| Kyllähän se kasvaa! 25 vko // 8.9 kg // ?? cm |
6.1.2014
Kysy, ask, fråga!
Eilinen Orbiloc-postaus oli blogimme 135. julkaistu postaus, määrä tuntuu ihan huikealta! Ajattelinpa siis keksiä jotain erilaisempaa, ja päädyin kysymyspostaukseen!
Haha, aiemmin olin tosi skeptinen kysymyspostauksia kohtaan; "Mitä jos ne kysyy jotain liian henkilökohtaista? Mitä jos en osaa vastata?"
Mutta kuitenkin, vuosien saatossa on ollut hieno lukea vastauksia niihin kinkkisimpiinkin kysymyksiin ja nähdä lukijan tunteet vastauksista. Siksipä päätin miekin järjestää kysymyspostauksen! Saatte kysyä ihan mitä vaan, vastailen niihin jos vain osaan. :-) Kysymykset saavat koskea Timiä, Luigia, minua tai meiän elämää.
Aikaa kysyä on 1.2. asti ja mielellään kysymykset tämän postauksen alle, mutta sähköpostiin holmoillen@hotmail.com, voi myös laittaa. Meidän blogiinhan kommentointi onnistuu myös anonyymisti, jos ei halua omalla nimellänsä kommentoida.
Toivottavasti saadaan edes muutama kysymys!
5.1.2014
Tuote-esittely
Muutama viikko sitten ostin Messarista Orbiloc Safety Lightin, eli suomeksi sanottuna turvavalon. Olin jo pidempään miettinyt ostavani pojille ledvalot pantoihin/valjaisiin, mutta nähnyt useammassa paikassa myös noita Orbilocin valoja.
Valoja löytyy useampaa väriä, oranssi, vihreä, sininen, punainen ja kirkas. Tykkään hirveästi vihreästä, joten sellainen päätyi meidänkin koriin. Vakuuttavinta oli, kun sitä valoa esiteltiin vesilasissa, jossa se vaan vilkkui vilkkumistaan. Valossa olevaa paristoa kääntämällä voi valita joko vilkkuvalon tai kokoajan palavan valon. Mun suosikki on ollut se vilkkuvalo, varsinkin pimeällä sen huomaa hyvin.
Lampun ominaisuuksiin kuuluu vedenpitävyys 100 metrin syvyyteen (kuinka moni koira hengailee 100 metrin syvyydessä?), näkyvyys 5 kilometrin säteelle, 250 tunnin pariston kesto. Aikoinaan lamppu onkin kehitetty armeijan käyttöön, joten voidaan todeta, että se todellakin kestää!
Tämä talvi ja viimeajat ovat olleet erittäin epävakaita sään suhteen. Välillä tulee räntää, välillä lunta, välillä vettä. Sääolosuhteista huolimatta pimeä tulee aina iltaisin. Olen tuota valoa käyttänyt Luigin kanssa ulkoillessa, koska se on mun seurassa enemmän vapaana kuin Timi. Valo on ollut hirmukätevä ja paketin ohjeet olivat selkeät. Ainoa harmitus on se, etten ostanut valoja kuin yhden, sillä jos tuo lamppu pyörähtää koiran kaulan etupuolelle, niin sitä ei taaksepäin hirveän hyvin näy.
Jos Orbiloc -valot kiinnostaa, niin netistä löytyy paljon lisätietoa ja tämä video kertoo myös paljon. Näitä lamppuja saa tilattua aika monesta paikasta netistä, sekä ainakin jotkut lemmikkieläinliikkeet myyvät näitä ihan paikan päältä.
Valoja löytyy useampaa väriä, oranssi, vihreä, sininen, punainen ja kirkas. Tykkään hirveästi vihreästä, joten sellainen päätyi meidänkin koriin. Vakuuttavinta oli, kun sitä valoa esiteltiin vesilasissa, jossa se vaan vilkkui vilkkumistaan. Valossa olevaa paristoa kääntämällä voi valita joko vilkkuvalon tai kokoajan palavan valon. Mun suosikki on ollut se vilkkuvalo, varsinkin pimeällä sen huomaa hyvin.
