Vuosi 2014 paketissa!

Vuosi 2014 alkaa olla lopuillaan, joten on aika kirjoitella vähän tiivistettynä mitä me ollaan touhuttu. Painamalla tekstin jälkeistä × pääset kyseiseen postaukseen.
Piti tässä ihan tarkastaa, että tosissaanko oon tammikuussa kirjoittanut 19 postausta? Kyllä. Vähän on postaustahti siitä hiipunut! :D

TAMMIKUU (19 postausta)

-vierailimme mätsärissä, tuloksin Luigi PUN ja Timi SIN ×

-Timi kävi fysioterapeutilla, joka totesi koiran olevan kaikin puolin terve ×

-Luigin kanssa vierailtiin Lahden pentunäyttelyssä tuloksin KP VSP ×

-Timille aloitettiin kokeilemaan Hypoallergenic-ruokaa ×

Pentunäyttelystä lähdettiin kotimatkalle.

HELMIKUU (7 postausta)

-teimme blogille facebook-sivut  ×

-kävimme Pellon ryhmiksessä, tuloksin Luigi KP ROP ja Timi H ×

-liityimme Rovaniemen käyttökoirien jäseneksi ×

MAALISKUU (6 postausta)

-kävimme Levillä mätsärissä, tuloksin Luigi PUN3 ×

-Timin silmä puhkesi ja sen hoitaminen vei varmasti koko kuukauden voimat ×
-kävimme paljon hallilla treenaamassa ja aloitimme Luigin kanssa peto-kurssin
-maaliskuun lopussa omistaja keskeytti lukion

HUHTIKUU (5 postausta)
-kaikkien ihmeeksi Timin silmä parantui ennalleen ×
-kuukauden vaikein juttu oli kun Luigi palautui kasvattajalleen, koska pojat eivät tulleet toimeen keskenään ×

TOUKOKUU (11 postausta)
-käytiin mätsäreissä tuloksin PUN3 ×
-aloitettiin taas uusi ruokavalio, tällä kertaa testiin pääsi BritCare-nappulat ja lampaan liha ×
-aloitettiin harrastekurssi, josta intoutuneena aloin aktivoida koiraa tavallista enemmän
-treffattiin Timin kanssa Pihka-suomenlapinkoiraa ×
-..sekä Mauri-tiibetinspanielia ×

KESÄKUU (7 postausta)
-jatkoimme harrastekurssia, aiheinamme rallytoko + toko, pk-lajit
-tapasimme uudelleen suomenlappari-Pihkaa × 
-Timi kävi luonnetestissä, tuloksin +140, laukausvarma ×
-omistaja talkoili Juhannusnäyttelyssä


HEINÄKUU (5 postausta)
-omistaja reissasi ja latasi akkujaan, joten mitään ihmeellistä ei hirveämmin tehty
-Timi pääsi hierojan käsittelyyn ×
-ruokavalio vaihtui taas, takaisin raakaruokintaan
-treffattiin kasvattajaa koirapuistossa ja vietettiin mahtava päivä saunalautalla ×

ELOKUU (2 postausta)
-omistaja aloitti opiskelun uudessa koulussa
-..ja tajusi samalla että elämässä on paljon muutakin kuin pelkästään koirat, elämä on just hyvä näin ×

SYYSKUU (4 postausta)
-esittelyä koirakirjallisuudesta ×
-nappuloista eroon lopullisesti ×
-millaisia postauksia tykkään itse lukea? ×
-jälleen postausta raakaruokinnasta ×


LOKAKUU (6 postausta)
-ihon kunto syksyisin verrattuna kesään ×
-koiran motivoinnin merkitys ×
-postaus lisäravinteista, jotka meillä on käytössä ×

MARRASKUU (1 postaus)
-mekin teimme kuvahaasteen ×

JOULUKUU (? postausta)
-millaiselle ihmiselle tiibetinspanieli sopii? ×
-halu päästä kasvattamaan koiria ×
-heijastinten käytöstä ×

Aika hieno vuosi takana, pakko myöntää.

Toteutuiko vuoden 2014 tavoitteet?

Vuoden 2013 lopulla kirjoittelin meille tavoitteita vuodelle 2014. Ne kuuluivat näin:

- lisää koiramiittejä

Aika vähän tavattiin muita koiria. Muutaman kerran Pihka-suomenlapinkoiraa ja kerran Mauri-tiibetinspanielia. Lisäksi kävimme muutaman kerran koirapuistossa Timin kasvattajan koirien kanssa. Koirapuistossa on toki ollut myös muita koiria. :)

  - tavataan enemmän kasvattajaa ja muita D-pentuja

Kasvattajaa tuli tosiaan muutaman kerran nähtyä ja Timin emää sekä "varaemää", lapsuudesta asti tuttua Angelicaa. Muita D-pentuja ei silti valitettavasti ehditty tavata hirveämmin.

  - taas mätsäriosallistumisia niin paljon kuin mahdollista

 4.1. kävimme Levillä mätsäreissä, joissa Timi oli turistina mukana ja Luigi nappasi PUN3 pentujen sarjasta. 4.5. kävimme Rovaniemellä mätsäreissä Timin kanssa, jolloin vuorostaan saimme arvioksi PUN3! Siinäpä tämän vuoden mätsäilyt. :D

- parit näyttelyt

Yhdet näyttelyt, Pellossa ryhmis. Tuloksena H. Sisänäyttelyt ei vaan toimi meillä, koska T stressaantuu aivan tajuttomasti.

- verijälki

 Oltiin harrastuskurssilla juurikin tämä osuus pois, eikä tullut omatoimisestikaan kokeiltua. Jospa ensi vuonna sitten!

- yritetään saada selvyys iho-ongelmiin

No eipä näihinkään kokonaan vastausta vielä tullut, mutta edistystä toivottavasti ainakin. Tämänhetkinen ruokavalio toimii hyvin.

- ja ylempään liittyen: toivon Timille mahdollisimman tervettä vuotta

Silmän puhkeaminen, iho-ongelmat - siinäpä meidän ongelmat tänä vuonna. Näissä oli kyllä ihan riittävästi.
 

- josko myöskin paino saataisiin takaisin sinne kuuden kilon kieppeille

No hups, paino taitaa tällä hetkellä heitellä siellä 7-8 kilossa, joka on kuitenkin ihan soppeli meille.
 

- harjailua, hemmottelua, silittelyä, rapsutuksia hirmuisesti

Näitä tuli myöskin harrastatettua ihan riittämiin. :)

Millaisia tavoitteita teillä oli tälle vuodelle ja toteutuivatko ne? Vai onko tavoitteiden tekeminen mielestäsi ihan turhaa?

PS. Pian julkaisen myös tavoitteet vuodelle 2015.

Hyvää joulua!

Ja kiitos. Vielä tänä vuonna ois edessä postauksissa koontia vuoden tapahtumista ja samalla katsotaan että toteutuiko vuoden alussa asetetut tavoitteet. Nyt kuitenkin rauhoitutaan hetkeksi joulun viettoon ja nautitaan läheisten seurasta. ♥

PS. Meidät löytää nyt myös instagramista nimellä timithetibbie

Käyttäkää niitä heijastimia!

Heijastimet on ehkä helpoimpia henkivakuutuksia, mitä ihmiselle on tehty ja siltikin tuntuu, että suurin osa meistä kaksijalkaisista ei niitä oikeasti käytä. Pimeyden tullessa se heijastin kannattaa kuitenkin oikeasti kaivaa tai ostaa jotain ja ripustaa takkiin tai housun lahkeeseen. Mun mielestä ehdottomasti parasta olisi sellainen kunnon heijastinliivi, mutta haluaisin ehdottomasti sellainen naisten mallin, joka on vähän istuvampi kuin se perinteinen liivi ja sitä en oo vielä ehtinyt kotiuttamaan.

Koiraa ulkoiluttaessa on kuitenkin tärkeää myös se, että koiralla on joku huomioväline, on se sitten liivi, haalari, panta, hihna tai vilkkuvalo. Meidän Timi on oikeasti pimeän aikaan ihan kuin joulukuusi, mutta tässä uskon sanontaan enempi parempi ja olen vaan onnellinen, että Timi antaa esimerkiksi sen heijastinliivin päällensä pukea.

Yleisimmin siis ulkoilemme tällaisella varustuksella:

*Hurtta Collectionin heijastinliivi, joka on ihan mahtava. Tuo vetoketju menee siis selän puolella ja vaikka aluksi pelkäsinkin, niin karvat ei jää tuonne väliin. Ei enää sitä tarranauhojen kanssa värkkäämistä!
*Puolikurra, jossa heijastinnauhaa.
*..lisäksi pantaan on kiinnitettynä Orbilocin vilkkuvalo.
*Heijastinjatke, joka on samaa väriä puolikurran kanssa

Näiden lisäksi Timillä on Hurtan nahkahihna, jossa niitä heijastimia ei siis ole.

