Pitäiskö meidän oikeesti tehdäkin joskus jotain..?

Joo, lueskelin tässä vähän meidän kulunutta vuotta ja mietin mitä kaikkea on tullut tehtyä. Tässä ollaan vietetty treenitaukoa, hmm.. 4-5 kuukautta, ja heräsi sitten ajatus, että pitäiskö tässä oikeasti treenatakin, ennen kuin tuo koiruus tulee ihan hulluksi. Sillä on jo oireita tylsistymisestä ja tänään kun kaivoin aktivointilelun esille niin se oli niin innoissaan, että meinas repiä puisen Nina Ottossonin lelun palasiksi. Joo, siis meidän Timi, meinas repiä lelun palasiksi. Oivoi.

No mutta niin. Keväällä me kävästiin läpi se harrastuskurssi. Siitä jäi käteen vaikka ja mitä ja ajattelin, että niitä juttuja voisi oikeesti hyödyntääkin. Tänäänpä pitkästä aikaa kaivoin esiin naksuttimen ja HHC:n täyslihatikut (lammas) ja näinpä me harjoteltiin vähän sormitunnistusta. Tällä hetkellä Timi pystyy erottamaan pikkurillin, keskarin ja peukun toisistaan, mutta jos levitän kaikki 5 sormea, niin silloin sormet meneekin sekaisin. Tätä siis harjoitellaan vielä paljon lisää. :-)

Rallytokoahan meillä oli ohjelmassa harrastekurssilla myös. Silloin Timi ei päässyt osallistumaan, koska se oli ihan sekaisin (siis ihan oikeasti, mikään ei kiinnostanut. :D), joten annettiin olla. Kotonahan me ollaan treenailtu kuitenkin vähäsen aiemmin.

Mulla on suunnittelua varten käytössä tällaiset pienet, n. 10 cm kooltaan olevat tulostetut kortit. Näistä vaan tuli niin älyttömän rumat, että tulostin myös suuremmat, laminointia odottavat kyltit.

Tällä hetkellä me ollaan oikeasti tosi ruosteessa. Timi toimii kuitenkin hyvin oikealla motivoinnilla ja naksuttimella, joten tullaan harjoittelemaan jatkossa enemmän. Tuo "maahan, kierrä koiran ympäri" on ehdottomasti meidän lemppariliike, treenailtiin sitä jo vuosi sitten koiraleirillä. :-) Minkäänlaisia tavoitteita rallytokon suhteen meillä ei ole, kunhan omaksi iloksemme harjoitellaan. Yritän myös ensi vuonna päästä Rovaniemen käyttökoirien rallytoko-kurssille!

Tarkoituksena ois vielä ennen lumien lopullista tuloa käydä tekemässä verijälki. Toivottavasti ehditään, täällä kun on nuo lumet tulleet maahan ja sulaneet varmaan 5 kertaa. :-D

Onko sulla kokemusta rallytokosta tai verijäljestä? Miten koirasi oireilee, jos se ei saa tarpeeksi aktivointia?

LUETHAN MYÖS EDELLISEN POSTAUKSEN: Lisäravinteet, hyötyä vai haittaa?

FACEBOOK BLOGGER BLOGILISTA BLOGLOVIN

Miten sinun koirasi motivoituu?

Tässä maassa koirankoulutustapoja on varmasti yhtä monta kuin on koiriakin. Jokainen kertoo mielipiteensä, miten koiraa oikeasti pitäisikään kouluttaa ja miksi tämä tai tämä tapa on huono/hyvä. Se on mielestäni vaan rikkaus, koska voit aina kysyä ihmisiltä neuvoja ja vastaavasti voit ehkä jakaa osaamistasi muille.

Jokaisella koiralla on erilaisia motivoitumiskeinoja. Joku innostuu leluista, joku makupaloista. Mielestäni koiran koulutuksessa korostetaan välillä vähän liikaakin makupalojen merkitystä. Kyllä, ne varmasti toimii monella, mutta kuinka paljon muita hyviä motivointikeinoja jää käyttämättä kun tyydytään vaan makupaloihin? Meidän Timihän on ollut aina älyttömän huono motivoitumaan nameista. Pienenä sille kelpasi ainoastaan HHC:n kanakierteet, nykyään annan sille välillä HHC:n lammastikkuja (100 % lammasta - sopii ruokavalioomme). Yleensä kuitenkin jos halusin käyttää esim. illalla olevissa treeneissä namipalkkaa, niin en antanut koiralle aamuruokaa enkä edellisenä iltanakaan hirveän tuhtia annosta. Koiran siis piti olla "nälässä" ainakin aamupäivä, jotta se pystyi ansaitsemaan ruokansa/namit illalla. Varsinaista ruokaa en ikinä korvannut pelkillä nameilla, mutta vähensin tietenkin normaalin ruuan osuudesta namien osuuden!

Mitä huonoa niissä nameissa mun mielestä sitten on? Se nyt ensinnäkin, että useimmilla ihmisillä unohtuu se ruokamäärään suhteuttaminen ihan kokonaan. Jos koira saa oman ruokansa lisäksi hirveän kasan nameja treeneissä, niin pidemmällä aikavälillä se näkyy selvänä lihomisena. Jos koirasi motivoituu omista nappuloistaan, niin anna sen tehdä työtä ja palkkaa se sillä iltaruualla! Jos jokainen koira joutuisi tekemään töitä ruokansa eteen (vaikka ihan perus temppuja, seuraamista, ym), niin kehittyminen olisi väistämätöntä.

Lisäksi olen ihan varma, että kun koiraa palkataan vain nameilla/nappuloilla, niin se näkyy kyllästymisenä jossain vaiheessa. En yleistä tätä kaikkiin koiriin, mutta Timillä ainakin tapahtui niin. Luigi taas oli niin ahne tapaus, että sitä olisin varmasti voinut palkata aina pelkillä nameilla/iltanappuloilla. Luiginkin kanssa niitä nameja piti vaihdella, koska välillä toimi omat nappulat, välillä piti olla kalkkunankaulaa että koira edes huomasi minut tai komentamiseni. Koiran tehdessä jotain, sen suuhun tungetaan aina sitä yhtä ja samaa namia/nappulaa, niin kyllähän se kyllästyttää. Kun taas otat käteen lelun tai muun rätin, josta koirasi pitää, niin samalla vahvistat teidän välistä vuorovaikutustanne ja saat palkkaushetkestä myös yhteisen leikkihetken.

