Elämä liikkuu ei se voi seisahtua

Olin vielä muutama vuosi sitten ihminen, jonka mielestä maailman ainoa oikea lemmikkieläin oli koira. En voinut ymmärtää kissojen omistajia, sillä lapsuudesta mieleeni olivat jääneet vain kissat jotka protestoivat pissaamalla sängyn alle ja olivat vielä hirveän ilkeitäkin. En ymmärtänyt mitään eläinten käytöksestä, vaan olin vain päätynyt siihen, että kissaa en ikinä omistaisi.

Sitten vuodet menivät eteenpäin ja alkoi vähän jotain järkeä löytyä tähänkin päähän. Ajat ovat muuttuneet melko paljon siitä, kun olin vielä se tyttö, joka juoksi jokaisessa koiratapahtumassa ja halusi osallistua kaikkeen tekemiseen. Se tyttö, joka talkoili vesisateessa itselleen pisteitä, joilla pääsisi mukaan treeniryhmiin. Olen aika varma, miten elämäni olisi mennyt, jos Luigi olisi jäänytkin meille. Olisin ehkä lähtenyt opiskelemaan vuonna 2014 lemmikkieläinhoitajaksi, ottanut Luikeron sinne mukaan ja olisimme treenanneet tokoa ja agilityä, ja olisin ollut juurikin se tyttö, joka harrastaa koirien kanssa päivittäin ja viikonloput menee koiranäyttelyssä.

Huhtikuussa 2014 Luigi kuitenkin palautui kasvattajalleen ja minulla oli muutama kuukausi aikaa mietiskellä suuntaa elämälleni. Kouluvalinnan myötä tutustuin aika moneen erilaiseen ihmiseen ja aloinkin huomata, että ehkä se koiratyttö-elämä ei ollutkaan niin minua varten. En enää ollut se, jonka kaikki vaatteet olivat koiran kuolassa ja koiran karvoissa. En ollut se, joka heräsi 2 tuntia aiemmin koiran kanssa lenkille, muttei ikinä muka ehtinyt laittautua, kun juoksenteli vaan paikasta toiseen.

Barbara ja Timi.

Olin kuulkaa aina ihan varma siitä, millaista elämäni tulee olemaan. Täytän ensi vuonna 20 ja tavoitteenani oli aina, että parikymppisenä mulla olisi jo kolme koiraa, joista ainakin yhden pitäisi olla harrastuskoira. Nyt minulla on yksi, eikä sekään varsinaisesti mitään harrastusta varten. Tässä kun tuijottelen lääkepöllyissä olevaa Timiä, huomaan kuitenkin, että kaikki on ihan hyvin näin.

Kun täytin 18, halusin mennä vielä kasvattajan peruskurssille, mutta nyt on jo 3 kurssia tainnut mennä ohi, enkä ole ilmottautunut yhteenkään. Seuraan kyllä välillä näyttelytuloksia, katselen koiratapahtumia, mutten saa niistä sellaista innostusta, että ihan oikeasti lähtisin sinne. Olen huomannut, että olen vuosien saatossa kerännyt ihan liikaa koiratavaroita ja pikku hiljaa olen myynyt niistä turhia pois. Timi on koira, joka on tyytyväinen hirveän vähään ja tarvikkeetkaan ei tarvitse aina sitä priimaa olla.

Leonardo<3 br="">

Tämän vuoden kesällä haaveilin koiranpennusta ja olin jopa yhteydessä useampaan kasvattajaan. Tällä hetkellä olen kuitenkin hyvin onnellinen siitä, etten mistään sitä pentua ostanutkaan. Ei kai tullut vielä ihan sellaista eteen, jonka olisin juuri sillä sekunnilla halunnut kotiuttaa.

Tiedättekö mitä? Mulla olisi tarkoitus valmistua nyt tulevana jouluna. Jos saan kaikki asiat jotenkin järjestykseen ja hirveän määrän itsenäisiä tehtäviä tehtyä, niin paperit olisi kädessä joulukuussa. En kuitenkaan aio siitä hirveämpää stressiä ottaa, sillä en tiedä yhtään, mitä haluaisin tehdä koulun jälkeen. Tavoitteita on ja uskon, että löydän taas jotain kiinnostavaa. Nykyään vapaa-aikani kuitenkin kuluu aika pitkälle kuntosalilla ja yritän kehittää itseäni sillä puolen.

