Peto-kurssi, tunnit 1, 2 ja 3.

5.3. meillä alkoi petokurssi, jota olin kieltämättä jännittänyt paljon etukäteen. Onni on, että ehdimme hallilla käydä useampaan kertaan ennen tuota kurssia, muttei se silti vaikuttanut siihen, etteikö Luigi olisi haukkunut ja ihmetellyt muita koiria. Pakko myöntää, että ollaan tosi vähän tehty mitään isommalla koiraporukalla, mutta tästä eteenpäin ajattelin käydä myös vapaaehtoisissa treeneissä ulkosalla, sään salliessa. Täällä päin kun pyörii kuitenkin ahkerasti esimerkiksi ohikas- ja tokotreenejä.
Mutta niin, siihen kurssiin.

Mitä opittiin ekalla kerralla?: Opetetaan Luigille oikeasti se rauhoittuminen. Sen pitää olla nätisti mun vierellä, kun mä kuuntelen kouluttajien neuvoja ja tajuta, ettei kaikkien luo olla menossa tervehtimään. Ekalla kerralla kuunneltiin vaan sääntöjä ja ohjeita, ja meille jaettiin naksuttimet.
Mitä tuli läksyksi?: Ehdollistaa koira naksuttimeen. Ollaan jo naksua käytettykin, mutta nyt sitten ollaan vahvistettu sitä entistä enemmän.

Toisella petokerralla (12.3.) meillä sujui yllättävän hyvin. Mie menin paikalle asenteella "oh no, me taas haukutaan kaikki muut", mutta sainkin yllättyä kun pieni Luikeroinen ölisi 5 minuuttia ja that's it. Sen jälkeen se istui/makas mun vierellä ja tehtiin asioita silloin, kun mie niin halusin. Hyvä mieli jäi siis kaikin puolin!

Mitä opittiin toisella kerralla?: Miten leikitään oikein? Luigi on hyvä leikkimään mutta leikkituokiot on tärkeää pitää sopivan lyhyinä, ettei koira ehdi kyllästyä. Alettiin opettelemaan katsekontaktia, joka meille onkin ollut vähän haasteellinen juttu.
Mitä tuli läksyksi?: Katsekontaktin opettelu.

Kolmas kerta (19.3.) - olin itse tajuttoman väsynyt Timin silmäoperaation jälkeen ja mietin pitkään, että lähdenkö tunnille. Tuli kuitenkin mentyä ja hyvä niin! Katsekontakti sujui ihan ok, muttei oltu ehditty harjoitella sitä niin paljon kuin pitäisi (jatketaan siis). Luigi olisi enää vain hallin ulkopuolella, muuten oli tosi nätisti. Vähän meinasi äristä jollekin lapinkoiralle ja keskittyminen meni sitten valitettavasti enemmän sinne kuin minun puoleen. Aloiteltiin kontaktikävelyä (seuraamista), luoksetuloa ja luoksepäästävyyttä. Luoksepäästävyydessähän meillä ei oo muuta ongelmaa kuin se, että L on "hieman" yli-innokas, joten sitä rauhoittumista opetellaan nyt.

Mitä opittiin kolmannella kerralla?: Kontaktikävely, luoksetulo, hoitotoimenpiteet ja luoksepäästävyys.
Mitä tuli läksyksi?: Opetetaan L rauhoittumaan, kun joku tulee tervehtimään. Opetellaan seuraamista aluksi niin, että ohjaaja peruuttaa ja koira pitää koko ajan kontaktia. Sen jälkeen käännöksiä ja lopulta koira seuraa sivulla. Lisäharjoitusta katsekontaktiin.

Tulipas nyt pitkä postaus, kun en oo aiemmin ehtinyt näitä kirjoitella! No, toivottavasti joku jaksoi lukea. :)

Mitä Timille kuuluu tänään? (osa 2.)

Tällaisen päivityksen kirjoitin tiistaina (18.3.) facebook-seinälleni:

