Kesä, eikä mitään tekemistä, kaupunki nöyränä sylissä

En muista, missä vaiheessa jopa Bloggerin avaamisesta tuli ihan ylitsepääsemätöntä! Ei enää kiinnosta osallistua arvontoihin ja muiden ihmisten bloggaukset jää kommentoimatta. Täällä kuitenkin ollaan. :-)

Juuri laitoin tänään ilmottautumiset 23.8. olevaan ryhmikseen! Heti maksamisen jälkeen iski paniikki, kun muistin ettei olla Timin kanssa harjoiteltu mitään näyttelyihin liittyvää varmaankaan viimeiseen vuoteen ja samalla muistin kaiken sen näyttelyaamujen panikoinnin, heh. Viime viikonloppuna kävin pyörähtämässä Juhannusnäyttelyssä kaverini avustajana ja samalla kotiutin Timille taas yhden hihnan.

Jokunen aika sitten kävimme Karvakaverihommissa yhdessä vanhainkodissa. 45 minuutin vierailu oli koiralle taas väsyttävä kokemus, mutta tosi hyvää aktivointia muuten niin tavalliseen arkeen. Ihanaa oli nähdä taas miten paljon vanhukset nauttivat koiran rapsuttelusta. Timi oli vähän stressaantunut uusista tiloista ja ihmisistä ja alku menikin vinkuessa.

Sitä aiemmin lupaamaani arvostelua Sokos Hotel Levistä on tulossa, kunhan saan usb-piuhan ja sen avulla kamerasta kuvat koneelle! Reissua varten lainasin kaverini kameran laturia, niin sain ihan hyviäkin kuvia Timpasta.

Kuvahaaste!

Onko noloa haastaa itse itsensä kuvahaasteeseen? Ehkä, mutta haastoinpa silti. Pahoittelen eri kokoisia kuvia, oon näköjään jossain vaiheessa muokannut kuvat 640 -kokoisiksi ja jossain vaiheessa 900. Lisäksi kaikkiin kuviin en saanut lisättyä kuvatekstiä, mutta voitte käyttää mielikuvitustanne ja miettiä miksi valitsin kyseiset kuvat. :D Nooh, näillä mennään. :-)

Ohjeet: kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsi juuri sen kuvan. Lemminkin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikkilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!

Kategoriat: paras yhteiskuva, reenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti 

 Paras yhteiskuva

Mun suosikkikuva so far. Luigi tulonsa jälkeen seuraavana päivänä, onnellisuus paistaa mun silmistä.

Reenaamassa

Mulla on erittäin vähän treenikuvia, mutta tässä yksi kuva harrastuskurssilta!

Kisaamassa

Ei varsinaisesti mitään kisaamista, mutta kuva näyttelyistä löytyi kansioista.

Paras kesäkuva

Paras talvikuva

 

Tunnelmallisin kuva

Hassuin ilme

Haahaa, kuvan ottamisen jälkeen suuri peto hyökkäsi kimppuuni. ♥

Lomalla

Lomalla ehdittiin viettää laatuaikaa kavereiden ja koirakavereiden kanssa.

Töissä

Varsinaisia työkuviakaan meillä ei ollut, mutta tässä etsittiin nameja metsästä.

Tihutöissä

Lelun tuhoamis- ja piilotusoperaatio.

Toinen identiteetti

'

On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton, siitä, mikä ois voinut olla toisin

 Kuten on jo aiemmin tullut esille, niin syksy on ehkä pahinta aikaa Timin ihon kanssa. Tai sitten kevät, tai talvi. :-D Kesällä iho pysyy suht. hyvänä, kunhan se ei hirveämmin kastu ja aurinko lämmittää. Kyllähän Timi ui viime kesänäkin, mutta jostain syystä sen jälkeen iho ei edes pahasti aukeillut.