Koiraharrastus on nyt vain se harrastus ja rakastan yli kaiken sitä, kun joku karvainen otus juoksee sinua ovelle vastaan, kun tulet kotiin. En kuitenkaan enää jaksaisi pissaavaa pentua tai koirakouluja iltaisin. Jokaisella kai meillä on välillä hetkiä, kun elämä tuntuu tyhjältä ja huomaan ainakin itse silloin alkavani selailla pentueita ja tutkia mahdollisuuksia uuteen koiraan. Kun tiedostan sen, että haluaisin koiran vain elämäni täytteeksi, niin tajuan myös sen, ettei siinä olisi silloin mitään järkeä. Kun elämääni tulisikin taas joku muu juttu, niin jäisikö koira sivuun, kun olisin sen ostanut vain täytteeksi?

Tästä tekstistä nyt puuttui se punainen lanka, millä ajatuksella aloin sitä kirjoittamaan. Halusin vain sitä sanoa, että olen muuttunut niin paljon vaikkapa viime vuodesta tai kolmen vuoden takaisesta. Olen tässä vain ja menen eteenpäin, ajatuksethan mulla hyppii kokoajan ja voi olla, että huomenna yhtäkkiä olenkin taas selailemassa pentusivuja.

PS. Timillä leikkauksen jälkeen kaikki hyvin, hirveän vahvat lääkkeet annettu leikkauksen aikana ja tosi väsynyt koira täällä vain. Kirjoittelen myöhemmin lisää.

Huomenna operoidaan!

Huomenna, siis maanantaina, ollaankin aamu syömättä ja puolen päivän aikoihin vien Timin nyt vihdoinkin sinne kastroitavaksi. Onhan se ollut mielessä vaikka kuinka kauan, mutta kun pari viikkoa sitten anaalirauhastulehduksen yhteydessä Timillä oli myös eturauhastulehdus ja -liika kasvua, niin tuli nyt vihdoinkin aika sille päätökselle, että jospa oikeasti tehdään jotain! Vaihtoehtoina oli hormonihoito pistoksena tai tabletteina tai sitten tämä leikkaus, ja kun se on kuitenkin pitkäaikaisempi ratkaisu, niin tehdään se nyt.

Aikaa varatessani olin ihan jesjes koko asiasta, enkä sitä sen kummemmin miettinyt kuin vain sopiessani menoja leikkauksen ympärille. Nyt kun asia kuitenkin lähestyy ja on ihan huomenna edessä, niin kyllä mulla jännittää melkoisesti. Sekä se leikkaus, sen jälkeinen jälkihoito ja tulevaisuuden mahdolliset muutokset. Vaikkakin, myös tuo kissahan leikattiin ihan junnuna ja kaveria olen auttanut myös tyttökissan sterilisaation jälkeen, niin onhan se aina muka jotain uutta. :D

Lääkäri puhui siitä, että kaikki hormonitoimintaan liittyvät tavat ei välttämättä poistu leikkauksen myötä, vaan voivat olla jo opittua tämän ikäisenä, joten olen päättänyt olla odottamatta yhtään mitään. Timi ei kuitenkaan ole mikään vaikea tapaus, vaan ihanan helppo ja rento koira, niin en odota varsinaisesti mitään kamalia muutoksia, vaan toivon, että leikkaus vaan sujuu hyvin ja ongelmat eturauhasen kanssa loppuvat! Jonkun verran koira on nyt laihtunut, joten lähtökohdatkin leikkaukselle ovat tällä hetkellä paremmat kuin vaikkapa vuosi sitten.

