Fleeceä.

Tilattiin Luigille lämmikkeeksi tällainen.

Mittatilaustyönä, löysin tekijän facebookin kautta, käykää tekin vilkaisemassa ryhmää Natina ompelee!

Pelkäsin, ettei mantteli violetin kauluksensa kanssa mahtuisi enää haalarin päälle, mutta hyvinhän se mahtui. Pipoa Luigi ei edelleenkään arvosta. :---D

Tilattiin myös pari muuta juttua, mutta niistä lisää myöhemmin!

Eläinlääkärillä.

Käytiin Timin kanssa tänään taas eläinlääkärillä. Tarkoituksena oli ottaa allergiatestit, mutta eläinlääkäri puhuikin mut ihan ympäri ja päädyttiin, ettei oteta niitä testejä vielä. Koska mainitsin myös Luigin raapivan ja järsivän itseään aina välillä (olen varmaan yliherkkä ja -huolehtivainen kaikkien T:n ongelmien jälkeen), niin elli antoi molemmille koirille ulkoloishäädöt, Timille kortisonikuurin, korvahuuhteen, ihohuuhteen ja Hypoallergenic-ruuan.

Mietin tuota ruuan ottamista pitkään, koska alunperinhän aloin korjaamaan iho-ongelmia siirtymällä raakaruokaan. Nyt kuitenkin oli vaihtoehtona eliminaatiodieetti raakaruualla tai tuo ruoka. En todellakaan tiedä miksi valitsin tuon ruuan, koska en ihan oikeasti tiedä yhtään mitä siinä on, mutta ajattelin, että sama sitä on kokeilla sen pari kuukautta ja se oli myös vanhempieni mielestä parempi vaihtoehto. Jos oireet lisääntyy muutaman viikon jälkeen, niin aloitan sitten kokeilemaan eliminaatiodieettiä kanan tai muun lihan avulla.

Royal Canin Hypoallergenic -ruuan raaka-aineet: riisi, hydrolysoitu soijavalkuaisuute, eläinrasvat, kivennäisaineet, hydrolysoitu siipikarjanmaksa, juurikaskuitu, soijaöljy, frukto-oligosakkaridit, kalaöljy, tauriini, purasruohoöljy, L-tyrosiini, samettikukkauute (luteiinin lähde), vitamiini. 

Korvat Timi raapii nykyään ihan auki ja samoin jalat tulee järsittyä. Koska T ei kuitenkaan raavi muuten koko kroppaansa ja iho ja turkki on yllättävän hyvässä kunnossa, niin elli epäili atopiaa. Olin siitä onnellinen, että pääsimme juuri tuon eläinlääkärin vastaanotolle, hän oli hyvin rehellinen ja ensimmäinen, joka otti atopian edes esille.

Ihoon laitetaan nyt ulkoloishäätö (en usko sen toimivan yhtään enempää kuin syksylläkään), kortisonia aletaan syöttämään parin viikon ajalta (miksi aina annetaan kortisoni-/antibioottikuuri?), korvia huuhdellaan 1 krt/vko näin alkuunsa ja koira pestään viikottain (miksi kutiavaa koiraa pitää pestä?).

Paljon ajatuksia heräsi siis eläinlääkärireissulla, mutta mielenkiinnosta kokeillaan nyt näitä juttuja, kirjailen ylös miten ruoka toimii ja allergiatestit tai eliminaatiodieetti tulee ajankohtaiseksi luultavasti myöhemmin tänä vuonna.

Yksi asia mikä harmittaa, on se, että ilmoitin Timin Pellon näyttelyyn. Se on kalunnut kaikki jalkansa, silmät vuotaa ja korvat on auki, niin eipä tuo koira ihan parastaan näyttelyssä voi antaa. Mutta tiedänpä ainakin, että Pellon ryhmis jää Timin kohdalta tämän vuoden ainoaksi.

Energiaa!