Itselläni on sitten myös muutama heijastin vaatteissa ja isäni käyttää aina heijastinliiviä ulkoiluttaessaan Timiä.

Millaiset heijastimet sulla ja koirillasi on käytössä?

"The world would be a nicer place if everyone had the ability to love as unconditionally as a dog.”

En tiedä enkä muista, että oonko ikinä tuonut blogissani esiin haluani päästä kasvattamaan ja jalostamaan koiria. Kun oon tästä haaveesta puhunut ystävilleni, niin sieltä tulee ekana esiin "no sitten saat ihan hulluna rahaa, kyllä se kannattaa!", kun taas mun vanhemmat oli aluksi "miksi?" joka myöhemmin kyllä muuttui kannustukseksi.

Miksi ihmeessä mie haluan tunkea lusikkani jalostussoppaan, joka vastoin oletuksia vie sitä rahaa ihan hulluna, vaatii hirveästi aikaa ja vastuuta? Pitää tuntea rotutyyppi ja -määritelmä, tietää millaisia koiria muualla maailmassa on ja tunnistaa itsestään se, miksi haluaa niitä pentuja teettää. Pitää miettiä millaista linjaa pennuista haluaa, ottaen huomioon luonne, terveys, ulkonäkö ja käyttötarkoitus. Pitää olla rehellinen, ottaa vastaan sekä positiivista että negatiivista arvostelua ja palautetta, osata hyväksyä sekin jos muutoksia tulee tai suunnittelemasi astutuspari ei sovikaan yhteen. Olla läsnä pennunostajia varten ja auttaa tarvittaessa koko kasvatin elämän ajan. Tehdä yhteistyötä muiden rodun kasvattajien kanssa. Rakastaa koiria ja kasvattamaansa rotua.

Velvollisuuksia on siis hirveän pitkä lista, eikä tuossa ollut läheskään ne kaikki. Niistä huolimatta voin sanoa, että vieläkin kiinnostaa se kasvattaminen. Välttämättä se halu ei tarkoita, että ikinä oikeasti tulisin niitä pentuja teettämään, koska ikinä ei kuitenkaan tiedä millainen elämäntilanne on.
Oon törmännyt niin hienoihin kasvattajiin ja sitten myös niihin, jotka ei mielestäni sitä kasvattaja-nimeä ansaitsisi, eikä varmasti kellekään ole epäselvää, että kumpaan joukkoon näistä kahdesta haluaisin kuulua. En haaveile rikastuvani koirien jalostamisella, enkä kuulu niihin ihmisiin, jotka tykkäävät koirista vain niiden söpön ulkomuodon takia. Varsinkin ne pennuthan on tosi vastustamattomia. Haluan vaan olla rakentamassa oikeasti parempaa pohjaa koirien jalostukselle sitten tulevaisuudessa ja haluan jatkaa sitä rakennetta ja luonnetta, mikä rodulle on alunperin muodostettu, mutta joka on pikkuhiljaa hiipumassa pois.

Joko te arvaatte mikä se rotu on?

PS. Käythän sinäkin täyttämässä Kennelliiton kyselyn, jonka aiheena on koirien vaikutus ihmisen hyvinvointiin.

Millaiselle ihmiselle tiibetinspanieli sopii?

Kun tsekataan tiibetinspanielin rotumääritelmä, siellä lukee, että koira on luonteeltaan valpas, uskollinen mutta itsenäinen. Omien kokemuksien mukaan tipsulta todellakin löytyy sitä itsepäisyyttä ja miellyttämisenhalu puuttuu; onhan rotu aiemmin jalostettu vahtimaan luostarin muureilla ja ilmoittamaan vahtikoiran tavoin tapahtuvista muutoksista. Vahtimisviettiä saattaa siis löytyä, mutta meidän Timiltä se puuttuu.

Sanoisin, että harrastuskoiraksi tiibetinspanieli ei mikään paras ole, muttei todellakaan mahdoton. Kaverini Jenny on saanut tiibetinspanielistaan koulutettua oikein hyvän tokoilijan, koska motivointi ja treenitavat on sopivia. Kun paneudutaan enemmän esimerkiksi luonnetestituloksiin, niin huomataan, että suurimmalla osalla tipsuista puuttuu taistelutahto, jota pitäisi olla enemmän, joka auttaisi kouluttamisessa paljonkin.

Tiibetinspanielit ei mun kokemusten tai opiskelujen mukaan ole hirveän herkkiä koiria (toki tämä on hyvin yksilöllistä), joka todennäköisesti johtuu siitä oman arvon tunnosta ja suuresta egosta. Timi kestää ihan sitä kovempaakin käskytystä ja kouluttamisen eri muotoja, eikä ole liian pehmeä. Ennemminkin meidän ongelma on se, että välillä tuntuu että pitäisi karjua jotain urpoja käskysanoja, että kiellot ym. menisi perille. :-D

Mitä ulkonäköön tulee, tiibetinspanielithan on aika pienehköjä koiria (rotumääritelmän mukaan paino 4-6 kg, säkä 25 cm. Veikkaisin silti, että keskimäärin säkä on nykyään 26-28), eivätkä sen puolesta vaadi hirveästi tilaa, hirveän suurta kuljetusboksia tai mitään suurimpia kevythäkkejä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarvikkeisiin ei joutuisi panostamaan tai koiralle riittäisi mitkään korttelin välin pituiset lenkit, koska energiaa koiralla on, vaikkei se mikään aktiivisin rotu olekaan.

Muita ongelmia rodussa on ehdottomasti ulkonevat silmät, jotka nykyään vuotavat melkeinpä jokaisella tipsulla jonkin verran. Silmät kun reagoivat helposti pölyyn, kuivaan/kylmään ulkoilmaan, tuuleen, vääränlaiseen ruokintaan, jne. Lisäksi luppakorvat aiheuttavat ongelmia korvissa, jolloin syntyy hiivatulehduksia.

Turkinhoidossa tärkeintä on varmaankin säännöllinen harjaaminen, jolla pystytään ehkä jonkinverran ehkäisemään karvanlähtöä (joka on välillä ihan tajutonta!). Furminaattori, jolla saa alusvillaa pois, on mielestäni tosi hyvä apuväline. Jotkut tipsuihmiset pesevät koiransa useastikin, mutta meillä se ei ole tarpeellista, koska Timi ei likaannu niin paljon enkä jaksa sitä monen tunnin föönäysoperaatiota, kun turkki oikeasti pitää saada kuivaksi ettei se haudo ihoa rikki.

Mielestäni tiibetinspanieli sopii siis ihmiselle, jolla on aikaa ja viitseliäisyyttä panostaa kunnolliseen peruskoulutukseen, koska juurikin em. suuri ego aiheuttaa muuten myöhemmin ongelmia. Sosiaalistamiseen kannattaa panostaa myös heti kotiintulosta alkaen. Koiran kanssa ei saa turhautua, vaikka sillä välillä onkin "hälläväliä" -asenne ja koira tekee mitä tykkää, silloin kun tykkää. Tarpeeksi määrätietoisella koulutuksella ja oikeat motivointitavat löytämällä tipsu tipahtaa sieltä johtajan paikalta ja tajuaa, että on kuitenkin vain se koira talossa.

Jos omistajalla kiinnostusta ja aikaa löytyy, niin tipsut ovat ihan älyttömiä tekemään temppuja ja osaavat niitä varmasti yhtä hyvin kuin muutkin rodut. On tiibetinspanieleita, jotka ovat pärjänneet tokossa ja agilityssä ja omaksi iloksensa voi harrastaa myös pk-lajeja tai jäljestystä. Vaikka rotu onkin tehty ihmisen seuralaiseksi, niin mielestäni se ei tarkoita että koiraa ei voisi vähän piristää ja viettää samalla aikaa yhdessä.

Tipsun ottajan on myös ehdottomasti muistettava pitää huoli turkinhoidosta. Varsinkin korvantaustat takkuuntuvat helposti (varsinkin kun siirrytään pentukarvasta "aikuiskarvaan"), kuten myös hännän ja takamukset pidemmät karvat. Korvia kannattaa puhdistaa säännöllisesti ja kuivata huolellisesti puhdistuksen jälkeen, korvakäytävistä voi myös varovasti leikata ylimääräisiä karvoja. Tassujen karvoja kannattaa myös leikata välillä ja kuivata ne lenkkeilyn jälkeen.

Kuulostaako tiibetinspanieli Sinun rodultasi?

