyä, joihin on enää kolmisen viikkoa aikaa. Lähdetään sinne sitten ilman kunnollista treeniä, apua.

Vielä yksi jouluinen kuva ennen vuoden vaihdetta!

Toteutuiko vuoden 2013 tavoitteet?

19.4.2013 julkaisin tällaisen postauksen, jossa kirjasin vuoden 2013 tavoitteita ylös. Nytpä päätin vähän tsekkailla, että miten ne ovat toteutuneet vai ovatko ollenkaan.

1. Näe kasvattajaa ja muita D-pentuja enemmän.
-Kasvattajan kanssa ollaan oltu paljon yhteyksissä puhelimitse ja e-maililla, mutta nähty vain kerran ja yhtäkään D-pentua en ole tavannut! Otetaan tää siis tavoitteeksi taas vuodelle 2014.

2. Käy kaikissa mätsäreissä, minne pääset.
-Parit mätsärit jäivät välistä, yleensäkin silloin kun oli niin paljon muuta menoa. Keväällä kuitenkin aika ahkerasti kierrettiin ja Timi pääsi sosiaalistumaan.

3. Näyttelyt.
-Näköjään tavoitteena on ollut näyttelykäyttäytymisen oppiminen ja sitten itse näyttelyt. No, treenattu ollaan paljon. Kaksista näyttelyistä saatiin tulostakin, EH ja ERI. Kahdet näyttelyt jäi sairastelun vuoksi väliin.

4. Lisää koiramiittejä.
-Että mitä? Hävettää myöntääkin miten vähän me ollaan tavattu yhtään ketään.

5. Luoksetulo varmemmaksi.
-Tässä meni hurjan hyvin kesällä/syksyllä, mutta naapurin narttujen juoksujen aikaan Timi karkas ihan minne halus ja ihan milloin halus ja otettiinkin sitten 15 m:n liina apuun, jossa Timi saa juosta "vapaana".

6. Lisää kaupunkikiertelyä.
-Kyllä! Ainakin jossain onnistuttiin. :)

7. Opettele Timin kanssa rauhoittumista.
-Harjoiteltavaa on vieläkin, mutta uskoisin, että tää on helpottanut. Enää näyttelyissä/mätsäreissä ei tarvitse piipata ja härveltää niin paljon ympäriinsä ja kaupungilla ihan sama juttu. Välillä voi ottaa ihan rennosti vaan.

8. Totuta Timi paremmin lapsiin.
-Joo, lasten kanssa tuli oltua myös. Kyllähän tuo meinaa ihan ylikierroksilla käydä, mutta rauhoittuu, kun mamma vähän ärähtää. Hieno poika. :) Timihän on myös sellainen yksilö, että se jaksaa olla rapsuteltavana, venyteltävänä ja vanuteltavana ikuisuuden, joten lapsetkin saa sen kans tehdä tuttavuutta!

Kaikin puolin vuosi oli Timin kohdalla hyvä, ja ensi vuonna yritetään toteuttaa tänä vuonna toteutumatta jääneet haaveet! Vuoden 2014 tavoitteet kirjailen tännekin ylös ennen vuoden vaihdetta. :)

Kahdenkeskinen aika, part. 1

Luigin tulon myötä oon huomannut yhä useammin miten tärkeää on viettää molempien koirien kanssa myös sitä kahdenkeskistä aikaa. Vaikka rakastankin hetkiä metsäillessä, kun molemmat koirat ovat mukanani, niin yhtä paljon nautin myös rauhallisista lenkeistä Timin kans kahdestaan ilman jokasuuntaan pomppivaa terrieriä. ;)

Tänään lähetin Luigin isoveljeni mukaan lenkille ja aloin itse touhuilemaan Tiki-tikin kanssa. Se seuraili, kun tein sille iltaruoka-annosta, mittasin ja punnitsin. Syötyään Timi meni tyytyväisenä nukkumaan, sillä ei ollut kiirettä yhtään mihinkään.

Yhtä asiaa Timi rakastaa ihan yli kaiken, tämän parissa se voisi viettää ikuisuuden. Ei tarvita kuin harja, kampa ja omistaja, joka jaksaa silitellä ja harjailla minuutista toiseen, niin Timppa on tyytyväinen.

But we shared a moment that will last till the end

Räntäsade, väsyneet jalat. Tulehtuneet poskiontelot, uusi treeniliivi ja pipo. Taskut täynnä nameja, toisessa kädessä naksutin. Kaksi ympärillä juoksentelevaa koiraa. Vihellys ja luoksetulo. Kaksi hienoa koiraa. Maailman hienoin lenkki.