Vaihteeksi ajattelin taas kirjoitella meidän tämänhetkisistä ruokailuista. Musta oli aivan hullua, kun jokunen aika sitten tuttavani pyysi multa apua koiranpennun raakaruokintaan. Multa? Hah, en ole itsekään ihminen, joka laskisi koirien vitamiinintarpeet tarkalleen. En laske niitä koiralle, koska en laske niitä itsellenikään. Käytän omaa järkeäni, luen ja opiskelen raakaruokailusta, ja kyselen neuvoa. Aika paljon kokeilen käsilläni ja katson omalla silmälläni, miltä koirat näyttää.

Ihan terveeltä näyttää. ;)

Timin ollessa raa'alla ruokavalio on aina perustunut pääasiassa lihaan ja kasviksiin, luita se saa pari kertaa viikossa, koska sen vatsa kestää niitä jotenkin tosi huonosti ja T alkaa ulostamaan ns. luukakkaa. Seurailen olemusta ja ulosteita tosi tarkkaan ja monesti korvaan luut purkista otetulla kalkilla.
Timi syö kaksi kertaa päivässä. Kokeiltiin joskus pelkkää iltaruokaa, mutta Timppa alkaa oksentelemaan herkästi vaahtoa, jos vatsa menee liian tyhjäksi, niin tää ollaan pystytty välttämään kahdella ruualla. Timi syö päivässä n. 200 grammaa, yleensä illalla vähän aamua enemmän.

Sikaa, naudan palalihaa, kananmuna.

Timin kohdalla olen harmitellut sitä, että sen ollessa pentu en jaksanut tarpeeksi ottaa selvää raakaruokinnasta, vaan kokeiltiin sitten vähän sitä sun tätä nappulaa. Timpan ulkoinen olemus ja ulosteet on kohentunut raa'alle siirtymisestä selvästi, joten olen iloinen, että uskalsin Luin kanssa syöttää raakaa heti alusta pitäen, vaikka sehän oli jo kasvattajalla tottunut raakaan, niin miksi sitä hyvää pois vaihtamaan.

Lammasta, broilerin sydämiä, kasviksia, kalkkia, kananmuna.

Luigi taas söi alussa kaks kertaa päivässä, mutta nyt ollaan siirrytty yhteen ruokaan, jonka se saa illalla. Luigi syö monipuolisemmin kuin Timi ja sen kanssa oon myös tarkempi lisäravinteiden yms. vitamiinien kanssa. Luigin vatsa kesti alussa tosi huonosti kasviksia jostain syystä, mutta nyt ollaan saatu sopiva määrä tasoitettua. Kuitenkin ruoka silläkin perustuu lihoihin, luihin ja kasviksiin, kuten Timilläkin. Yhteensä ruokaa päivässä Lui saa n. 300-400 grammaa.

Murremix, naudan palaliha, muikkuja, kasviksia, kalkkia, Multipuppy-jauhetta.

Lihat meillä on yleensäkin nautaa, sikaa, broileria/kanaa, kalkkunaa, lammasta, heppaa, lohta/muikkuja, poroa ja riistaa. Timin vatsa ei kestä poroa/riistaa, joten se ei niitä syö, mutta Luigille annetaan silloin tällöin pienehköjä annoksia muiden lihojen kanssa. Meidän molempien poikien yksi ehdoton lemppariruoka on kalkkunankaulat jostain syystä!
Luigille oon tehnyt mixiä, johon tulee vähän monipuolisemmin eri aineksia, esim. lohta, naudanmahaa, sisäelimiä, luista kananjauhelihaa jne. Sitä en kuitenkaan syötä sille päivittäin, vaan tykkään laitella eri lihoja ihan silleen, että itse nään, mitä kippoon menee.

Murremix, naudan palaliha, kookosöljy, kalkki, kananmuna.