Kuvahaaste!

Onko noloa haastaa itse itsensä kuvahaasteeseen? Ehkä, mutta haastoinpa silti. Pahoittelen eri kokoisia kuvia, oon näköjään jossain vaiheessa muokannut kuvat 640 -kokoisiksi ja jossain vaiheessa 900. Lisäksi kaikkiin kuviin en saanut lisättyä kuvatekstiä, mutta voitte käyttää mielikuvitustanne ja miettiä miksi valitsin kyseiset kuvat. :D Nooh, näillä mennään. :-)

Ohjeet: kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsi juuri sen kuvan. Lemminkin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikkilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!

Kategoriat: paras yhteiskuva, reenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti 

 Paras yhteiskuva

Mun suosikkikuva so far. Luigi tulonsa jälkeen seuraavana päivänä, onnellisuus paistaa mun silmistä.

Reenaamassa

Mulla on erittäin vähän treenikuvia, mutta tässä yksi kuva harrastuskurssilta!

Kisaamassa

Ei varsinaisesti mitään kisaamista, mutta kuva näyttelyistä löytyi kansioista.

Paras kesäkuva

Paras talvikuva

 

Tunnelmallisin kuva

Hassuin ilme

Haahaa, kuvan ottamisen jälkeen suuri peto hyökkäsi kimppuuni. ♥

Lomalla

Lomalla ehdittiin viettää laatuaikaa kavereiden ja koirakavereiden kanssa.

Töissä

Varsinaisia työkuviakaan meillä ei ollut, mutta tässä etsittiin nameja metsästä.

Tihutöissä

Lelun tuhoamis- ja piilotusoperaatio.

Toinen identiteetti

'

Pitäiskö meidän oikeesti tehdäkin joskus jotain..?

Joo, lueskelin tässä vähän meidän kulunutta vuotta ja mietin mitä kaikkea on tullut tehtyä. Tässä ollaan vietetty treenitaukoa, hmm.. 4-5 kuukautta, ja heräsi sitten ajatus, että pitäiskö tässä oikeasti treenatakin, ennen kuin tuo koiruus tulee ihan hulluksi. Sillä on jo oireita tylsistymisestä ja tänään kun kaivoin aktivointilelun esille niin se oli niin innoissaan, että meinas repiä puisen Nina Ottossonin lelun palasiksi. Joo, siis meidän Timi, meinas repiä lelun palasiksi. Oivoi.

No mutta niin. Keväällä me kävästiin läpi se harrastuskurssi. Siitä jäi käteen vaikka ja mitä ja ajattelin, että niitä juttuja voisi oikeesti hyödyntääkin. Tänäänpä pitkästä aikaa kaivoin esiin naksuttimen ja HHC:n täyslihatikut (lammas) ja näinpä me harjoteltiin vähän sormitunnistusta. Tällä hetkellä Timi pystyy erottamaan pikkurillin, keskarin ja peukun toisistaan, mutta jos levitän kaikki 5 sormea, niin silloin sormet meneekin sekaisin. Tätä siis harjoitellaan vielä paljon lisää. :-)

Rallytokoahan meillä oli ohjelmassa harrastekurssilla myös. Silloin Timi ei päässyt osallistumaan, koska se oli ihan sekaisin (siis ihan oikeasti, mikään ei kiinnostanut. :D), joten annettiin olla. Kotonahan me ollaan treenailtu kuitenkin vähäsen aiemmin.

Mulla on suunnittelua varten käytössä tällaiset pienet, n. 10 cm kooltaan olevat tulostetut kortit. Näistä vaan tuli niin älyttömän rumat, että tulostin myös suuremmat, laminointia odottavat kyltit.

Tällä hetkellä me ollaan oikeasti tosi ruosteessa. Timi toimii kuitenkin hyvin oikealla motivoinnilla ja naksuttimella, joten tullaan harjoittelemaan jatkossa enemmän. Tuo "maahan, kierrä koiran ympäri" on ehdottomasti meidän lemppariliike, treenailtiin sitä jo vuosi sitten koiraleirillä. :-) Minkäänlaisia tavoitteita rallytokon suhteen meillä ei ole, kunhan omaksi iloksemme harjoitellaan. Yritän myös ensi vuonna päästä Rovaniemen käyttökoirien rallytoko-kurssille!

Tarkoituksena ois vielä ennen lumien lopullista tuloa käydä tekemässä verijälki. Toivottavasti ehditään, täällä kun on nuo lumet tulleet maahan ja sulaneet varmaan 5 kertaa. :-D

Onko sulla kokemusta rallytokosta tai verijäljestä? Miten koirasi oireilee, jos se ei saa tarpeeksi aktivointia?

LUETHAN MYÖS EDELLISEN POSTAUKSEN: Lisäravinteet, hyötyä vai haittaa?

FACEBOOK BLOGGER BLOGILISTA BLOGLOVIN

Lisäravinteet, hyötyä vai haittaa?

Siis miten ihmeen nopeasti tämä aika menee? Mun mielestä kirjoitin just eilen (heh) tänne blogiin, mutta huomasinpas että siitä on jo yli kaks viikkoa. :-D No mutta, ei selityksiä. Aina aika ja kiinnostus ei vaan riitä.

Aattelin vähän kirjotella näistä lisäravinteista tarkemmin, mitä me käytetään. Kun viimeksi kirjoittelin jotain raakaruokinnasta, niin sain fiksummalta vinkkejä lisäravinteista ja meille suositeltiin sinkkiä, D-vitamiinia ja A-vitamiinia, kun Timi ei tällä hetkellä saa maksaa. Lueskelin sitten vähän lisää ja mulle tuli ihan sellanen "oonpa ollut idiootti" -olo, koska luin sinkin vaikutuksista ja siellä luki mm. siitä, että jos jotain lisäravinnetta käyttää niin sen kannattaa ehdottomasti olla sinkki, koska se "vaikuttaa monen muun lisäksi entsyymitoimintaan, ihoon, turkkiin sekä spermaan". (Lainaus: katiska.info - Sinkki)

Kävinkin sitten samantien hakemassa Apteekista Biotiini Fortea, joka sisältää metioniinia, biotiinia ja sinkkiä. Ollaan syötetty sitä nyt 3 viikkoa "hoitoannoksella", eli 1 tabl./pv ja jossain vaiheessa siirrytään sitten ½ tabl./pv. Ja voin myöntää, että sinkin vaikutukset on ollut ihan huikeat.
Pari viikkoa syöttämisen aloittamisen jälkeen kysyin isältä, että onko hän huomannut mitään muutoksia koirassa. Ihan kuin yhdestä suusta mun vanhemmat totesi, että Timi ei oo järsinyt itseään enää paljoa mitään eikä rapsutellut myöskään. Se järsii itseään vain lenkin jälkeen anturoista, koska ne jäävät märäksi. Tähänkin on tulossa korjaus kun ajattelin, että aletaan kuivaajalla kuivaamaan ne anturat ja tassut ihan oikeasti kuiviksi. Sadehaalari olisi ihan täydellinen ostos tässä vaiheessa. Muuten koiran iho ei ole ollut auki varmaankaan siihen kolmeen viikkoon? Pitäisi pitää tarkempaa "päiväkirjaa", niin muistaisin paremmin.

B-vitamiinia olen käyttänyt viime syksynä, jolloin totesin, että siitä oli apua anturoiden kuntoon aivan selvästi. Otin sen myös tänä syksynä käyttöön, ja meillä menee Vitabalans Oy:n B-balans -liuos. Ostetaan aina se 100 ml pullo läheisestä eläinkaupasta, mutta seuraavalla kerralla tilaan varmaan litran pullon, kunhan siinä on käyttöpäivämäärää.

Lisäksi eilen ostin vahingossa E-vitamiinia, kun piti ostaa D-vitamiiniliuosta. :-D Aloin tässä lukemaan pullon kyljestä E-vitamiinin käyttötarkoitusta ja tajusin sitten, että se taitaakin olla enempi aktiivisille koirille tarkoitettu kun tällaiselle sohvanvaltaaja-Timille. Katsotaan käytänkö tämän pikkupullon sitten, vai myynkö eteenpäin ja hommaan sen D-vitamiinin sitten.

B- ja E-vitamiiniliuoksista, jotka meillä on käytössä, voit lukea lisää täältä.

Maitohappobakteerina käytetään Biobak:kia, joka tasapainottaa suolistoa ja auttaa myös näihin ruokavaliomuutoksiin, joita meillä aika paljon on ollut. Tuotekoostumuksessa lukee ensimmäisenä "ohra", joten en tiedä kuinka hyvä tuote tämä on. Vinkkejä muista maitohappobakteereista otetaan vastaan.