Lampun ominaisuuksiin kuuluu vedenpitävyys 100 metrin syvyyteen (kuinka moni koira hengailee 100 metrin syvyydessä?), näkyvyys 5 kilometrin säteelle, 250 tunnin pariston kesto. Aikoinaan lamppu onkin kehitetty armeijan käyttöön, joten voidaan todeta, että se todellakin kestää!
Tämä talvi ja viimeajat ovat olleet erittäin epävakaita sään suhteen. Välillä tulee räntää, välillä lunta, välillä vettä. Sääolosuhteista huolimatta pimeä tulee aina iltaisin. Olen tuota valoa käyttänyt Luigin kanssa ulkoillessa, koska se on mun seurassa enemmän vapaana kuin Timi. Valo on ollut hirmukätevä ja paketin ohjeet olivat selkeät. Ainoa harmitus on se, etten ostanut valoja kuin yhden, sillä jos tuo lamppu pyörähtää koiran kaulan etupuolelle, niin sitä ei taaksepäin hirveän hyvin näy.
Jos Orbiloc -valot kiinnostaa, niin netistä löytyy paljon lisätietoa ja tämä video kertoo myös paljon. Näitä lamppuja saa tilattua aika monesta paikasta netistä, sekä ainakin jotkut lemmikkieläinliikkeet myyvät näitä ihan paikan päältä.
4.1.2014
Kehäkettuja
Tänään pakattiin auto ja suunnattiin poikien kanssa mätsäreihin. Luigin suhteen mulla ei ollut mitään odotuksia, koska ne olivat sen ensimmäiset ja samaten Timpan kanssa ei olla harjoiteltu pitkiin aikoihin.
Timin kanssa saatiin numero 8 ja Luigille 18. Ensimmäiset 5 minuuttia meni siinä, että L katseli joka suuntaan ja pyöri ympäriinsä haukkuen ja vinkuen. :-D Pian se kuitenkin rauhottui ja molemmat poitsut makoilivat tyytyväisinä odottaen omaa vuoroaan.
Timin kanssa mentiin ekana kehään ja pakko myöntää, että meni kyllä vielä huonommin kuin yleensä, haha. Timi oli hirveän kiinnostunut haistelemaan hajuja, ja kuten yleensäkin, silloin sitä ei kiinnosta mikään muu. Noh, saatiin odotetusti sininen nauha ja jäätiin odottelemaan sinisten kehää.
Pian olikin aika kiirehtiä Luikeron kanssa kehään, ja voi että miten hienosti tuo koira meni! Pöydälläoloa ollaan harjoiteltu ehkä muutaman kerran, mutta se oli siinä niin kuin kotonaan. Hampaiden tutkiminen, ravaaminen, yms. olivat kaikki ihan peruskauraa ja ansaitusti saatiin punainen nauha.
Timin kanssa saatiin numero 8 ja Luigille 18. Ensimmäiset 5 minuuttia meni siinä, että L katseli joka suuntaan ja pyöri ympäriinsä haukkuen ja vinkuen. :-D Pian se kuitenkin rauhottui ja molemmat poitsut makoilivat tyytyväisinä odottaen omaa vuoroaan.
Timin kanssa mentiin ekana kehään ja pakko myöntää, että meni kyllä vielä huonommin kuin yleensä, haha. Timi oli hirveän kiinnostunut haistelemaan hajuja, ja kuten yleensäkin, silloin sitä ei kiinnosta mikään muu. Noh, saatiin odotetusti sininen nauha ja jäätiin odottelemaan sinisten kehää.
| Luigi ehti syödä osan Timin numerolapusta, hups. |
Sinisten kehässä oli 9 koirakkoa, joista Timi selviytyi viidenneksi. Harmitti vähän, kun tipahdettiin palkintosijoilta, mutta Timi ei kyllä taas hirveän hyvin käyttäytynytkään. Sen kanssa sitä minuun ja tekemiseen keskittymistä täytyy kyllä harjoitella.
Luigi vuorostaan alkoi väsyä aivan todenteolla ja kehässä kun meitä oli melkeinpä 20 punaisen nauhan saanutta, oli L jo aivan kyllästynyt koko touhuun. Mulla nauratti hirveästi, kun Liukuri meni maahan, istui, teki mitä vaan että olisi saanut namia, eikä olisi tarvinnut seisoskella paikallaan, se on nimittäin ihan tylsääää...! :D Tipahdettiinkin siis jo toisena pois kehästä, mutta uskon että se purutikku joka saatiin lohdutuspalkinnoksi, teki L:n paljon iloisemmaksi kuin pokaalit ja ruusukkeet.