Kirjoittelen myöhemmin, kun leikkauksesta on kulunut aikaa, että huomaanko jotain suurempia mahdollisia muutoksia ja miten meillä kaikki menee. Nyt vain tsemppejä huomiselle. :)

Miten sinun koirasi muuttui leikkauksen jälkeen, vai oletko kenties päätynyt hormonihoitoon? Kummankin plussat ja miinukset?

Mitäs meillä syödään nyt?

Lupailin vähän tuolla meidän facebook-sivujen puolella, että kirjoittelisin nyt tästä meidän tämänhetkisestä ruokavaliostamme. Ollaan kylläkin syöty niiiin epäsäännöllisesti sitä sun tätä, mutta kirjoittaahan sitä voi siitäkin. :)

Jos olette yhtään lukeneet aiempia postauksia ruokavaliostamme, niin Timi söi pitkän aikaa pelkkää lampaan jauhelihaa, vihreitä kasviksia ja vitamiinit siihen päälle, sillä niillä koira pysyi oireettomana. Sitten uudemmissa postauksissa kerroinkin, että huomasin, ettei koira niinkään allerginen ole, vaan ikävöi minua ja stressaa ihollaan muutoksiin. Tiibetinspanieli onkin rotuna aika herkkä koira ja voi oireilla vaikka tällä tavoin.

Yhtäkkiä seinä tuli vastaan ja lampaan liha ei kiinnostanut enää yhtään. Koira oli mieluummin vaikka syömättä kuin söi sitä lammasta, ja pian alkoi oksentelu tyhjän vatsan takia. Aloinkin sitten antamaan sille välillä tonnikalaa, välillä lohta, naudan lihaa ja huomasin, että ei niistä mitään ongelmia tulekaan. Tällä hetkellä ruokavalio on siis suurinpiirtein tätä (ja vähän jotain muuta joskus):

-Aamuisin Timi syö lampaan lihaa, joka uppoaa vain ja ainoastaan jäisenä tai kohmeisena. Sitä siis muutama pala ja tässä vaiheessa lähdemme lenkille
-Kun lenkiltä tullaan takaisin, niin koira saa "palkaksi" muutaman Maukas -sarjan Oiva-/Vieno-lihapullan.
-Iltapäivällä/alkuillasta sitten koira saa vielä broilerinkaulan, lampaan lihaa tai noita samoja täysravintolihapullia.

Joskus turvotan kuivattua naudanlihaa veteen ja jotkut päivät syödään myös nappulaa, esim. Purenatural -sarjan Sensitive nappuloita. Tällä ruokavaliolla ollaan nyt menty pari kuukautta ja turkki on hyvässä kunnossa ja vatsa toimii hyvin. Suurempia rapsutteluitakaan ei ole ollut! Viime viikolla tosin käytiin taas eläinlääkärissä tyhjennyttämässä anaalirauhaset ja sitä varten on antibioottikuuri päällä tällä hetkellä. Toivotaan, että päästäis taas jonkun aikaa eteenpäin ilman jatkuvia antibioottien syömisiä!

PS. Ensi viikon alussa Timillä ois vihdoinkin edessä kastrointi, siitä postausta siis myöhemmin. :)

Sanatulva.

Kyllähän tälle vuodelle 2016 oli taas suunnitteilla kaikenlaista! Kuinka monta kertaa oltiin menossa mätsäreihin, muttei mentykään? Tai piti mennä Karva-kaveri -keikoille, mutta loppujen lopuksi ei ollutkaan aikaa tai jaksamista.

Olenko muistanut sanoa, että löysin kameran laturin? Joo, löysin sen. En kuitenkaan ole ottanut kovinkaan montaa kuvaa koirasta enkä sen suuremmin kissastakaan. Siellä se on ollut kaapin hyllyllä. :-D En voi siis enää edes sanoa, että laturi olisi hukassa ja siksi tulisi kuvattomia postauksia! Jossain vaiheessa voitaisiin tehdä vaikka kurkistus puhelimen galleriaan, siellä niitä kuvia enemmänkin on. Jos myös käytätte instagramia, niin laittakaa @timithetibbie seuraukseen. :)