Seuraavaksi pitäisi hommata siis se D-vitamiini ja joku muu maitohappobakteeri. A-vitamiini myös, koska maksaahan meillä ei syötetä tällä hetkellä. Oon tuosta sinkistä nyt niin innoissani, että jos sillä ja tassujen kuivaamisella saadaan järsimiset kuriin, niin ois kyllä mahtava juttu.

Ruokaa, foodii, sapuskaa.

Blogin oikeasta reunasta löytyy meidän kaikkien esittelyt. Kun menette Timin omalle sivulle (ympyröity), niin kuvan alta löytyy linkit tuloksiin, koiranettiin ja nyt myös ruokavalio -sivulle. Sieltä löytyy tietoa tämän hetken ruokavaliosta, ruokintahistoriasta ja linkit postauksiin, jotka koskee meidän rapsuttelujuttuja. Viime vuoden syyskuussa meillä on ensimmäistä kertaa ollut korvissa hiivatulehdusta ja hotspottia. Linkit kaikkiin niihin postauksiin löytyy tuolta sivulta, käykääpä tsekkaamassa!

Tämän hetkinen viikottainen ruokavalio näyttää tältä:

Lampaanlihaa, Vire -kasvispalat sisältävät esikeitettyä parsakaalta, kesäkurpitsaa ja pinaattia (kuitu), maitohappobakteeria vatsaa tasapainottamaan, B-vitamiinia ainakin nyt jonkin aikaa (annettu aiemmin kuureina), sinkkiä ihon ja turkin hyvinvointiin, kookosöljystä hyviä rasvoja ja pellavasiemenrouhetta vatsalle ja suolistolle. A- ja D-vitamiini mun pitäisi vielä jostain taikoa, mutta mennään ainakin hetki näillä.

Luethan myös edellisen postauksen: Miten sinun koirasi motivoituu?

FACEBOOK BLOGGER BLOGILISTA BLOGLOVIN

Miten sinun koirasi motivoituu?

Tässä maassa koirankoulutustapoja on varmasti yhtä monta kuin on koiriakin. Jokainen kertoo mielipiteensä, miten koiraa oikeasti pitäisikään kouluttaa ja miksi tämä tai tämä tapa on huono/hyvä. Se on mielestäni vaan rikkaus, koska voit aina kysyä ihmisiltä neuvoja ja vastaavasti voit ehkä jakaa osaamistasi muille.

Jokaisella koiralla on erilaisia motivoitumiskeinoja. Joku innostuu leluista, joku makupaloista. Mielestäni koiran koulutuksessa korostetaan välillä vähän liikaakin makupalojen merkitystä. Kyllä, ne varmasti toimii monella, mutta kuinka paljon muita hyviä motivointikeinoja jää käyttämättä kun tyydytään vaan makupaloihin? Meidän Timihän on ollut aina älyttömän huono motivoitumaan nameista. Pienenä sille kelpasi ainoastaan HHC:n kanakierteet, nykyään annan sille välillä HHC:n lammastikkuja (100 % lammasta - sopii ruokavalioomme). Yleensä kuitenkin jos halusin käyttää esim. illalla olevissa treeneissä namipalkkaa, niin en antanut koiralle aamuruokaa enkä edellisenä iltanakaan hirveän tuhtia annosta. Koiran siis piti olla "nälässä" ainakin aamupäivä, jotta se pystyi ansaitsemaan ruokansa/namit illalla. Varsinaista ruokaa en ikinä korvannut pelkillä nameilla, mutta vähensin tietenkin normaalin ruuan osuudesta namien osuuden!

Mitä huonoa niissä nameissa mun mielestä sitten on? Se nyt ensinnäkin, että useimmilla ihmisillä unohtuu se ruokamäärään suhteuttaminen ihan kokonaan. Jos koira saa oman ruokansa lisäksi hirveän kasan nameja treeneissä, niin pidemmällä aikavälillä se näkyy selvänä lihomisena. Jos koirasi motivoituu omista nappuloistaan, niin anna sen tehdä työtä ja palkkaa se sillä iltaruualla! Jos jokainen koira joutuisi tekemään töitä ruokansa eteen (vaikka ihan perus temppuja, seuraamista, ym), niin kehittyminen olisi väistämätöntä.

Lisäksi olen ihan varma, että kun koiraa palkataan vain nameilla/nappuloilla, niin se näkyy kyllästymisenä jossain vaiheessa. En yleistä tätä kaikkiin koiriin, mutta Timillä ainakin tapahtui niin. Luigi taas oli niin ahne tapaus, että sitä olisin varmasti voinut palkata aina pelkillä nameilla/iltanappuloilla. Luiginkin kanssa niitä nameja piti vaihdella, koska välillä toimi omat nappulat, välillä piti olla kalkkunankaulaa että koira edes huomasi minut tai komentamiseni. Koiran tehdessä jotain, sen suuhun tungetaan aina sitä yhtä ja samaa namia/nappulaa, niin kyllähän se kyllästyttää. Kun taas otat käteen lelun tai muun rätin, josta koirasi pitää, niin samalla vahvistat teidän välistä vuorovaikutustanne ja saat palkkaushetkestä myös yhteisen leikkihetken.

Siitä päästäänkin lelujen ja leikin merkitykseen. Varmaan kaikki nyt ajattelee, että joojoo, kyllähän minä leikin koirani kanssa ja mitä sie siellä selität, kaikki tietää tämän kaiken jo. No joo. Kysynkin vaan, että kuinka moni teistä oikeasti leikkii sen koiran kanssa, eikä vaan ole se automaatti joka heiluttaa/heittelee leluja? Laskeudutko koiran tasolle (siis henkisesti, noh, miksei fyysisestikin), riekut, konttaat, rellestät ja painit koiran kanssa? Niimpä, sitähän minäkin.
Ei se koiran kanssa leikkiminen mitään rakettitiedettä ole, mutta siltikin esimerkiksi tästä postauksesta voi hyvinkin lukea sen, ettei kaikki osaa taikka halua leikkiä koiriensa kanssa. Ei uskalleta heittäytyä tai ajatellaan leikkimisen olevan turhaa, vaikkei se todellakaan sitä ole. Ei ole oikeasti parempaa tapaa vahvistaa omistajan ja koiran suhdetta kuin leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Opetelkaa erilaisia leikkitapoja ja käyttäkää palkkana sitä leikkimistä. Monelle koiralle paras palkka oikeasti on se yhteinen leikkiminen eikä se ainainen namitus.

Miten leikkiminen toimii Timin kanssa? Jossain vaiheessa mulla oli tosi vaikea saada koira leikkimään mun kanssa. Oikeastihan ainoat lelut jotka sille kelpaa on pehmolelut, tyhjennetyt sellaiset varsinkin. Vasta sitten, kun oikeasti fyysisesti laskeuduin koiran kanssa lattialle, konttasin ja "painin" koiran kanssa, se saa vireen päälle ja on valmis tekemään minun kanssa juttuja. Lisäksi oon huomannut pari älyttömän hyvää palkkaa ja motivointikeinoa:

Kyllä, meidän Timi motivoituu ponkkareista ja nuista pikkupeikoista, joilla on harjatukka. Eihän se niillä yksin saa leikkiä, mutta minun kanssani.

Heräsikö teille lukijat jonkinlaisia ajatuksia, palkkauksesta tai motivoinnista? Miten sinun koirasi motivoituu parhaiten?

LUETHAN MYÖS EDELLISEN POSTAUKSEN: ON KESÄ LYHYT NIIN KUIN HAAVE SAAVUTTAMATON, SIITÄ, MIKÄ OIS VOINUT OLLA TOISIN

FACEBOOK

On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton, siitä, mikä ois voinut olla toisin

 Kuten on jo aiemmin tullut esille, niin syksy on ehkä pahinta aikaa Timin ihon kanssa. Tai sitten kevät, tai talvi. :-D Kesällä iho pysyy suht. hyvänä, kunhan se ei hirveämmin kastu ja aurinko lämmittää. Kyllähän Timi ui viime kesänäkin, mutta jostain syystä sen jälkeen iho ei edes pahasti aukeillut.

Syksyn kylmyys ja kosteus saa kyllä rapsutusvimman päälle aivan samantien. Tällä hetkellä Timi on järsinyt auki neljästä jalasta kolme (juurikin jalat, eikä anturoita), yhden jalan varpaat märkivät viime viikolla ja kainalotaipeet on myöskin vaihtelevasti kirkkaanpunaisina. Korvat ja silmät on pysyneet hyvissä kunnossa, eikä mitään eritteitä niistä ole tullut.

