Mitä olennaisia muutoksia mun tavoissani on tapahtunut koirien tulon myötä?
- Näin joulun jälkeen ekana tulee mieleen se, että Timin tulosta asti perheemme joulukortit on varustettu koirien kuvalla.
- Lisäksi kaikkiin lähettämiini kortteihin tulee lähettäjiksi myös Timi ja Luigi!
- Olen luopunut joistain mulle tärkeistä jutuista koirien takia, esimerkiksi kuntonyrkkeilyharrastus loppui, kun aika ei vaan riittänyt kaikelle.
- Vietän aikaa tietokoneella huomattavasti vähemmän kuin ennen koiria (t. photou, joka saattoi istua koneella kevyesti 8 tuntia putkeen).
- Kuitenkin feispuukkaan melkeinpä aina koira-aiheisia postauksia tai laitan kuvia meidän koirista, hmm..
- Herään myös huomattavasti aiemmin kuin ennen; viikonloppuaamut ja 6:30 herätykset ♥ Oon oppinut arvostamaan kunnollisia yöunia, näiden kahden kanssa ne ei aina oo mikään itsestäänselvyys.
- Olen pirteämpi, virkeämpi, positiivisempi. En jaksa nipottaa ihan kaikesta, kun katson kahta hännänheiluttajaa!
- En jaksa stressata siisteydestä niin hirmuisesti, koska kahden koiran kanssa on mahotonta, että koti olis kokoajan pölytön ja roskaton.
- Olen saanut huimasti uusia ystäviä ja kavereita. Katselin yhtenä päivänä fb-kaverilistaani ja voin sanoa, että reilusti yli puolet oli ihmisiä, joihin olen tutustunut koirahommien kautta! (ne loput puolet onkin sukulaisia, heh ;))
- Olen parin viikon sisällä kirjoittanut enemmän englantia kuin pitkiin aikoihin, koska naamakirjan kautta multa on Itävalloista, Norjasta ja Brasiliasta asti tultu kyselemään Luigista. Se on hurrrjaa!
- Vietän aikaa enemmän kotona. Tykkään hengata koirien kanssa ja tietysti mun pitää niitä olla hoitamassakin, niin ei ehdi hillua kaupungilla!
- Puhun kokoajan koirista. Opiskelen niistä, luen kirjoja ja artikkeleita. Kirjastossa luen ensimmäisenä koiralehdet ja katson onko uusia koira-aiheisia kirjoja. Surffaan netissä koirasivuilla ja tutkin, mitä nuille pojille ostaisin. :D
- Ennen ostin hirmuisesti vaatteita, karkkia, cd:itä, yms turhaa hömppää, nykyään osaan vähän miettiä mihin sijoitan, koska suurin osa rahoistani menee kuitenkin koirille, erityisesti ruuat vie aika paljon. Olin aikamoinen farkkujen suurshoppailija aikoinaan, kun taas nykyään ne samat farkut käytetään niin pitkään, että ne hajoaa.
- Suunnittelen menemiseni sen mukaan, mitä koiratapahtumia on tulossa. Jos menen jonnekin muualle kuin koiratapahtumaan, niin tutkin, voinko ottaa koirat mukaan.
Tässäpä nyt muutama, jotka tulivat mieleeni!
Keksitkö sinä mitään, mikä elämässäsi/tavoissasi olisi muuttunut koirien myötä? :)
PS. Timi on huomenna menossa eläinfyssarille, katsotaan johtuisko jalkojen järsiminen ja rapsuttelu jostain lihas- tai nivelperäisestä jutusta. Siitä lisää huomenissa! :)
PS. Timi on huomenna menossa eläinfyssarille, katsotaan johtuisko jalkojen järsiminen ja rapsuttelu jostain lihas- tai nivelperäisestä jutusta. Siitä lisää huomenissa! :)
"- Olen parin viikon sisällä kirjoittanut enemmän englantia kuin pitkiin aikoihin, koska naamakirjan kautta multa on Itävalloista, Norjasta ja Brasiliasta asti tultu kyselemään Luigista. Se on hurrrjaa!"
VastaaPoistaMun suupielet nousi ehkä korviin saakka. Hahaa! :D En voi mitään sille, että hymy hiipii naamalle, tai ei se mitään hiivi, se hyppää! Onhan tuo aika hienoa, mutta Lui onkin kansainvälinen tyyppi. ;)
"- Suunnittelen menemiseni sen mukaan, mitä koiratapahtumia on tulossa. Jos menen jonnekin muualle kuin koiratapahtumaan, niin tutkin, voinko ottaa koirat mukaan."
Sama! Ja jos en voi, jätän menemättä aika usein.
