19.2.2017

Elämä paras ja hyvinvoiva koira

Olen päättänyt, että istun blogin ääreen aina silloin kun siltä tuntuu. Jos siinä menee kaksi päivää tai kaksi vuotta, niin sitten menee. Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että en poista blogia ja sen mukana tulleita muistoja, otettuja kuvia ja kommentteja.

Palasin kirjoittelemaan, kun syksyllä olin luvannut kirjoittaa Timin kastraatiosta. Taas huomataan, että onneksi olin kirjoittanut kun muuten en edes muistaisi milloin Timppa leikattiin. Noh, jos jotain muuttui leikkauksen myötä, niin ruokahalu. Alussa Timi söi ihan kaiken, mitä vain olisi eteen laittanut. Miettikääpä vaikka koiraa, joka ei syönyt ikinä kuivaruokaa, mutta leikkauksen jälkeen maistui mikä vain nappula.



Haava parani pikkuhiljaa, lopulta hyvin eikä ongelmia ollut. Alussa haavan kutina meinasi olla Timille melkoinen ongelma, mutta siitä päästiin lopulta eroon. Mielestäni Timistä on tullut vielä enemmän perhekeskeinen ja se haluaisi huomiota jatkuvasti. Selvisimme myös syksyn hyvin läpi, kun naapureiden narttukoirien juoksuaika meni Timillä ihan huomiotta. Olen hyvin onnellinen siitä, että leikkaus tuli siis tehtyä.

Muuten emme ole paljoakaan tehneet. Karvakaverihommat ovat jääneet hävettävän vähälle ja kaikki muutkin koiratapahtumat olemme ignooranneet ihan kokonaan. Timi on edelleenkin vanhempieni hoidossa suurimman osan ajasta ja vain kun he molemmat ovat reissussa, niin minä otan Timin hoidosta täyden vastuun. Ruokailujutut menee paljon aiempaa helpommin, kun olen testaillut Mustista ja Mirristä erilaisia kuiva- ja märkäruokia ja raakatäysravintoja eikä tähän mennessä ole tullut sellaista vastaan mikä aiheuttaisi kutinoita tai muita iho-oireita. Avitalin lohiöljy on myös pelastanut Timin anturat ja turkki kiiltää hyvään malliin. :) Käytimme Timin ennen joulua pesulla ja nyt ensi viikolla sillä on taas aika varattuna, niin saadaan kevättä kohti puhdas koira kotiin.


Muuten elämä sujuu omalla painollaan. Valmistuin joulukuussa, kuten olin syyskuun postauksessa uhannutkin. Teen töitä, hoidan kissoja, nään kavereita ja treenaan. Siinäpä elämä tiivistettynä, hyvänä pakettina.

Toivottavasti teidänkin vuosi on alkanut hyvin. :-)

ps. Muistathan että Timi löytyy myös instagramista @timithetibbie.

20.9.2016

Elämä liikkuu ei se voi seisahtua

Olin vielä muutama vuosi sitten ihminen, jonka mielestä maailman ainoa oikea lemmikkieläin oli koira. En voinut ymmärtää kissojen omistajia, sillä lapsuudesta mieleeni olivat jääneet vain kissat jotka protestoivat pissaamalla sängyn alle ja olivat vielä hirveän ilkeitäkin. En ymmärtänyt mitään eläinten käytöksestä, vaan olin vain päätynyt siihen, että kissaa en ikinä omistaisi.

Sitten vuodet menivät eteenpäin ja alkoi vähän jotain järkeä löytyä tähänkin päähän. Ajat ovat muuttuneet melko paljon siitä, kun olin vielä se tyttö, joka juoksi jokaisessa koiratapahtumassa ja halusi osallistua kaikkeen tekemiseen. Se tyttö, joka talkoili vesisateessa itselleen pisteitä, joilla pääsisi mukaan treeniryhmiin. Olen aika varma, miten elämäni olisi mennyt, jos Luigi olisi jäänytkin meille. Olisin ehkä lähtenyt opiskelemaan vuonna 2014 lemmikkieläinhoitajaksi, ottanut Luikeron sinne mukaan ja olisimme treenanneet tokoa ja agilityä, ja olisin ollut juurikin se tyttö, joka harrastaa koirien kanssa päivittäin ja viikonloput menee koiranäyttelyssä.