Kaikkien ruokakokeilujen jälkeen alan vain miettiä, että onko mun oikeasti hyväksyttävä tämä tilanne. Että ruokavaliosta riippumatta koira kutiaa, se järsii itseään ja rapsuttelee. Ihohan on muuten oikein hyvännäköinen (ei siis kuiva ollenkaan) ja karvaa kehutaan tämän tästä. Karvaa lähtee, mutta muistaakseni sitä on irronnut aina suurinpiirtein yhtä paljon.

Hankinko siis eläinlääkäriltä kortisonia tai kipulääkkeitä ja yritän syöttää niin pientä annosta, että rapsuttelut pysyisivät poissa? Annanko koiran vaan rapsutella itseään, so what? Pidänkö kauluria aina sen aikaa, että pahimmat kohdat paranevat? Voi kun joku osaisikin antaa suorat vastaukset.

Ilman sua mä en oo ees puoliks ookoo.

En muista olenko blogissa maininnut, että asustan nykyään kouluni asuntolassa, joten olen kotona pääasiassa vain viikonloput. Asuntolassa on paljon plussia: pystyn soluasunnossa harjoittelemaan koulujuttuja kaverini kanssa, pääsen harrastamaan paremmin, saan yöunta vähintään tunnin enemmän kun ei tarvitse herätä niin aikaisin, opin itsenäisyyttä ja näen paljon enemmän sukulaisia, koska olen lähempänä heitä. Miinuksia on myöskin, joista suurimpana ehdottomasti se, ettei asuntolaan saa ottaa koiraa ja näenkin Timiä yleensä pe-ma, kun perjantai-iltana tulen kotiin ja maanantaiaamuna raahaudun taas takaisin asuntolalle.

Timihän on pitkän aikaa lenkkeillyt pääasiassa isäni kanssa, mutta nyt varsinkin lenkkeilemme yhdessä erittäin harvoin. Yritän kuitenkin aina kotona käydessäni lenkittää Timiä mahdollisimman paljon. Myöskään kavereiden kanssa en hirveästi vietä aikaa viikonloppuisin, koska haluan pyhittää vähätkin hetket Timille ja muulle perheelleni. Minun poissaollessa Timi etsii minua, ihmettelee missä olen ja kotiintullessani se käyttää kaiken aikansa minun seuraamiseen. Alussa siitä tuli jopa riesa, koska koira ei rauhoittunut ollenkaan nukkumaan vaan etsi minua kokoajan - nyt Timi onneksi osaa jo mennä itsenäisesti nukkumaan ja on ihan "normaali". Meidän spesiaaliaikaa viikonloppuisin on pitkät metsälenkit, vatitemput ja pelkkä sohvalla makailu ja rapsuttelu, sekä harjaaminen. Vauva mikä vauva!

Asuntola-asumiseen sopeutuminen on varmasti mulle itselleni paljon vaikeampaa kuin Timille. Edelleen soitan melkeinpä päivittäin vanhemmilleni ja ensimmäisenä kysyn aina koiran kuulumisia. Huoli on aina, ihan sama missä päin maailmaa on.

Ruokailujen kanssa ollaan painittu jonkun verran. Viikko sitten haettiin lampaan lihat ja luut Vauhtiraksun autolta ja annosteltiin niitä sitten tulevaisuutta varten. Lihan määrää olen nostanut aiemmasta, koska aiemmin Timi sai n. 130 g (vaikkapa kanaa), mutta nyt se on saanut melkein 200 g lammasta. Sen on todellakin huomannut myös painosta, koska kuukaudessa Timin paino on noussut 6,6 kilosta kahdeksaan kiloon. Lasken lihan määrää vähän tai ainakin tarkkailen, ettei paino tuosta nouse. Lihavahan tuo hurtta nimittäin ei ole vieläkään.

No mutta, tulipa pitkästä aikaa taas kirjoiteltua blogiin. Ensi viikolla yritän saada aikaiseksi postausta iho-ongelmista, niistähän tekstiä kyllä riittää.

Intohimona koirien raakaruokinta.

Useimmissa raakaruokintaa koskevissa artikkeleissa ohjeistetaan antamaan koiralle lihaa 2-3 % sen painosta. Timi painaa tällä hetkellä n. 6,6 kg, joten oikea määrä lihaa olisi suurinpiirtein 130-200 grammaa. Ei kuulosta suurelta määrältä, varsinkaan, kun tuo vielä jaetaan sekä aamu- että iltaruokaan.

Tiibetinspanielin ihannepaino rotumääritelmässä on 4,1 - 6,8 kg, jota verrataan säkään, jonka pitäisi olla keskimäärin 25 cm. Voin väittää, että suurin osa tipsuista nykyään painaa kyllä enemmän kuin tuo ihannepaino antaa ymmärtää ja säkäkorkeus on varmasti myös korkeampi. Rotumääritelmään verrattuna Timi on siis ihan sopivan painoinen, mutta on se painanut joskus kahdeksankin kiloa, eikä se silloinkaan ollut lihava. Säkäähän Timillä on n. 27-28 cm. Kylkiluut tuntuu ja välillä tuntuu, että liiankin selvästi. Tuo turkki vaan hämää niin paljon, ettei osaa ajatella, että onko koira lihava vai laiha.

Timi ei nyt lähiaikoina ole saanut kasviksia tai muuta kuidun- ja hiilarinlähdettä, kun moniin viljoihin se reagoi tai ei suostu syömään niitä, joten en ole niitä väkisin lautaselle tunkenut. Välillä olen antanut pellavasiemenrouhetta, joka ei ainakaan ole pahentanut rapsutuksia. Mietin tässä eräänä päivänä, että miksen oo syöttänyt Timille pitkään aikaan kasviksia, enkä muistanut syytä. :D Vihreitä kasviksiahan Timi on saanut, eikä niistäkään ole tullut mitään pahempia oireita.Päätin siis vaihteeksi ottaa taas myös kasvikset meidän ruokavalikoimaan. Kasviksilla saan ruokakuppiin melkein kaloritonta täytettä, jolloin koira on kylläisempi ja vatsa toimii paremmin. Kuvassa olevassa ateriassa on lampaanjauhelihaa ja Vire-kasvis"annospaloja", jotka on tosi käteviä. Ne sisältää kesäkurpitsaa, parsakaalia ja pinaattia eli pelkkiä vihreitä kasviksia.

Samaan aikaan, kun oon suunnitellut nykyistä ruokavalioa, niin laskeskelin paljonko se tulee kustantamaan. Olen sen verta onnellisessa asemassa, että minun ei vielä tarvitse maksaa yksikseni Timin ruokia, mutta hyvähän niitä on silti laskea.

Tähän mennessä olemme ostaneet ruuat paikallisesta lemmikkieläinkaupasta, mutta koska lammas on sieltä aina vähissä, niin päätin tehdä vaihteeksi tilauksen Vauhtiraksulta, joka tuo ruokaa ihan meidän kyläämme asti tai sitten keskustaan.

Koriin päätyi:

- 5 x lampaan luuton jauheliha 1 kg, yhteensä 35 euroa

- 2 x lampaan rasvapala 0,5 kg, yhteensä 5 euroa

- 10 kg lampaan luita, yhteensä 30 euroa

Lampaan jauheliha on 1,60 € halvempaa kuin lähieläinkaupassamme, joten säästöä tulee jo pelkästään siitä. Heidän valikoimaansa ei kuulu lampaan rasvapala, joten siitä en osaa sanoa mitään. Samoin luiden kilohintaa kaupassa en osaa sanoa.
Jos lasketaan, että Timi syö päivittäin n. 200 g ja kaksi kertaa viikossa luun ilta-ateriana, niin viikossa lihaa menee 1,2 kiloa. Sillä laskukaavalla tuo viisi kiloa jauhelihaa riittää suurinpiirtein neljäksi viikoksi. Jonkun verran tuosta päivittäisestä lihamäärästä korvautuu kasviksilla ja välillä annan tuota lampaan rasvaa erikseen. Lisinä Timi saa B-vitamiinia ja maitohappobakteereja.

Lampaan lihaa 35 euroa kuussa? Hui. Kuulostaa tosi paljolta, koska jos laskisin tuon saman summan porsaan lihalla, niin se maksaa n. 2,40 €/kg, jolloin viisi kiloa kuukaudessa maksaisi suurinpiirtein 12 euroa. :D No, jos nyt saamme ruokavalion toimimaan tämän lampaan kanssa ja kutinoita edes vähän kuriin, niin maksan siitä mitä tahansa.

Oletko sinä laskenut kuinka paljon koirasi ruuat kustantavat kuukaudessa, entä vuodessa?

