Miten vanhemmat vaikuttavat koiran kasvattamiseen?

Päätin nyt kirjoitella mulle aika herkäksi muodostuneesta aiheesta, koska välillä on kiva kirjoitella vähän syvällisemminkin. Eli miten meidän perheessä on näkynyt erilaiset kasvatustavat ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Jos porukat luette tätä, niin millään pahalla mitään en kirjoita, omia ajatuksiani vain haluan saada ylös!

Kuten blogin joistain teksteistä on saattanut ilmetä, asustelen äitini ja isäni kanssa kolmestaan. Silloin, kun Timi oli meille tulossa, oli ilmiselvää, että koira on minun ja koiran kasvatuksesta ja koulutuksesta päävastuun ottaa minä. Siitä ei ollut epäilystäkään. Kuitenkin sitten, kun Timppa meille saapui, alkoi jostain syystä niitä kasvatusohjeita sadella molemmilta vanhemmiltani.

Joissain asioissa minä olen paljon tiukempi ja joissain taas löysempi. Tästä elävä esimerkki on se, että äitiäni ei haittaa, jos koira hyppii vasten, kun tullaan kotiin, kun taas mulle se on ehdoton nounou. Koska meidän perheessä ei olla osattu noudattaa käskyä "kerran kielletty, aina kielletty", Timillä on erittäin vaikeaa miettiä mitä saisi tehdä ja mitä ei. Mulla harmittaa, että nykyään se kyllä innostuessaan pomppii ja tervehtii usein ihmisiä nousemalla heitä vasten. Tämä on hankalaa siinä tilanteessa, kun se ihminen onkin vajaa kaksivuotias ja 80 cm pitkä. Silloin sen kokoinen tyyppi säikähtäessään kaatuu Timin alle, vaikkei Timi mikään jätti olekaan.

Toinen asia on se, että mulle taas ehdottoman kiellettyä on se, että Timi kurottelee ruokapöydälle tai nousee keittiössä tuoleja vasten. Jos Timi näin tekee, ehdoton kielto ja jos pian kaikki neljä tassua eivät ole maassa, koira pukataan kevyesti siitä lattiatasoon. Tämä on toiminut hyvin, mutta tässäkin pieni ongelma on se, että äitini ei tee tätä samaa. "Oho, en huomannut", kuuluu, jos kysyn äidiltäni, miksei hän käske Timiä alas.

Annan tässä nyt hirveän negatiivisen kuvan, mutta useinkin olen miettinyt, olisiko helpompaa ollut ottaa koira vasta joskus sitten, kun olisi yksin saanut siitä kasvattaa sellaisen kuin haluaa. Timillä on omat vikansa, mutta toisaalta taas minäkin hyväksyn joitain juttuja enemmän. Minua ei haittaa, jos Timi nuolee käsiä/kasvoja, kun taas äitini ja joskus vieraileva isosiskoni eivät siitä pidä. Ehkä olisi pentuaikoina pitänyt listata asiat, mihin puututaan ja minkä annetaan olla, niin nyt olisi kaikilla pelisäännöt selvillä. Ei sillä, kyllä olen useampaan kertaan vanhempia kehottanut toimimaan Timpurin kanssa eri tavalla, mutta jotkut asiat ovat ilmeisesti menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Että joo. Useimpina päivinä olen hyvin kiitollinen siitä, jos isä lähtee aamukuuden jälkeen Timin kanssa lenkille, että minun ei tarvitse, mutta kuitenkin joskus miettii, miten paljon helpompaa saattaisi olla koiran kanssa yksinään. Ei tarvitsisi hajottaa päätään sen takia, että koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla ristiriitaisten käskyjen takia.

Miten vastuu koiran kasvattamisesta, koulutuksesta tai hoidosta teidän perheessänne jakautuu?

Valokuvauksesta

Hellou!