Syksyn kylmyys ja kosteus saa kyllä rapsutusvimman päälle aivan samantien. Tällä hetkellä Timi on järsinyt auki neljästä jalasta kolme (juurikin jalat, eikä anturoita), yhden jalan varpaat märkivät viime viikolla ja kainalotaipeet on myöskin vaihtelevasti kirkkaanpunaisina. Korvat ja silmät on pysyneet hyvissä kunnossa, eikä mitään eritteitä niistä ole tullut.

Kaikkien ruokakokeilujen jälkeen alan vain miettiä, että onko mun oikeasti hyväksyttävä tämä tilanne. Että ruokavaliosta riippumatta koira kutiaa, se järsii itseään ja rapsuttelee. Ihohan on muuten oikein hyvännäköinen (ei siis kuiva ollenkaan) ja karvaa kehutaan tämän tästä. Karvaa lähtee, mutta muistaakseni sitä on irronnut aina suurinpiirtein yhtä paljon.

Hankinko siis eläinlääkäriltä kortisonia tai kipulääkkeitä ja yritän syöttää niin pientä annosta, että rapsuttelut pysyisivät poissa? Annanko koiran vaan rapsutella itseään, so what? Pidänkö kauluria aina sen aikaa, että pahimmat kohdat paranevat? Voi kun joku osaisikin antaa suorat vastaukset.

Intohimona koirien raakaruokinta.

Useimmissa raakaruokintaa koskevissa artikkeleissa ohjeistetaan antamaan koiralle lihaa 2-3 % sen painosta. Timi painaa tällä hetkellä n. 6,6 kg, joten oikea määrä lihaa olisi suurinpiirtein 130-200 grammaa. Ei kuulosta suurelta määrältä, varsinkaan, kun tuo vielä jaetaan sekä aamu- että iltaruokaan.

Tiibetinspanielin ihannepaino rotumääritelmässä on 4,1 - 6,8 kg, jota verrataan säkään, jonka pitäisi olla keskimäärin 25 cm. Voin väittää, että suurin osa tipsuista nykyään painaa kyllä enemmän kuin tuo ihannepaino antaa ymmärtää ja säkäkorkeus on varmasti myös korkeampi. Rotumääritelmään verrattuna Timi on siis ihan sopivan painoinen, mutta on se painanut joskus kahdeksankin kiloa, eikä se silloinkaan ollut lihava. Säkäähän Timillä on n. 27-28 cm. Kylkiluut tuntuu ja välillä tuntuu, että liiankin selvästi. Tuo turkki vaan hämää niin paljon, ettei osaa ajatella, että onko koira lihava vai laiha.

Timi ei nyt lähiaikoina ole saanut kasviksia tai muuta kuidun- ja hiilarinlähdettä, kun moniin viljoihin se reagoi tai ei suostu syömään niitä, joten en ole niitä väkisin lautaselle tunkenut. Välillä olen antanut pellavasiemenrouhetta, joka ei ainakaan ole pahentanut rapsutuksia. Mietin tässä eräänä päivänä, että miksen oo syöttänyt Timille pitkään aikaan kasviksia, enkä muistanut syytä. :D Vihreitä kasviksiahan Timi on saanut, eikä niistäkään ole tullut mitään pahempia oireita.Päätin siis vaihteeksi ottaa taas myös kasvikset meidän ruokavalikoimaan. Kasviksilla saan ruokakuppiin melkein kaloritonta täytettä, jolloin koira on kylläisempi ja vatsa toimii paremmin. Kuvassa olevassa ateriassa on lampaanjauhelihaa ja Vire-kasvis"annospaloja", jotka on tosi käteviä. Ne sisältää kesäkurpitsaa, parsakaalia ja pinaattia eli pelkkiä vihreitä kasviksia.

Samaan aikaan, kun oon suunnitellut nykyistä ruokavalioa, niin laskeskelin paljonko se tulee kustantamaan. Olen sen verta onnellisessa asemassa, että minun ei vielä tarvitse maksaa yksikseni Timin ruokia, mutta hyvähän niitä on silti laskea.