Siitä päästäänkin lelujen ja leikin merkitykseen. Varmaan kaikki nyt ajattelee, että joojoo, kyllähän minä leikin koirani kanssa ja mitä sie siellä selität, kaikki tietää tämän kaiken jo. No joo. Kysynkin vaan, että kuinka moni teistä oikeasti leikkii sen koiran kanssa, eikä vaan ole se automaatti joka heiluttaa/heittelee leluja? Laskeudutko koiran tasolle (siis henkisesti, noh, miksei fyysisestikin), riekut, konttaat, rellestät ja painit koiran kanssa? Niimpä, sitähän minäkin.
Ei se koiran kanssa leikkiminen mitään rakettitiedettä ole, mutta siltikin esimerkiksi tästä postauksesta voi hyvinkin lukea sen, ettei kaikki osaa taikka halua leikkiä koiriensa kanssa. Ei uskalleta heittäytyä tai ajatellaan leikkimisen olevan turhaa, vaikkei se todellakaan sitä ole. Ei ole oikeasti parempaa tapaa vahvistaa omistajan ja koiran suhdetta kuin leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Opetelkaa erilaisia leikkitapoja ja käyttäkää palkkana sitä leikkimistä. Monelle koiralle paras palkka oikeasti on se yhteinen leikkiminen eikä se ainainen namitus.

Miten leikkiminen toimii Timin kanssa? Jossain vaiheessa mulla oli tosi vaikea saada koira leikkimään mun kanssa. Oikeastihan ainoat lelut jotka sille kelpaa on pehmolelut, tyhjennetyt sellaiset varsinkin. Vasta sitten, kun oikeasti fyysisesti laskeuduin koiran kanssa lattialle, konttasin ja "painin" koiran kanssa, se saa vireen päälle ja on valmis tekemään minun kanssa juttuja. Lisäksi oon huomannut pari älyttömän hyvää palkkaa ja motivointikeinoa:

Kyllä, meidän Timi motivoituu ponkkareista ja nuista pikkupeikoista, joilla on harjatukka. Eihän se niillä yksin saa leikkiä, mutta minun kanssani.

Heräsikö teille lukijat jonkinlaisia ajatuksia, palkkauksesta tai motivoinnista? Miten sinun koirasi motivoituu parhaiten?

LUETHAN MYÖS EDELLISEN POSTAUKSEN: ON KESÄ LYHYT NIIN KUIN HAAVE SAAVUTTAMATON, SIITÄ, MIKÄ OIS VOINUT OLLA TOISIN

FACEBOOK

Kouluttamattomuuden helppous.

Kun kesäkuussa saimme Timin kanssa harrastuskurssin päätökseen niin totesin isälleni, että nyt ei tarvitsekaan kouluttaa koiraa enää ikinä! Vaikka silloin sen vitsillä sanoinkin, niin sanoissa piilee myös totuus. Meillä on tällä hetkellä niin rentoa ja helppoa arkea Timin kanssa, etten ole jaksanut sen kanssa stressata kouluttamisesta ollenkaan. Sillä on omat tavat toimia ja tehdä asioita ja ne kaikki sopii mulle hyvin. Kun se saa perustarpeensa tyydytettyä (ruoka, liikunta, lepo) niin se on yleensä aika tyytyväinen.

Timi alkaa olemaan jo siinä iässä että se on vähän viisastunut, tietää miten lenkeillä käyttäydytään, osaa tulla ruokailemaan silloin kun kuppia kolistellaan ja istuu saadakseen ruokaa, ei kerjää, ei hauku tai ulise turhasta, tietää miten lasten kanssa toimitaan. Se siis tietää miten meillä käyttäydytään ja mitä siltä odotan. Ehkä ainoita asioita joihin en ole tyytyväinen on se, että vieraiden tullessa Timi hyppii/nousee vasten eikä tule pyydettäessä luokse, jos sattuu pääsemään vapaaksi. Luoksetulon kanssa olen luovuttanut aikoja sitten (vaikka senkin tosiasian hyväksyminen kesti aika kauan), koska jos haluan pitää Timiä vapaana niin pidän sitä liinassa. Meillä taas käy niin harvoin vieraita, että suurin osa niistä tietää jo sen, että meillä on koira, jolle ei ole opetettu rauhallista vastaanottoa vaan se saa riekkua aikansa ja rauhoittuu  sitten omaan paikkaansa nukkumaan. Lasten kanssa tätä ongelmaa ei yleensä ole, koska Timi tiedostaa niiden olevan pieniä ja rauhoittuu nauttimaan pienistä käsistä, jotka rapsuttelevat koiraa tyytyväisinä.

Jos koiraa satun kouluttamaan, niin teen sen siksi että haluan, enkä siksi että minun pitäisi. Kaikki temput ja aktivointijutut mitä opettelemme on omaksi iloksemme ja siksi että Timi saisi vähän aivotyötä. On helppoa, kun ei tarvitse stressata lenkeillä ohituksista tai seuraamisesta, koska se alkaa tulemaan jo aika luonnostaan enkä Timiltä mitään tokoseuraamista odotakaan.

Kuten jo totesin, ei me olla lähiaikoina temppuiltu oikein mitään. Harrastekurssilta jäi taskuun monen monta temppua, esim. sormitunnistus (Timi tunnistaa hyvin peukun, pikkurillin ja keskarin), vadin päällä pyöriminen, kahdeksikko jalkojen välistä, esineen vieminen kippoon. Kaikkia näitä ollaan aloitettu ja harjoiteltu, nyt ne on vaan unohtuneet. Ehkä loman jälkeen innostun niistä taas!

Harrastuskurssi : PK-lajit

Torstaina 19.6. meillä oli harrastuskurssilla vuorossa pk-lajit. Sitä kertaa olin odottanut ehkä kaikista eniten, enkä flunssasta huolimatta voinut sitä sitten jättää väliin. Ensin meille kerrottiin teoriaa sekä jaettiin vihkonen palveluskoiralajeista ja sen jälkeen alettiin testaamaan eri lajeja.