PS. Käytän nykyään niin paljon aikaa lukiessani koirien ruokinnasta ja varsinkin raakaruokinnasta, että voisin alkaa kutsua tätä jo harrastukseksi. "Mitä sä teet mielellään?" "Luen netistä artikkeleita koskien koirien raakaruokintaa." Intohimohan se sekin on. :D

Millaisia blogeja tykkään itse lukea?

Paljon aina puhun siitä mitä itse haluan blogilleni antaa. Haluan, että se tuo meidän elämää esiin todenmukaisesti. Ei se oo pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka hyviä päiviä onkin onneksi enemmän kuin huonoja. En tässä blogin historiassa kuitenkaan oo kertonut että millaisia blogeja minä itse tykkään lukea, joten kirjoitetaanpa siitäkin!

Ensinnäkin, ehkä tärkein juttu mulle on se, että sisältönä on koira/koirat. Luen kyllä muutamia fitness- ja lifestyleblogeja myös, mutta pääasiassa luen koira-aiheisia juttuja. Muista eläimistä en lue niin hirveästi, joskus kani- ja hamsterijuttuja, mutta harvemmin.

Toiseksi, pidän aktiivisesta päivittämisestä! Lähiaikoina en itsekään niin hirveästi ole päivitellyt, mutta tykkään kyllä lukea blogeja jotka kirjoittavat vähintäänkin kerran viikossa. Ei mitään jokapäiväistä kirjoittamista jaksa kukaan, varsinkin jos tekstit alkaa "eihän me olla tässä mitään tehty...", mutta kerran tai pari kertaa viikossa on ihan jees. Ei minua haittaa vaikka kirjoitettaisiin neljäkin kertaa viikossa, kunhan sitä asiaa sitten oikeasti on. :-)
En ymmärrä miten nykyään niin moni lopettaa sen bloggaamisen. Kirjoitetaan aktiivisesti kuukausi tai pari ja yhtäkkiä huomaakin, että kyseinen blogi on poistettu. Mieluummin aloita kirjoittamaan sillä tahdilla jota pystyt pitämään yllä pidempäänkin! Kyllä niitä lukijoita saa vaikkei kirjoittaisi joka päivä. Äläkä ihmeessä poista sitä blogia, sitä on myöhemmin kiva lukea ja selailla menneitä tapahtumia.

Kolmanneksi, sopivasti treenejä ja normaalia arkea. Muutamaa "pelkkää treeniblogia" luen, koska joidenkin koirien elämä keskittyy pääasiassa siihen ja sitä jaksan vaan ihailla, tällä hetkellä kun en itse sellaista elämää elä. Meillä Timin kanssa tää blogi on pelkkää arkea tällä hetkellä, mutta on kiva että näinkin moni jaksaa meidän juttujamme seurailla. Enimmäkseen kuitenkin blogit joita seuraan on sellaisia, joissa on sekä sitä arkea että juhlaa sopivassa suhteessa.

Neljäs kriteeri, tykkään kovasti lukea mielipidepostauksia. Jos sellaisia blogista löytyy, niin multa saa aina plussaa!

Viides kriteeri, on ehkä se vähäisin. Eli tykkään kyllä, jos blogissa on siisti ulkoasu ja kuvia. Tekstien sisältö on kuitenkin se tärkein, joten siksi tällä ei niin suuresti ole merkitystä.

Lukulistaltani löytyy esimerkiksi tällaista (ja monen monta muuta hyvää blogia, jos mainitsisin kaikki niin multa menis sata vuotta..):

- Tassunjälkiä sydämessä ~ Blogi kahdesta westiestä. Westie on yksi haaveroduistani edelleen, lisäksi aiheena on treenit, ruokavalio, pentuarki. Laadukkaita kuvia joka postauksessa. Siinäpä syitä miksi blogia seuraan! :)

- Vauhdilla mennään! ~ Ihanan Tattis-cockerin treenejä ja kasvamista pennusta aikuiseksi. Paljon kuvia ja mielenkiinnolla odotan tulevaisuutta, kun Tattis pääsee valloittamaan kisakenttiä.

- Toiveesta todeksi ~ Ilo-aussien elämää. Tämä on yksi niistä blogeista, joita olen seurannut alusta asti. Pääsyynä varmasti se, että edelleenkin haaveissa oma aussie. Lisäksi pidän Jennyn tavasta kirjoittaa ja kuvia on paljon!

- Wuppeilua ~ Aiemmin luin Hannen kirjoittamaa Vilinää -blogia, joka käsitteli Vili-tiibetinspanielin elämää. Vilin poismenon jälkeen tuntui luontevalta jatkaa Wuppe-chihuahuan elämän seuraamista. Hanne tietää paljon ja jakaa tietämystään blogista. Mielipidekirjoituksia, normiarkea ja nyt menossa olevaa Wupen laihdutuskuuria. :)

- Bostoninterrieri Domi ~ Kuulokoiraoppilas Domin arkea ja treenejä. Jasmin treenaa Domin kanssa tosi paljon, enkä voi kuin ihailla sitä! Laadukkaita kuvia ja postauksia sopivin väliajoin. Tätä blogia kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

- Elämän pituista rakkautta ~ Blogi cairnterrieri-Kertusta. Cairnitkin kuuluvat suosikkirotujeni joukkoon, joten olen iloinen että päädyin tämän blogin pariin. Treenejä ja seikkailua luonnossa, paljon kuvia ja mielipidepostauksia.

- Emmin blogi ~ Ehkä sama syy lukemiseen kuin Toiveesta todeksi -blogissa; blogin pääkoirana toimii Emmi-aussie! Sopivan pituisia postauksia sopivin väliajoin ja laadukkaita kuvia. :-)

- Karvakamuni Sofi ~ Blogissa pääosassa häärii rescuekoira Sofi, joka rallytokoilee ja treffailee koirakavereita. Tykkään Tiian tavasta kirjoittaa ja Sofi on ihan mahtava koiruus (teksteistä ainakin saa sellaisen käsityksen...), joten blogia olen lukenut jo pidemmän aikaa. Lisäksi jokaisessa postauksessa on paljon laadukkaita kuvia!

- Novascotiannoutaja Valo ~ Tollerit. ♥ Ihana Valo ja hyvän fiiliksen postaukset! Mulle jää aina tosi hyvä mieli, kun luen nuita bloggauksia.

- Koiratädin ihmemaa ~ Tää on varmaan yksi niistä blogeista joita oon pisimpään lukenut. Blogin varsinainen päähenkilö on sekarotuinen Nana, mutta mukana seikkailee tosi paljon muitakin koiria, joita koiratäti-Liina hoitaa ja kuvaa. Nääkin on sellaisia hyvän mielen postauksia, ettei mitään järkeä ja kuvat on tosi hienoja! Tykkään kovasti.

Mulla oli tarkoitus mainita vain muutama blogi, mutta näköjään niitä tuli vähän enemmänkin. Kaikkia näitä ylläolevia yhdistää se, että niissä kerrotaan sekä hyvistä että huonoista hetkistä, eli ihan siitä rehellisestä perusarjesta. Tykkään siitä!
Mainitsematta jäi vielä monta hyvää, joten ehkä mun pitää tehdä joskus vielä erikseen oma postaus niille. :-) Käykää kuitenkin tsekkaamassa ylläolevat ja jos teillä on jotain ehdottomia suosikkeja, niin linkatkaa mulle. Omankin bloginne saatte linkata, jos en vielä lukijana ole, niin käyn katsomassa.

Ihanaa tulevaa viikkoa! ♥

ps. Tää oli taas sellainen kuvaton postaus. Ehkä niitä kuvia tulee, kun jaksan ottaa kameran käteen ja saan tietokoneen toimimaan kunnolla. Siihen asti saatte lukea vaan minun löpinää, hups.

Mitä tänään syötäisiin..?

Tuntuu, että kirjoittelen tänne blogiin näitä ruokailupostauksia ihan kokoajan. Vaikken todellisuudessa edes kirjoita. Kuitenkin, oikean ruokavalion etsiminen Timille on aika suuri osa meidän elämää tällä hetkellä, joten kyllä sitä tekstiäkin kyseisestä aiheesta syntyy.

Eräs lukijamme ehdotti edellisten pohdintojeni jälkeen, että vaihtaisin kokonaan pois nappuloista. Sitähän mie oon tässä itsekin miettinyt että mitä järkeä sitä nappulaa on syöttää, kun siinä on kuitenkin suurin osa aineista sellaisia joista en tiedä yhtään mitään ja silloin myös allergisoivien ainesosien löytäminen on aika haastavaa! Vaihdoimme siis ruuaksi kananlihan, jonka lisäksi Timi saa kananmunia 2-4 x viikossa ja maitohappobakteereja. Broilerin siipiä ym. lihaisia luita menee myös pari kertaa viikossa. Kokeilin syöttää myös tattaria hiilarin lähteenä, mutta eipä tuo koiruus suostunut sitä syömään ja suurin osa kasviksista allergisoi, joten ne on pannassa.