Lihoja vaihtelen monipuolisesti, Timi saa aamuisin yleensä nautaa/sikaa/kanaa ja illalla kanaa/kalkkunaa/lohta. Me käytetään paljon Mushin/Maukkaan/Murren Murkinan (yms. mitä näitä nyt on) mössöjä, vaikka tykkäisinkin syöttää koirille ihan oikeaaoikeaa lihaa, jos mulla rahaa siihen olisi. Yleensä aina kaupassa shoppaillessani tutkin ensimmäisenä lihatiskit ja -hyllyt, josko jotain tarjousjuttuja löytyisi. Karjalanpaistilihaa tulee välillä ostettua, kun sitä on -30% tai -50% alennuksella. :D Lisäksi ostan eläinkaupasta naudan ja sian palalihaa, ja iskän peratessa lihoja ym. pyydän aina repimään sieltä sellaiset osat, mitä ihmiset ei syö, mutta koirat syövät.

Karjalanpaistia.

Kalaa (eli lohta tai muikkuja) koirat saavat 1-2 kertaa viikkoon ja sisäelimiä yleensä kerran viikossa (broilerinsydämet on yksi yleinen, joskus sisäelinseosta). Erikseen laitan lihaisia rasvoja ja joskus lampaanrasvaa Luigille, jos ollaan touhuttu paljon ja varsinkin nyt kasvaessa (ja talvikin kaiken lisäksi) se tarvitsee aika paljon energiaa. Timillä kun yritän pitää tuon painon kurissa, niin erillisiä rasvoja en lisäile.

Broilerinsydämiä.

Muikkuja.

Kuidunlähteenä meillä on pääasiassa kasvikset, niin kuin olen jo useampaan kertaan maininnut. Teen aina itse kasvissoseen, johon tulee vihreitä kasviksia ja pakastan sitä sitten. Timin hiivaongelmien takia ei olla laitettu mitään sokerisia juttuja, kuten porkkanaa tai omenaa noihin soseisiin. Luigi tosin rakastaa omenoita jostain syystä, niin sille oon välillä omppua antanut temppuillessa. Myös banaani on meillä välillä kaliumin lähteenä, sitä muussataan vaan ruuan joukkoon.

Muita kuidunlähteitä, joita me käytetään on pellavasiemenrouhe (liotettuna tai kuivana, riippuen lihoista) ja Yrjölän puuroa olen tehnyt myös ja sitä aina joskus koirille laittanut. Timille se on sopinut yllättävän hyvin ja antanut lisäenergiaa, tosin keittelinkin sen vaan hirssistä ja tattarista.

Yrjölän puuro.

Näiden kaikkien lisäksi pidän tärkeänä öljyjä ja niitä meillä meneekin aika paljon. Timi saa aina aamuisin rypsiöljyä/pellavasiemenöljyä ja iltaruokiin molemmille pojille laitan vaihtelevasti noita kahta edellämainittua tai kalanmaksaöljyä tai kookosöljyä. Jonkunlainen lohiöljy tms. meidän pitäisi varmaan vielä erikseen hommata.

Jotta tästä tekstistä tulisi mahdollisimman pitkä ja pitkäveteinen, niin kerronpa vielä, että meidän pojat syö aika runsaasti myös kananmunia. Kananmuna on minusta älyttömän hyvä kombo runsaan ravintoainepitoisuuden takia, sekä ihmisille että koirille ja keltuainen toimii niin hienosti rasvanlähteenä, että välillä rikon ruokaan mieluummin kananmunan kuin laitan erillisiä öljyjä. Kananmunia pojat saa 3-5 kappaletta viikossa.

Muikkuja soseutettuna, karjalanpaistilihaa, kasviksia, kookosöljyä, kananmuna.

Jos ruokavalio alkaa olemaan kasassa ja koirat voi hyvin, niin on turha alkaa hifistelemään ravintolisien kanssa, mutta Luigille haluan varmistaa asioita ja lisään sille Aptuksen Multipuppyä ruokaan, sekä kalkkia. Kalkkia saa Timikin, kuten aiemmin mainitsin ja Timille laitan ruokaan usein myös karpalojauhetta, joka on luonnon vitamiini ja on puhuttu, että se auttaisi virtsateiden hyvinvoinnissa ja T:llä kun on ollut ongelmia virtsakiteiden kanssa, niin vähän varmistellen olen tuota jauhetta lisännyt.