Tähän mennessä olemme ostaneet ruuat paikallisesta lemmikkieläinkaupasta, mutta koska lammas on sieltä aina vähissä, niin päätin tehdä vaihteeksi tilauksen Vauhtiraksulta, joka tuo ruokaa ihan meidän kyläämme asti tai sitten keskustaan.

Koriin päätyi:

- 5 x lampaan luuton jauheliha 1 kg, yhteensä 35 euroa

- 2 x lampaan rasvapala 0,5 kg, yhteensä 5 euroa

- 10 kg lampaan luita, yhteensä 30 euroa

Lampaan jauheliha on 1,60 € halvempaa kuin lähieläinkaupassamme, joten säästöä tulee jo pelkästään siitä. Heidän valikoimaansa ei kuulu lampaan rasvapala, joten siitä en osaa sanoa mitään. Samoin luiden kilohintaa kaupassa en osaa sanoa.
Jos lasketaan, että Timi syö päivittäin n. 200 g ja kaksi kertaa viikossa luun ilta-ateriana, niin viikossa lihaa menee 1,2 kiloa. Sillä laskukaavalla tuo viisi kiloa jauhelihaa riittää suurinpiirtein neljäksi viikoksi. Jonkun verran tuosta päivittäisestä lihamäärästä korvautuu kasviksilla ja välillä annan tuota lampaan rasvaa erikseen. Lisinä Timi saa B-vitamiinia ja maitohappobakteereja.

Lampaan lihaa 35 euroa kuussa? Hui. Kuulostaa tosi paljolta, koska jos laskisin tuon saman summan porsaan lihalla, niin se maksaa n. 2,40 €/kg, jolloin viisi kiloa kuukaudessa maksaisi suurinpiirtein 12 euroa. :D No, jos nyt saamme ruokavalion toimimaan tämän lampaan kanssa ja kutinoita edes vähän kuriin, niin maksan siitä mitä tahansa.

Oletko sinä laskenut kuinka paljon koirasi ruuat kustantavat kuukaudessa, entä vuodessa?

PS. Käytän nykyään niin paljon aikaa lukiessani koirien ruokinnasta ja varsinkin raakaruokinnasta, että voisin alkaa kutsua tätä jo harrastukseksi. "Mitä sä teet mielellään?" "Luen netistä artikkeleita koskien koirien raakaruokintaa." Intohimohan se sekin on. :D

Kouluttamattomuuden helppous.

Kun kesäkuussa saimme Timin kanssa harrastuskurssin päätökseen niin totesin isälleni, että nyt ei tarvitsekaan kouluttaa koiraa enää ikinä! Vaikka silloin sen vitsillä sanoinkin, niin sanoissa piilee myös totuus. Meillä on tällä hetkellä niin rentoa ja helppoa arkea Timin kanssa, etten ole jaksanut sen kanssa stressata kouluttamisesta ollenkaan. Sillä on omat tavat toimia ja tehdä asioita ja ne kaikki sopii mulle hyvin. Kun se saa perustarpeensa tyydytettyä (ruoka, liikunta, lepo) niin se on yleensä aika tyytyväinen.