 En enää muista, mikä näiden kuvien alkuperäinen idea oli, mutta halusin julkaista ne silti. 

Ihanaa viikonloppua kaikille ♥

//en tiedä mitä näille kuville kävi, lisäsin picmonkeyllä tuon vesileiman ja samalla näihin näköjään tuli joku oma kontrastijuttu, edes minä en korosta värejä näin hirmuisesti!

Materialismionnellisuutta

Ihan ekaksi, Luigi halus lähettää terveisiä, että messarista ostetut lelut ei kestä yhtään mitään.

Sitten tekstin otsikkoon.

Pyysin tänä vuonna joululahjaksi kahta asiaa: Luigille näyttelyhihnaa ja itelle treeniliiviä. Hihnahan tulikin jokunen viikko sitten, ja liivi tänään. Tilasin sen Ilowillasta ja olin tosi tyytyväinen palveluun! Valitsin liiviksi tollasen violetti-mustan, Berra Prolightin. :) Taakse vielä painatus ja avot!

Oonkin koko illan istuskellu tää päällä!

Tosi huonot  kuvat, mutta eiköhän tää tuu näkymään blogissa vielä.

Muuten tänne kuuluu peruselämää. Timppa opettelee rallytokoa, Luigi temppuilee turhia. Yritän saada isin joku päivä kuvaamaan niistä videota!

 Luikeron toinen alakulmuri irtos tänään, vielä ylhäältä vois molemmat lähteä! Ja toukokuun käyttäytymiskurssille ilmoitin L:n kanssa, sitä innolla odottaen :)

Ps. Mulla on sellanen fiilis, että mun pitäis oikeasti perustaa meille se facebook-sivu näille turhille jutuille. 

Mitä mieltä ootte?

5 kuukautta

5 kk // 7.5 kg // ?? cm

Helsinki-viikonloppu

Monien blogista olen lukenut pitkiä - ja lyhyempiäkin - postauksia messarista, joten en jaksa ite sen kummemmin kirjoitella!

Oli hieno viikonloppu, tapasin tuttuja ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin (voi sitä hämmennyksen määrää aina välillä), tuhlasin rahaa, söin paljon pikaruokaa (hyi ei pitsaa enää ikinä), opetin isälleni miten metrossa matkustetaan, ostin metrilakuja, myöhästyin junasta vaikka juoksin siihen tuhatta ja sataa, kävelin kilometrejä ja vielä lisää kilometrejä, ikävöin omia hauvojani, kuvasin paljon koiria, arvostelin koirat ja ihmettelin tuomarin valintoja, päätin etten ostaisi mitään, mutta ostin silti (kasan pehmoleluja, Luigille takin, turvavalon, yliäänipillin ja pipon, eli kaikki tuli kuitenkin tarpeeseen).

Olin hirmuväsynyt, nauroin ja itkin muiden puolesta. Elin muiden mukana sitä onnistumisen tunnetta, kun oma koira osasi jotain. Kävin juttelemassa eri oppilaitosten myyntipisteillä, osallistuin moniin arvontoihin, ihmettelin kallista kahvia ja leipää (3 euroa kuppi ja 7.50 ruisleivästä?!), näin miten sotakoirat ja kaverikoirat toimivat.

Viikonloppu oli siis aivan mahtava. Oon kuitenkin onnellinen, että illalla mennään hakemaan meidän vauvat kotiin♥ Seuraava pidempi reissu sitten tammikuussa, kun lähdetään Lahteen pentunäyttelyyn! Nyt on hyvä hengähtää. Kiitos kaikille! ♥

Hello,

pikapostaus vielä ennen kuin lähdetään kohti lentokenttää ja Helsinkiä, iik! On tätä viikonloppua nyt odotettukin, joten ihanaa että se vihdoin koittaa!

Toissapäivänä (10.12.) Luigilla lähti ensimmäinen kulmuri, jee! ♥ Eilen vietiin pojat hoitolaan ja aika ihmeissään ne sinne kyllä jäivät. Kokoajan mietin, että miten siellä menee, mutta ehkä tuonne reissuun päästessä osaa irrottautua. Nyt kun oon kotona ollut tämän aamun ja eilisillan, niin onhan se outoa, kun ei tarvitse huolehtia kenestäkään, eikä kukaan käperry syliin. :/

Tämän viikonlopun blogi siis viettää hiljaiseloa, mutta ensi viikolla palataan taas kirjoittelemaan! Pysykääpä kuulolla, tällaisia postauksia olisi luvassa..:

- tapojen muuttuminen koirien myötä
- maksimimäärä koiria, jotka voisin omistaa, ja miksi?
- miten Timi on muuttunut Luigin tulon myötä?