"Harvemmin itken onnesta, mutta tänään teen niin. Viime torstaina poikien tappelun seurauksena Kuningas-Timin silmä puhkesi ja jostain syystä mistään päin Suomea ei löytynyt ihmistä, joka sille olisi osannut jotain tehdä. Silmän olisi voinut poistattaa, mutta halusin kuitenkin yrittää vielä pelastaa sen. Niimpä saimme tälle päivää ajan Oulun Animagiin, jossa osaava kirurgi otti koiran vastaan. Pelastusmahdollisuudet olivat pienet, mutta lääkärin yritys kova.
Tällä hetkellä sylissäni nukkuu koira, jolla on edelleen kaksi silmää ja mukanani on tajuton määrä lääkkeitä. Jos kaikki menee hyvin seuraavan kahden viikon aikana, niin elämää jatketaan myös kaksisilmäisenä. Kuulin, että T oli leikkauksen aikana huitonut itseltään kanyylin irti ja sen jälkeen ulisi niin kauan, että pääsi tuttuun syliin - perus-Timi siis, vaikka kipeä olisikin. ;) Olen ollut viime päivinä niin huolissani, etten ole syönyt enkä nukkunut kunnolla ja voin sanoa, että uskon tämän olleen tarkoitettua. En enää ikinä pidä näitä koiria itsestäänselvyytenä ja muistan olla kiitollinen niistä hetkistä, mitä on ollut ja tulee olemaan. ♥"

Kaikki on tiistain jälkeen mennyt hyvin. Timillä virtaa riittäisi enemmän kuin tarvitsisi, koska seuraavat pari viikkoa me elellään hyvinkin rauhallista ja hiljaista elämää. Silmään menee tällä hetkellä kahta eri tippaa ja suun kautta kipulääkkeitä. T kaipaa paljon rapsutuksia ja huomiota ja niitä onkin saanut ihan riittämiin. Olen helpottunut ja onnellinen ja toivon suuresti, että kaikki menee hyvin nyt paranemisenkin suhteen.

Tämä oli vaan pikainen päivitys tämänhetkisestä tilanteesta, oon niin väsynyt edelleenkin, ettei aivot riitä oikein mihinkään fiksumpaan. Palaillaan myöhemmin petokurssipostauksen parissa!

Mitä Timille kuuluu tänään?

Ensiksikin suuri kiitos kaikille tsempeistä edelliseen postaukseen! Perjantain jälkeen ollaan pärjäilty ihan hyvin. Perjantai-iltana T sai niin suuren annoksen kipulääkettä, että se oli ihan tokkurassa vielä lauantainakin. Lauantaina laitettiin kaksi lihaksiin pistettävää kipulääkeannosta ja lisäksi annettiin antibioottia ja kipulääkettä suun kautta. Voin rehellisesti sanoa, että Tikitiki ei tainnut hirveästi tajuta eilisen menoista. Vettä ollaan annettu pullosta, koska ei mene itse juomaan kupille. Ruokaa ei myöskään syönyt lauantaina ollenkaan.

 

Tänään onkin sitten ruoka maistunut paremmin ja olo ollut ilmeisen hyvä, koska äsken kaupungista tullessamme (äitini oli siis paikalla Timin kanssa, koska Timiä ei saa jättää yksin ennen sitä leikkausta) Timi käveli meitä jopa ovelle vastaan ja oli kiinnostunut kauppaostoksista. Tähän mennessä mikään ei ole kiinnostanut, joten kylläpä hymyilytti nähdä pikku-T ovella vastassa.

Vaikka Timi on väsynyt ja varmaan kipeäkin välillä, niin sillä on silti omaa tahtoa vaikka muille jakaa. :D Tablettien antaminen on yhtä helvettiä, mutta tähän mennessä ollaan tungettu ne kaikki vaan kurkusta alas ja vettä vähän päälle. Silmätippojakaan ei haluaisi laitettavan, mutta niitä menee silti joka kahden tunnin välein. Huomisen kun vielä jaksaa, niin tiistaina lähdetäänkin kohti Oulua!

Karhunpoika sairastaa.

Postausta molemmista peto-tunneista on tulossa, sekä myös kaksi haastetta, joihin meidät on haastettu. Vauva-Luigi täyttää huomenna 8 kk ja on keksinyt vaikka ja mitä uusia tapoja (...ei niin hyviäkään kaikki). Ennen kaikkea sitä kuitenkin vähän akuutimpaa asiaa.

Eilen illalla poikien tappelun seurauksena Timin silmä puhkesi, ja asiaa ollaan selvitelty sitten juoksemalla eläinlääkäriltä toiselle. Kukaan tällä paikkakunnalla ei osannut silmälle tehdä mitään, koska sarveiskalvossa oli reikä ja sieltä oli valunut osa silmänesteestä ulos. Niimpä eläinlääkärit yrittivät soitella ympäri Suomen, että oltaisiin saatu aika silmäspesialistille. Valitettavasti me ei saatu aikaa minnekään, vaikka oltaisiin lähdetty Ouluun, Helsinkiin tai Tampereelle, jos aika oltaisiin saatu.