Timi alkaa olemaan jo siinä iässä että se on vähän viisastunut, tietää miten lenkeillä käyttäydytään, osaa tulla ruokailemaan silloin kun kuppia kolistellaan ja istuu saadakseen ruokaa, ei kerjää, ei hauku tai ulise turhasta, tietää miten lasten kanssa toimitaan. Se siis tietää miten meillä käyttäydytään ja mitä siltä odotan. Ehkä ainoita asioita joihin en ole tyytyväinen on se, että vieraiden tullessa Timi hyppii/nousee vasten eikä tule pyydettäessä luokse, jos sattuu pääsemään vapaaksi. Luoksetulon kanssa olen luovuttanut aikoja sitten (vaikka senkin tosiasian hyväksyminen kesti aika kauan), koska jos haluan pitää Timiä vapaana niin pidän sitä liinassa. Meillä taas käy niin harvoin vieraita, että suurin osa niistä tietää jo sen, että meillä on koira, jolle ei ole opetettu rauhallista vastaanottoa vaan se saa riekkua aikansa ja rauhoittuu  sitten omaan paikkaansa nukkumaan. Lasten kanssa tätä ongelmaa ei yleensä ole, koska Timi tiedostaa niiden olevan pieniä ja rauhoittuu nauttimaan pienistä käsistä, jotka rapsuttelevat koiraa tyytyväisinä.

Jos koiraa satun kouluttamaan, niin teen sen siksi että haluan, enkä siksi että minun pitäisi. Kaikki temput ja aktivointijutut mitä opettelemme on omaksi iloksemme ja siksi että Timi saisi vähän aivotyötä. On helppoa, kun ei tarvitse stressata lenkeillä ohituksista tai seuraamisesta, koska se alkaa tulemaan jo aika luonnostaan enkä Timiltä mitään tokoseuraamista odotakaan.

Kuten jo totesin, ei me olla lähiaikoina temppuiltu oikein mitään. Harrastekurssilta jäi taskuun monen monta temppua, esim. sormitunnistus (Timi tunnistaa hyvin peukun, pikkurillin ja keskarin), vadin päällä pyöriminen, kahdeksikko jalkojen välistä, esineen vieminen kippoon. Kaikkia näitä ollaan aloitettu ja harjoiteltu, nyt ne on vaan unohtuneet. Ehkä loman jälkeen innostun niistä taas!

Lauttakoira ja kalakaveri.

Keskiviikkona käytiin pitkästä, pitkästä aikaa koirapuistossa ja uhmattiin kaikkia "älä ulkoiluta koiraasi helteillä" -käskyjä. Lämmintä oli vajaat 30 astetta ja mietin aika pitkään että mennäänkö, mutta mentiin kuitenkin, kun oli tarkoitus tavata Timin kasvattajaa. Jaanalla oli mukanaan omat koiransa Fiina eli Timin mamma ja Angelica-vanhus, joka jaksoi lähinnä nauttia auringosta. Hyvin nuo jaksoi telmiä reilut puoli tuntia, jonka jälkeen oli ohjelmassa vaan vedenjuontia ja loppuilta maattiin kotona. Onneksi puistossa oli puustoa jonkin verran ja päästiin varjoon, niin ei ollut ihan tajuttoman kuuma. Kuvia mulla ei valitettavasti ole, mutta lisäilen niitä jos J:ltä jossain vaiheessa kuvia saan.

Torstaina eli tänään, siis eilen käytiin lauttailemassa setäni saunalautalla. Oon niin luonnonlapsi kuin olla ja voi, joten nautin reissusta tosi paljon! Meillä menikin aikaa joella melkeinpä kaheksan tuntia ja hyvin jaksoi Timi olla mukana myös. Ensin se oli hihnassa lautalla, mutta lopulta aattelin että ei tuo koira kuitenkaan vapaaehtoisesti uimaan mene, niin se on aivan sama että onko se hihnassa vai ei. Mulle oli ihan ok, että meneekö Timi uimaan, koska vaikka sitä kastumista yritänkin välttää niin paras keino koiralle viilentyä on se että se käy välillä polskimassa.

No, ennakkoajatuksistani huolimatta Timihän meni uimaan. Vapaaehtoisesti. Monta kertaa. Rähisi vähän matkan päässä olevalle poijulle, kävi juoksemassa vapaana lähellä olevalla saarella (jonne se itse ui), söi mukaan otettua luuta, kerjäsi grillin vieressä, nautti rapsutuksista, istui vierelläni kun kalastin vaikka olikin ihan väsynyt, ravisteli itsestään vettä niin että joka paikka kastui, vinkui huolissaan kun menin kauemmas uimaan. Kuorsasi lautan perällä, vaihtoi paikkaa vuorotellen varjosta aurinkoon. Kävi tarkastamassa kalasaaliin ja yritti saada ahvenen pyrstöstä kiinni.