Ensimmäisenä kokeiltiin jälkeä. Jokainen kävi tallaamassa jonkun pituisen jäljen koiralleen, kun koirat odottivat autossa. Tein Timille suoran, ihan lyhyen (jotakuinkin 10 metriä) olevan jäljen. Alussa se meni jäljen alkupäähän ihan hyvin, mutta eksyi helposti jäljeltä. Käytin houkuttelua nyt ensimmäisellä kerralla ja jossain puolessa välissä jälkeä koira tajusi homman jujun ja löysi loppu"tallaukselle" ja siellä olevalle ruokarasialle.
Nenää T käytti koko harjoituksen ajan hyvin, oli vähän hermostunut ja ihmetteli muutenkin uutta paikkaa. Tätä tullaan kuitenkin harjoittelemaan varmasti uudelleenkin. :-)

Tässä välissä koirat pääsivät autoon, kun menimme tallaamaan aluetta hakua varten. Tässä vaiheessa aloin miettiä paljon tätä koirajuttua. Kuten on varmasti kaikille selvää, koiraharrastuksessa mulle yksi tärkeä elementti on sen sosiaalisuus. Siellä me n. 10 ihmistä tallattiin metsää, oli kylmä ja välillä satoi vettä, mutta kaikki oli hymyssä suin. Ai että mulle tuli hyvä mieli. :)
Teimme harjoituksen niin, että ensin koira tutustui maalimiehiin joista toinen lähti juoksemaan metsään kutsuen koiraa tyyliin "Timii, täällä, mihin mie meen, Timppaa" ja me odotettiin T:n kans. Kun maalimies meni piiloon, niin sanoin Timille "ukko" ja silloin lähdettiin etsimään, että mihin se ukko on mennyt. Eka harjoituskerta meillä epäonnistui, koska Timi päätti alkaa kakkatauolle ja tutki kaikkea muuta. Lopulta ukko kuitenkin löytyi ja vau - sillä oli vaikka mitä hyviä herkkuja mukanaan, Timi oli ihan innoissaan. Toinen maalimies löytyi jo helpommin. :-)

Viimeisenä mentiin testaamaan esineruutu. Pienelle alueelle piilotettiin kolme esinettä, ja kun koira nuuhkaisi niitä, niin hirveät kehut ja palkat. Tässä mulla ois voinut olla naksutin käytössä, mutta harmillisesti jätin sen kotiin. Timille näytettiin selvästi esineet, heiluteltiin niitä ja heitettiin sitten johonkin kohti. Ensin Timiä meinas kiinnostaa vain aiempana tutkimassa käyneen nartun hajut, mutta kyllä se sitten löysi jokaisen esineen. Tätä pitää jatkaa enempi kotona!

Tykkäsin tästä pk-kerrasta juuri niin paljon kuin olin ajatellutkin. Se oli aivan rakkautta ensi silmäyksellä. Timin kanssa tullaan jatkamaan näitä harjoituksia kotona ja tulevaisuudessa omistan toivottavasti koiran, jolla on vielä enemmän intoa puuhailla näiden hommien parissa ja ehkäpä ne pk-kilpailuoikeudetkin. Suosittelen kyllä kaikille, että käykää tutustumassa lajiin, jos mahdollista! Kunhan vaan varaudutte siihen, että siellä keskellä metsää vesisateessa voidaan olla se kolmekin tuntia, kun harjoitellaan. :D

Harrastekurssi, 2/7. - Aktivointi

Torstaina aloiteltiin ensimmäistä kertaa aktivointikurssia niin, että koirat ovat mukana. Mulla jännitti tosi paljon, koska tiesin, että paikalle on tulossa n. 10 muuta koiraa joiden seassa oli myös juoksuisia narttuja, joiden perään T on ainakin aiemmin himoinnut kovasti. Mentiin paikalle noin varttia ennen kuin varsinainen kurssi alkoi, että Timi sai rauhassa pissailla ja tutkia paikkoja. Se meinasi vetää jonkun verran, mutta yllättävän hyvin otti kontaktia ja tehtiin pari seuruupätkää ennen aloittamista ja kaikki sujui hienosti!

Varsinainen päivän aihe meillä oli aktivointi, johon kuului sitten temppuja, aktivointilelujen kokeilua ja muuta väsyttävää. Oli ihan huippuhauskaa ja aika meni tosi nopeasti! Ensimmäisenä me harjoiteltiin kapulan kosketusta, koska tarkoituksena oli opettaa koira viemään jokin esine roskikseen. Timi ei kapulasta hirveästi innostunut/paikalla oli liikaa häiriötä, mutta aion kotona yrittää opettaa esimerkiksi nenäliinalla tuota roskien viemistä, koska naksuttimella se näytti yllättävän helpolta.

Sen jälkeen siirryttiin tunnistamaan sormia. Tempun ideana oli tosiaan, että koira oppisi tunnistamaan kaikki sormet; kun omistaja sanoo jonkun sormen nimen niin koira koskettaa kuonollaan sitä. Tämän T tajusi yllättävän hienosti ja "peukku" meiltä luonnistuu jo. Aluksi otettiin yhden sormen koskettamista niin, että pelkästään se kohteena oleva sormi oli esillä ja muut nyrkissä, mutta pian kokeilin että osaako T valita peukun ja pikkurillin väliltä ja osasihan se! Hieno pieni.

Sitten me saatiin kokeilla namien etsintää maasta, kuppien alta ja männyn kaarnan alta. Tuota mäntyhommaa me ei ehditty kokeilla, mutta pitää testailla sitä täällä kotona, kuulosti (ja näytti muiden kokeilemana) niin hauskalta!

Viimeisenä me harjoiteltiin tasapainojuttuja eli orava-temppua, joka T:lle olikin tuttu juttu. Se pysyy tasapainossaan aika hyvin, mutta ainahan sitä lisätreeniä voi harrastaa. Sitten kokeiltiin myös vatitemppuja, eli koiran piti nostaa tassut vadin päälle, vadin sisään ja takajalat vadin päälle. Kaikki onnistui hyvin! Tuota vadin sisään etutassujen laittamista kokeiltiin ekaa kertaa ja se olikin vähän haastavaa. Muutaman toiston jälkeen se alkoi kuitenkin luonnistua myös, vau!