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

21 vko & kuulumisia

Viime viikolla olin kipeänä, joten koirakaverit, match show ja näyttelytreenit jäivät meidän osaltamme välistä. Kuvia ja postauksia tulee harvakseltaan, koska pakkasta on keskimäärin -30 astetta, eikä tee mieli lähteä ulos kuvailemaan. Ollaan siis pääasiassa sisällä opeteltu temppuja Luttisen kans ja Timi on toiminut hyvänä henkisenä tukena, eli tuijottanut vieressä kun toinen temppuilee, heh. Jos yritän Timpan kanssa tehdä jotain, se katsoo mua ilmeellä "i don't care" ja huokaisee syvään. Rallytokojuttuja se on kuitenkin jaksanut touhuta ihan innoissaan.

Keskiviikkona pojat lähtee hoitolaan, sillä me lähdetään isän kans torstaina iltapäivällä kohti Helsinkiä, pe-su vietetään Helsingin Messukeskuksessa koiraillen. Onko joku lukijoista menossa Koira2013-tapahtumaan? :) Minua saa kyllä ehottomasti tulla kiskomaan hihasta, jos huomaa minun siellä pyörivän! Brassi- ja tipsukehät meinaan mennä katsomaan ja kuvailemaan, ja muuten vaan pyöriä paikan päällä.

Miljoona postausideaa päässä, mutta koulukiireiden vuoksi ne siirtyy vielä vähän eteenpäin. Ulkoasua olen muutellut, enkä ole vieläkään siihen ihan tyytyväinen, mutta annetaanpa sen nyt olla. Kirjoittelen aina kun ehdin ja viikottainhan pitää laittaa tää rakennekuva, kuvassa siis 21 viikon ikäinen penne:

21 vko // 7.6 kg // ?? cm
Kuva on hirmurakeinen ja koira näyttää kauttaaltaan harmaalta ainakin mun näytöllä, mutta jospa siitä jotain näkee. Aika hienosti näköjään myös tuo toinen takajalka, hahha.

Postissa saapui tänään myös Luikerolle oma Piuhaputiikin hihna. Timin hihnan näkee täältä, Luigilla on nyt samantyylinen, mutta eri väreillä.

Melkein alkoi jo naurattaa, kunnes..

Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille,

toivottelee Tiki-tiki ja Luttinen ♥

20 vko

20 vko // 7.2 kg // ~37 cm

Tän viikon ohjelmassa koirakavereita, näyttelytreenejä ja match show, jee! Pysykääpä kuulolla :--)

Kaikki feispuukin omistavat henkilöt, käykää tykkäämässä ja autatte kodittomia koiria ja kissoja! Vaikka näin joulukuun alkamisen kunniaksi.

Ihanaa sunnuntaipäivää! :)

Ei lisättävää.

Kuten olen usein aiemmin jo tainnut mainitakin, ei meidän perhe ole mikään "koiraperhe". Kolmesta sisaruksestani varmaankin kaikki tykkäävät koirista, mutteivat ymmärrä näyttelyistä, ruokinnasta tai koiran aktivoinnista tuon taivaallista. He eivät ymmärrä, miten voin kuluttaa kaiken aikani ja kaikki rahani koirien parissa, jos en puuhaillen, niin lukien koira-aiheisia kirjoja tai nettipalstoja. Kuitenkin he kaikki kyselevät myös koirien kuulumisia samalla, kun kysyvät omiani. He tykkäävät huomionkipeästä Timistä ja sylivauva Luigista.

Olen myös kertonut, miten minun ja vanhempieni koirienkoulutustavat eroaa toisistaan ja sanonut, ettei perheeni mielellään viettäisi lauantaipäiviään näyttelykentillä tai näyttelyreeneissä, mutta viikko toisensa jälkeen ajamme isän kanssa ohjattuihin harjoituksiin. Vanhempani kuljettamisen lisäksi myös auttavat minua koirien lenkkeilytyksessä, jos tarve niin vaatii ja tukevat taloudellisesti, jos en meinaa saada jotain tärkeää juttua maksettua. He kyselevät suunnitelmiani koirien kanssa ja ymmärtävät sen, että vaikkeivat he koiria aiemmin halunneetkaan, niin jos olen 100 x onnellisempi ja virkeämpi koirien parissa, niin miksipä en saisi toteuttaa haaveitani.

Isäni alkaa pikkuhiljaa jo tajuta näyttelyistä jotain ja osaa mätsäreissä tuulettaa minunkin puolestani. Isin oli opeteltava käyttämään järkkäriä, jotta minusta ja koirista saisi edes joitain yhteiskuvia ikuistettua. Hän on ollut molempia koiriamme hakemassa ja hakuhetkellä olen nähnyt hänenkin silmiinsä syttyvän palon, kun hän seurailee meille muuttavaa pentua. Ne hetket ovat olleet hienoja.

