13.8.2016

Sanatulva.

Kyllähän tälle vuodelle 2016 oli taas suunnitteilla kaikenlaista! Kuinka monta kertaa oltiin menossa mätsäreihin, muttei mentykään? Tai piti mennä Karva-kaveri -keikoille, mutta loppujen lopuksi ei ollutkaan aikaa tai jaksamista.

Olenko muistanut sanoa, että löysin kameran laturin? Joo, löysin sen. En kuitenkaan ole ottanut kovinkaan montaa kuvaa koirasta enkä sen suuremmin kissastakaan. Siellä se on ollut kaapin hyllyllä. :-D En voi siis enää edes sanoa, että laturi olisi hukassa ja siksi tulisi kuvattomia postauksia! Jossain vaiheessa voitaisiin tehdä vaikka kurkistus puhelimen galleriaan, siellä niitä kuvia enemmänkin on. Jos myös käytätte instagramia, niin laittakaa @timithetibbie seuraukseen. :)

No mutta, allekirjoittaneen kesä on sujunut töissä. Sain sattumalta (!!) aika monen hakijan joukosta työpaikan Mustista ja Mirristä, vau. Duuni on ollut ihan mahtavaa, vaikka alkuun 8 tunnin päivät seisomatyössä veivätkin veronsa! Olen taas joutunut priorisoimaan paljon asioiden merkitystä, että jaksaisin esimerkiksi harrastaakin jotain töiden ulkopuolella ja nähdä joskus tärkeitä ihmisiäkin. Niin ja nukkua! Ei olla siis kesän aikana käyty ilahduttamassa vanhuksiakaan tai muita meidän seuraamme kaipaavia, koska en ole vain yksinkertaisesti jaksanut lähteä. Toivotaan että nyt loppuvuodesta saisin itseäni aktivoitua liikkeelle. :)

Jossain vaiheessa kesää olin hirveän, hirveässä koirakuumeessa, mutta se on nyt taas laantumassa. Kyllähän se on rankkaa kun näkee töissä kokoajan onnellisia pennunostajia/-omistajia ja pahimmassa (parhaimmassa) tapauksessa vielä ne riiviöt on liikkeessä mukana! Eipä sillä, jos vuorokaudessani olisi 50 tuntia, niin ehkä se koira olisi sitten ajankohtainen.

Paljon olen miettinyt sitä, että miten olinkin aiemmin niin niin koiraihminen henkeen ja vereen. Nyt kun elämässäni on ollut kissoja ja täällä tämä yksi uljas seikkailee Timin kaverina, niin mietin, että miten mahtavia ja toisaalta helppojakin kavereita nuo kissat ovat. :) Kun Leonardo oli mulla kaupunkiyksiössäkin, niin hyvin se siellä pärjäsi! Muusta ei ollut huolta kuin kangassohvasta, joka meinasi olla kynsien kohteena. Jatkossakin siis elämässäni tulee varmasti kissoja olemaan.

Timi voi pääasiassa hyvin. Välillä se kutisee, välillä ei. Välillä on syönyt ja joskus on syömättä, mutta paino ei ole laskenut mitenkään huomattavasti ja energiaa riittää ulkona puuhailuun. Parhaiten sille tuntuu kaikki lihat maistuvan jäisenä tai puolijäisenä, joka on aika mielenkiintoista. Hetkellisesti se alkoi oksennella kanansiivistä ja -kauloista, liekö sitten veti ne kaikki niin vauhdilla alas. Tällaiset pienemmät luut ovatkin nyt olleet pannassa.

Kissasta vielä, vaikken tiedä kuinka montaa se kiinnostaa! Sekin on ollut mulla pääasiassa raakaruualla, mutta nappulaakin kyllä menee mukana. Olisiko siis 50/50 -tyyli, jos johonkin pitää luokitella. Todella hyvä yksilö syömään ja olemaan, kunnon sylivauva ja itkeskelee jos ei saa huomiota. On kuitenkin hyvin leimautunut vain omaan perheeseensä ja harvoja vieraita käy edes moikkaamassa.

Sellaista sanatulvaa ja ajatuksenvirtaa. Meille on postaustoiveitakin tullut, joita yritän toteuttaa aina jatkossa kun on virtaa kirjoitella. :) Ensi viikolla palaan taas myös opintojen pariin ja satunnaisesti jatkan M&M:ssä töissä.

Mahtavaa syksyn alkua, pidetään lippu korkealla vesisateesta huolimatta!