Timi äänessä.

Bongasin Hertan ja Kertun blogista esittelyhaasteen. Ilmeisesti jonkun pitäisi tähän haastaa, mutta päätin sitten kuitenkin vaan tehdä tän. :-D

1. Olen.. reippaat 8 kiloa rakkautta täynnä oleva hellyydenkipeä hömelö, jota kutsutaan yleensä nimellä Timi, mutta lempinimiä löytyy aika liuta määrä. En harrasta oikeastaan mitään muuta kuin tyttökoira-bongausta (jota jotkut kutsuvat lenkkeilyksi) ja joskus temppuilua mamman kanssa. Mätsäreistä tuo ihminen on puhunut, eli jospa sinne päädyttäisiin vielä tämän vuosisadan aikana!

2. Parhaat päikkärit nukun.. ehdottomasti uudessa kerrostaloyksiössäni, eli kaapissa. Kaappitarina on sinänsä hauska, että yhtenä päivänä ollessani yksin kotona, päätin että nyt tarvitsen jotain uutta valloitettavaa. Koska eteisemme kaapin ovi oli raollaan, tyhjensin alimmaisen hyllyn vaatteista ja menin sinne nukkumaan. Ihmiset eivät oikein tykänneet siitä, mutta koska olen niiiiin ihana, sain luvan uneksia kaapissa jatkossakin, eli hyllylle ei laitettu enää vaatteita.

3. Paras kaverini on.. varmaan ihmistyypeistä tuo mamma tai sitten mamman veli, joka jaksaa leikkiä kanssani aina kun haluan. Koirakavereita tapaan ihan hävettävän harvoin, joten en osaa sanoa kuka niistä olisi bff:ni.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina.. no ehdottomasti lampaanlihasta tehtyjä herkkutikkuja tai lampaan sisäfilettä. Viiliä. Jotain raksuja. Ehkä karjalanpiirakoita. Päälle lampaanjauhelihaa voissa paistettuna. Ei kasviksia, pthyi.

5. Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen.. rotan. Aina Ikean rotta, koska muita leluja en tarvitse, joten niitä ei paljoa esillä olekaan. Tällä hetkellä kiusattavana valkoinen rottayksilö.

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Varmastikin ensimmäinen. Mutten ole hiiri, vaan kotikoira. Seurakoira rotumääritelmäni mukaan, mutta varmaan 2/3 vuorokaudesta olen vain itseni seurassa, koska ei nuo ihmistyypit kuitenkaan jaksa tai osaa rapsuttaa koko aikaa! Paitsi jos mamma on kotona, niin kyhnään kyljessä vuorokauden ympäri.

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? Karkureissut, joista muutama on onnistunut. Se on (mamman mielestä) yksi pahimpia tapojani, mutta minun mielestäni ihan hauskaa. Pääsen aina sellaisiin paikkoihin mihin minua normaalisti ei vietäisi! Koirapuistoreissut ja koirakavereiden tapaaminen ovat myös olleet hauskoja reissuja ja yleensä myös näyttely- tai mätsärireissut, koska silloin saan jakamatonta huomiota ihmistyypeiltä ja rapsutuksia tuntemattomiltakin ihmisiltä.

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? Ainakin Jalon koska musta tuntuu, että meillä synkkäis hyvin yhteen. Olisi myös hienoa päästä painimaan jonkun suuremman lauman kanssa, joten ehkä mainitsen Hertan, Kertun ja Martan, koska siis KOLME TYTTÖKOIRAA samassa paikassa, o m g !!

Tässäpä mun ajatuksia. Mamma muuten ei vieläkään ole löytänyt kameran laturiaan, joten jatketaan näillä puhelinkuvilla niin kauan että se löytyy.

Hei hei mitä kuuluu?

Moroooo!

Timppa täällä taas. Mamma tuijottaa Idolsia tossa vieressä ja jätti vahingossa tän koneen auki, joten tottakai määää tulin tänne kirjotteleen!!!! Eli moi vaan kaikille. Koska mamma ei oo ehtinyt kirjotteleen yhtään mittään, niin täsä mä olen.