Aptuksen Multipuppy.

Kalkkijauhe.

Komea pieni brasilialainen.

Blogillemme on muutaman päivän aikana tullut huikeasti uusia lukijoita, tervetuloa jokaiselle! Jos vanhemmat jutut kiinnostaa, muttet jaksa selata jokaista postausta, niin välilehtipalkista löytyvää "arkistoista" -kohtaa linkkaamalla näet joitakin poimittuja postauksia:

Pientä infoa.

Blogin ulkoasu on yksi rasittavimmista asioista, minkä tiedän. Vaikkei sillä periaatteessa mitään väliä olekaan - tekstit ovat tärkeimpiä - niin haluan kuitenkin, että blogimme ulkoasu kertoisi myös jotain meistä ja antaisi kenties hyvän ensivaikutelman.

Viimeksi muokkasin blogimme väliaikaiseksi, halusin jotain muutosta ja punainen tausta ja blogin nimen vaihto olivat se kaipaamamme muutos. Nyt kun olen sitä katsellut jonkun aikaa, ei sekään tuntunut omalta ja aloin taas värkkäämään mallin suunnittelutyökalulla.

No, tällä hetkellä blogi on ainakin neutraalimpi. Vaalea (ei ehkä niinkään minua, mutta onpa ainakin selkeä) ja bannerissa loistaa Timin kuva. Koska poikia on vaikea saada samaan kuvaan, niin ajattelin pölliä Koiria maalta -blogin idean ja vaihdella banneriin aina kuvan toisesta koirasta. Välillä siinä siis on Timppa ja välillä Luigi.

Vielä jotain säätöjä olisi tarkoitus tehdä ja katsoa sitten, kauanko pysyn tähän ulkoasuun tyytyväisenä. Tää postaus oli lähinnä infoa ja samalla voisin muistutella teitä kysymyspostauksesta, vielä olisi viikko aikaa laittaa kysymyksiä ja sitten alan kirjoittelemaan vastauksia. :)

Oli ihan pakko.

"Musta ei sitten ikinä tule ihmistä, joka ostelee tavaroita vaan sen takia, että ne näyttää kivalta!!"

..niimpä niin.

"Sopii tää hei mullekki.."

Luigille tilasin siis uuden pannan. Ihan vaan, koska se näytti niin kivalta! Eikö näytäkin? 

Se mahtuu tosiaan Timillekin, mutta Timpan leijonanharjas on hieman tiellä, hmm.. Tilataan sille siis oma ja vähän kapeampi.

Lahti-viikonloppu

Viikonloppu Lahdessa meni ihan hujauksessa! Luigi nautti täysin siemauksin, kun se pääsi telmimään sisarusten ja muiden brassikavereiden kanssa. Kasvattajan ja hänen miehensä Lui tunnisti heti, koko koira vaan heilui kun kasvattajamami höpötteli pojalle. Ei tarvinnut edes haukkua tai pöhistä, vaan suoraan juostiin syliin!

Viikonlopun aikana tuli liikuttua, ulkoiltua, juteltua, syötyä ja yleensä vaan koirailtua. Pe-la yön välinen junamatka oli raskas, koska heräilin parin tunnin välin käyttämään Luigia aina pidemmillä tauoilla ulkona pissalla, enkä itse hirveämmin nukkunut. Yllätyksekseni Luigi kuitenkin nukkui aikalailla koko matkan ja haukahteli vaan silloin, jos vaunuun tuli muita haukkuvia koiria.

