Keskiviikon kuulumiset

Kuten kirjoitin helmikuussa, palaan koneelle aina kun siltä tuntuu. En sen suuremmin jaksa miettiä yksittäistä tarkoitusta tälle kirjoittamiselle tai vaatimuksia sisällölle, kunhan annan ajatuksen virrata. Timi ehti täyttää huhtikuussa 6 vuotta. Ehkä se on laiskempi kuin aiemmin ja kiinnostus asioihin loppuu nopeampaa kuin ennen, mutta muuten leikkisyys ja käyttäytyminen on pysynyt samana.

Tässä postauksessa kerroin siitä, miten elämän arvot ovat muuttuneet, meno rauhoittunut ja kaikesta tullut jotenkin arkista. Ei enää samanlaista hypetystä ja pomppimista, vaan tavallisia juttuja pääasiassa kissojen kanssa. Lähiaikoina kuitenkin yhä useammin olen kuullut suustani sanat "voi jospa mulla olisi asunto, jonne saan koiran", koska kaipaan sitä koira-arkea aivan hirveästi. Älkää ymmärtäkö väärin - kissojen kanssa on mahtavaa, mutta voi että jos saisi lähteä koiran kanssa ulos, höpötellä sille koiralle ja tehdä näyttelyharjoituksia. Sisälläni on kujitenkin niin vahvana se koiraihminen, että kyllä se puskee päätään ulos useammin kuin kerran viikossa, ja kerran viikossahan minä Timiäkin käyn aina porukoilla katsomassa.

Faktahan on kuitenkin se, että allergisoidun koirista enemmän kuin kissoista - tai no kissojen haittoja on helpompi pitää kurissa. Timistä irtoava karvan määrä on niin järjetön, että vain yhden yön nukkuessani vanhemmillani, olen seuraavana aamuna ihan tukossa. Jos samoja oireita alkaa tulla kissoista, niin tiedän, että mun on pakko siivota niiden vessa perinpohjaisesti. Muuten niiden karvoista ei esimerkiksi tule ongelmia. Ympärivuotisella allergialääkkeiden käytöllä oireet pysyy kuitenkin kurissa ja astmalääkkeitähän mulla tulee muutenkin vedeltyä.

Timillä on nyt muutaman kuukauden ajan ollut meneillään painonpudotusprojekti, johon saatiin kehotusta eläinlääkäriltä. Hitaasti mutta varmasti tiputellaan painoa dieettiruokien avulla ja pyritään pysymään erossa muista ruuista ja älyttömistä määristä herkkuja. Onneksi dieettisapuskakin on maistunut hyvin, meillä on nyt käytössä tämä versio. :) Tällä on myös hengityksen haiseminen ja turkki pysynyt kunnossa. Todennäköisesti ensi vuonna on edessä hammaskiven poistoa, mutta ennaltaehkäistään vahinkoja mahdollisimman hyvin nyt jo.

Lopetimme myös karvakaveri-toiminnan tänä vuonna. Sen suurempia henkilökohtaisuuksia asiassa ei ollut, lähinnä vaan kiireet ja aikataulujen yhteensopimattomuus ajoivat tähän. Ehkä joskus myöhemmin palataan sinne, oli se sen verran mukavaa puuhaa kuitenkin.

Tässä päällimmäisiä kuulumisia, toivottavasti palataan asiaan aiemmin kuin vuoden päästä taas. :D

Elämä paras ja hyvinvoiva koira

Olen päättänyt, että istun blogin ääreen aina silloin kun siltä tuntuu. Jos siinä menee kaksi päivää tai kaksi vuotta, niin sitten menee. Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että en poista blogia ja sen mukana tulleita muistoja, otettuja kuvia ja kommentteja.

Palasin kirjoittelemaan, kun syksyllä olin luvannut kirjoittaa Timin kastraatiosta. Taas huomataan, että onneksi olin kirjoittanut kun muuten en edes muistaisi milloin Timppa leikattiin. Noh, jos jotain muuttui leikkauksen myötä, niin ruokahalu. Alussa Timi söi ihan kaiken, mitä vain olisi eteen laittanut. Miettikääpä vaikka koiraa, joka ei syönyt ikinä kuivaruokaa, mutta leikkauksen jälkeen maistui mikä vain nappula.

Haava parani pikkuhiljaa, lopulta hyvin eikä ongelmia ollut. Alussa haavan kutina meinasi olla Timille melkoinen ongelma, mutta siitä päästiin lopulta eroon. Mielestäni Timistä on tullut vielä enemmän perhekeskeinen ja se haluaisi huomiota jatkuvasti. Selvisimme myös syksyn hyvin läpi, kun naapureiden narttukoirien juoksuaika meni Timillä ihan huomiotta. Olen hyvin onnellinen siitä, että leikkaus tuli siis tehtyä.

Muuten emme ole paljoakaan tehneet. Karvakaverihommat ovat jääneet hävettävän vähälle ja kaikki muutkin koiratapahtumat olemme ignooranneet ihan kokonaan. Timi on edelleenkin vanhempieni hoidossa suurimman osan ajasta ja vain kun he molemmat ovat reissussa, niin minä otan Timin hoidosta täyden vastuun. Ruokailujutut menee paljon aiempaa helpommin, kun olen testaillut Mustista ja Mirristä erilaisia kuiva- ja märkäruokia ja raakatäysravintoja eikä tähän mennessä ole tullut sellaista vastaan mikä aiheuttaisi kutinoita tai muita iho-oireita. Avitalin lohiöljy on myös pelastanut Timin anturat ja turkki kiiltää hyvään malliin. :) Käytimme Timin ennen joulua pesulla ja nyt ensi viikolla sillä on taas aika varattuna, niin saadaan kevättä kohti puhdas koira kotiin.

Muuten elämä sujuu omalla painollaan. Valmistuin joulukuussa, kuten olin syyskuun postauksessa uhannutkin. Teen töitä, hoidan kissoja, nään kavereita ja treenaan. Siinäpä elämä tiivistettynä, hyvänä pakettina.

Toivottavasti teidänkin vuosi on alkanut hyvin. :-)

ps. Muistathan että Timi löytyy myös instagramista @timithetibbie.