No mutta, allekirjoittaneen kesä on sujunut töissä. Sain sattumalta (!!) aika monen hakijan joukosta työpaikan Mustista ja Mirristä, vau. Duuni on ollut ihan mahtavaa, vaikka alkuun 8 tunnin päivät seisomatyössä veivätkin veronsa! Olen taas joutunut priorisoimaan paljon asioiden merkitystä, että jaksaisin esimerkiksi harrastaakin jotain töiden ulkopuolella ja nähdä joskus tärkeitä ihmisiäkin. Niin ja nukkua! Ei olla siis kesän aikana käyty ilahduttamassa vanhuksiakaan tai muita meidän seuraamme kaipaavia, koska en ole vain yksinkertaisesti jaksanut lähteä. Toivotaan että nyt loppuvuodesta saisin itseäni aktivoitua liikkeelle. :)

Jossain vaiheessa kesää olin hirveän, hirveässä koirakuumeessa, mutta se on nyt taas laantumassa. Kyllähän se on rankkaa kun näkee töissä kokoajan onnellisia pennunostajia/-omistajia ja pahimmassa (parhaimmassa) tapauksessa vielä ne riiviöt on liikkeessä mukana! Eipä sillä, jos vuorokaudessani olisi 50 tuntia, niin ehkä se koira olisi sitten ajankohtainen.

Paljon olen miettinyt sitä, että miten olinkin aiemmin niin niin koiraihminen henkeen ja vereen. Nyt kun elämässäni on ollut kissoja ja täällä tämä yksi uljas seikkailee Timin kaverina, niin mietin, että miten mahtavia ja toisaalta helppojakin kavereita nuo kissat ovat. :) Kun Leonardo oli mulla kaupunkiyksiössäkin, niin hyvin se siellä pärjäsi! Muusta ei ollut huolta kuin kangassohvasta, joka meinasi olla kynsien kohteena. Jatkossakin siis elämässäni tulee varmasti kissoja olemaan.

Timi voi pääasiassa hyvin. Välillä se kutisee, välillä ei. Välillä on syönyt ja joskus on syömättä, mutta paino ei ole laskenut mitenkään huomattavasti ja energiaa riittää ulkona puuhailuun. Parhaiten sille tuntuu kaikki lihat maistuvan jäisenä tai puolijäisenä, joka on aika mielenkiintoista. Hetkellisesti se alkoi oksennella kanansiivistä ja -kauloista, liekö sitten veti ne kaikki niin vauhdilla alas. Tällaiset pienemmät luut ovatkin nyt olleet pannassa.

Kissasta vielä, vaikken tiedä kuinka montaa se kiinnostaa! Sekin on ollut mulla pääasiassa raakaruualla, mutta nappulaakin kyllä menee mukana. Olisiko siis 50/50 -tyyli, jos johonkin pitää luokitella. Todella hyvä yksilö syömään ja olemaan, kunnon sylivauva ja itkeskelee jos ei saa huomiota. On kuitenkin hyvin leimautunut vain omaan perheeseensä ja harvoja vieraita käy edes moikkaamassa.

Sellaista sanatulvaa ja ajatuksenvirtaa. Meille on postaustoiveitakin tullut, joita yritän toteuttaa aina jatkossa kun on virtaa kirjoitella. :) Ensi viikolla palaan taas myös opintojen pariin ja satunnaisesti jatkan M&M:ssä töissä.

Mahtavaa syksyn alkua, pidetään lippu korkealla vesisateesta huolimatta!

Kevään kuulumisia.

Onneksi en muistaakseni viime postauksen lopussa luvannut mitään tulevasta, sillä olisihan se taas jäänyt toteutumatta. Mutta täällä ollaan, kaikki kunnossa, kaikki siis hyvin.