Kerta kaikkiaan oli hieno ilta ja olin niiin ylpeä siitä työtarmosta, millä Timi teki hommia. :) Nyt jatketaan vaan näiden juttujen treenaamista ja ensi viikoksi oli läksynä opettaa kosketusalustaan koskeminen, koska edessä on mm. flyball-hommia.. Niistä ensi kerran jälkeen lisää!

Peto-kurssi, tunnit 1, 2 ja 3.

5.3. meillä alkoi petokurssi, jota olin kieltämättä jännittänyt paljon etukäteen. Onni on, että ehdimme hallilla käydä useampaan kertaan ennen tuota kurssia, muttei se silti vaikuttanut siihen, etteikö Luigi olisi haukkunut ja ihmetellyt muita koiria. Pakko myöntää, että ollaan tosi vähän tehty mitään isommalla koiraporukalla, mutta tästä eteenpäin ajattelin käydä myös vapaaehtoisissa treeneissä ulkosalla, sään salliessa. Täällä päin kun pyörii kuitenkin ahkerasti esimerkiksi ohikas- ja tokotreenejä.
Mutta niin, siihen kurssiin.

Mitä opittiin ekalla kerralla?: Opetetaan Luigille oikeasti se rauhoittuminen. Sen pitää olla nätisti mun vierellä, kun mä kuuntelen kouluttajien neuvoja ja tajuta, ettei kaikkien luo olla menossa tervehtimään. Ekalla kerralla kuunneltiin vaan sääntöjä ja ohjeita, ja meille jaettiin naksuttimet.
Mitä tuli läksyksi?: Ehdollistaa koira naksuttimeen. Ollaan jo naksua käytettykin, mutta nyt sitten ollaan vahvistettu sitä entistä enemmän.

Toisella petokerralla (12.3.) meillä sujui yllättävän hyvin. Mie menin paikalle asenteella "oh no, me taas haukutaan kaikki muut", mutta sainkin yllättyä kun pieni Luikeroinen ölisi 5 minuuttia ja that's it. Sen jälkeen se istui/makas mun vierellä ja tehtiin asioita silloin, kun mie niin halusin. Hyvä mieli jäi siis kaikin puolin!

Mitä opittiin toisella kerralla?: Miten leikitään oikein? Luigi on hyvä leikkimään mutta leikkituokiot on tärkeää pitää sopivan lyhyinä, ettei koira ehdi kyllästyä. Alettiin opettelemaan katsekontaktia, joka meille onkin ollut vähän haasteellinen juttu.
Mitä tuli läksyksi?: Katsekontaktin opettelu.

Kolmas kerta (19.3.) - olin itse tajuttoman väsynyt Timin silmäoperaation jälkeen ja mietin pitkään, että lähdenkö tunnille. Tuli kuitenkin mentyä ja hyvä niin! Katsekontakti sujui ihan ok, muttei oltu ehditty harjoitella sitä niin paljon kuin pitäisi (jatketaan siis). Luigi olisi enää vain hallin ulkopuolella, muuten oli tosi nätisti. Vähän meinasi äristä jollekin lapinkoiralle ja keskittyminen meni sitten valitettavasti enemmän sinne kuin minun puoleen. Aloiteltiin kontaktikävelyä (seuraamista), luoksetuloa ja luoksepäästävyyttä. Luoksepäästävyydessähän meillä ei oo muuta ongelmaa kuin se, että L on "hieman" yli-innokas, joten sitä rauhoittumista opetellaan nyt.

Mitä opittiin kolmannella kerralla?: Kontaktikävely, luoksetulo, hoitotoimenpiteet ja luoksepäästävyys.
Mitä tuli läksyksi?: Opetetaan L rauhoittumaan, kun joku tulee tervehtimään. Opetellaan seuraamista aluksi niin, että ohjaaja peruuttaa ja koira pitää koko ajan kontaktia. Sen jälkeen käännöksiä ja lopulta koira seuraa sivulla. Lisäharjoitusta katsekontaktiin.

Tulipas nyt pitkä postaus, kun en oo aiemmin ehtinyt näitä kirjoitella! No, toivottavasti joku jaksoi lukea. :)

Harrastusjuttuja

Meidät on tänään virallisesti hyväksytty Rovaniemen käyttökoirien jäseneksi, joten nyt alkaakin ahkera talkoopisteiden kerääminen ja myöhemmin päästään varailemaan hallia ja treenaamaan Luiginkin kanssa ihan oikealle hallille ja ohjattuihin treeneihin, ja tietenkin Timin kanssa myös jos löydetään sopiva kurssi. Oon ihan fiiliksissä! :)

Ensi viikolla mennään testaamaan hallia kahdestaan Ilkka-brassin ja omistajan kanssa, jotta Lui saa vähän tuntumaa siihen, mitä hallilla tehdään ja tottuu siihen ympäristöön, ennen kuin mennään suuremmalla porukalla kursseille tms. :)

Mitä nyt tässä oon miettinyt ja pohdiskellut, niin Luigin ja mun päälajiksi muotoutuu varmastikin se agility jossain vaiheessa. Itsessään toko ei tällä hetkellä kiinnosta ihan hirveästi, vaikka olisihan sellainen käskystä luoksetuleva ja sormia napsauttamalla viereen tuleva koira ihan kiva ;) niin kuitenkin me keskitytään ehkä vähän vauhdikkaampiin juttuihin. Myöskin se rallytoko kummittelee edelleenkin ja k o i r a t a n s s i, vaikken ikinä olisikaan uskonut. En vaan tiedä olisiko musta koreografiksi, heh.