Varmasti jokaisella, joka joskus on ottanut järkkärin käteensä, on niitä päiviä, että mikään ei innosta tai mikään ei onnistu. Varsinkin, jos kuvattavana on koira. Juurikin tänään kävin Timin kanssa metsässä kuvaamassa ja sen jälkeen laitoin meidän tyttöporukan chättiin viestin "Timin kanssa kuvaamisesta ei tuu kyllä yhtään mitään, kun se on tuollainen "ai mää vai, en mää vaan kuullu!" ja juoksee toiseen suuntaan." Haha. :D

Yleensäkin, kun pistelen blogiini kuvia, lisään ne koneelle, avaan Picasan ja muokkaan kuviin vähintäänkin reunukset. Lisäksi monestikin laitan vähän varjostusta ja tehostusta, terävyyttä ja hohtoa. Silloin kuvista tulee luonnollisia, mutta niiden parhaat puolet korostuu. Koska lähiaikoina olen aika paljon höpötellyt Timin sairastelusta, niin päätin tehdä vaihteeksi ihan erilaisen postauksen epäonnistuneista valokuvista ja vertailun vuoksi niistä hienosäädetyistä versioista, joita tänne blogiinkin päätyy. :)

NOU: "Hei kannattaa varmaan ottaa näitä kuvia silleen, että tuut seisoon varjoksi sen kameras kans ja sitten kuviin tulee tyhmiä varjoja!"

NOU: Just tätä valokuvauksella haetaan; vinossa oleva horisontti, tarkennus osunut pyörän renkaaseen ja keskellä kuvaa on koiran pylly. Jepjep.

Vasemmanpuolimmaiselle joo. Siinä sentään koiran naama näkyy ja kuvan idea; Timillä yritettiin pitää sukkaa, mutta eipä pysynyt.

Oikeanpuolimmaisessa kuvassa sukan koko on vähän kasvanut, koira on just upottanut kuononsa pyllykarvoihin ja huomio kiinnittyy vaan tuohon jättimäiseen mustaan sukkaan.

NOU: Huono tarkennus ja kuvauksen kohteena paleltuneet pihlajanmarjat. Juu, niitähän me kaikki halutaan katsoa!

JOO!: Ihan suht.hyvin tarkennettu ja kuvassa on kauniit värit. Lisätty reunukset, varjoa, terävyyttä, tehostusta ja hohtoa.

JOO!: Kuvassa tulee esiin hyvin Timille tyypillinen ilme "i don't care, i love it!". Takana on ehkä vähän liikaa roinaa ja kaikki ovat nähneet nuo meidän portaat moneen kertaan, mutta kuvassa huomio kuitenkin kiinnittyy tuohon koiraan!

NOU: Joo, ota vaan kuva niin läheltä, ettei siinä näy muuta kuin jättimäinen lampunvarjostin, josta kasvaa koiran pää. Koiran ei myöskään kannata katsella sinne kameraan, koska kyllähän se näyttää paljon fiksummalta, kun sen kuvaa näin, vai mitä häh?

JOO!: Taas nuo takana olevat samat romppeet, mutta muuten kuvassa on se kaikki oleellinen ja pienillä muokkauksilla tästä sai tosi kivannäköisen! Timin ilme on niin äää ♥

NOU: Joo, kuvassa näkyy taas se sama lampunvarjostin. Liikaa tilaa ympärillä, horisontti vinossa ja kasa autoja takana. Just näin.

NOU: Samoilla linjoilla edellisen kans, tässä vaan Timikin huomas ne autot.

Ootteko ihan eri mieltä noiden kuvien kanssa? Onko teillä tapana muokkailla, vai onnistuuko kuvat koirien kans automaattisesti? :)

Ja hyvät lukijat, tiedättekö mistä tietää, että syksy on oikeasti täällä?

Timille pitää aamulla pukea heijastinliivi päälle! On se vaan söpö tuon pömpelin ja liivin kans. :)

Vastaanotolla (+ kuvaton postaus part satamiljoonaa)

Väsynyt lukiolainen täällä hei! Nyt varoitan jo etukäteen, että tää teksti vaan pulppuaa mun päästä ja sillee.. Ette siis tiedä yhtään mitä on edessä. Hahaa!

Maanantaiaamulla soittelin Timille sitä elliaikaa ja saatiinkin se sitten klo 10:30. Timiltä otettiin pumpulipuikolla näytteet korvista, teipillä ihosta ja muutama näyte raavittiin (ai!) kainaloista ja jaloista. Elli ei sieltä sen suurempaa löytänyt; korvissa edelleen hiivaa (näköjään molemmissa tällä kertaa..) ja ihossa mahdollisesti ulkoloisia, muttei niitä varsinaisesti ollut näkynyt. Diagnoosina siis "mahdollinen kapi", jota hoidetaan nyt kortisonilääkkeillä ja ulkoloishäätölitkuilla ja jos sillä ei ala paranemaan, niin aletaan tutkimaan mahdollisia allergioita tai atopiaa. Nuo oireet kun sopivat molempiin, sekä allergiaan että ulkoloisiin, niin tämän hetkisellä lääkityksellä suljetaan pois ainakin nuo ulkoloiset.