Ystävistäni useat tykkäävät koirista, mutta eivät joko omista sellaista tai paneudu niihin niin paljon kuin minä. Useammin kuin kerran olen kuullut kyselyjä siitä, miten jaksan ikuisesti koirankarvoja aamumuroissa, aamukuuden herätyksiä ja jatkuvia lenkityksiä ja ulkoiluja. Tiedän kuitenkin myös kavereideni ymmärtävän koirien tärkeyden: joku tykkää koripallosta, minä tykkään koirista. Joku tykkää viettää iltansa ulkona, minä tykkään katsella leffoja kaksi koiraa sylissä. Koirankarvat pullassa on ihan perusjuttua, ei siitä enää jaksa tehdä niin suurta numeroa kuin alkuaikoina. En kerkeä ikinä meikata tai laittaa hiuksia, koska juoksutan koiria aamuisin pihalla, muttei se minua haittaa, olen niin tottunut siihen. Näin on hyvä olla.


Yksi positiivinen puoli koirien omistamisessa on aina se, että tapaa uusia ihmisiä. En voisi kuvitellakaan elämääni enää ilman näitä ihmisiä, joita olen koirajuttujen parissa tavannut. Musta on hienoa olla koirahommissa mukana, jokainen ihminen joka siellä on, rakastaa koiraansa enemmän kuin mitään. Joskus mätsäreissä kysyin isältä: "Tiedätkö mikä näitä kaikkia koiranomistajia yhdistää?" Vastausta ei kuulunut, kunnes kerroin sen: "Joka ikinen ihminen ajattelee omansa olevan se paras, vaikka se hyppisi kehässä kahdella jalalla ja olisi enemmän kiinnostunut pussailemaan tuomaria, kuin seisomaan nätisti paikoillaan." Toivon, että se olisi totta, koska on toki niitäkin, joita meriitit kiinnostaa enemmän kuin se itse koira.

Tän postauksen piti kertoa taustajoukoistani koirahommissa, jolla kiittäisin kaikkia ihmisiä, mutta tästä tuli fiilistelypostaus. Toivottavasti hyvä tunne välittyi.
Kiitän kuitenkin perhettäni, joka jaksaa kanssani siivota koiranpissoja lattialta, imuroida, lenkittää koiria, kuluttaa bensarahoja, kuunnella koirapälätystäni. Kiitos kavereilleni, jotka jaksavat suunnitella kanssani tapaamisia sen mukaan, että milloin olen missäkin koiratapahtumassa ja kuunnella, kun selitän serteistä ja kontaktipinnoista, vaikkeivat ymmärtäisikään mitään. Kiitos ihmisille, joihin oon tutustunut koirajutuissa ja tämän blogin kautta. Kiitos molempien koirieni kasvattajille tuesta ja jaksamisesta, heille jotka ovat koiransa käsiini suoneet ja luottaneet, että pidän heistä huolta. Sen varmasti teen.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! Vietän sen taas kerran imuroiden, punniten koirien ruokia, kouluttaen ja ulkoillen pakkassäässä. Miten sinä vietät viikonloppusi? :)

Luulin omistavani kaksi koiraa, mutta ne paljastuivatkin possuksi ja kissaksi

Kilometripostaus tulossa, hyvää päivää!

Oon tässä päivisin seuraillut tuota pentua ja miettinyt reilun kahden vuoden takaista aikaa. Millaista pentuelämä oli Timin kanssa ja miten erilaisia ne ovatkaan, jos Timiä ja Luigia vertaa keskenään?

Timi tuli meille kesäloman alussa. Silloin en vielä päässyt kesätöihin, joten vietin koko kesän pennun kanssa kotona. Sisäsiisteyskasvatus oli helppoa, koska olin kokoajan läsnä ja pystyin näkemään, milloin Timpan oli päästävä ulos. Loppujen lopuksi meni vain hetki, että se teki tarpeitaan vain pidempään yksin ollessaan, muuten se osasi ilmaista haluavansa ulos.

Loman huonoja puolia oli tietenkin se, että yksinolokasvatus meinasi jäädä unholaan. Ensimmäisen muutaman viikon vietin pennun kanssa melkeinpä 24/7, joten voitte arvata miten vaikeaa yksinolo oli. Muistan, kuinka pentu huusi, kun ensimmäisiä kertoja harjoiteltiin olemaan ihan sitä muutamaa minuuttiakaan yksin. Kuitenkin taas lomalla ollessani yksinoloa pystyi harjoittelemaan useita kertoja päivässä, kestoa pidentäen ja loppujen lopuksi meillä oli ihan hyvin yksinään viihtyvä koira.