Videolla Luigin kanssa putkeen menemistä ja joitain temppuja kans. :)

Harrastushaaveita

// Kokonaan Luigi-aiheinen postaus tulossa, toivottavasti ette ihan kyllästy! //

Lupailin aiemmin postausta mun harrastushaaveista tämän uuden tulokkaan kanssa. Yleisesti ottaen brasilianterrierit ovat hyviä harrastuskoiria; intoa riittää ja miellyttämisenhalua myös, jota monet ihmettelevät, terriereitä kun ovat. Aiemmin toista koiraa pohtiessani rakastuinkin tähän ominaisuuteen; terriereistä olen tykännyt aina, mutta yleensä kuulee vain niiden kovapäisyydestä.

Noh, ensin vähän taustoja. Luigin mamma Soda on älyttömän fiksu ja oppivainen koira. Sodan kanssa harrastetaan agilityä, jossa se varsin innokkaasti liitää esteiden yli (Sodalla on myös ainutlaatuinen hyppytyyli; kannattaa ehdottomasti hypätä ainakin metri ennen puomia, ha!) Nojoo, se siitä. Ymmärtänette sen, että kun Luin mamma on siunattu tuollaisilla lahjoilla, on myös Luigi varmasti osansa niistä perinyt, jolloin se ei todellakaan sovi sohvakoristeeksi (kuten en usko, että muutkaan brasilialaiset kovin hyvin sopisivat). Tämä nyt ei ollut meille ongelma, koska harrastuskoiraa halusinkin!

Luigi on hirmuaktiivinen ja ottaa minuun runsaasti kontaktia. Se kuuntelee mitä sanotaan ja menee joka paikkaan sata lasissa, ajatuksenaan "osaan mennä ja lujaa!". Siksipä tarkoituksenani on suunnata agilitykentille kokeilemaan tän jätkän lahjoja, joita varmasti on, kunhan vaan ohjaajalla taidot riittää. Ensi vuodelle olen haaveillut agilityn alkeiskurssia, kunhan poitsu on saanut ensin kasvattaa luustoaan rauhassa. Alkeita kuitenkin jo otetaan, eli "tässä"-käskyä (koira juoksee sen käden luo, jonka laitan alas, jotta pystyn tulevaisuudessa ohjaamaan sille oikean suunnan kentällä), lisäksi opeteltaviin käskyihin kuuluu "takaa" eli esim. puun, ämpärin (tulevaisuudessa esteen) kiertäminen. Myöskin kontaktipintoja ollaan opettelemassa. "Odota"-käskyä ollaan treenailtu agilityä varten, sekä ihan muuten vaan, koska hyödyllinen se on muissakin jutuissa. Tää paikallaolo meinaa vaan pienelle duracell-pupulle olla ihan liian haastavaa! :D

Noh, näen kuitenkin, että agilityn lisäksi tuossa koirassa olisi potentiaalia varmasti muuhunkin, joten mielessäni pyörinyt toko tulee varmasti kyseeseen. Tuttavani omistaa myöskin brassin, ja hän on luvannut autella tokon alkeissa. Myös tokokurssia olen miettinyt, ja sellaiselle varmasti jossain vaiheessa suunnataankin. Pääsette siis jatkossa toivottavasti lukemaan myös tokoilusta!

Näiden kahden yleisemmän lajin rinnalle tulee varmasti jossain vaiheessa kuulumaan rallytoko, ehkäpä koiratanssi ja tottakai myös näyttelyissä kierrellään. Kaverikoiratoiminta kiinnostaa myös mulla suuresti, mutta koska siihen koiran on oltava 2-vuotias ja omistajan 18, niin saamme vielä hetken odotella sitä.

Vaikka lista kuulostaakin hirveän pitkältä, niin tällä hetkellä keskitytään perusasioiden opetteluun ja alkeisiin noissa lajeissa. Kiire kun meillä ei ole minnekään!

Onneksi kuvassa on söpö koira.

Koirakavereita ja reeniä, reeniä, reeniä..

Tiistai-iltana Monsterosa Niuserra (Ilkka) kävi meillä omistajansa kanssa kylässä. Tarkoituksena oli, että Lui ja Ile olisivat touhunneet yhdessä, mutta Ileä kiinnosti oikeastaan vaan merkkailu ja meidän Luikero jäi aivan huomiotta. Käytiin kuitenkin metsässä vähän juoksuttamassa koiria ja juteltiin koiraharrastuksista, eli mukava ilta oli. Eiköhän nuista pojista hyviä kavereita tule, kun Luigi vähän kasvaa! :) Valitettavasti ei oo yhtään kuvaa, koska oli niin pimeää tuolla pihalla.

Eilen tarkoituksenani oli ottaa Lui kainaloon ja lähteä käymään bussilla kaupungissa, mutta koska oli aivan järkyttävän kylmä (kiitos -20 asteen pakkaset♥) niin ei lähdetty sitten yhtään minnekään! Otetaan uusiksi jonain muuna päivänä. :-) Mulla kun on nyt kuitenkin alusta asti tarkoitus opettaa L kulkemaan bussilla ja junalla, kun varmasti junaa erityisesti tullaan tulevaisuudessa käyttämään.

Tänään eli torstaina oon vaan hengaillut kotona, koska koeviikko ja vapaapäivät. Pojat on väsyttäneet toinen toistaan ja reenailtiin vähän näyttelyjutskia. Meidän Timppahan alkaa oleen jo aika vahvoilla niissä ja hampaiden katsomiset ja muut sujuu ongelmitta. Luigi alkaa myös ymmärtämään nättiä kulkemista ja seisominenhan Luilla on kasvattajan ansiosta jo tosi vahvoilla. L antaa myös tutkia itseään tosi hienosti, lukuunottamatta hampaiden katsomista, jota me ollaankin nyt harjoiteltu ajatuksella "pienissä pätkissä ja usein".
Tänään illalla käytiin ihan oikeissa Sukokan järjestämissä näyttelytreeneissä, joissa Timpan kanssa on useammankin kerran pitänyt lähteä käymään, muttei olla sitten saatu aikaiseksi. Nytpä pakkasin sitten kasan nameja, näyttelyhihnoja ja rokotuskortit poitsuille mukaan ja pakkasin molemmat autoon. Ajeltiin paikalle ja iskä päätyikin ottamaan Timin ohjeistaakseen, joten sain keskittyä tuohon penneen ihan kunnolla. Meidän lisäksi paikalla oli 5 koirakkoa eli ihan sopivasti. :-) Luigi veti tosi hienosti vierelläni ja seisominenhan on ihan priimaa, kun kasvattaja on sitä pienestä asti Luin kanssa opetellut. Pöydällä ei sen suuremmin otettu mitään, harjoiteltiin olemista ja koskettelua, vähän jopa hampaita. Niitä treenaillaan runsaasti jatkossa :)

Viime keväänä Timpalle ostettu, liian pieni Hurtan haalari oli Luille juuri nyt sopiva, mahtuu siis alkutalveksi! Jee!