Ekana kerron siitä, kun mamma yhtäkkiä viime perjantaina lähti jonnekki! Mamman isukki vei sen juna-asemalle (mä oon muuten käyny siellä kans!) ja mamma vietti koko yön junassa, kunnes se oli aamulla löytäny ittensä jostain tuolta Etelästä, brasilianterriereiden keskeltä! Siis mitä, sanoin minä ja kysyin, että miks ihmeessä en päässy mukaan! Mamma oli kuitenkin ollut 7 brassin keskellä sillä välin, kun mää palelin täällä Pohjosessa. Aika törkeää, mutta olin ilonen kun mamma oli niin ilonen! Se oli päässyt agilityhallille, koirakaveritoiminnan kautta vanhustentalolle ja juoksuttamaan koiria rannalle. Ehkä vähän olin kateellinen, mutten pahasti..... en ainakaan myönnä mitään!

Noooo, eilen mamma sitten sai päähänsä opettaa mulle uusia temppuja. Oon jo aiemmin osannut antaa tassun ja toisenkin, mutta mamma halus, että annan sille ylävitosen. Ensin opeteltiin toisella tassulla. Mamma ihmetteli, kun opin sen jo toisella toistolla, mutta hei, en mää ihan tyhmä ole! Ihan helppo juttu oli ja mamma oli kilttinä ja antoi hirveästi nameja. Käskyksi mamma tähän valitsi "moi" ja kohta opeteltiin sitten toisella tassulla ja käskyksi tuli "hei". Koko iltahan siinä menikin moikkaillessa ja heippailessa, ja mamma sanoi, että lihoin varmaan kymmenen kiloa siitä namien määrästä, pöh!

Palaan taas kirjotteleen ja mamma tulee varmaan kans, kuhan se ehtii paremmin.

Hauskaa viikonloppua karvakamut!

-Timppa-

Sunnuntain kaupunkireissu

No morooo, Tiki-tiki täällä!

Ensinnäkin, ette arvaa miten paljon mä vihaan tota nimee! Tikitiki, tiktak - tulee vaan mieleen joku herätyskello hei! Tähän toi owneri vois sanoo, että herätyskellonahan mä toiminkin aina välillä... ainakin sillon, kun on kiire lenkille tai päiväunet on omistajalla venyneet liian pitkään, mä vähän käyn komentaan, että ylös, nyt, heti! Yleensä toi mamma vaan kääntää kylkee ja antaa mun riekkua yksinään, höh.

No mutta niin. Sitä piti sanomani, että sunnuntaina käytiin vähän kaupungilla. Me kun asustellaan täällä Jumalan selän takana, heh, nii tykkään välillä päästä seikkaileen tonne cityyn. Kun mamma kotona käski mut autoon, niin en tiennyt yhtään mitä ois edessä! Mielenkiinnolla siis odottelin siellä boksissa, paitsi että välillä se odottelu kävi vähän tylsäksi ja taisin nukahtaa..... kroohpyyh vaan kuulu. Heräsin kuitenkin aikalailla HETI kun kuulin, että me pysähdyttiin. Mamma laitto mulle hihnan ja pannan ja sain hypätä pois autosta.

WAU! Niitä hajuja! JOKA. PUOLELLA. En tiennyt miten päin oisin ollut, joten päätin vaan pyöriä ympyrää. Mamma kuitenkin ohjasti mut kohti rantaa, se kun tykkää kävellä joenrannalla. Kyllähän se kelpas mullekki, ainaki miljoona uutta hajua! Täällä on varmaan kävellyt Turre, Tessu, Tassu, Tossu, Musti, Täplä.... mitäs niitä olikaan, mä mietin. Munhan oli pakko olla tosimies ja merkkailla ihan jokainen pusikko ja mammakin oli onneksi sen verta hyvällä tuulella, että se antoi mun haistella rauhassa!

Kun me mentiin eteenpäin, alkoi niitä koirakamuja tulla vastaan. Ensin sellanen suurensuuri musta hovawart, onneksi en pelännyt ees sitä! Vähän kattelin sen suuntaan, mutta oli niin kiire eteenpäin, että antaapa olla. Yhtäkkiä mää huomasin, että EI. VITSIT. Ei oo tosi. Siellä maassa makas toinen tipsu, mun lajitoveri! Se laitto makoileen sinne nurtsille ja mietin että mitäs hitsii, eiks sillä tuu kylmä? Mamma kysyi sen toisen tipsun ownerilta, että mitä se koira tekee ja se kertoi, että tää toinen tipsu oli keksinyt, että kun se laittaa maahan makaamaan, se pääsee haistelemaan muita koiria! Vautsi mikä neropatti, itse en oo tota ikinä hokannu! ..mamman mielestä onneksi en.