Opiskeluaikana muut lähti luennon jälkeen kaljalle, minä lähdin ulkoiluttamaan koirat. Tosin kaljasta en pidä vieläkään. ;)
Mikään ei sen suuremmin ole muuttunut, koska tämä on se mihin olen tähdännyt ja tavallaan kasvanut (niin pitkä tarina, että ei sovi tähän). Oma valinta, joka on erittäin toivottu ja jota kohti on koko ajan menty. Voisi ekä puhua elämän muuttumisesta, jos ottaisi koiria nyt. Mutta kun niitä on jo ollut... no, kyllä sä tiedät mitä tarkoitan.
:D Luigi on tunnettu jo nyt, eikä se itse tiedä siitä mitään, hahaa!
PoistaJa tiedän mitä tarkoitan! Teillä on monta upeaa koiraa, se on hienoa. :)
Haha löydän itseni monista kohdista, tosi hyvä postaus! :) Mä oon huomannut, että en kyllä oikein osaa olla puhumatta koirista niidenkään kavereideni seurassa, jotka eivät koirista välitä. (Ehkä siitä johtuu ettei minulla oikein sellaisia kavereita enää olekaan...) :DDD Ja huhhuh, lähetin tänä vuonna joulukortit joissa on Nanan kuva, ajattelin ettei minusta niin koiraihmistä tulisi koskaan.
VastaaPoistaKiva jos tykkäsit ja pystyit samastumaan! :)
PoistaSilloin kun Lara tuli, muuttui tosi monet asiat, iso osa löytyy tuosta listalta. :) Mutta siitä on jo niin kauan, että on hankala muistella elämää ilman koiraa! :D
VastaaPoistaSuurin yllätys oli, kuinka paljon elämä muuttui toisen koiran myötä. Nyt vapaa-aika liittyy koko ajan tavalla tai toisella koiriin ja koko ajan kotonakin on ainakin toinen koira vieressä. Yhden koiran kanssa liikkuminen ja kyläily sun muut oli suhteellisen helppoa, kahden koiran kanssa sitä ei tule enää niin paljon tehtyä. Tähän vaikuttaa myös Maxin luonne, kun se ei vaan jaksa keskittyä samalla tavalla olemaan paikallaan (esim. kahvilla) kuin Lara.
Ja huomaa, että elämä muuttuu myös sen koiran luonteen mukaan. Meidän elämä oli ennen oikeasti tosi rauhallista verrattuna siihen minkälaista toimintaa Max saa aikaan. Sitä energiaa on niin paljon, että osan saa pakosti itsekin. Huomaan myös muuttuneeni paljon rennommaksi ja omaksuneeni enemmän sellaista "hälläväliä" asennetta (positiivisessa mielessä), kun Maxin kanssa kaikkea ei vaan voi ennakoida ja suunnitella.. Tähän vaikuttanee myös se, että ensimmäisen koiran kanssa kaikki oli uutta ja outoa, ja siksi stressaavaa. Toisen koiran kanssa voi ottaa rennommin, kun tietää vähän mitä tekee ja ennen kaikkea on tajunnut ettei kaikkeen voi vaikuttaa, ainakaan stressaamalla.. :)
Fiksuja sanoja! Voin samastua noihin asioihin mitä kirjoitit. Mie kyläilin ennemmin myös paljon enemmän kuin nykyään, Timi on maailman helpoin mukaan otettava, kun taas Luigi vaatii paljon enemmän huomiota ja tulee hössötettyä "no älä nyt tee sitä, älä nyt mene sinne", jne, vaikka se varmast turhaa onkin. Luikerossa on vaan niin paljon enemmän virtaa, että jos se jonnekin päättää juosta pää viidentenä jalkana, niin se varmasti juoksee, eikä seurauksista aina ole takuuta. :D
PoistaMeillä on myös se, että Timi on ollut ihan ensimmäisistä päivistä asti murheen kryyni noiden sen iho- ja korvaongelmien kanssa. Jokaista suupalaa on pitänyt vahtia ja tutkia koiraa, josko siinä taas näkyy jotain ihottumaa (pitkähkö turkki tekee tämän paljon vaikeammaksi kuin Luin kanssa). Nyt kun Luigin kanssa asiat on menneet paremmin, oon moneen kertaan ihmetellyt, että miten helposti jotkut asiat sujuvat. Alussa kun Luigi tuli meille ja rapsutteli itseään (ihan perusrapsuttelua, mitä jokainen koira harrastaa), olin aina ihan varpaillani ja varma siitä, että myös Luikerolla alkaa tulla iho-ongelmia tai allergiaa, kun Timillä on niitä ollut niin paljon. :D