Timi kans meni isän kanssa ihan hienosti, vähän ehkä oli hukassa, kun oon ollut ainoa joka Timppaa ohjeistaa. Pöydälläolo, hampaat ja muut oli ihan peruskauraa, vähän meinasi hösöttää muiden koirien takia, joten se on juttu jota Timin kanssa on harjoiteltava. Yllätyin kuitenkin suuresti, kun Timi söi nameja muiden koirien läsnäollessa. Tää oli ihan uus juttu, koska yleensä mätsäreissä/näyttelyissä/muissa koiratapahtumissa Timppa ei ikinä syö nameja, koska se on niin stressaantunut. Edistystä siis! Hieno pieni tiibettiläinen ♥

Pieni väsynyt tiibettiläinen :)

Kuulumisia

Moi!

Täällä menee hyvin. Timi nukkuu ja Luigi järsii puruluuta, niin istahdin alas kirjoittelemaan (koska koeviikkoa varten ei tarvitse lukea...). Eilen punnitsin molemmat poitsut, Timi 7.4 kg ja Luigi 6.9 kg. Jostain syystä Timpalla on tuo paino noussut ylöspäin, joten pitää vähän seurailla noiden namien määrää.

Lui 18 vk

Lui on sopeutunut hienosti! Opetellaan seisomista, istumista, luoksetuloa ja "tässä"-käskyä. Agilityn alkeita myöskin esteen (pennun kohdalla ämpärin) kiertämiseen ja kontaktipinnalle jäämistä olisi myöskin tarkoitus aloitella heti alusta pitäen. Tää pentu on kyllä siitä niin mahtava, että se on niin ahne, että tulevaisuudessa sadaan varmasti opeteltua mitä vain! :D Myöhemmin onkin tarkoitus kirjoitella yksistään postausta harrastushaaveista, joita olen miettinyt Luikeron varalle.

Viikonlopun aikana meillä kävi vieraita pariinkin otteeseen ja Lui oli samanlainen viilipytty kuin yleensäkin, se kävi haistelemassa ja ehkä vähän rapsuteltavana, mutta meni sitten omiin touhuihinsa. On se vaan niin erilainen kuin tuo meidän-ikuinen-pentu eli Timi, joka voisi viihtyä vieraiden rapsuteltavana varmasti parikin tuntia, haha. :D

Tämän viikon suunnitelmana ois treffata toista brassia ja lauantaina lähdetään joko mätsäreihin tai mennään Mustin ja Mirrin pentumiittiin, vähän on suunnitelmat vielä auki. Niistä jutuista kuitenkin lähempänä sitten!

Mukavaa viikon alkua kaikille! :)

Ps. Luigin hammaspäivitys: 2 etuhammasta lähtenyt!

The Harrastuskoira

♥ viimeiset lämpimät kesäpäivät on hyvä käyttää treenailuun, testailtiin vähän seuraamista ja rallytokon liikkeitä

Omistajan jalat on vinksinvonksin, tai ainakin heikunkeikun! :D

♥ ihanaa on katella Timpan tyytyväistä kasvojenilmettä yhdessäolon jälkeen, kun huomaa, että on se niin mamman poika, kuin vaan olla voi

Leirillä - osa 2

Jos jotakuta vielä sattuis kiinnostamaan, niin kirjoittelen leiriviikonlopulta sunnuntainkin tekemiset ja ajatukset ylös! :-)

Aamulla tosiaan heräilin kuuden aikaan koiran piippaamiseen.. Olin saanut nukuttua edellisenä yönä ehkä pari tuntia, koska Timi piippas stressaantuneena läpi yön. Kuudesta seittämään jaksoin kuunnella, mutta sen jälkeen raahauduin koiran kans vesisateeseen ja aamupissalle.

Sunnuntain ohjelmassa oli erilaisia pisteitä, eli treenailtiin junior handleria, mejää ja pidettiin tietovisa. :) Ensimmäisenä mentiin ohjaajien tekemälle verijäljelle. Se oli Timille ihan eka kerta ja vähän jännitin, kun kuulin, että jotkut koirat pelkää/jännittää verta, mutta alkumakauksella, jossa oli verta ja lihapullaa, Timi veteli lihapullat naamaan, nuoli verta vaikka kuinka kauan ja pääsi hajulle tosi hyvin!! Välissä tuli häiriöitä ja koira unohti koko jäljen, joten me eksyttiin jäljeltä sitten hetkellisesti, mutta lopussa saatiin hajusta taas kiinni ja Timi pääsi loppumakaukselle, jossa sai hirveät kehut ja makaukselta löytyvät nakinpalat. Mejä tuntui aivan järjettömän kivalta, joten varmasti tullaan sitä tulevaisuudessakin kokeilemaan!

Junior handlerissa oli aika perusjuttuja ja Timi muisti näyttelyjutut hyvin, vaikka alussa meinasin jäädä pois kokonaan kyseisistä treeneistä. Myös se tietovisa sujui meidän ryhmäläisiltä tosi hyvin!