Alkuvuoden muutamia päällimmäisiä asioita:
-muutin omilleni vuokra-asuntoon ja onhan tää niin jännää!
-Timillä oli taas anaalirauhaset täynnä ja takapuoli tulehtunut, ja jouduttiin käymään eläinlääkärissä
-ollaan käyty jonkun verran karvakaverihommissa, muttei ihan niin paljon kuin haluaisin

Sitten vielä tällainen pikkutyyppi saapui Timille kaveriksi:

Leo on siis viime vuoden elokuussa syntynyt maatiaiskolli, joka saapui jo viime vuoden lopulla poikakaverilleni toisen kissan kaveriksi. Aiempi kissa on kuitenkin leikkaamaton naaras ja tämän vuoden alussa huomasin, että siihen asti Leonaksi kutsuttu kissanpentu olikin kollipentu. Aika nopeasti aloin eläinlääkärille soittelemaan, jotta saatiin leikkausaika ja koska leikkaus ei sujunut ihan ilman ongelmia, niin hoitoajaksi se tuli vanhempieni luo hoitoon, jossa silloin vielä asustin. Isäni totutti Timin ja Leonardon toisiinsa ja näimpä kissa jäi sitten vanhemmilleni, missä Timikin vielä asustaa. Nämä kaksi ovat melkoiset Timon ja Pumba, koko ajan menossa ja touhuamassa jotain. Timikin on saanut kissasta kyllä paljon seuraa, joka on minusta ihan mahtava juttu. :)

Tästä eteenpäin siis näissä harvoissa blogipostauksissa voi esiintyä tämä toinenkin karvainen otus! Nyt kevään aikana on paljon mätsäreitä tulossa ja yritetään ehtiä niihin Timin kanssa. Palataan siis toivottavasti pian asiaan mätsäripostausten kanssa.

Toteutuiko vuoden 2015 tavoitteet?

Huh, en meinannut ees muistaa, että olin luvannut viime vuodelle jotain! No sellainen postaus kuitenkin löytyi ja päätin nyt katsoa läpi, että toteutuiko ne tavoitteet vai ei. :-D Missään vaiheessa vuotta en oo tähän postaukseen palannut, että olisin voinut muistella mitä piti tehdä.. Noo, joo.

1. Enemmän koiratapaamisia.
- Miksi tää on meidän ikuisuusongelma?! En vaan ikinä saa järkättyä mitään. :-D Pari järkättyä tapaamista oli, muut satunnaisia törmäyksiä.

2. Toivottavasti ehdittäisiin tavata myös muita Jatibin D-pentuja.
- Eipä tavattu kertaakaan..

3. Saataiskohan me se kastrointi tehtyä myös?
- No ei sitäkään saatu vielä, mutta tämän vuoden aikana se on todennäköisesti tulossa, koska Timi reagoi narttukoirien hajuun vielä voimakkaammin kuin aiemmin.

4. Ja mätsäreissä kierrettyä.
- Käytiinköhän yhen kerran? Vai oonko nähnyt unta? :D


5. Toivottavasti tämänhetkinen ruokavalio toimii ja saadaan mielenrauha iho-ongelmien kanssa.
- No kyllä! Se rauha löytyi loppuvuodesta, onneksi :) Nyt mennään vähän sellaisella sekaraakaruualla, eli ei enää pelkkää lammasta.

6. Liikutaan enemmän ja myös vapaana metsässä tai jossain aidatulla alueella.
- Liikuttiin kyllä, muttei niin hirveästi vapaana. Hohhoijaa. Syksyllä käytiin ihan mahtis reissu laavuilemassa, Timi tykkäs kyllä! Neljä tuntia käveltiin ja aika tyytyväinen koira oli sen jälkeen :-D

7. Käydään Timin kanssa vaeltamassa vähintään joku viikonloppureissu.
- Noup. No jospa tänä vuonna.. :D

8. Timin kanssa pyritään aloittamaan kaverikoira-/karvakaveritoiminta.
- Jes! Joku näistä toteutui! :D Eli karvakaverointi aloitettiin ja on ollut kyllä yksi parhaista päätöksistä liittyä mukaan!

9. Käydään koirauimalassakin, kun se on ollu monta vuotta tavoitteena.
- Eipä tääkään toteutunut, vaikka melkeen kerran jo varasin ajan.