Nooh, kanan kanssa meni about 3 päivää ja Timillä alkoi aivan tajuttomat kutinat. Kun sanon että tajuttomat kutinat, niin todellakin tarkoitan sitä, koska en oo ikinä nähnyt tuon koiran raapivan itseään niin paljon kuin se silloin teki. Kana ei selvästikään sopinut T:lle yhtään. Kokeilimme sitä jonkin aikaa, mutta tulos oli sama. Lopulta tilanne oli se, että minun oli pakko antaa kipulääkettä että koira rauhoittui hetkeksikään - kanan syönti loppui siihen.

Tällä hetkellä me ollaan jonkun aikaa syötetty nyt lammasta. Toivotaan sen sopivan vähän paremmin kuin tuo kana, merkittäviä muutoksia vielä ei ole tapahtunut koska tuota lammasta on tosiaan mennyt vasta 4 (vai 5?) päivää.

Mitkä lihat Timille eivät siis ainakaan sovi? Listattuna kutakuinkin näin:

- Kana; vatsa menee hieman löysälle, mutta kutinat on ehkä pahin oire. Lisäksi hengitys haisee, samoin korvat (vaikkei niissä eritteitä synnykään).

- Poro; vatsaoireita pienistäkin määristä.

- Nauta ja sika; kutisee, kutisee! Lisäksi silmät vuotaa ja korvat tulehtuvat herkästi.

- Kalkkuna; närästys ja löysä vatsa.

Mitä jäljelle siis jää? Tää lammas, joka on nyt kokeilussa. Peura ja lohi myös, joita kumpaakaan en ole pelkästään syöttänyt, joten niiden sopivuudesta en osaa sanoa. Testaillaan, testaillaan. Raportoin taas myöhemmin, että miten meillä tämän lampaan kanssa alkaa sujumaan.

"Tämä kirja sisältää kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää!"

Vuosien saatossa oon lukenut aika monta koirakirjaa. Osa niistä on ollut huonoja, osa hyviä - ihan niin kuin normi romaanitkin. Aika monen kirjan kannesta voit löytää tekstin "tämä kirja sisältää kaiken mitä sinun tarvitsee tietää".

Hartaasti toivon, että kukaan ihminen ei usko sitä. Vaikka olen lukenut päälle 30 kirjaa, lehteä ja ihan yhtä monta nettisivustoa läpi, niin en siltikään tiedä kaikkea. Koiraharrastuksen yksi hienoimpia puolia on se, että tietoa on yhtä paljon kuin on harrastajiakin ja oikeaan paikkaan löytäessäsi opit taas jotain uutta, jos vaan viitsit kuunnella ja toivottavasti kokeilla kuulemaasi myös käytännössä.

Vaikka olen myynyt lähiaikoina aika monta kirjaa, niin silti niitä löytyi hyllystä melkoinen määrä ja päätin esitellä niitä teille myös.

 

- Roger Tabor : Ymmärrä koiraasi, 100 vinkkiä

 Kirjassa on esitelty koiran käyttäytymismalleja ja syitä sille. Se on ihan ok, mutta olen lukenut sen vain kerran enkä vakuuttunut niin paljoa, että olisin palannut kirjaan enää myöhemmin uudelleen.

- Kyra Sundance : Leikitellen koiran kanssa

Tämä on yksi uusimmista kirjoista, jonka ostin vähän ennen kuin Luigi saapui meille. Paljon ideoita koiran aktivointiin ja harjotteisiin ja Luigin kanssa testattiinkin osa. Timille ei löytynyt kuin muutama sopiva liike, joten tämä on jäänyt meille nyt vähän turhaksi.

- Helen Dennis & Liz Dalby : Onnellinen koira

Tämä on kirja, jota oon lukenut muutamaan kertaan. Osa tiedosta ihan turhaa (omasta mielestäni väärää) mutta osa ihan järkeenkäypääkin. Lisäksi paljon selkeitä kuvia ja selkeästi selitetty teksti!

- Maarit Laaksonen : Suomen suosituimmat koirarodut

Tää kirja on vuodelta nakki ja muusi, tosi vanha siis eikä edes omani vaan veljeni. Tieto on siis tällä hetkellä vanhaa. Teksteissä on esitelty aina aukeaman verran yhtä koiraa, perustiedot ja pari kuvaa. Kätevä kirja, muistan selailleeni tätä paljon silloin kun Timi oli tulossa meille. Jos tänä päivänä tehtäisiin samanlainen niin rodut olisivat varmasti erejä, ainakin osa.

- Taina Morottaja : Pentulaatikosta parhaaksi kaveriksi

Tämä on myös yksi lemppareistani. Kirjan alkuosassa on asiaa emon hoidosta ennen synnytystä, tarinaa synnytyksestä ja sitten edetään koulutukseen ja siihen, että koira alkaa olla aikuinen ja handlaa perusjutut. Erittäin kätevä kirja, vaikka olikin kerrottu yhden rodun kautta ja siksi ehkä vähän tylsä. Kuitenkin olen palannut tähän useamman kerran jälkikäteenkin, esimerkiksi harrastusosioon.

- Malin Ekblom : Koiran luonnollinen ruokinta

Kattava kirja, jos uskoo barffiin ja siihen, että ruokinnasta n. 70 % pitäisi olla lihaisia luita, loput lihaa ja vähän kasviksia. Koska en usko, niin voisin kyseenalaistaa aika paljon kirjan sisällöstä. Pieni vihkonen täynnä tietoa, mutta jokainen voi miettiä että sisäistääkö tuon tiedon vai ei. Jos suunnittelet koirasi raakaruokintaa, niin ekana ei kannata aloittaa tästä opuksesta!

- Trevor Warner : Koirien elekirja, 100 elettä.
Pieni ja paksu kirja. Yksinkertaisesti ja lyhyesti selitettynä eleitä, esim. hännänheilutus ja sen merkitykset. Erittäin hyödyllinen, vaikka osa onkin ihan turhaa.

- Noora Valkila : Kasvata koirasta kunnon kaveri
Sain tämän kerran lahjaksi ja luin ihan hetkessä sen läpi, koska kirja todellakin vei mukanaan. Olen myös palannut siihen myöhemmin monta kertaa uudelleen. Aiheina sosiaalistaminen, pentuaika, leikkiminen, liikunta, aktivointi, harrastukset. Siis monen monta tärkeää juttua. Tämä kirja on ehdoton suosikkini, ja jos pitäisi suositella lukemaan yksi koira-aiheinen kirja, niin se olisi tämä. Selkeä teksti, selkeät kuvat ja jäsentelyt. Tykkään!

- Liisa Kukkanen : Koiranäyttelyyn!

Hyödyllinen opus, joka kannattaa lukea ennen kuin näyttelykehiä lähtee valtaamaan. Osittain vanhentunutta tietoa, koska säännöt ym. ovat muuttuneet, mutta tarpeellinen kuitenkin eikä tätä pituudellakaan ole pilattu.

Siinäpä muutamia kirjoja hyllystä, jotka halusin nostaa esille. Mielipiteet ovat omiani, enkä halua yleistää!

Olisiko sulla antaa jotain koirakirjavinkkejä? Mikä on ehdoton suosikkisi, entä täydellinen floppi?

Eihän se ollut tarkoitus, mut asiat muuttaa muotoaan

Päässä on pyörinyt lähiaikoina paljon ajatuksia koiramaailmasta ja -harrastuksesta, mutten jotenkin oo saanut niitä kirjattua ylös, vaikka haluaisinkin. En tiedä miten saisin asian kuulostamaan siltä, mitä tarkoitan, etten loukkaisi ketään tai mitään.

Kirjoittaessani postausta kouluttamattomuuden helppoudesta aloin miettiä, että onko temppuilun vähyys johtunut oikeasti siitä, ettei ole pakko vai siitä ettei kiinnosta. No, sanoisin kuitenkin että koska ei ole pakko, koska Timin kanssa tekeminen on aina ollut vaikeaa enkä olisi saanut sitä oppimaan mitään, jos itseäni ei olisi kiinnostanut. Ajan kuitenkin takaa sitä, että olen huomannut ettei koiraharrastus enää olekaan se ihan number one juttu itselleni. En enää lue jokaista koirien myynti-ilmoitusta, katsele koirakaupoista mitä ostaisin joskus tulevalle pennulle, en kirjoittele nimiehdotuksia ylös.