Eläinlääkäri ompeli vilkkuluomen sarveiskalvon suojaksi ja me saatiin kipulääkettä sekä suoneen pistettävänä että tablettina, lisäksi antibioottia ja silmätippoja, jotta pärjätään ensi viikolle. Juurikin tuossa äsken keskustelin eläinlääkärin kanssa, joka oli saanut meille ajan Oulun Akuuttiin ensi tiistaille. Harmittaa, että aika meni niin kauas, koska silmän selviämismahdollisuudet on aika pienet, mutta toivotaan parasta. Olisin voinut poistattaa silmän jo tänään, mutta haluan edes yrittää tehdä sille jotain.

Eilen taas huomattiin, ettei mitään päiviä voi ennustaa. Timistä tuli hetkessä pienen pieni ja meidän perheen vauva, niin kuin se on aina ollutkin. Kaikki pyörii nyt sen ympärillä ja ollaan peukut pystyssä, että asiat sujuisi niin kuin pitää.

Kysymyspostauksen vastaukset, osa 4.

Mitä ovat Timin/Luigin huonoimmat/parhaimmat piirteet?
Timin parhaita piirteitä on sen rauhallisuus ja rentous, se on rentoutunut aivan hirveästi viimeaikoina eikä jaksa stressata paljoa mistään, lukuunottamatta näyttelytilanteita. Se on sellainen sylivauva, jonka kanssa voi viettää aikaa vaan istuskellen. Timillä ei myöskään oo ikinä kiire mihinkään, jos se saisi päättää, niin se lähtisi ulkoilemaan ensimmäisen kerran varmaan puolenpäivän jälkeen. Timin huonoihin piirteisiin kuuluu sen korvattomuus ja huono keskittymiskyky, Timppa ei todellakaan jaksa opetella uusia juttuja ja tekee asioita silloin kun huvittaa. Timihän myöskin karkailee, joten sitä pystyy pitämään vain rajatulla alueella tai jossain syvällä metsässä irti.

Luigin paras piirre on varmasti sen miellyttämishalu. Jos se jollekin meidän perheessä on kuuliainen, niin minulle. Se tosin ei ole ihme, koska pääasiassa kaikki Luin tarpeet täytän minä ja vietän sen kanssa ehdottomasti eniten aikaa. Lui on myös väsymätön ulkoilu- ja harrastuskaveri ja tottuu nopeasti erilaisiin tilanteisiin. Jos joku ei ehdi L:n kanssa touhuamaan, niin se keksii itse tekemistä, esim. puruluiden parissa. Ahneus taas on piirre, joka on huono että hyvä asia. Olen iloinen, että koira syö hyvin ja namit maistuu, mutta välillä ärsyttää se, että koira kyllä syö ihan mitä vain mitä suuhunsa löytää. :D Luigilla on lisäksi tullut nyt tapa testata minua, eli se jarruttelee esim. luoksetulossa ja maahanmenossa hidastelee, vaikka olen yrittänyt korostaa nopeaa maahanmenoa.

Mikä on paras asia elämässäsi (Timin ja Luin lisäksi)?
Yleensä olen vastannut tähän kysymykseen perhe ja ystävät. Nyt alan kuitenkin jo ymmärtää, että jos mie en ois mie, niin en pystyisi pitämään huolta mun perheestä, ystävistä ja koirista, joten paras asia on ylipäätään se, että mulla on elämä.

Pelottiko sua toisen koiran hankinnassa mikään?
Ai että pelottiko? :--D Kyllä. Pelkäsin, ettei aika riitä, rahat riitä, Timi jäisi huomiotta, koulu jäisi taka-alalle, pentu olisi hirveä. Siinäpä alkuunsa pelkoja.
Ensinnäkin, pentu ei ollut hirveä. Kun Lahdessa ensimmäisen kerran sen näin, tiesin, ettei se olisi hirveä ja siinä olikin yksi syy miksi uskalsin lähteä tähän hommaan mukaan.
Rahat saadaan aina riittämään, kun jostain säästää ja sijoittaa kestävään ja tarpeelliseen. Ruokahan näillä varmasti maksaa kaikista eniten.
Ajan riittäminen ja koulu liittyvät hyvin yhteen. Olen aina ollut tunnollinen oppilas ja suurinpiirtein kaikki aikani on mennyt koulun parissa, joten voin sanoa, että jos Lui viekin mun aikaa koululta, niin se tekee vain älyttömän hyvää. Olen oppinut vähän rennompaa asennetta ja huomannut, että vähempikin riittää!
Timi ei ole jäänyt huomiotta. Lenkillä en sen kanssa käy ihan niin usein, koska poikia ei voi ulkoiluttaa yhdessä, koska toinen vetää toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Jos Timpan kans menen lenkille, niin se tapahtuu yleensä niin, että Timi syö ja päästän Luin syömään esim. luuta, jonka aikana ehdin käydä T:n kanssa lenkillä. Onneksi iskä tykkää ulkoilla Timin kanssa ja ne molemmat on niin rauhallisia, että lenkkeilyyn on hyvin aikaa.
Timin kanssa kahdenkeskistä aikaa vietän temppuillen, etsintäleikkien parissa ja rallytokojuttuja opetellen. Myös turkinhoito ja pelkkä typerä lässyttäminen on Timin mieleen.
Mutta vastaus kysymykseen on se, että vaikka elämäni on paljon muuttunutkin kahden koiran myötä ja pelotti aikoinaan vaikka ja mikä, niin en kadu toisen koiran ottamista ollenkaan.