10. Omistaja aikoo myös kuvata enemmän ja kirjoitella blogiin, vaikka mitään huipputahtia en lupaakaan.
- No kirjoittaminenhan loppui kuin seinään kesällä, joten ei tämäkään suuremmin toteutunut.

+ Toiveissa olisi myös käydä se kasvattajan peruskurssi, jos sellainen sattuu sopivaan saumaan.
- Tännekin olin jo ilmoittautumassa, kunnes vaihdoin mieltäni.

No huhhuh, miten epäonnistunut meidän vuosi on ollut jos katsoo tätä listaa ja sen toteutumista! Vaikkei kaikki jutut toteutunutkaan eikä tehty "paljon mitään", niin oon aika onnellinen jo pelkästään siitä että Timi on Karvakaverina ja ruokaongelmat on ainakin hetkellisesti ratkenneet. Kirjoittelen myöhemmin taas tavoitteita vuodelle 2016, niin voidaan vuoden päästä taivastella onko ne toteutuneet, haha.

Kun meillä ei enää rapsutellakaan.

Tiedättekö mikä on samaan aikaan aika helpottavaa, mutta surullista tajuttavaa.

Se, että koira, jonka kanssa on kamppailtu ruokaongelmien takia, rampattu lääkäreissä, jota on syötetty yli vuoden ajan vain lampaan lihalla ja epäilty eri allergioita ja atopiaa, onkin vain stressaantunut ja ikävöi omistajaansa.

No niin, siinähän se tulikin sanottua. Kuten pidempään blogia lukeneet tietääkin, olen reilun 1,5 vuotta asunut kouluni asuntolassa ja Timi on asustellut vanhempieni kanssa noin 20 minuutin ajomatkan päässä minun olinpaikastani. Yleensä olen käynyt viikonloppuisin kotona, joskus myös viikolla. Viime elokuussa sain ajokortinkin ja nyt kulkeminen on ollut helpompaa, kun on autokin käytössä. Tämä varsinainen ruokailujen tutkiminen alkoi syksyllä, kun isäni ilmoitti, että Timi ei suostu syömään enää mitään. Kyllästyminen lampaanlihaan oli tullut tai juoksut jollain narttukoiralla siinä lähistöllä veivät nuorelta mieheltä ruokailuhalut.

Ensin muutaman päivän tilannetta seurattuani sanoin, että kokeile laittaa ruokaan vähän lohta - ehkä se maistuisi sitten paremmin. Se toimikin pari päivää. Sitten isäni oli huomannut, että Timihän tykkää tonnikalasta tosi paljon. Hän on siis ostanut jotain kissoille(?) tarkoitettua tonnikalaa, jossa suolaa ei ole niin mahdottomasti mutta ravintosisältö ihan ok ja antanut sitä välillä lampaan sekaan. Seurasin tilannetta kokoajan korvat höröllä - milloin alkaa ripulointi ja rapsuttelu? Mutta sitä ei tullutkaan. Aloin myös viettää enemmän aikaa kotikotona, aina menojen salliessa ja rapsuttelu loppui melkeinpä kuin seinään.

Nyt tällaista sekaruokintalinjaa on jatkettu muutaman kuukauden ajan, eikä Timillä ole ollut mitään ongelmia. Edelleenkin se on välillä syömättä ja ruokamäärät on välillä huolestuttavan pieniä. Se on syönyt nyt lammasta, kasviksia, tonnikalaa, lohta, naudanlihaa.. Välillä kananmunan keltuaisia. Ja kaikki on mennyt alas eikä suuria seurauksia ole ollut. Tähän tilanteeseen voi kyllä vaikuttaa sekin, että nyt on ollut kylmiä ja kuivia ilmoja, toisin kuin kesä oli aika kosteahko ja siksipä sekin voi vähän kutinoita aiheuttaa. Mutta se on selvää, että allergiaa ei ollut. En tiedä, onko minua ollut ikävä - on varmaankin. Seuraillaan tulevaa kesää kohti mennessä, miten tilanne muuttuu vai muuttuuko mitenkään.

PS. Jos kiinnostaa lukea edellisiä ruokintapostauksia, niin niitä löytyy aikamoinen määrä tuolta raakaruoka, terveys ja ruokailu -linkkien alta.