Noh, meidänhän piti sitten sen toisen tipsun - Edu nimeltään - kanssa haistella toisiamme aivan älyttömästi. Ja painittiin, leikittiin. Se yritti alistaa mua, mutta mä sanoin EHEI ja yritin itse samaa! Mamma oli vähän raivona, koska se ei tykkää mun rajummista leikeistä yhtään. Onneks Edu ymmärsi ja meistä tuli ihan hyvätkin kaverit.

Nojoo, eipä siinä tietenkään koko päivää voinut painiakaan, vaan lähdettiin kulkemaan eteenpäin. Sain paljon ihastelevia katseita ja mua nauratti hirveesti, kun joku mummo säikäytti ton mun ownerin ja tuli höpötteleen mun hyvälaatuisesta turkista! Ja aina ne ihmiset kysyy samaa "mikäs ton nimi on? ja monta vuotta se on?" pöh, mitä ne sellasta kysyy! Kysyis vaikka et mikä mun lempiruoka on ja miten osaankin kuolata kaikkien farkkujen lahkeisiin, ne on paljon tärkeempiä tietoja hei.

Vaikka tykkäänkin olla citykoirana, niin pakko myöntää, että OLI SE VÄSYTTÄVÄÄ! Kokoajan haistella ja olla rapsuteltavana, hohhoijaa. Kyllä mää vaan nautin, kun päästiin takas tänne metsän keskelle ja pääsin juoksemaan ihan vapaana vaan. Se on koiran elämää se!

PEE ÄS. Me ollaan saatu uus lukija, tervetulloo! :)

Mä täs vaan - keittiön pöydällä.. Pihalla vaan tuoksuu niin hyvältä!!

Moikka,

Timppa täällä! Koska mammatsu on niin kiireinen, niin aattelin sit vallata siltä tän plokkerin ja tulla kirjotteleen teille jotain kuulumisia! Onneksi mua ei kiire ja stressi haittaa, vaan otan rennosti silloinkin, kun mamma juoksee paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Välillä se kuitenkin ehtii muakin hoitamaan; rapsuttelemaan, silittelemään ja antamaan niiiin paljon huomiota kuin mä haluan! Ja sitähän mä kyllä vaan haluan.

Noh, ei me sen kummempia olla tehty. Viime viikon lauantaina mentiin mummolaan. Siellä oli porukkaa kyllä yllinkyllin, hirveesti rapsuttelijoita joka suunnalla! En oikein tiennyt kenen luo sitä menisi, joten menin sitten pihalle pihakeinun alle nukkumaan. Mamma katseli mua vähän ihmeissään, mutta se oli mulle just sopivan rauhallinen ja viileä paikka, jonne kukaan muu ei mahtunut! Tajus ne onneks varoa, ettei tulleet keinumaan, kun olin siellä, heh!

Eilen mammalla oli enempi aikaa, joten vietettiin ihan laatuaikaa, kahdestaan! Ensin mamma rapsutteli mua juurta jaksaen, kunnes se harjas mut ja otti jollain furminaattorilla ylimääräistä pohjavillaa veks! Sitten leikeltiin kynsiä, ja vaikkei se ihan lempparipuuhaa olekaan, niin annoin mamman tehdä sen rauhassa, koska kynsienleikkuun jälkeen saa aina nameja! Ihan parasta siis! Sen jälkeen sainkin ruokaa ja lähdettiin metsään samoilemaan. Niin mahtavia tuoksuja taas, että meinas kai mammalla jossain välissä palaa käämi, joten hiippailin sitten reippaana poikana sen perässä kotiin.. JOSSA me sitten vielä illan päälle testailtiin sitä, mikäs se nyt on.. rally-tokoa! Mamma on kai innostunut siitä niin mahdoton, kun kokoajan jotain tehdään, mutta muahan se ei haittaa! Saadaanpa olla yhdessä ja kun oikein kiltisti teen mitä pyydetään, saan nameja, mikäs sen parempaa. :)

Semmosia mietteitä tälle päivälle, nyt taidan lähteä koisaamaan.. Menisinköhän tällä kertaa kirjahyllyyn, vai sohvan alle? Musta on hirveän hauskaa aina piiloutua jonnekin ja katsella, kun mamma yrittää ettiä mua ihan vääristä paikoista.. :)

Ihanaa loppuviikkoa koirakamut ja lukijat!