Jos Timi ja Luigi olisivat ihmisiä, millaisia ne olisivat?
Olipa mielenkiintoinen kysymys! :D
Luigi olisi menevä citylapsi, jolla energiaa piisaisi erilaisten harrastusten parissa. Se olisi ehkä koulussa/töissä se ihminen, jollei keskittymiskyky riitä aina ihan kaikkeen, koska pitää olla kokoajan pää kolmantena jalkana juoksemassa paikasta toiseen. Se rakastaisi välinpitämättömästi kaikkia ihmisiä, mutta olisi myös vähän varautunut uusia juttuja kohtaan. Jäbäleissön vois olla ihan hyvä esimerkki, Lui sais varmaan aina huikeit idiksii!
Timi olisi taas se rauhallinen perusjantteri, todennäköisesti asuisi maalla ja nukkuisi pitkään. Sillä ei olisi huolta huomisesta eikä kiirettä mihinkään, esim. lenkin voisi hyvin jättää välistä ja tyttöjä tiirailla kaupan nurkalla. Se olisi kaikkien kaveri, ehkä myös vähän höynäytettävissä, vaikka olisikin viekas myös itse ja haluaisi tahtonsa läpi.

Mikä on suurin tavoitteesi koiria koskien?
Timin kohdalla tavoitteet on näinkin suuret: antaa sille loppuelämäksi terve elämä, jotta se saisi elää ilman pahoja kutinoita. Esimerkiksi näyttelypuolella en jaksa sen varaan hirveästi laskea (juurikin iho-oireet ym., sekä tasapurenta) ja muita harrastuksia me ei sen suuremmin harrastella.
Luigin kanssa haluan kokeilla mahdollisimman paljon, ehkäpä kisata joissain lajeissa kuten agilityssä ja rallytokossa ja lisäksi kierrellään näyttelyitä sen verran, että saataisiin sille se muotovalion arvo jossain vaiheessa. (Pienet on siis tavoitteet, heh.)

Ootko tulossa Maailman Voittaja 2014 –näyttelyyn elokuussa?
Hahaa, hyvä kysymys. :D Jos koirista jompikumpi osallistuu, niin se on Luigi. Jos ei osallistu, niin tulen vain turisteilemaan, jos tulen. Tiedän tuttuja jotka ovat ulkomailta tuonne tulossa, joten olisi mahtavaa päästä, mutta välimatkat on mitä on. Katsellaan lähempänä syksyä! (:

Miten päädyit juuri brasilianterrieriin?
Terrierin luonne ja miellyttämisenhalu samassa paketissa. Täydellinen harrastuskoira ja varpaiden lämmittäjä. Siinä yksinkertainen vastaus, kun oon näitä romaanivastauksia kirjoitellut. :’)

Lenkille lähtiessä otatko mieluummin ihan tavallisen hihnan vai flexin? Entäs pannan vai valjaat?
Timi ja flexi ovat erittäin huono yhdistelmä. Jos haluan Timpan kävelevän nätisti, niin se on lyhyessä hihnassa, panta kaulassa. Metsäillessä ja jälkeä tehdessä käytetään valjaita. Ennen kuin me hankittiin Timille jälkiliina, niin ulkoilutin sitä usein flexin kanssa metsässä, kun sen luoksetuloon ei voi luottaa. Nykyään käytetään liina + panta/valjaat yhdistelmää, joka on kätevä.
Luigilla on aina panta + hihna. Sillä ei valjaita olekaan, mutta tällä hetkellä, kun sen hihnakäytös on mitä on, niin panta on parempi vaihtoehto. Kun aloitamme canicrossin, pyöräilyn tai ”muutenvaanjuoksun”, niin hommaan sille valjaat. Flexiä en Luilla ole käyttänyt, enkä näe siinä mitään järkeäkään, se varmaan pomppisi minne sattuu. :D
Flexiä vastaan mulla ei ole yhtään mitään, jos koira osaa olla asiallisesti ja omistaja käyttää flexiä ns. oikein. Jos taas koira viilettää toisella puolella katua 15 metrin päässä, niin en näe flexin käytössä järkeä, koska silloin se aiheuttaa enemmän vaaratilanteita kuin 1,2 metrin hihna.