PPS. Kamerani laturi on vihdoinkin löytynyt!! Kunhan vaan löydetään vielä se piuha, jolla kuvat saa koneelle, niin pian alkaa niitä uusia kuviakin näkyä eikä vaan näitä vanhoja. Vihdoin.

Uusi vuosi alkaa postauksella!

Ollaan saatu blogille kaksi Liebster-haastetta, mutta aina on tuntunut olevan niin kiire etten muka oo ehtinyt keskittymään sen vertaa blogin kirjoittamiseen :-D Tässäpä nyt kuitenkin vastauksia kysymyksiin!

Kiitos Partojen pakinat ja Koiratädin ihmemaa -blogit!

Ensin Nathalien kysymykset:

1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?
Pitäiskö tähän vastata lyhyesti ja ytimekkäästi? No, alkanut joululoma, se että meillä on kunnolla lunta, vatsa täynnä hyvää ruokaa ja melkein jo koko perhe koolla, isosisko tulee vielä huomenna. :-)

2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Käyn kuntosalilla, lenkillä, tapaan kavereita, käyn kaupungilla. Siinä kai ne pääasialliset tekemiset.

3. Onko koirahistoriassasi jokin tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Toivoisin että meitä ois täällä kolme, eli Luigikin ois vielä osa meidän perhettä.

4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
Nykyään en kyllä seuraa hirveästi julkisuutta enkä jaksa keskittyä seuraamaan ketään erityisesti. Urheilijoita seurailen jonkun verran. :-)

5. Onko jokin koiristasi ollut ns. elämäsi koira, miksi?
Eiköhän se Timi ole nyt ja tule olemaankin, kun on kuitenkin ensimmäinen oma koira!

6. Uskotko yliluonnolliseen?
En.

7. Mistä esineestä et voisi luopua?
 No varmaan oon niin puhelinriippuvainen, että siitä en vois :-D enkä kattilasta tai paistinpannusta, että saan aina ruokaa!

8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
"May your lives be as spectacular as your asses"

9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta?
Afgaaninvinttikoira ois ihan mahtava, mutta en jaksais ikinä pitää sitä turkkia kunnossa :-D

10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?
Opettaja ja kampaaja! Ainakaan kampaajaa musta ei varmaan tule, mutta ensimmäisestä en osaa vielä sanoa.

11. Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia?
Oikeesti aika montakin. Jos osaisin olla huolellisempi enkä sotkis/hajoittais asioita kokoajan, niin se ois aika siistiä. :D

Sitten Liinan kysymykset:

1. Milloin olit viimeksi ylpeä itsestäsi? Miksi?
 Menin tänään heti aamusta salille, enkä jättänyt sitä ihan yöhön niinku yleensä :D

2. Jos saisit valita yhden paikan, johon matkustaisit kahdeksi viikoksi, mikä se olisi?
Oi, niitä ois vaikka kuinka paljon! Nyt voisin lähteä vaikka Islantiin, ois varmaan vielä kylmempi siellä. :-D

3. Kerro yksi hyvä ja yksi huono muisto kesältä 2015?
Hyviä muistoja on paljon! Ostin maastopyörän ja poljeskelin pyörää enemmän kuin ikinä. Kävin Oulussa poikakaverin kanssa päiväreissun. Sain ajokortin. Huonoja muistoja on sitten kaikki riitaa aiheuttaneet kommellukset kavereiden kans.

4. Onko lemmikkien pitäminen eettisesti oikein?
Voi ei. Tätä kysymystä oon pitkään pohtinut ja ehkä voisin sanoa tähän, että ei ole. Mutta toisaalta, nykypäivänä kaikki on niin jalostettua ja ihmisen omien mielihalujen mukaan kehiteltyä, niin eihän nää jalostuksen tulokset välttämättä siellä ulkona enää pärjäisi. Silloin mun mielestä jutut menee yli, jos sitä koiraa/kissaa/marsua, mitä tahansa, pidetään ihan oikeasti vaikka kokoajan häkissä, ilman virikkeitä jolloin se ei pääse ollenkaan toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään. Tai jos se eläin on lapsen korvike, jota sitten puetaan ja pidetään "hyvänä", mutta oikeasti tehdäänkin hallaa sille eläimelle, koska kyllähän vaikka se koira tarvitsee muuta enemmän kuin hupparin ja kynsien lakkausta, niin kuin esim. ulkomailla koirille tehdään.