Kun oltiin hetki oltu ja lepäilty, aloitettiin kisailut. Ensin oli JH-kilpailu, jossa aina yksi ryhmäläinen edusti koko joukkuetta. Meidän ryhmästä oli edustamassa N. ja Jeri-valkkari ja heillä meni tosi hyvin!! :) Sen jälkeen siirryttiin aksailemaan, eli kun edellisenä päivänä oli harjoiteltu, niin nyt hyödynnettiin kaikkia niitä oppeja. Ensimmäisellä aidalla Timi tuli suoraan aidan alta minun luo - nojoo, voi kai sitä hypätä niinkin.. Sitten mentiin putkeen, Timi m e n i oikeasti sinne hienosti, voi että olin ylpeä hurtasta! Sen jälkeen pari aitaa, hitaasti mutta varmasti mentiin ;) Ne aidat oli Timiä varten asetettu silleen, että se pääsi vain kävelemään niiden yli. Yhden aidan yli kyllä oikeasti hypättiinkin - vau! :D Viimeisenä radalla oli kepit, jotka Timi hyvin osasi mennä. :) Vaikka oltiinkin hitaita kuin kilpikonnat, niin silti olin ylpeä jokaisesta jutusta, mitä Timi radalla osasi tehdä. :)

Taas hetki lepäiltiin ja tyhjennettiin leirikeskuksesta omia tavaroita, kunnes mentiin välipalalle ja kuulemaan kilpailujen tuloksia. Kaikki kisat oli ryhminä, joten oli hyvä mieli, kun saatiin ryhmässä nauttia niistä tuloksista! 

Ensinnäkin tietovisassa oltiin ensimmäisiä, haha! Saatiin palkinnoksi Pedigreen pussiruokaa ja nameja - mikään nameista ei kelpaa Timille ja pussiruokaa en syötä, haha, mutta kivahan se oli voittaa. :) Myöskin lauantaina pidetyssä kiihdytyskisassa oltiin ensimmäisiä! Timin yksilöllinen aika oli jotain kuuden sekunnin paikkeilla. Tästä palkinnoksi saatiin Pedigreen nappulaa - eipä tuotakaan meillä syötetä, mutta enköhän mie saa tuon tungettua jonnekin. JH-kisassa, jossa Jeri-valkkari oli kilpaillut, oltiin kans ykkösiä! N:n ansaitsema voitto, joten N sai pokaalin ja muut ryhmäläiset ruusukkeet. :) Agilitykilpailussa oltiinkin sitten kolmansia, Timppa vähän hidasti meidän keskiarvoaikaa ;) Noh mutta niin, siitäkin pokaalit palkinnoksi ja sitten olikin jo pussi täynnä tavaraa! Lopuksi kaikki sai vielä diplomit leirilläolosta ja hyvällä mielellä sai sitten lähteä kotiin!

Sellainen viikonloppu oli meillä, oon tosi harmissani ettei kuvia tullut otettua, mutta oli niin paljon touhua, ettei sitä ekana miettinyt valokuvaamista! :D Lupaan kuitenkin, että näiden jättipostausten jälkeen tulee välillä kuvapainotteisiakin postauksia. Esim. se päivämme kuvina -postaus on luonnoksissa tulossa! :)

Leirillä - osa 1

Hellou, aurinkoista viikon alkua kaikille!
Jos kuvaton postaus aiheesta koiraleiri ei kiinnosta, voit skipata tämän postauksen!

Ihan mahetsu viikonloppu takana ja asiaa niin paljon, että saa nähdä kirjoittelenko tästä nyt useammassa osassa. :) Perjantaina siis, kun saatiin kaikki kamat pakattua autoon, lähdettiin ajeleen kohti leirikeskusta, jossa koiraleiri starttasi klo 18. Paikan päällä oli 16 nuorta tyttöä koirineen, ohjaajat ja muutama ohjaajan koira myös! Näitä kyseisiä leirejä oli pidetty useampana vuonna aiemminkin, mutta enhän mie oo ikinä huomannut enkä sitten oo päässyt mukaankaan. Onneksi tuli tänä vuonna lähdettyä! :)

Perjantaina me esittäydyttiin toisillemme ja asettauduttiin huoneisiin. Sitten meidät jaettiin neljän hengen ryhmiin ja ryhmille keksittiin nimet. Meidän joukkue todellakin käytti mielikuvitustaan ja ryhmälle tuli nimeksi Vuh Vuh! :D Ryhmään kuului siis Timin lisäksi Niisku-neitokainen ja valkoinen paimenkoira Jeri, sekä yksi tyttö, jolla ei ollut omaa koiraa mukana, mutta sai lainata ohjaajien Lanttia. :) Perjantai-ilta menikin siinä vaan tutustellessa ja ollessa, eikä tehty sen kummempia!

Launtaina päästiin sitten jo puuhailemaan vähän kaikenlaista. Kierreltiin eri pisteillä, joilla esiteltiin koiralajeja. Ensimmäisenä mentiin rally-tokoon, sitten agilityyn, perustottelevaisuuteen ja viimeisessä pisteessä askarreltiin heijastimia. 

Tykkäsin aivan hulluna tuosta rally-tokosta, vaikka ensin ajattelinkin, ettei Timi varmasti kuuntele minua yhtään. Onneksi pikkuisen houkuttelun jälkeen koira alkoi jotain puuhailemaankin ja saatiin myös hirmuisesti ideoita ja temppuja tänne kotiin työstettäväksi, esimerkiksi pujottelu ja 360 astetta kääntyminen oli tosi kivoja juttuja. Lisäksi tykkäsin sellaisesta tempusta, jossa koira ensin laitetaan istumaan, sitten makaamaan ja koiran pitää pysyä paikoillaan, kun omistaja kiertää sen ympäri. Ensin tää ei meinannut onnistua meillä yhtään, mutta nyt kun ollaan kotonakin muutaman kerran kokeiltu, niin Timppa alkaa tajuamaan sen idean. :-)

"Agility-koiraa Timistä ei ikinä tule", sen olen sanonut aiemmin ja sanon sen edelleen. :D Timillä ei ollut radalla minkäänlaista mielenkiintoa touhuta mitään, se oli vähän liikaa hajujen ja mamman perään ja putket ja aidat olivat sille ihan hepreaa! Joistain esteistä sen sai hirmuisen houkuttelun jälkeen menemään ja putkikin onnistui loppujen lopuksi. :) Kepit alkoi kans pikkuhiljaa luonnistumaan, joten ehkä me käydään joskus nuita kokeilemassa, mutta ei aleta aksan parissa sen enempää aikaa viettämään kuin aiemminkaan.

Perustottelevaisuudessa harjoiteltiin paikallaoloa, istumaan menemistä, kontaktia, yms. perusjuttuja, jotka meiltä luonnistui jo valmiiksi hyvin. Tärkeitä asioita kuitenkin, niin hyvä oli niitäkin treenailla!