Maailman paras kaveri. Sopii mukaan minne vaan. Toivottavasti edes osa antoisasta päivästämme välittyy kuvien kautta sinne puolelle ruutua!

 

Sään vaikutukset rapsutteluun.

Ulkona ropisee taas vettä. Lähiaikoina ollaan täällä pohjoisessakin saatu nauttia helteistä aivan riittävästi, joten on ihan mukavaa että sataakin välillä ja ilma raikastuu. Timin kannalta sade on vaan huonompi homma. Ennen reissuun lähtöäni se oli taas hetken kauluri päässä, koska oli järsinyt itseltään tassut ja hännän tyven verille. Kauluria pidin pari päivää ja annoin niin pientä kortisoniannosta kuin mahdollista, 4 mg:n tabletin jaoin 0.5 mg:n päiväannoksiin.

Tilanteen huomattuani ajattelin ensin että voi vitsit, ei tämäkään ruokavalio sovi Timille. Melkein aloin jo raapustamaan uutta ja hylkäämään nappulat kokonaan, mutta nyt hetken pohdittuani tajuan, että ei nämä ongelmat ihan oikeasti voi johtua vain siitä ruokavaliosta. Tälläkin hetkellä Timi on ihan kunnossa, iho on kunnossa eikä se ole rapsutellut suurempia, vaikka on syönyt ihan samaa kuin aiemminkin. Tuon kaulurihomman aikaan oli ollut viileää ja satanut -> iho aukesi. Nyt kun on ollut lämmintä ja aurinkoista -> kaikki kunnossa. 

 En tiedä miten me pärjätään sitten taas syksy ja talvi, kun on viileää/kylmää ja sataa. Ehdottomasti on hankittava joku sadehaalari ja opettaa Timi pitämään sitä, samoin kuin tassujenhoito on ihan tajuttoman tärkeää.

No millainen se ruokavalio meillä nykyään sitten on? Nappulana toimii edelleen BritCaren lammas-riisi -nappulat, joita Mustista ja Mirristä olen hommannut. Timi saa nappulaa aamulla ja illalla, yleensä illalla myös lampaanjauhelihaa. Kaksi kertaa viikossa on luupäivä, jolloin T saa lihaisan luun. 2-3 x viikossa laitan ruuan joukkoon myös kananmunan, kun se sisältää niin paljon hyviä rasvoja. Jos tuossa jotain ylimääräistä on, niin tuo nappula, mutta tällä hetkellä seuraan tarkemmin sään vaikutuksia kuin vääriä ruokia.

Minä toivon huomisen tulevan, toivon soihtujen korkeina palavan

Heinäkuu alkaa olemaan puolessa välissä, enkä ole ehtinyt paljon tietokoneella istumaan. Ajattelin että kesäkuun kesätöiden loppumisen jälkeen olisin ehtinyt panostamaan blogiin enemmän, mutta turha luulo!

Olen ollut reissussa viimeiset 1½ viikkoa ja voitte vain kuvitella sen riemun määrän eilen, kun tulin kotiin. Timi oli varmasti kaivannut minua enemmän kuin vanhempani ja hekin olivat aika kovasti. ;) Eilisillan Timi kulki perässäni eikä päästänyt silmistään, joten ilta oli omistettu kokonaan koiralle.