Launtaipäivänä Luigi ei malttanut nukkua ollenkaan, vaan kulutti virtaansa laukkomalla pihalla ja kiusaamalla Ruu-siskoa (Monsterosa Super Princess Peach), joka oli myöskin tullut kasvattajalle hoitoon jo perjantaina. Illalla Lui onneksi rauhottui nätisti boksiin nukkumaan ja antoi mun nukkua pitkälle seuraavaan aamuun. :)

Sunnuntaina oli edessä se reissun ehkä odotetuin ja eniten jännitetty tapahtuma, eli pentunäyttely. Su-aamuna en pystynyt syömään mitään, vaan jännityksellä pakkailin tavaroita ja katsoin joka paikassa pyörivää Luigia. Mitään sen kummempia ennakko-odotuksia mulla ei ollut, vaan oli kiva mennä ekaa kertaa pentunäyttelyyn ja samalla nähdä muita sisaruksia, kun yhteensä neljä Superia oli näyttelyssä paikalla.

Pitkän odotuksen jälkeen oli brassien vuoro mennä kehään ja ekana urokset, eli Luigi ja velipoika Hippi (Monsterosa Super Mario). Tuomari näytti kovasti tykkäävän molemmista uroksista ja antoikin molemmille kunniapalkinnot, mutta pyysi meidät sitten Luigin kanssa ensimmäiselle sijalle. Kaikin puolin olin itse tosi tyytyväinen Luikeron käytökseen, se antoi tutkia itsensä ja liikkui nätisti, sekä seisoi paikoillaan eikä alkanut tekemään osaamiaan temppuja, kuten vähän pelkäsin etukäteen. :D

Meidän jälkeen narttuja oli kolme, joista Ruu palkittiin kunniapalkinnolla ollen siis narttujen ensimmäinen. ROP-VSP -kehässä oli siis Luigi ja Ruu, ja olin siitä jo kamalan iloinen ja iloinen olin myös saadessani VSP-ruusukkeen käteeni ja tuomari Markku Kipinän onnittelut!

Arvostelu kuului näin: "Ryhdikäs, lanneosaltaan hieman pitkä pentu, jolla hyvä raajaluusto ja rintakehä, niukemmin kulmautunut takaa, hyvä päänmuoto, vahva hyvä purenta, riittävä kaula, voimaton taka-askel, löysyytä edessä, kiva luonne." VSP KP

Sunnuntai-iltana Luigi oli aika väsynyt ja loppureissu meni puoliunessa meillä molemmilla, heh. Nyt pikkuhiljaa palaillaan normaaliin arkielämään ja jatketaan sitä, ennen helmikuun virallisia näyttelyitä, kun sekä Timi ja Luigi menevät kehään!

Postauksen kuvat ottanut kasvattaja ja lisäjuttuja viikonlopusta täältä.

Timin kanssa fyssarilla.

Kuten eilen jo mainitsin, kävimme tänään eläinfysioterapeutti Mikan luona. Tiistaina soittelin meidän ongelmista ja sain ajan jo torstaille, hurjan nopeasti! Mutta hyvä vain niin. Mehän ei olla aiemmin missään tuon tapaisessa käyty, joten vähän jännitti mitä tuleman pitää. Jo tiistaina Mika puhui puhelimessa, että oireet saattavat ruokavalion sijasta johtua monesta muustakin jutusta, esim. vammasta, hermo- tai lihaskireydestä, nivelrikosta, jne.

Meillä oli edessä tunnin aika ja mentiin jo hyvissä ajoin tutustumaan vähän paikkaan. Timihän piippas ja piippas, se on aina uudessa paikassa vähän hämillään. Noo, onneksi se anto Mikan käsitellä itseään tosi hyvin. Meni ehkä 20 minuuttia ja Mika totes näin: "Ei täältä kyllä mitään löydy. Lihakset on tosi hyvässä kunnossa, samoin nivelet liikkuu oikealla tavalla, selkäranka on suorassa, eikä mitään ylimääräistä löydy. Ei hermo- tai lihaskireyksiä. Sulla on harvinaisen terve koira."