Näiden juttujen jälkeen käytiin levähtämässä hetki ja sen jälkeen kuultiin luento aiheenaan eläinsuojelu ja koiran hyvinvointi (ruokinta, koulutus, aktivointi, jne) ja siltäkin luennolta tuli hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen. :)

Tässä nyt alkaa olemaan lauantai aika hyvin paketissa, mutta on vielä mainittava, että leirillä oli myös Diego - Timin reilu 3 v. sukulaispoika ja voi että miten touhussa nuo oli, kun pääsi painimaan keskenään! Lempi leiskui kans näiden poitsujen välillä ja varmaan Rapatassun jälkiä -blogiin tulee tekstiä ja kuvia myöhemmin! Nyt mie kuitenkin lopetan tämän postauksen ja kirjoittelen sunnuntaipäivästä sitten erikseen. :) Toivottavasti joku jaksoi tän kuvattoman postauksen kelailla tänne asti!!

Kilometripostaus

Moikka,

koska mulla on kerrankin useampia kuvia ja paljon asiaa, niin yritän puhua mahdollisimman lyhyesti, ettei tästä tulis ihan kilometripostausta. En ilmeisesti voi tehdä useampaa pientä juttua, vaan kaikki asia pitää kirjoittaa samaan postaukseen, hahaa. :) Noh, toivottavasti jaksatte lukea!

Elikkäs tässä eräänä päivänä löysin kaupasta -30 % naudanmunuaisen, niin oli ihan pakko kiikuttaa se kassalle ja valmistaa siitä Timille herkkua. Useampi tuntemani ihminenkin tykkää munuaisruuista, mutta koska itse en niistä suuremmin välitä, niin valmistinpa sen sitten koiralle. Ensin keitin munuaista n. 25 minuuttia ja sitten paloiteltuna uuniin pariksi tunniksi. Sen jälkeen munuainen joutuikin rasiaan ja sieltä Timi on saanut sitä aina välillä herkutella. :)

Noh, tänään sitten lähdettiin vähän erilaiselle ulkoilulle Timin kans. Mie tykkään hulluna eräjormailusta, mutta kesäisin sääskien takia sitä tulee tehtyä vaan hirveän sääskimyrkkykerroksen kans tai harvakseltaan. Lähdettiin kuitenkin yhelle hiekkamontulle ja metsään ja Timi sai olla suurimman osan ajasta vapaana ja kyllähän se tykkäs!

Taas vaihteeksi näitä "etsi kuvasta koira" -juttuja.. :D

Ja sinne mennään!

 Löydettiin semmonen ihan mahtava hiekka"kukkula" ja kiivettiin se ylös ja istuskeltiin hetki siellä ylhäällä ja kateltiin maisemia. Oli ihan mahtava fiilis!

Eilen kotiutettiin nettikirpparilta ostettu kampa. Oon jo kauemmin tollaista piikkikampaa etsinyt, mutta nyt löysin sen parilla eurolla ja pakkohan se oli saada itelle. Ihan täydellinen käytössäkin! 

Kerrankin kuva, jossa Timillä on suu kiinni. :D

JA sitten, päivän paras juttu! Ainakin melkein. :D Eli siis, pari viikkoa sitten laitoin Piuhaputiikkiin sähköpostia ja toiveita, millaista näyttelyhihnaa Timille haluaisin. Meillähän on n. puolitoista vuotta ollut käytössä sellainen ihan perus näyttelyhihna, joka vaan oli liian pitkä ja ehkä vähän tylsäkin. Ja kun tykkään ostella koiralle kaikenlaista, niin uusi näyttelyhihnahan oli tarpeen. ;) Tykkään hirmuisesti vihreästä ja laittelinpa sitten viestiä, että haluaisin vaalean ruskean hihnan, vihreillä helmillä ja pituuksia ja muuta hömppää. Päätin kans tilata samalla sellaisen näyttelylipukepidikkeen, joka sopis tuohon hihnaan. Tänään posti olikin sitten kantanut hihnan kotiin, ja tällainen se oli: 

Oikealla lipukepidike :)

Se on UPEA!! Ääää, tykkään ihan hirveästi tuosta ja voin sanoa, että jatkossakin näyttelyhihnat meille tulee ehdottomasti Piuhaputiikista! Voin suositella :)

Joo, kylläpä sitä asiaa nyt tulikin! Pienensin vähän noita kuvia, että kaikki mahtuis, mutta klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi. Ja haluaisin vielä muistuttaa, että Google Reader poistuu käytöstä ja siksi toivoisin, että siirrytte seuraamaan meitä bloglovinin tai blogilistan kautta. :)

Nyt, kiitän ja kumarran niitä jotka jaksoi lukea postauksen tänne asti! 

Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥

Hejsan,

meidän sunnuntai oli pitkästä aikaa aikalailla touhupäivä. Ensin iltapäivästä käytiin Timin kasvattajan luona moikkaamassa kasvattajaa, hänen miestään ja nelijalkaisia. Timi ei oikein kahdesta narttukoirasta (äitistä tai varaäidistä) saanut leikkikavereita, mutta muuten meni hienosti ja oli tosi mukava käydä. :)

Sitten käytiin vielä Joulupukin pajakylässä ja kaupungilla pyörimässä, Timi sai kunnolla sosiaalistumista, kun piti yrittää käyttäytyä ja oli niiiin paljon nähtävää.

Ja tosiaan, mie ostin juhannusnäyttelystä silloin tällaisen treenitaskun, hintaan 20 € ja nyt on jonkun verran tullut sitä testailtua ja tosi hyvä on ja hyödyllinen. Oon kyllä tykännyt! Paljoa mitään palloja yms. me ei käytetä, mutta sellaisetkin mahtuis aivan älyttömän hyvin noihin taskuihin.

Semmoista höpinää nyt sitten tähän päivään. Haluaisin vielä muistuttaa, että bloggerista poistuu Google reader -palvelu, niin tallentakaa meidän blogi suosikkeihin, tai seuratkaa meitä blogilistalla tai bloglovinissa. Molemmat gadgetit löytyy blogin alareunasta. :)