Tänään kuitenkin oon jo opetellut arkeen palaamista. Mitään kiirettä mulla ei kotiin ollut, paitsi että olin varannut tälle päivälle Timille hieronnan. Aiemmin olemme käyneet kerran fysioterapeutilla, mutta se oli ihan eri asia kuin tämä hieronta, joten en tiennyt yhtään mitä odottaisin. Hieroja teki kotikäynnin meille ja ensin juteltiin hierojan kanssa perusasioita läpi; yleisasioita terveydentilasta, luonteesta, tms. ja sitten aloitettiin hieronta.

Aluksi Timi ei meinannut millään pysyä paikoillaan koska hieroja oli vaan niin iiiiihana, mutta rauhoittui kyllä yllättävän hyvin. Koiran lihaksia lämmiteltiin, hierottiin ja venytettiin. Yllätyin, kun lihaksista ei löytynyt yhtään isompaa jumia, ainoastaan oikeanpuoleisessa olka(pää)lihaksessa oli pieni jumi, joka lähti hieromalla pois.

Aiemminhan me ollaan saatu näyttelyissä kommenttia kyyryselästä, kun Timi aika vahvasti yrittää vetää päätään alas ja menee samalla kyyryyn, mutta hieroja totesi että ainakaan selästä/takapäästä ei mitään löytynyt, vaan se on todennäköisesti vaan jännitystä, mitä olen itsekin arvaillut. Lopussa vielä katsottiin läpi koiran liikkeet (puhtaat olivat) ja hieroja näytti mulle vinkkejä, joilla saan hyvin Timiä venyteltyä. :)

Tosi positiivinen kokemus oli ja iloinen olin kotikäynnistä, koska tiesin että silloin Timi rauhoittuu paremmin kuin jonkun vieraan kotiin. Kuvia en kehdannut räpsiä, kun olin hierojan apukätenä ja halusin tilanteen olevan mahdollisimman rauhallinen, joten tämä postaus on nyt kuvaton. Palataanpa myöhemmin taas peruskuulumisiin! :--)

Puhelimen tyhjennystä.

Opin eilen vihdoinkin tyhjentämään puhelimestani kuvat tietokoneelle ja löysinkin sieltä vaikka mitä kivoja kuvia. Puhelimen kameralla tulee kuvailtua aika paljon enemmän kuin kameralla, koska se on paljon nopeampi kaivaa esiin tarvittaessa.

Odoteltiin kotona silmäleikkausta.

Vaavi-Luigi, hymy herkässä.

Leikkauksen jälkeen.

Muutama päivä leikkauksen jälkeen silmää kesti jo vähän pitää auki.

Smurffi-Luigi löysi nukkumapaikkoja mistä vaan!

Vähän väsyneet tarkastuskäynnin jälkeen palaamassa kotiin!

Silmän tarpeeksi parannuttua sai ottaa jo kaulurin pois!

Vauvva.

Reissussa. Olin matkalla menossa viemään Luigia takaisin kasvattajalleen, mutta hymy löytyi tarvittaessa.

Viimeinen päivä, kun oon nähnyt Luigia ihan livenä.

Tyynyn valtaaja.

Eräs rauhallinen sunnuntai.

Sylivauva.

Piti lähteä töihin, mutta joku änkes syliin.

Joku reipas juhannussiivooja....

Harrastuskurssi : PK-lajit

Torstaina 19.6. meillä oli harrastuskurssilla vuorossa pk-lajit. Sitä kertaa olin odottanut ehkä kaikista eniten, enkä flunssasta huolimatta voinut sitä sitten jättää väliin. Ensin meille kerrottiin teoriaa sekä jaettiin vihkonen palveluskoiralajeista ja sen jälkeen alettiin testaamaan eri lajeja.