Timpan aikaan en oikeastaan tajunnut, miten tärkeää se sosiaalistaminen on ja esimerkiksi koirakavereita se näki ensimmäisen kesän aikana vain kolme kertaa. Tämän puutteellisen pentuajan sosiaalistamisen huomaa nykypäivänäkin, koska Lui on enempi kaikkien kaveri, kuin Timi. Tikitiki lukee muita koiria huonommin ja olen useammankin kerran kuullut sen huonoista leikkimistaidoista, koska se ei osaa olla niin luonnollisesti muiden hauvojen kanssa.

Yksi suurimpia eroja näissä pennuissa on se, että L on syönyt koko pentuikänsä raakaravintoa, kun taas Timillä se aloitettiin vasta tänä keväänä. Alussa Timi söi kahta eri nappulaa sekaisin, mutta koska myös koiran vatsa oli sekaisin, ulosteet järjettömän kokoisia ja koiraa rapsututti kokoajan, niin jätettiin "huonompi" nappula pois ja tadaa - pian pentu alkoi taas voida hyvin. Ihan pentuaikoina Timi söi meillä 4 kertaa päivässä. Piakkoin huomattiin, että nappuloita jäi kuppiin yhä enemmän, joten siirryttiin kolmeen ja siitä kahteen ruokintakertaan. Nappulat turvotettiin aika pitkälle ja välillä ruokaan sekoiteltiin jotain. Silloin en kyllä todellakaan hirmuisesti koiran ravitsemuksesta tiennyt, vaan menin ihan mutu-tuntumalla. Esimerkkinä tästä on se, että Timppa on alkanut syödä öljyjä vasta reilun vuoden ikäisenä eikä lihoja tai muita saanut kuin ihan tosi harvoin pentuaikoina.

Noh, otetaanpa vertauksen kohteeksi Lui. Ensiksikin lähtökohdat on ihan erit. Timi tuli meille vajaan 8 viikon ikäisenä, Luigi vajaan 18 viikon ikäisenä. Se oli siis jo nähnyt maailmaa, eri paikkoja, koiria ja sosiaalistunut pienen elämänsä aikana enemmän kuin Timppa varmaan ikinä. Luikeroinen saapui meille syksyllä, keskelle koeviikkoa, mutten ole nähnyt sitä mitenkään huonona asiana. Pentu tottuu samantien meidän normaaliin arkeen ja toisaalta koeviikolla päivät ovat 2-4 tunnin pituisia, joten se on paljon parempaa totuttelua kuin samantien 6-7 tunnin yksinolo.

Sisäsiisteyskasvatus Luigin kanssa sujuu välillä paremmin, välillä huonommin - pentuaikaanhan kuuluu just tämä. Tähän varmaan vaikuttaa vielä tää kylmä talvikin - Timin aikaan koira oli helpompi vaan päästää pihaan, koska oli hirmulämmin ja pihalla oli mukava hengailla, toisin kuin nyt, kun pakkasta on mittarissa -15. Luikero ei vielä osaa vinkua ulos, joten mun pitää kokoajan tarkkailla sitä, että josko se nyt kävelee ovelle - haluaakohan se ulos? Onneksi olen oppinut myös vähän hillitsemään itseäni, koska tuon pennun kanssa tarvitsee kiirehtiä ulos vain aamuisin ja pidempien päikkäreiden jälkeen. Yksinollessaan Lui on pääasiassa tehnyt 2-3 pissat sisälle ja hienosti osunut paperille.

Luigi syö tosiaan barf-ruokaa ja kasvattajalta mukaan saadut nappulat menevät namitukseen. Ihailen tuon koiran ahneutta, lainatakseni toisen Super-pennun omistajan sanoja: "tän koiran saisi varmasti menemään vaikka perse edellä puuhun, jos siitä vaan saa namia". Tuo kertoo Luigistakin paljon. Ahneus on mahtava ominaisuus ylinirson Timin jälkeen ja tulee varmasti olemaan hyödyksi temppujen opettelussa ja treenikentillä.

Olen onnellinen, että nyt tämän pennun kohdalla tiedän paljon enemmän barffauksesta kuin aiemmin. Osaan jo vähän laskeskella ruokien suhteita ja käyttää maalaisjärkeä, koska en kuitenkaan ikinä jaksaisi punnata ja mitata tarkalleen, minkä verran mitäkin pitää antaa. Onneksi kasvattajalta ja muilta barffaavien koirien omistajilta olen saanut suuresti vinkkejä. Timinkin ruokavalio on monipuolistunut, kun välillä on vaan helpompi antaa Luigille menevistä ruuista osa Timpalle.