Kaikinpuolin hieno päivä ja jos Luigi käyttäytyy parin viikon päästä pentunäyttelyssä yhtä hyvin, niin saa olla kyllä ylpeä lapsukaisesta!
tunnisteet
Luigi,
match show,
pentuaika,
sosiaalistaminen,
Timi,
valokuvaus
2.1.2014
Rakettien paukkuessa
Meidän vuodenvaihde meni ihan odotetulla tavalla. Jännitin enimmäkseen Luigin reaktioita, koska uusi vuosi oli sen ensimmäinen.
Noin puoli kuudelta käytin molemmat koirat lenkeillään, ajattelin että paukuttelu alkaisi vasta kuuden aikoihin, niin kuin sallittua on, mutta kylläpä noita poksuteltiin jo silloin kun Timin kanssa olin ulkoilemassa. Silloin Timppa ei niistä kummemmin välittänyt, yleensäkin se vaan haistelee niin tiiviisti, ettei siinä auta sanoa juuta eikä jaata.
Illan mittaan pahimpia aikoja rakettien ampumiselle oli n. klo 20, 22 ja puolen yön jälkeen. Ensimmäisten useampien rakettien paukkuessa Timi aloitti haukkumisen, joka oli ihan odotettua sille, koska se on tehnyt sitä myös kahtena aiempana vuonna. Laitoin kaikki verhot kiinni ja television häiritsevän isolle, mutta jatkoin kuitenkin omia puuhiani. Luigi taas oli ensimmäisten rakettien paukkuessa ehkä 20 minuuttia ihan sekaisin. Se läähätti ja läähätti, käveli edestakaisin, hakeutui syliin, eivätkä mitkään namit tai lelut kelvanneet sille, kun yritin aktivointileluilla keksiä koirille tekemistä. Jatkettiin kuitenkin iltaa ihan niin kuin se olisi ollut normaali ja pian molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä minun vierellä. :-)
Luigilla on muutenkin nyt kamala mörköikä menossa, pulkka oli alussa hirveän kamala asia, samoin soiva kitara ja muut oudommat jutut. Kaikkeen ollaan totuteltu ja päivän valossa kaikki näyttää aina paremmalta!
Noin puoli kuudelta käytin molemmat koirat lenkeillään, ajattelin että paukuttelu alkaisi vasta kuuden aikoihin, niin kuin sallittua on, mutta kylläpä noita poksuteltiin jo silloin kun Timin kanssa olin ulkoilemassa. Silloin Timppa ei niistä kummemmin välittänyt, yleensäkin se vaan haistelee niin tiiviisti, ettei siinä auta sanoa juuta eikä jaata.
Illan mittaan pahimpia aikoja rakettien ampumiselle oli n. klo 20, 22 ja puolen yön jälkeen. Ensimmäisten useampien rakettien paukkuessa Timi aloitti haukkumisen, joka oli ihan odotettua sille, koska se on tehnyt sitä myös kahtena aiempana vuonna. Laitoin kaikki verhot kiinni ja television häiritsevän isolle, mutta jatkoin kuitenkin omia puuhiani. Luigi taas oli ensimmäisten rakettien paukkuessa ehkä 20 minuuttia ihan sekaisin. Se läähätti ja läähätti, käveli edestakaisin, hakeutui syliin, eivätkä mitkään namit tai lelut kelvanneet sille, kun yritin aktivointileluilla keksiä koirille tekemistä. Jatkettiin kuitenkin iltaa ihan niin kuin se olisi ollut normaali ja pian molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä minun vierellä. :-)
Luigilla on muutenkin nyt kamala mörköikä menossa, pulkka oli alussa hirveän kamala asia, samoin soiva kitara ja muut oudommat jutut. Kaikkeen ollaan totuteltu ja päivän valossa kaikki näyttää aina paremmalta!
![]() |
| Kuva www.weheartit.com |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