Maanantai-iltapäivällä kuitenkin päästiin Timin kanssa kaupungille pyörimään ja hyörimään vajaaksi kolmeksi tunniksi. Käytiin kauppakeskuksissa, eläinkaupassa, istuttiin hälinässä. Jos joskus olen luullut, että Timi arkailisi pyörien, skeittilautojen tai pyörätuolien keskuudessa, niin taas huomata saattoi, että ihan turha luulo oli! Kun Timi vaan tiesi minun olinpaikan, niin se rauhoittui ja lopussa otti jo unoset minun sylissä ihan rauhallisesti. Ihan mahtava poitsu siis! :) Myös maanantai-ilta Timillä meni sitten nukkuessa ja iltalenkki jäikin välistä, kun tiibettiläinen kuorsasi sängyn alla. Tuollaisia muutaman tunnin häiriötekijöitä siis vaan lisää!

Sitten asiasta vähän toiseen.. Olen aina pitänyt Timiä hirveen pitkähermoisena ja rauhallisena, mutta sitten taas eläinlääkärillä huomasin millainen stressipesäke se on. Piippaa kokoajan ja pyörii ympyrää, rauhoittuu vaan minun sylissä. Karva vaan pöllyää tuppoina ympäriinsä. Takana oleva viikonloppu oli taas kans yhdenlainen ja stressaava, kun isoveli perheineen oli kylässä ja heidän mäyris tietenkin myös. Timi oli erillään mäyräkoirasta, mutta kuuli tietenkin toisessa huoneessa touhuavan mummelin äänen, niin uskon että tuokin osiltaan stressas Timiä taas älyttömästi.

Sellaisia höpötyksiä tänään. Kuvaton postaus, again. Hahaa, lupaan että kuvailen teille jossain vaiheessa ja kirjoittelen jotain fiksuakin, on nimittäin päässä sata ajatusta. Ja oliko kuinka mones lupaus? Aika mones! :D On vaan niin kylmä nykyään, ettei tee yhtään mieli lähteä pihalle. Ja koulussakin kiire. Ja väsyttääkin aina. Ja hirrrrveesti pitää istua teeveen edessä. Tekosyitä siis kaikki, haha!

Teretulemas uudet lukijat, kiva nähdä teidät täällä! :)

P.s. Luin tän tekstin uudelleen ja huomaan, että aihe pomppii edestakaisin jojon lailla. Toivottavasti saitte jotain selkoa. Teksti tiivistettynä: Timille puskee taas lääkekuuria. Se on maailman paras koira, vaikka stressaakin joskus. Blogiin saadaan jotain fiksuakin aikaiseksi, kun pääsen paremmin keskittymään koneen äärelle. Tervetuloa! - Ha, huomaatteko kuinka lyhyesti olisin saanut kaiken sanottua?

To be inspired

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro heille se jättämällä kommentti heidän blogeihinsa.

3. Toivo, että ihmiset joille annoit tunnustuksen, jakavat sen eteenpäin.

Kiitos paljon ihana Liisi ♥ :) Nää tunnustukset lämmittää kovasti mieltä!

Ja mie voisin jakaa tunnustuksen etiäpäin näille blogeille..

Ässä hihassa

Elämää Pumin Kanssa

Koiratädin ihmemaa

Hirmuriesan matkassa

Life with Lagottos

Ps. Postausta Timin eläinlääkärireissulta on tulossa, pysykää kuulolla! :-)

Koira on hymy ja heiluva häntä. Se mikä on niiden välissä, ei ole niin oleellista.