Luonteeltaan pennut eivät nyt ihan hirveästi eroa. Timi on aina ollut kaikkien kaveri ja mennyt pää viidentenä jalkana paikasta toiseen, ja huomaan Luikussa tän saman ominaisuuden. :D Timi on aina ollut helppo ottaa mukaan, vaikkei pentuaikoina sitä paljolti sosiaalistettukaan. Välillä Timbuktu on edelleenkin se sama pentu, kuin silloin, kun se 8 viikkoisena käpertyi syliin. Luin kohdalla sama juttu: En epäile hetkeäkään, ettenkö voisi sitä viedä paikasta toiseen. Ollaan käyty eläinkaupoissa ja pentumiiteissä ja tuo on sopeutunut hienosti. Alussa tietenkin brassin tavoin tuo saattaa olla hieman omissa oloissaan tai hakeutua sinne, mutta tulee mukaan touhuihin, kun itsestään siltä tuntuu. Mielestäni T reagoi pentuna vahvemmin erilaisiin ääniin, esimerkiksi roska-autoon, kuin Lui. Luigi ei oo hirveästi meillä ollessaan haukkunut, vähän ihmeissään saattanut tuhahdella, jos ollaan menty uusiin paikkoihin.

Mietiskeltyäni näissä pennuissa on hirmuisesti samaa, mutta silti ne on niin erilaisia. Eri rodut, eri tarkoituksiin hankitut pennut, joten olisin vähän ihmeissäni, jos ne ihan samanlaisia olisivat.

Pojat ovat paikoillaan, samassa kuvassa, joten emmehän välitä huonolaatuisuudesta ;)

Ps. Selitys tekstin otsikolle: Timi kuulostaa ihan possulta innostuessaan, sekä kuorsatessaan, kun taas Lui kuulostaa ihan kissalta venytellessään ja haukotellessaan. Haha. :D

Pps. Rispektit sille, joka luki tän postauksen tänne saakka!

Ei enää niin pieni Luikeroinen

Ikää 19 vko / paino 6.9 kg / säkä n. 37 cm

Ps. Tää kuva oli työn ja tuskan takana. Eilen nimittäin opetin L:lle maahanmenon, niin täähän tarjoaa istumista, maahanmenoa, istumista. Kunnes muistaa mitä tarkoittaa "seiso". Hups.

Harrastushaaveita

// Kokonaan Luigi-aiheinen postaus tulossa, toivottavasti ette ihan kyllästy! //

Lupailin aiemmin postausta mun harrastushaaveista tämän uuden tulokkaan kanssa. Yleisesti ottaen brasilianterrierit ovat hyviä harrastuskoiria; intoa riittää ja miellyttämisenhalua myös, jota monet ihmettelevät, terriereitä kun ovat. Aiemmin toista koiraa pohtiessani rakastuinkin tähän ominaisuuteen; terriereistä olen tykännyt aina, mutta yleensä kuulee vain niiden kovapäisyydestä.

Noh, ensin vähän taustoja. Luigin mamma Soda on älyttömän fiksu ja oppivainen koira. Sodan kanssa harrastetaan agilityä, jossa se varsin innokkaasti liitää esteiden yli (Sodalla on myös ainutlaatuinen hyppytyyli; kannattaa ehdottomasti hypätä ainakin metri ennen puomia, ha!) Nojoo, se siitä. Ymmärtänette sen, että kun Luin mamma on siunattu tuollaisilla lahjoilla, on myös Luigi varmasti osansa niistä perinyt, jolloin se ei todellakaan sovi sohvakoristeeksi (kuten en usko, että muutkaan brasilialaiset kovin hyvin sopisivat). Tämä nyt ei ollut meille ongelma, koska harrastuskoiraa halusinkin!

Luigi on hirmuaktiivinen ja ottaa minuun runsaasti kontaktia. Se kuuntelee mitä sanotaan ja menee joka paikkaan sata lasissa, ajatuksenaan "osaan mennä ja lujaa!". Siksipä tarkoituksenani on suunnata agilitykentille kokeilemaan tän jätkän lahjoja, joita varmasti on, kunhan vaan ohjaajalla taidot riittää. Ensi vuodelle olen haaveillut agilityn alkeiskurssia, kunhan poitsu on saanut ensin kasvattaa luustoaan rauhassa. Alkeita kuitenkin jo otetaan, eli "tässä"-käskyä (koira juoksee sen käden luo, jonka laitan alas, jotta pystyn tulevaisuudessa ohjaamaan sille oikean suunnan kentällä), lisäksi opeteltaviin käskyihin kuuluu "takaa" eli esim. puun, ämpärin (tulevaisuudessa esteen) kiertäminen. Myöskin kontaktipintoja ollaan opettelemassa. "Odota"-käskyä ollaan treenailtu agilityä varten, sekä ihan muuten vaan, koska hyödyllinen se on muissakin jutuissa. Tää paikallaolo meinaa vaan pienelle duracell-pupulle olla ihan liian haastavaa! :D