En tiedä mistä ajatukseni on lähtenyt. Ehkä siitä, että Luigin lähdettyä huomasin miten helppoa elämäni onkaan yhden koiran kanssa. Ja siitä, että kun olin muutaman päivän ajan hoitamassa 8-viikkoisia koiranpentuja, niin huomasinkin etten sellaista enää haluaisikaan. Ja puolustuksena: en todellakaan kadu Luigin ottamista. Me koettiin lyhyessä ajassa niin paljon juttuja, että se oli jo pelkkänä kokemuksenakin hienoa aikaa. Vaikka Luin lähtö tuotti paljon surua ja järsitty sohvanpatja ja puhjennut silmä olivat riidan aiheena moneen kertaan niin en kadu mitään. On aika hämmentävää, että mie, joka kärsin aina kroonisesta koiranpentukuumeesta, alankin huomata miten mahtavia ne aikuiset koirat on, ne joilla on järkeä vähän enemmän päässä.

Koirat on mulle tottakai aivan älyttömän tärkeitä. Varsinkin Timi, niin kuin monessa postauksessa on tullut jo esille. Silti, jos nyt saisin valita minkä tahansa pennun, hinnoista ja kuluista riippumatta, en ottaisi mitään. Koen, että jos en ole täysillä valmis sitoutumaan kaikkeen siihen mitä koirien kouluttaminen ja koiraelämä vaatii, niin on parempi olla ryhtymättä siihen soppaan. Yhden koiran kanssa eläminen on helppoa, enkä silti koe jääväni paitsi mistään tärkeästä. Huomaan, ettei tavoitteellisesti treenaaminen tai kisaaminen koirajutuissa välttämättä olisikaan se mun juttu. En jaksaisi herätä viikonloppuaamuisin aikaisin, että pääsen lähtemään kisoihin enkä varsinkaan koulun jälkeen raahautua jokaisiin treeneihin, että koirastani joskus olisi mahdollista tulla se ykkönen.

Mietiskelin tässä yhtenä iltana, että millaisia kriteerejä mulla koiralle on, kun ne on tainneet vähän muuttaa muotoaan.
- Järkeä päässä. Ei siis mitään hunsvottia, joka riehuu päättömänä ympäriinsä eikä ymmärrä yhtään mitä sanon.
- Hyvä hillakoira, kalakaveri, eräjormailija. Pitää siis jaksaa olla mukanani luonnossa.
- Kompakti koko. Mahdollistaa mukaanottamisen, pienemmän auton, pienemmät kulut. Ei mitään jättiläiskoiria mulle, kiitos.
- Osaa rauhoittua, kun pyydetään. Esim. julkisilla paikoilla ei tarvitse riekkua kokoajan. Timin kanssahan tätä ollaan opeteltu, kun se ei ole ollut mikään itsestäänselvyys.
- Ei haukuta turhasta. Vaikka joku tähän voisikin sanoa että jos et halua haukkuvaa koiraa, niin osta kissa, niin sanon silti että ei sen koiran tarvitse räkyttää turhasta. En pidemmän päälle jaksaisi, jos koira reagoisi kokoajan johonkin, esim. ovikelloon, ohiajaviin autoihin, lapsiin takapihamme leikkipuistossa. Eiei. Koulutuksella pystytään paljon vaikuttamaan siihen, räksyttääkö se koira oikeasti kokoajan vai ei.

Aiemmin halusin koiran hyvillä harrastusominaisuuksilla, mutta harrastuskurssin jälkeen tajusin että aika paljonhan me saatiin Timinkin kanssa irti.

Kaikki nämä ajatukset on sellaisia, mitä mulla on tällä hetkellä - ja ne voivat muuttua. Niihin vaikuttaa varmasti paljon se, että olen pohtinut elämääni, sitä mitä haluan olla, millainen haluan olla, mitä olen nyt. Vaihdoin opiskelupaikkaa ja olen aloittamassa uutta harrastusta. Elämään tulee sijaa siis muillekin asioille kuin koirille. En enää halua harrastusvälinettä, haluan parhaan ystävän. Ja sellainen minulla jo on.

Huhuu, mites siellä ruudun toisella puolen..?

Viime viikolla kiljaisin äidille aivan innoissani että meidän blogilla on jo reilut 20 000 katsontakertaa! Luku on mulle tosi paljon, samoin kuin 55 rekisteröitynyttä lukijaa Bloggerin kautta. Siispä, mulla alkoi kovasti kiinnostaa että millaisia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella on. Osan teistä tunnen, jotkut ihan livenä ja joidenkin kanssa ollaan kavereita Facebookissa. Aika hurjaa, miten paljon tää internetin maailma yhdistää ihmisiä.

Toivoisinkin, että mahdollisimman moni teistä esittäytyy, joko tuohon kommenttiboksiin tai sitten mulle voi laittaa sähköpostillakin viestiä osoitteeseen holmoillen(at)hotmail.com. Idean tosiaan pöllin Koiria maalta -blogista.

Nimiä, asuinpaikkakuntia ym. ei tarvitse kertoa tai mitään muutakaan mitä et halua julkisesti tiedotettavan (siis jos laitat viestin kommenttiboksiin. Jos taas lähetät sähköpostia, niin voit olla varma että kaikki tieto jää meidän kahden välille).

Kerro esimerkiksi ikäsi, omistatko koiria (jos, niin kuinka monta ja minkä rotuisia), miksi luet blogiamme, kauanko olet lukenut, keksitkö jotain kehitettävää? Voit siis aivan vapaamuotoisesti jättää kommentin eikä mikään edellämainituista kysymyksistä ole pakollinen. Kommentointi on sallittu myös anonyymeille, niin kuin aina ennenkin. :-)

Kouluttamattomuuden helppous.

Kun kesäkuussa saimme Timin kanssa harrastuskurssin päätökseen niin totesin isälleni, että nyt ei tarvitsekaan kouluttaa koiraa enää ikinä! Vaikka silloin sen vitsillä sanoinkin, niin sanoissa piilee myös totuus. Meillä on tällä hetkellä niin rentoa ja helppoa arkea Timin kanssa, etten ole jaksanut sen kanssa stressata kouluttamisesta ollenkaan. Sillä on omat tavat toimia ja tehdä asioita ja ne kaikki sopii mulle hyvin. Kun se saa perustarpeensa tyydytettyä (ruoka, liikunta, lepo) niin se on yleensä aika tyytyväinen.

Timi alkaa olemaan jo siinä iässä että se on vähän viisastunut, tietää miten lenkeillä käyttäydytään, osaa tulla ruokailemaan silloin kun kuppia kolistellaan ja istuu saadakseen ruokaa, ei kerjää, ei hauku tai ulise turhasta, tietää miten lasten kanssa toimitaan. Se siis tietää miten meillä käyttäydytään ja mitä siltä odotan. Ehkä ainoita asioita joihin en ole tyytyväinen on se, että vieraiden tullessa Timi hyppii/nousee vasten eikä tule pyydettäessä luokse, jos sattuu pääsemään vapaaksi. Luoksetulon kanssa olen luovuttanut aikoja sitten (vaikka senkin tosiasian hyväksyminen kesti aika kauan), koska jos haluan pitää Timiä vapaana niin pidän sitä liinassa. Meillä taas käy niin harvoin vieraita, että suurin osa niistä tietää jo sen, että meillä on koira, jolle ei ole opetettu rauhallista vastaanottoa vaan se saa riekkua aikansa ja rauhoittuu  sitten omaan paikkaansa nukkumaan. Lasten kanssa tätä ongelmaa ei yleensä ole, koska Timi tiedostaa niiden olevan pieniä ja rauhoittuu nauttimaan pienistä käsistä, jotka rapsuttelevat koiraa tyytyväisinä.

Jos koiraa satun kouluttamaan, niin teen sen siksi että haluan, enkä siksi että minun pitäisi. Kaikki temput ja aktivointijutut mitä opettelemme on omaksi iloksemme ja siksi että Timi saisi vähän aivotyötä. On helppoa, kun ei tarvitse stressata lenkeillä ohituksista tai seuraamisesta, koska se alkaa tulemaan jo aika luonnostaan enkä Timiltä mitään tokoseuraamista odotakaan.

Kuten jo totesin, ei me olla lähiaikoina temppuiltu oikein mitään. Harrastekurssilta jäi taskuun monen monta temppua, esim. sormitunnistus (Timi tunnistaa hyvin peukun, pikkurillin ja keskarin), vadin päällä pyöriminen, kahdeksikko jalkojen välistä, esineen vieminen kippoon. Kaikkia näitä ollaan aloitettu ja harjoiteltu, nyt ne on vaan unohtuneet. Ehkä loman jälkeen innostun niistä taas!