Ensimmäisenä kokeiltiin jälkeä. Jokainen kävi tallaamassa jonkun pituisen jäljen koiralleen, kun koirat odottivat autossa. Tein Timille suoran, ihan lyhyen (jotakuinkin 10 metriä) olevan jäljen. Alussa se meni jäljen alkupäähän ihan hyvin, mutta eksyi helposti jäljeltä. Käytin houkuttelua nyt ensimmäisellä kerralla ja jossain puolessa välissä jälkeä koira tajusi homman jujun ja löysi loppu"tallaukselle" ja siellä olevalle ruokarasialle.
Nenää T käytti koko harjoituksen ajan hyvin, oli vähän hermostunut ja ihmetteli muutenkin uutta paikkaa. Tätä tullaan kuitenkin harjoittelemaan varmasti uudelleenkin. :-)

Tässä välissä koirat pääsivät autoon, kun menimme tallaamaan aluetta hakua varten. Tässä vaiheessa aloin miettiä paljon tätä koirajuttua. Kuten on varmasti kaikille selvää, koiraharrastuksessa mulle yksi tärkeä elementti on sen sosiaalisuus. Siellä me n. 10 ihmistä tallattiin metsää, oli kylmä ja välillä satoi vettä, mutta kaikki oli hymyssä suin. Ai että mulle tuli hyvä mieli. :)
Teimme harjoituksen niin, että ensin koira tutustui maalimiehiin joista toinen lähti juoksemaan metsään kutsuen koiraa tyyliin "Timii, täällä, mihin mie meen, Timppaa" ja me odotettiin T:n kans. Kun maalimies meni piiloon, niin sanoin Timille "ukko" ja silloin lähdettiin etsimään, että mihin se ukko on mennyt. Eka harjoituskerta meillä epäonnistui, koska Timi päätti alkaa kakkatauolle ja tutki kaikkea muuta. Lopulta ukko kuitenkin löytyi ja vau - sillä oli vaikka mitä hyviä herkkuja mukanaan, Timi oli ihan innoissaan. Toinen maalimies löytyi jo helpommin. :-)

Viimeisenä mentiin testaamaan esineruutu. Pienelle alueelle piilotettiin kolme esinettä, ja kun koira nuuhkaisi niitä, niin hirveät kehut ja palkat. Tässä mulla ois voinut olla naksutin käytössä, mutta harmillisesti jätin sen kotiin. Timille näytettiin selvästi esineet, heiluteltiin niitä ja heitettiin sitten johonkin kohti. Ensin Timiä meinas kiinnostaa vain aiempana tutkimassa käyneen nartun hajut, mutta kyllä se sitten löysi jokaisen esineen. Tätä pitää jatkaa enempi kotona!

Tykkäsin tästä pk-kerrasta juuri niin paljon kuin olin ajatellutkin. Se oli aivan rakkautta ensi silmäyksellä. Timin kanssa tullaan jatkamaan näitä harjoituksia kotona ja tulevaisuudessa omistan toivottavasti koiran, jolla on vielä enemmän intoa puuhailla näiden hommien parissa ja ehkäpä ne pk-kilpailuoikeudetkin. Suosittelen kyllä kaikille, että käykää tutustumassa lajiin, jos mahdollista! Kunhan vaan varaudutte siihen, että siellä keskellä metsää vesisateessa voidaan olla se kolmekin tuntia, kun harjoitellaan. :D

Koska et voi ikinä omistaa liikaa vihreää.

Ainoa varsinainen "merkkituote", mitä käytän itselläni tai koirilla, on Hurtta Collection. Hurtan tuotteet ovat kohdallani olleet aina varsin laadukkaita, käytössä koirilla on ollut ulkoilupuku, panta ja valjaat. Tänään eläinkaupassa käydessäni piti kotiuttaa panta, joka sopii meidän aiemmin ostamiin valjaisiin. Yleensä kannatan yksityisiä/pieniä yrityksiä, jotka tekevät pantoja ja muita koiratarvikkeita, joten vaihtelua tämäkin!

Vihreä on ihan Timin oma väri ja näillä varusteilla pärjätään pitkälle. Meiltä löytyi aiemmin vain puolikurkkareita, tuo on nyt ensimmäinen pistolukkopanta, joten tarpeeseen tuli!