Noh, näen kuitenkin, että agilityn lisäksi tuossa koirassa olisi potentiaalia varmasti muuhunkin, joten mielessäni pyörinyt toko tulee varmasti kyseeseen. Tuttavani omistaa myöskin brassin, ja hän on luvannut autella tokon alkeissa. Myös tokokurssia olen miettinyt, ja sellaiselle varmasti jossain vaiheessa suunnataankin. Pääsette siis jatkossa toivottavasti lukemaan myös tokoilusta!

Näiden kahden yleisemmän lajin rinnalle tulee varmasti jossain vaiheessa kuulumaan rallytoko, ehkäpä koiratanssi ja tottakai myös näyttelyissä kierrellään. Kaverikoiratoiminta kiinnostaa myös mulla suuresti, mutta koska siihen koiran on oltava 2-vuotias ja omistajan 18, niin saamme vielä hetken odotella sitä.

Vaikka lista kuulostaakin hirveän pitkältä, niin tällä hetkellä keskitytään perusasioiden opetteluun ja alkeisiin noissa lajeissa. Kiire kun meillä ei ole minnekään!

Onneksi kuvassa on söpö koira.

Koirakavereita ja reeniä, reeniä, reeniä..

Tiistai-iltana Monsterosa Niuserra (Ilkka) kävi meillä omistajansa kanssa kylässä. Tarkoituksena oli, että Lui ja Ile olisivat touhunneet yhdessä, mutta Ileä kiinnosti oikeastaan vaan merkkailu ja meidän Luikero jäi aivan huomiotta. Käytiin kuitenkin metsässä vähän juoksuttamassa koiria ja juteltiin koiraharrastuksista, eli mukava ilta oli. Eiköhän nuista pojista hyviä kavereita tule, kun Luigi vähän kasvaa! :) Valitettavasti ei oo yhtään kuvaa, koska oli niin pimeää tuolla pihalla.

Eilen tarkoituksenani oli ottaa Lui kainaloon ja lähteä käymään bussilla kaupungissa, mutta koska oli aivan järkyttävän kylmä (kiitos -20 asteen pakkaset♥) niin ei lähdetty sitten yhtään minnekään! Otetaan uusiksi jonain muuna päivänä. :-) Mulla kun on nyt kuitenkin alusta asti tarkoitus opettaa L kulkemaan bussilla ja junalla, kun varmasti junaa erityisesti tullaan tulevaisuudessa käyttämään.

Tänään eli torstaina oon vaan hengaillut kotona, koska koeviikko ja vapaapäivät. Pojat on väsyttäneet toinen toistaan ja reenailtiin vähän näyttelyjutskia. Meidän Timppahan alkaa oleen jo aika vahvoilla niissä ja hampaiden katsomiset ja muut sujuu ongelmitta. Luigi alkaa myös ymmärtämään nättiä kulkemista ja seisominenhan Luilla on kasvattajan ansiosta jo tosi vahvoilla. L antaa myös tutkia itseään tosi hienosti, lukuunottamatta hampaiden katsomista, jota me ollaankin nyt harjoiteltu ajatuksella "pienissä pätkissä ja usein".
Tänään illalla käytiin ihan oikeissa Sukokan järjestämissä näyttelytreeneissä, joissa Timpan kanssa on useammankin kerran pitänyt lähteä käymään, muttei olla sitten saatu aikaiseksi. Nytpä pakkasin sitten kasan nameja, näyttelyhihnoja ja rokotuskortit poitsuille mukaan ja pakkasin molemmat autoon. Ajeltiin paikalle ja iskä päätyikin ottamaan Timin ohjeistaakseen, joten sain keskittyä tuohon penneen ihan kunnolla. Meidän lisäksi paikalla oli 5 koirakkoa eli ihan sopivasti. :-) Luigi veti tosi hienosti vierelläni ja seisominenhan on ihan priimaa, kun kasvattaja on sitä pienestä asti Luin kanssa opetellut. Pöydällä ei sen suuremmin otettu mitään, harjoiteltiin olemista ja koskettelua, vähän jopa hampaita. Niitä treenaillaan runsaasti jatkossa :)

Viime keväänä Timpalle ostettu, liian pieni Hurtan haalari oli Luille juuri nyt sopiva, mahtuu siis alkutalveksi! Jee!