Katsoin vähän hämilläni. Olin jo varautunut kaiken maailman nivelrikkoon, sun muihin, joten tuollaista en ollut osannut odottaa. Olin ajatellut, että jospa kaikki johtuisikin vaan hermokireyksistä - asiat selviäisivät oikealla hoidolla, mutta ei. Olen tietenkin maailman onnellisin, että Timi on terve, mutta harmittaa asioiden pitkittyminen! Seuraavaksi lähdetään tutkimaan asioita allergiatesteillä (vaikken usko niistä mitään löytyvän) ja sen jälkeen eliminaatiodieetillä, jos tarve niin vaatii!

My life has changed since I met you.

Mitä olennaisia muutoksia mun tavoissani on tapahtunut koirien tulon myötä?

- Näin joulun jälkeen ekana tulee mieleen se, että Timin tulosta asti perheemme joulukortit on varustettu koirien kuvalla.

- Lisäksi kaikkiin lähettämiini kortteihin tulee lähettäjiksi myös Timi ja Luigi!

- Olen luopunut joistain mulle tärkeistä jutuista koirien takia, esimerkiksi kuntonyrkkeilyharrastus loppui, kun aika ei vaan riittänyt kaikelle.

- Vietän aikaa tietokoneella huomattavasti vähemmän kuin ennen koiria (t. photou, joka saattoi istua koneella kevyesti 8 tuntia putkeen).

- Kuitenkin feispuukkaan melkeinpä aina koira-aiheisia postauksia tai laitan kuvia meidän koirista, hmm..

- Herään myös huomattavasti aiemmin kuin ennen; viikonloppuaamut ja 6:30 herätykset ♥ Oon oppinut arvostamaan kunnollisia yöunia, näiden kahden kanssa ne ei aina oo mikään itsestäänselvyys.

- Olen pirteämpi, virkeämpi, positiivisempi. En jaksa nipottaa ihan kaikesta, kun katson kahta hännänheiluttajaa!

- En jaksa stressata siisteydestä niin hirmuisesti, koska kahden koiran kanssa on mahotonta, että koti olis kokoajan pölytön ja roskaton.

- Olen saanut huimasti uusia ystäviä ja kavereita. Katselin yhtenä päivänä fb-kaverilistaani ja voin sanoa, että reilusti yli puolet oli ihmisiä, joihin olen tutustunut koirahommien kautta! (ne loput puolet onkin sukulaisia, heh ;))

- Olen parin viikon sisällä kirjoittanut enemmän englantia kuin pitkiin aikoihin, koska naamakirjan kautta multa on Itävalloista, Norjasta ja Brasiliasta asti tultu kyselemään Luigista. Se on hurrrjaa!

- Vietän aikaa enemmän kotona. Tykkään hengata koirien kanssa ja tietysti mun pitää niitä olla hoitamassakin, niin ei ehdi hillua kaupungilla!

- Puhun kokoajan koirista. Opiskelen niistä, luen kirjoja ja artikkeleita. Kirjastossa luen ensimmäisenä koiralehdet ja katson onko uusia koira-aiheisia kirjoja. Surffaan netissä koirasivuilla ja tutkin, mitä nuille pojille ostaisin. :D

- Ennen ostin hirmuisesti vaatteita, karkkia, cd:itä, yms turhaa hömppää, nykyään osaan vähän miettiä mihin sijoitan, koska suurin osa rahoistani menee kuitenkin koirille, erityisesti ruuat vie aika paljon. Olin aikamoinen farkkujen suurshoppailija aikoinaan, kun taas nykyään ne samat farkut käytetään niin pitkään, että ne hajoaa.

- Suunnittelen menemiseni sen mukaan, mitä koiratapahtumia on tulossa. Jos menen jonnekin muualle kuin koiratapahtumaan, niin tutkin, voinko ottaa koirat mukaan.

Tässäpä nyt muutama, jotka tulivat mieleeni! 

Keksitkö sinä mitään, mikä elämässäsi/tavoissasi olisi muuttunut koirien myötä? :)

PS. Timi on huomenna menossa eläinfyssarille, katsotaan johtuisko jalkojen järsiminen ja rapsuttelu jostain lihas- tai nivelperäisestä jutusta. Siitä lisää huomenissa! :)

Tee-se-itse: Neulottu pipo.