Parisen viikkoa sitten kertoilin teille Timin hotspot-ihottumasta ja korvatulehduksesta. Täällä ollaan siis vietetty perustylsää arkea, kun pömpeli päässä ei oikein minnekään voi mennä eikä mitään voi tehdä. Viime viikonlopun (14.-15.9.) meillä oli perhetuttavat ja heidän kaksi brassia käymässä, mutta eipä Timi voinut heidänkään kans leikkiä :(

Oon ollut tosi odottavainen ja innoissani siitä, että suunnitelmien mukaan nyt perjantaina (20.9.) ois tuon kaulurin saanut ottaa pois. Ihossa oleva ihottuma on parantunut tosi hyvin, kun ollaan ajeltu siitä karvoja, laitettu rasvaa ja puhdisteltu. Aika tärkeänä oon pitänyt myös sitä, ettei haava pääse kastumaan, vaikka se aika vaikeaa näillä syksyn sadekeleillä onkin. :D

Noh, eilen sitten huomasin, että tuosta kaulurista huolimatta Timi pystyy hyvinkin rapsuttelemaan tuota tulehtunutta korvaa ja ihottuma-aluetta, kun vaan istuu oikeassa asennossa.. Koira siis hirveään syyniin, että onko tulehdusta muualla, yms. ja huomattiin, että vasemmassa jalassa on samantyyppistä ihottumaa ja molemmissa kainaloissa myös.. Leukapielessä entisen tulehdusalueen vieressä oli myös pieni patti, jota koira oli raapinut.

Kun palataan ajassa taaksepäin, silloin kun Timi söi aikoinaan Nutro&Choice -nappulaa, niin sillä oli jatkuvasti korvatulehduksia, virtsatietulehduksia ja karvaa lähti aivan älyttömästi. Iho oli kuiva ja sitä piti raapia, noh, tietenkin kokoajan! Sitten vaihdettiin barffille ja asiat ovat olleet paremmin. :)

Nyt kuitenkin tää tulehduskierre on alkanut taas, Timin korvat työntää ruskeaa mössöä kokoajan, Timi raapii ja puree itseään, karva vaan pöllyää.. Jos koira söisi viljaa, niin olisi selvää, että epäilisin sen sopivuutta, mutta kun ei syö. Ajatuksenani olisi nyt pitää vaan mahdollisimman tarkkaa päiväkirjaa siitä, mitä syötetään, mitä eri ruuat sisältää ja miten kroppa toimii tai reagoi.

Eilen saatiin elliltä vaan ohjeet pitää kaikki haavat kuivina, ajella karvoja ja laittaa rasvaa/puhdistaa. Näin ollaan nyt tehty ja toivotaan vaan, että alkaisi pikkuhiljaa helpottamaan. Ensi viikolla varaillaan aikaa ja mennään näyttämään koiran yleiskuntoa ja haavoja.

Jooh, erittäin sekava postaus taas. Pää on sekaisin ja oon vaan hirveän stressaantunut. Lähipiirissäni on koiria, joiden elämä on 100 kertaa hankalampaa eri allergioiden ja muiden kanssa, enkä olisi ikinä uskonut, että tää on tällaista! Toivoisin vaan, että saataisiin Timi kuntoon. Haluaisin, että asiat paranis itsestään, eikä tarvis alkaa tutkimaan mikä liha sopii ja mikä ei, mitä vatsa kestää ja mitä ei. Toivoisin, että ellikäynnin jälkeen oltaisiin taas hieman viisaampia.

Millaisia kokemuksia teillä on tulehduksista tai allergioista?

Infoilua

Kävin osallistumassa  arvontaan, käykää tekin! :-)

Täällä on ihan sairasta porukkaa = Timin ihotulehdus vaan leviää ja leviää, väsynyttä porukkaa täällä siis.. Siitä lisää myöhemmin.

Ja vielä on hetki aikaa osallistua oikealla olevaan äänestykseen! :)

Ruska

Torstaina haavauma oli vielä näin paha, tänään onneksi paljon parempi :)

Ihanaa syksyistä sunnuntaita kaikille! ♥

p.s. Vielä muutama päivä aikaa vastailla oikeassa yläreunassa olevaan kyselyyn!

Sun kanssa juosta saan lailla tuulen

Torstaina mun kaveri (Timin kummitäti) tuli käymään meillä. Istuskeltiin rauhassa keittiössä, kunnes A kysyy, että onko Timillä kaulassa joku takku - vai mikä se on? Noh, aloin samantien sitä tutkimaan ja kaulan/leuan, mikä osa onkaan, alueelta löytyi pienehkö, pari senttiä halkaisijaltaan oleva kirkkaanpunainen, tulehtunut alue, joka veresti ja siitä märki jotain keltaista nestettä. Ei mitään hajua mistä se olisi tullut, mutta myöhäisen ajankohdan takia päätettiin perjantaiaamuna alkaa soittelemaan ellille ja seurailla sitä torstai-ilta.