Timi kans meni isän kanssa ihan hienosti, vähän ehkä oli hukassa, kun oon ollut ainoa joka Timppaa ohjeistaa. Pöydälläolo, hampaat ja muut oli ihan peruskauraa, vähän meinasi hösöttää muiden koirien takia, joten se on juttu jota Timin kanssa on harjoiteltava. Yllätyin kuitenkin suuresti, kun Timi söi nameja muiden koirien läsnäollessa. Tää oli ihan uus juttu, koska yleensä mätsäreissä/näyttelyissä/muissa koiratapahtumissa Timppa ei ikinä syö nameja, koska se on niin stressaantunut. Edistystä siis! Hieno pieni tiibettiläinen ♥

Pieni väsynyt tiibettiläinen :)

Kuulumisia

Moi!

Täällä menee hyvin. Timi nukkuu ja Luigi järsii puruluuta, niin istahdin alas kirjoittelemaan (koska koeviikkoa varten ei tarvitse lukea...). Eilen punnitsin molemmat poitsut, Timi 7.4 kg ja Luigi 6.9 kg. Jostain syystä Timpalla on tuo paino noussut ylöspäin, joten pitää vähän seurailla noiden namien määrää.

Lui 18 vk

Lui on sopeutunut hienosti! Opetellaan seisomista, istumista, luoksetuloa ja "tässä"-käskyä. Agilityn alkeita myöskin esteen (pennun kohdalla ämpärin) kiertämiseen ja kontaktipinnalle jäämistä olisi myöskin tarkoitus aloitella heti alusta pitäen. Tää pentu on kyllä siitä niin mahtava, että se on niin ahne, että tulevaisuudessa sadaan varmasti opeteltua mitä vain! :D Myöhemmin onkin tarkoitus kirjoitella yksistään postausta harrastushaaveista, joita olen miettinyt Luikeron varalle.

Viikonlopun aikana meillä kävi vieraita pariinkin otteeseen ja Lui oli samanlainen viilipytty kuin yleensäkin, se kävi haistelemassa ja ehkä vähän rapsuteltavana, mutta meni sitten omiin touhuihinsa. On se vaan niin erilainen kuin tuo meidän-ikuinen-pentu eli Timi, joka voisi viihtyä vieraiden rapsuteltavana varmasti parikin tuntia, haha. :D

Tämän viikon suunnitelmana ois treffata toista brassia ja lauantaina lähdetään joko mätsäreihin tai mennään Mustin ja Mirrin pentumiittiin, vähän on suunnitelmat vielä auki. Niistä jutuista kuitenkin lähempänä sitten!

Mukavaa viikon alkua kaikille! :)

Ps. Luigin hammaspäivitys: 2 etuhammasta lähtenyt!

Ensitapaaminen

Pikapostaus täältäpäin, kun molemmat koirat nukkuu kuolemanväsyneinä, Lui minun sylissä ja Timppa sohvan alla. :D

Eilinen automatka meni hienosti! Luigi nukkua posotti koko matkan, lukuunottamatta taukoja, jolloin käytiin pissalla ja leikittiin. Kotiin tullessa toin Luin kasvattajan ohjeiden mukaan sylissäni sisälle ja annoin Timpan ensin haistaa hauvaa, jotta se tajuaa sen olevan pentu. Samantien kun laskin L:n lattialle, alkoi hirmuiset painit, joita jatkuikin sitten pitkälle yöhön. Brassivaavilla oli aika paljon virtaa nukutun automatkan jälkeen ;)

Ensitapaaminen.

Painitaan!

Hienosti pojat tosiaan päätyivät lopulta nukkumaan vierekkäin. Lui yritti moneen kertaan tulla sängylle, mutta koska Timilläkään ei oo siihen lupaa, niin sai Luigi viettää yönsä tuon karvakasan vierellä, eikä sillä näyttänyt olevan mitään sitä vastaan!

Tähän mennessä kaikki on siis mennyt hienosti. Timppa on hieno isoveli, joka ärähtää tarvittaessa, varastaa Luigin luita (Timi ei ole _ikinä_ syönyt yhtäkään dentastixiä tai solmuluuta, mutta kylläpä nyt maistuu!) ja jaksaa leikittää pentua tunnista toiseen. Luigi on mahtava kersa, kuuntelee mitä sanotaan, tekee hienosti tarpeensa ulos ja innostuu, kun mamma puhuu vähän kimeämmällä äänellä. Hienoja poikia ♥

Kuva tämän aamun pissalenkiltä, ei muistanut mamma laittaa takkia! :(