Huhtikuussa 2014 Luigi kuitenkin palautui kasvattajalleen ja minulla oli muutama kuukausi aikaa mietiskellä suuntaa elämälleni. Kouluvalinnan myötä tutustuin aika moneen erilaiseen ihmiseen ja aloinkin huomata, että ehkä se koiratyttö-elämä ei ollutkaan niin minua varten. En enää ollut se, jonka kaikki vaatteet olivat koiran kuolassa ja koiran karvoissa. En ollut se, joka heräsi 2 tuntia aiemmin koiran kanssa lenkille, muttei ikinä muka ehtinyt laittautua, kun juoksenteli vaan paikasta toiseen.

Barbara ja Timi.

Olin kuulkaa aina ihan varma siitä, millaista elämäni tulee olemaan. Täytän ensi vuonna 20 ja tavoitteenani oli aina, että parikymppisenä mulla olisi jo kolme koiraa, joista ainakin yhden pitäisi olla harrastuskoira. Nyt minulla on yksi, eikä sekään varsinaisesti mitään harrastusta varten. Tässä kun tuijottelen lääkepöllyissä olevaa Timiä, huomaan kuitenkin, että kaikki on ihan hyvin näin.

Kun täytin 18, halusin mennä vielä kasvattajan peruskurssille, mutta nyt on jo 3 kurssia tainnut mennä ohi, enkä ole ilmottautunut yhteenkään. Seuraan kyllä välillä näyttelytuloksia, katselen koiratapahtumia, mutten saa niistä sellaista innostusta, että ihan oikeasti lähtisin sinne. Olen huomannut, että olen vuosien saatossa kerännyt ihan liikaa koiratavaroita ja pikku hiljaa olen myynyt niistä turhia pois. Timi on koira, joka on tyytyväinen hirveän vähään ja tarvikkeetkaan ei tarvitse aina sitä priimaa olla.

Leonardo<3 br="">

Tämän vuoden kesällä haaveilin koiranpennusta ja olin jopa yhteydessä useampaan kasvattajaan. Tällä hetkellä olen kuitenkin hyvin onnellinen siitä, etten mistään sitä pentua ostanutkaan. Ei kai tullut vielä ihan sellaista eteen, jonka olisin juuri sillä sekunnilla halunnut kotiuttaa.

Tiedättekö mitä? Mulla olisi tarkoitus valmistua nyt tulevana jouluna. Jos saan kaikki asiat jotenkin järjestykseen ja hirveän määrän itsenäisiä tehtäviä tehtyä, niin paperit olisi kädessä joulukuussa. En kuitenkaan aio siitä hirveämpää stressiä ottaa, sillä en tiedä yhtään, mitä haluaisin tehdä koulun jälkeen. Tavoitteita on ja uskon, että löydän taas jotain kiinnostavaa. Nykyään vapaa-aikani kuitenkin kuluu aika pitkälle kuntosalilla ja yritän kehittää itseäni sillä puolen.

Koiraharrastus on nyt vain se harrastus ja rakastan yli kaiken sitä, kun joku karvainen otus juoksee sinua ovelle vastaan, kun tulet kotiin. En kuitenkaan enää jaksaisi pissaavaa pentua tai koirakouluja iltaisin. Jokaisella kai meillä on välillä hetkiä, kun elämä tuntuu tyhjältä ja huomaan ainakin itse silloin alkavani selailla pentueita ja tutkia mahdollisuuksia uuteen koiraan. Kun tiedostan sen, että haluaisin koiran vain elämäni täytteeksi, niin tajuan myös sen, ettei siinä olisi silloin mitään järkeä. Kun elämääni tulisikin taas joku muu juttu, niin jäisikö koira sivuun, kun olisin sen ostanut vain täytteeksi?

Tästä tekstistä nyt puuttui se punainen lanka, millä ajatuksella aloin sitä kirjoittamaan. Halusin vain sitä sanoa, että olen muuttunut niin paljon vaikkapa viime vuodesta tai kolmen vuoden takaisesta. Olen tässä vain ja menen eteenpäin, ajatuksethan mulla hyppii kokoajan ja voi olla, että huomenna yhtäkkiä olenkin taas selailemassa pentusivuja.

PS. Timillä leikkauksen jälkeen kaikki hyvin, hirveän vahvat lääkkeet annettu leikkauksen aikana ja tosi väsynyt koira täällä vain. Kirjoittelen myöhemmin lisää.

18.9.2016

Huomenna operoidaan!

Huomenna, siis maanantaina, ollaankin aamu syömättä ja puolen päivän aikoihin vien Timin nyt vihdoinkin sinne kastroitavaksi. Onhan se ollut mielessä vaikka kuinka kauan, mutta kun pari viikkoa sitten anaalirauhastulehduksen yhteydessä Timillä oli myös eturauhastulehdus ja -liika kasvua, niin tuli nyt vihdoinkin aika sille päätökselle, että jospa oikeasti tehdään jotain! Vaihtoehtoina oli hormonihoito pistoksena tai tabletteina tai sitten tämä leikkaus, ja kun se on kuitenkin pitkäaikaisempi ratkaisu, niin tehdään se nyt.