5. Saat muuttaa yhden asian maailmassa. Mikä se olisi?
Eriarvoisuudesta voitais oikeasti siirtyä tasa-arvoisuuteen :-D Ainahan sitä puhutaan, että tasa-arvo ja tasa-arvo, mutta toteutuuko se?

6. Mitä ominaisuuksia yhdistät hyvään ystävään?
Voit luottaa siihen missä vaan tilanteessa. Teillä on samanlaiset käsitykset siitä, millä tavalla kavereille puhutaan ja mistä asioista kavereille voi sanoa. Mie esimerkiksi voin ihan huoletta sanoa minun kavereita idiooteiksi tai muiksi vastaaviksi ja tiiän että ne voi sanoa ihan saman, enkä mie siitä suutu. :-D Me voidaan siis vitsailla ja kettuilla toisillemme huoletta. Parhaille ystäville voit sanoa, jos et jaksa niitä tai tehdyt suunnitelmat tuntuu liian rankoilta. Välillä pitää tottakai joustaa, mutta mitään asioita ei tarvi tehä vasten tahtoaan. Siinä ainaki muutamia juttuja, millaisia omista ystävyyssuhteista tulee mieleen. :-) Niin ja se vielä, että mun kaverisuhteet on sellaisia, että vaikka nähtäis tai soiteltais puolen vuoden välein, niin me jatketaan juttuja siitä mihin ne viimeksi jäi, haha.

7. Millaisia suunnitelmia sinulla on seuraavan vuoden ajalle?
Oivoivoi. Mie opiskelen, käyn töissä. Tammikuussa aloitan treenit personal trainerin kans, niin toivon että kehitystä tulisi kokoajan. Meillä on pari työharjoittelua koulussa, niin pääsen varmasti kokemaan hienoja uusia juttuja. Otan tatuoinnin, ehkä jonkun lävistyksen. Timin kanssa käydään karvakaverijutuissa. Oon myös ajatellut, että Timi kastroidaan nyt alkuvuodesta 2016.

8. Mikä on viimeisin kuva kännykässäsi?
Hitsi kun en saa sitä tähän liitettyä. Mutta se on kai joku screenshot jostain tatuoinnista :-D

9. Voisitko kuvitella majoittavasi kotiisi pakolaisperheen?
Joo, jos en asuisi asuntolassa. Tänne mun vanhempien luo voitaisiin ottaa, ja mun vanhemmat miettikin sitä tässä syksyllä, kun turvapaikanhakijoille haettiin perheitä ja paikkoja. Täällä pohjoisessa tuo "kotimajoitus" ei mun mielestä kuitenkaan oo niin yleistä. Jos jollain on hätä, niin miksi mie en sitä auttaisi?

10. Ketä tai mitä ihailet eniten?
Ihailen määrätietoisia ihmisiä, jotka on jo löytäneet jonkun intohimonsa ja kertoo siitä silmät loistaen, ylpeänä siitä mitä ne haluaa. Parempaa tottakai, jos he vielä tekevät kaikkensa sen haaveen saavuttamisen eteen. Parasta ikinä.

11. Mitä teet vapaa-ajallasi?
Mun päivät menee yleensä koulussa, josta meen töihin. Sen jälkeen meen salille, syömään ja nukkumaan. Jos mulla ei oo töitä, näen kavereita, käyn kirjastossa, kuntosalilla, ulkoilemassa. Parhaina päivinä meillä on aikaa karvakaveroida tai käydä koirapuistossa. Luen myös blogeja aika paljon.

NYT HEI IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE! Toivottavasti joku jaksoi nämäkin vastaukset lueskella :-)