Prjantaiaamuna saatiin elliaika samantien ja mentiin käymään. Ekaksi Timi tutkittiin ihan yleisesti ja Timbuktun korvista otettiin näytteet, että mitä ne sanoo. Eläinlääkäri ajoi sen tulehdusalueen kaulasta karvattomaksi, säälitti tuo Timi, kun se vaan vinkui ja yritti päästä pois, kipu ja koneen hurina ei varmaan ollut mitenkään kivaa! Eläinlääkärin tutkittua selvisi, että Timillä on siinä ihossa hotspot-tulehdus ja oikeassa korvassa on hiivatulehdus. :( Nyt saatiin hoidoksi sitten särkylääkettä, antibioottia, korvatippoja ja ihosalvaa. Timille laitettiin kans tuommonen kauluri, mikä kuvassa näkyykin, ettei koira pääsis raapimaan sitä aluetta, yms.

Harmittaa vähän, kun nyt meillä jää ens viikon lauantaina (14.9.) Pellon ryhmis väliin, koska tuon tulehduksen ja lääkityksen takia ei saa koirulia mihinkään viedä.. hohhoijaa. Noh, näyttelyitä tulee ja menee, ensi vuonna suunnataan kehiin sitten taas. Toivotaan vaan, että tuo tulehdus paranis! :)

Ps. Vastaa oikealla olevaan kyselyyn!

Mä täs vaan - keittiön pöydällä.. Pihalla vaan tuoksuu niin hyvältä!!

Moikka,

Timppa täällä! Koska mammatsu on niin kiireinen, niin aattelin sit vallata siltä tän plokkerin ja tulla kirjotteleen teille jotain kuulumisia! Onneksi mua ei kiire ja stressi haittaa, vaan otan rennosti silloinkin, kun mamma juoksee paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Välillä se kuitenkin ehtii muakin hoitamaan; rapsuttelemaan, silittelemään ja antamaan niiiin paljon huomiota kuin mä haluan! Ja sitähän mä kyllä vaan haluan.

Noh, ei me sen kummempia olla tehty. Viime viikon lauantaina mentiin mummolaan. Siellä oli porukkaa kyllä yllinkyllin, hirveesti rapsuttelijoita joka suunnalla! En oikein tiennyt kenen luo sitä menisi, joten menin sitten pihalle pihakeinun alle nukkumaan. Mamma katseli mua vähän ihmeissään, mutta se oli mulle just sopivan rauhallinen ja viileä paikka, jonne kukaan muu ei mahtunut! Tajus ne onneks varoa, ettei tulleet keinumaan, kun olin siellä, heh!

Eilen mammalla oli enempi aikaa, joten vietettiin ihan laatuaikaa, kahdestaan! Ensin mamma rapsutteli mua juurta jaksaen, kunnes se harjas mut ja otti jollain furminaattorilla ylimääräistä pohjavillaa veks! Sitten leikeltiin kynsiä, ja vaikkei se ihan lempparipuuhaa olekaan, niin annoin mamman tehdä sen rauhassa, koska kynsienleikkuun jälkeen saa aina nameja! Ihan parasta siis! Sen jälkeen sainkin ruokaa ja lähdettiin metsään samoilemaan. Niin mahtavia tuoksuja taas, että meinas kai mammalla jossain välissä palaa käämi, joten hiippailin sitten reippaana poikana sen perässä kotiin.. JOSSA me sitten vielä illan päälle testailtiin sitä, mikäs se nyt on.. rally-tokoa! Mamma on kai innostunut siitä niin mahdoton, kun kokoajan jotain tehdään, mutta muahan se ei haittaa! Saadaanpa olla yhdessä ja kun oikein kiltisti teen mitä pyydetään, saan nameja, mikäs sen parempaa. :)

Semmosia mietteitä tälle päivälle, nyt taidan lähteä koisaamaan.. Menisinköhän tällä kertaa kirjahyllyyn, vai sohvan alle? Musta on hirveän hauskaa aina piiloutua jonnekin ja katsella, kun mamma yrittää ettiä mua ihan vääristä paikoista.. :)

Ihanaa loppuviikkoa koirakamut ja lukijat!