Aikaa varatessani olin ihan jesjes koko asiasta, enkä sitä sen kummemmin miettinyt kuin vain sopiessani menoja leikkauksen ympärille. Nyt kun asia kuitenkin lähestyy ja on ihan huomenna edessä, niin kyllä mulla jännittää melkoisesti. Sekä se leikkaus, sen jälkeinen jälkihoito ja tulevaisuuden mahdolliset muutokset. Vaikkakin, myös tuo kissahan leikattiin ihan junnuna ja kaveria olen auttanut myös tyttökissan sterilisaation jälkeen, niin onhan se aina muka jotain uutta. :D

Lääkäri puhui siitä, että kaikki hormonitoimintaan liittyvät tavat ei välttämättä poistu leikkauksen myötä, vaan voivat olla jo opittua tämän ikäisenä, joten olen päättänyt olla odottamatta yhtään mitään. Timi ei kuitenkaan ole mikään vaikea tapaus, vaan ihanan helppo ja rento koira, niin en odota varsinaisesti mitään kamalia muutoksia, vaan toivon, että leikkaus vaan sujuu hyvin ja ongelmat eturauhasen kanssa loppuvat! Jonkun verran koira on nyt laihtunut, joten lähtökohdatkin leikkaukselle ovat tällä hetkellä paremmat kuin vaikkapa vuosi sitten.

Kirjoittelen myöhemmin, kun leikkauksesta on kulunut aikaa, että huomaanko jotain suurempia mahdollisia muutoksia ja miten meillä kaikki menee. Nyt vain tsemppejä huomiselle. :)

Miten sinun koirasi muuttui leikkauksen jälkeen, vai oletko kenties päätynyt hormonihoitoon? Kummankin plussat ja miinukset?

14.9.2016

Mitäs meillä syödään nyt?

Lupailin vähän tuolla meidän facebook-sivujen puolella, että kirjoittelisin nyt tästä meidän tämänhetkisestä ruokavaliostamme. Ollaan kylläkin syöty niiiin epäsäännöllisesti sitä sun tätä, mutta kirjoittaahan sitä voi siitäkin. :)

Jos olette yhtään lukeneet aiempia postauksia ruokavaliostamme, niin Timi söi pitkän aikaa pelkkää lampaan jauhelihaa, vihreitä kasviksia ja vitamiinit siihen päälle, sillä niillä koira pysyi oireettomana. Sitten uudemmissa postauksissa kerroinkin, että huomasin, ettei koira niinkään allerginen ole, vaan ikävöi minua ja stressaa ihollaan muutoksiin. Tiibetinspanieli onkin rotuna aika herkkä koira ja voi oireilla vaikka tällä tavoin.


Yhtäkkiä seinä tuli vastaan ja lampaan liha ei kiinnostanut enää yhtään. Koira oli mieluummin vaikka syömättä kuin söi sitä lammasta, ja pian alkoi oksentelu tyhjän vatsan takia. Aloinkin sitten antamaan sille välillä tonnikalaa, välillä lohta, naudan lihaa ja huomasin, että ei niistä mitään ongelmia tulekaan. Tällä hetkellä ruokavalio on siis suurinpiirtein tätä (ja vähän jotain muuta joskus):

-Aamuisin Timi syö lampaan lihaa, joka uppoaa vain ja ainoastaan jäisenä tai kohmeisena. Sitä siis muutama pala ja tässä vaiheessa lähdemme lenkille
-Kun lenkiltä tullaan takaisin, niin koira saa "palkaksi" muutaman Maukas -sarjan Oiva-/Vieno-lihapullan.
-Iltapäivällä/alkuillasta sitten koira saa vielä broilerinkaulan, lampaan lihaa tai noita samoja täysravintolihapullia.


Joskus turvotan kuivattua naudanlihaa veteen ja jotkut päivät syödään myös nappulaa, esim. Purenatural -sarjan Sensitive nappuloita. Tällä ruokavaliolla ollaan nyt menty pari kuukautta ja turkki on hyvässä kunnossa ja vatsa toimii hyvin. Suurempia rapsutteluitakaan ei ole ollut! Viime viikolla tosin käytiin taas eläinlääkärissä tyhjennyttämässä anaalirauhaset ja sitä varten on antibioottikuuri päällä tällä hetkellä. Toivotaan, että päästäis taas jonkun aikaa eteenpäin ilman jatkuvia antibioottien syömisiä!