Viikonloppuna ilma taas kylmentyi, joten ulkoilut ovat vähän vähentyneet. Kuitenkin, jotta meillä kaikilla pysyis järki päässä, niin ulkona on juostu kuitenkin. Luikero on hyvin puettu aina ulos, mutta se mihin oon kiinnittänyt huomiota on, että Luin korvalehdet kylmettyy tosi helposti. Jotta vältyttäisiin paleltumilta niin päätin alkaa neulomaan Luigille pipoa. Hätävarana meillä on menneet myös säärystimet, mutta halusinpa kokeilla piponkin tekemistä! Tässäpä tee-se-itse -ohjetta, jos jotakuta kiinnostaisi tehdä samanlainen. Alkuperäinen ohje täältä, jota vähän muokkailin. :)

Oliko tarpeeksi selkeät ohjeet, ymmärsittekö? :) Voin selventää, jos oli huonosti selitetty. Mitä isompi koira, sitä enemmän silmukoita, jne. Käytin neuloessa kahta lankaa, jotta neuloksesta tulisi mahdollisimman tiivistä.

26 vko

Ensiksi tämän viikon rakennekuvaa Luigista:

Ja sitten tein vertailun vuoksi kollaasin, mitä on tapahtunut 7 viikossa (vaikka Luigihan on ollut meillä jo 8 viikkoa). Luigi on kasvanut ja katsokaa nuiden pienien mustien pilkkujen määrää, oho!

Tällä viikolla blogissa:

- tee-se-itse -ohje

- miten elämäni on muuttunut Luigin tulon myötä?

- miten junamatkaan pennun kanssa on valmistauduttu?

Lauantai-ilta Luigin tapaan.

mOI. maMMa kertoi tänään, että me oLLaan viikon päästä joSSain LahdeSSa. Lahti vaiko Lahde? Onkohan se jotain syötävÄÄ, kuten kuvaSSa näkyvä luu? Sain sen tänÄÄn ja kävelin ensiMMäiset kyMMenen minuuTTia se sUUssani ympäri huushoLLia. VahingoSSa vein sen myös pihaLLe, muTTei siitä oLLutkaan enää mitÄÄn iloa, joten hain sen maMMan kanSSa takaisin.

Muutama hassu kuva perjantain kunniaksi

Messarista ostettiin Luigille Berran takki. Nyt kun on taas -15 asteen pakkaset, on takki pitänyt ottaa käyttöön! Tässäpä muutama kuva:

 Tasapuolisuuden nimissä myös pari kuvaa Timistä:

Ja perhekuva meistä kolmesta:

Kolme alimmaista kuvaa ottanut kaverini, kiitos niistä! :-)

Edelleenkin kutittaa.

Pitkin vuotta kirjoittelin Timin iho-ongelmista. Niitä tutkittiin, ja viimein diagnoosiksi annettiin kapi. En ihan hirveästi siihen uskonut, mutta hoidin koiran loislitkuilla ja muilla aineilla mitä elliltä mukaan saatiin. Pakko myöntää, että punertavat ihottumakohdat ihosta lähtivät paranemaan, mutta kutinan jatkuessa ihon hyvä kunto ei hirveästi auttanut. Eläinlääkärillä en nyt ole käynyt, koska meille tungetaan aina se sama antibiootti+voide-kuuri mukaan, enkä siitä enää niin hirveästi innostu, kun Tiki-tiki söi niitä kuureja muutamat viime vuonna.

B-vitamiinin aloittamisen jälkeen Timpan runsas karvanlähtö on lakannut ja anturat ihan pehmeät, lumesta ja jäästä huolimatta. Koira kuitenkin raapii ja järsii itseään ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Sen korvissa uusiutuu vähintään kerran kuussa hiivatulehdus ja silmät vuotavat (kuitenkin nyt talvella enemmän kuin ennen, joten uskon sen olevan hyvin yhteydessä vuodenaikaan ja sisäilman kuivuuteen). Viljathan me viime vuonna jätettiin pois, joten olen yrittänyt etsiä nyt jotain muita syötä kutinaan.