Vauhdikas viikonloppu.

Saara otti mut perjantai-iltanakyytiin ja ajettiin hallille treenailemaan. S oli varannut hallin itseään ja Ilkka-brassia varten, mutta pyysi myös meitä tutustumaan paikkaan, ennen ensi viikon peto-kurssia. Luigi kun on aika vähän halleissa pyörinyt, niin oli ihan hyvä käydä tutustumassa paikkaan, ennen kuin ollaan siellä monen muun koirakon kanssa.

Mulla ei perjantaille sen suurempia ajatuksia ollut, kuin olla paikan päällä, tutustella ympäristöön, namittaa ja leikkiä. Luigi olikin alussa hyvin kuulolla, toimi nameilla ja palkkautui lelulla, mitä nyt haisteli paljon ja yritinkin siihen ottaa kontaktia, tms. Noo, kaikki meni hyvin siihen asti kunnes Lui huomasi, että Saaran taskussa oli paaaaljon parempia nameja (raakaa kanankaulaa!) ja koko loppuajan sen huomio meni sinne suuntaan. Jälkeenpäin ajateltuna otin myös liian pitkiä treenipätkiä, olisi pitänyt tunkea koira välillä koppiin jäähyttelemään.

Lauantai-iltana ajettiin sitten uusin eväin ja ottein hallille ja voinkin todeta, että meillä meni erittäin hyvin! Pidin treenit muutaman minuutin pätkissä, jonka jälkeen seurasi aina parin minuutin tauko ja sitten taas uudelleen. Panostin leikkimiseen ja palkkaamiseen, aika paljon otettiin vaan paikallaoloa ja putkea, sekä esteenkiertoa. Kontaktia ois voinut harjoitella taas, mutta se sitten unohtui. Kaikin puolin jäi hyvät fiilikset ja varailinkin hallia vielä tiistaille, jolloin tulee kolmas kerta ennen peto-kurssia ja keskiviikkona kokeillaan, miten treenaaminen häiriössä onnistuu, iiks.

Tänään sunnuntaina lähdettiin heti aamusta kohti Leviä, koska mulla alkaa hiihtoloma ja tänään oli myös mätsärit sillä suunnalla. Ilma oli viileähkö eikä ollut ihan se kaikista sopivin pienelle brasilialaiselle, mutta onneksi olin varannut sille kalsaripuvun mukaan ja isäni takin väliin mahtui kasvanutkin penne ihan hyvin. Ilmoitin vain Luin luokkiin, koska Timin mielestä esiintyminen on hanurista, niin se sai vain turisteilla mukana ja haistella ihania hajuja (kilometrin pituiset kuolavanat taas roikkui suupielistä...).

♥♥

Pentuja kehässä oli 22, joka oli ihan sopiva määrä. Meidän parina oli mittelspitz ja saatiin esiintymisen jälkeen punainen nauha. Ihmeekseni meitä ei missään vaiheessa käsketty pöydälle, mutta eipäs siinä mitään. Olin ihan fiiliksissä, koska tuo pentu on hieno ja rakastaa kaikkea mitä me tehdään, niin en voi valittaa. Punaisten kehässä pyörittiin ja pyörittiin - oltiin muuten varmasti ainoita pieniä koiria siinä joukossa - kunnes tuomari alkoi valita parhaimpia ja me saatiinkin käsky kolmannelle sijalle! Kaikki siihen mennessä jäätyneet varpaat sulivat samantien, koska mieltäni lämmitti tämä kovasti! Luigin toiset mätsärit ja näin hienosti meni, jee. :)

Harvinaisen paljon meillä on ollut tekemistä ja nyt väsyttää kyllä suuresti. Seuraavia postauksia varmaan sitten peto-kurssin aloituksesta!

Hieno penne ja palkinnot (ruusuke ja Nutrolin pentuöljy).