PS. Ensi viikon alussa Timillä ois vihdoinkin edessä kastrointi, siitä postausta siis myöhemmin. :)

13.8.2016

Sanatulva.

Kyllähän tälle vuodelle 2016 oli taas suunnitteilla kaikenlaista! Kuinka monta kertaa oltiin menossa mätsäreihin, muttei mentykään? Tai piti mennä Karva-kaveri -keikoille, mutta loppujen lopuksi ei ollutkaan aikaa tai jaksamista.

Olenko muistanut sanoa, että löysin kameran laturin? Joo, löysin sen. En kuitenkaan ole ottanut kovinkaan montaa kuvaa koirasta enkä sen suuremmin kissastakaan. Siellä se on ollut kaapin hyllyllä. :-D En voi siis enää edes sanoa, että laturi olisi hukassa ja siksi tulisi kuvattomia postauksia! Jossain vaiheessa voitaisiin tehdä vaikka kurkistus puhelimen galleriaan, siellä niitä kuvia enemmänkin on. Jos myös käytätte instagramia, niin laittakaa @timithetibbie seuraukseen. :)

No mutta, allekirjoittaneen kesä on sujunut töissä. Sain sattumalta (!!) aika monen hakijan joukosta työpaikan Mustista ja Mirristä, vau. Duuni on ollut ihan mahtavaa, vaikka alkuun 8 tunnin päivät seisomatyössä veivätkin veronsa! Olen taas joutunut priorisoimaan paljon asioiden merkitystä, että jaksaisin esimerkiksi harrastaakin jotain töiden ulkopuolella ja nähdä joskus tärkeitä ihmisiäkin. Niin ja nukkua! Ei olla siis kesän aikana käyty ilahduttamassa vanhuksiakaan tai muita meidän seuraamme kaipaavia, koska en ole vain yksinkertaisesti jaksanut lähteä. Toivotaan että nyt loppuvuodesta saisin itseäni aktivoitua liikkeelle. :)

Jossain vaiheessa kesää olin hirveän, hirveässä koirakuumeessa, mutta se on nyt taas laantumassa. Kyllähän se on rankkaa kun näkee töissä kokoajan onnellisia pennunostajia/-omistajia ja pahimmassa (parhaimmassa) tapauksessa vielä ne riiviöt on liikkeessä mukana! Eipä sillä, jos vuorokaudessani olisi 50 tuntia, niin ehkä se koira olisi sitten ajankohtainen.

Paljon olen miettinyt sitä, että miten olinkin aiemmin niin niin koiraihminen henkeen ja vereen. Nyt kun elämässäni on ollut kissoja ja täällä tämä yksi uljas seikkailee Timin kaverina, niin mietin, että miten mahtavia ja toisaalta helppojakin kavereita nuo kissat ovat. :) Kun Leonardo oli mulla kaupunkiyksiössäkin, niin hyvin se siellä pärjäsi! Muusta ei ollut huolta kuin kangassohvasta, joka meinasi olla kynsien kohteena. Jatkossakin siis elämässäni tulee varmasti kissoja olemaan.

Timi voi pääasiassa hyvin. Välillä se kutisee, välillä ei. Välillä on syönyt ja joskus on syömättä, mutta paino ei ole laskenut mitenkään huomattavasti ja energiaa riittää ulkona puuhailuun. Parhaiten sille tuntuu kaikki lihat maistuvan jäisenä tai puolijäisenä, joka on aika mielenkiintoista. Hetkellisesti se alkoi oksennella kanansiivistä ja -kauloista, liekö sitten veti ne kaikki niin vauhdilla alas. Tällaiset pienemmät luut ovatkin nyt olleet pannassa.

Kissasta vielä, vaikken tiedä kuinka montaa se kiinnostaa! Sekin on ollut mulla pääasiassa raakaruualla, mutta nappulaakin kyllä menee mukana. Olisiko siis 50/50 -tyyli, jos johonkin pitää luokitella. Todella hyvä yksilö syömään ja olemaan, kunnon sylivauva ja itkeskelee jos ei saa huomiota. On kuitenkin hyvin leimautunut vain omaan perheeseensä ja harvoja vieraita käy edes moikkaamassa.

Sellaista sanatulvaa ja ajatuksenvirtaa. Meille on postaustoiveitakin tullut, joita yritän toteuttaa aina jatkossa kun on virtaa kirjoitella. :) Ensi viikolla palaan taas myös opintojen pariin ja satunnaisesti jatkan M&M:ssä töissä.

Mahtavaa syksyn alkua, pidetään lippu korkealla vesisateesta huolimatta!