Liian vähärasvainen ruokavalio? - Timi saa päivittäin erilaisia öljyjä, esim. rypsiöljyä, kookosöljyä, kalanmaksaöljyä, pellavasiemenöljyä tai lohiöljyä, joten en usko että kyse ois tästä. Ruokavaliossakin on erilaisia lihoja, rasvaisia ja vähärasvaisia, joten ehkä tämä ei ole se todennäköisin syy.

Kuiva huoneilma? - Tämä varmasti on yksi syy, talvi aiheuttaa tälle omistajallekin ongelmia ihon ja silmien kanssa, mutta Timillä ongelmat ovat jatkuneet paljon pidempään, ei tämä varmaan siis vuodenajasta riipu.

Täit/kapi? - Tätä vaihtoehtoa en enää usko, vaikka ellit yrittäisi tätä syyksi pistääkin.

Kipuilu? - Tätä olen miettinyt paljon. Timppa nimittäin järsii aina samaa jalkaa, mutta muuten se kyllä rapsuttelee itseään ihan joka puolelta. Timi myös usein makoillessaan piippaa muutaman kerran, enkä vielä ole siihen syytä keksinyt. Pitäisi ehdottomasti kuvauttaa koira, josko sillä jotain kipuja olisi.

Olen miettinyt koiralla eliminaatiodieetin aloittamista, mutta se on kuitenkin niin kovatöinen juttu, että tekisin mieluusti ihan mitä tahansa muuta. Timi syö viikottain sian/broilerin sisäelimiä, sikaa, nautaa, kalkkunaa, kanaa, lammasta ja joskus riistaa. Lisäksi kasviksia ja lihaisia luita. Useat noista ruuista on allergisoivia, joten aikamoista hakuammuntaa allergisoivan aineen löytäminen voisi olla, mutta pakkotilanteessa aletaan tuota eliminaatiotakin kokeilemaan!

Olisiko lukijoilla meille vielä jotain vinkkejä?

25 vko

Kyllähän se kasvaa!
25 vko // 8.9 kg // ?? cm

Luigi oli syömässä iltaruokaansa (kalkkunankaula) ja tuli puolikkaan kanssa luokseni häntä heiluen. Jostain kumman syystä Luin mielestä maailman paras lahja ei ehkä ollutkaan mun mielestä niin kiva, enkä ottanut sitä vastaan, joten Luigi vei sen mun tyynyn alle - sieltäpä löydät sen sitten illalla! Jesjeskiva.

Kysy, ask, fråga!

Eilinen Orbiloc-postaus oli blogimme 135. julkaistu postaus, määrä tuntuu ihan huikealta! Ajattelinpa siis keksiä jotain erilaisempaa, ja päädyin kysymyspostaukseen!

Haha, aiemmin olin tosi skeptinen kysymyspostauksia kohtaan; "Mitä jos ne kysyy jotain liian henkilökohtaista? Mitä jos en osaa vastata?" 

Mutta kuitenkin, vuosien saatossa on ollut hieno lukea vastauksia niihin kinkkisimpiinkin kysymyksiin ja nähdä lukijan tunteet vastauksista. Siksipä päätin miekin järjestää kysymyspostauksen! Saatte kysyä ihan mitä vaan, vastailen niihin jos vain osaan. :-) Kysymykset saavat koskea Timiä, Luigia, minua tai meiän elämää. 

Aikaa kysyä on 1.2. asti ja mielellään kysymykset tämän postauksen alle, mutta sähköpostiin holmoillen@hotmail.com, voi myös laittaa. Meidän blogiinhan kommentointi onnistuu myös anonyymisti, jos ei halua omalla nimellänsä kommentoida.

Toivottavasti saadaan edes muutama kysymys!