20.2.2014

Harrastusjuttuja

Meidät on tänään virallisesti hyväksytty Rovaniemen käyttökoirien jäseneksi, joten nyt alkaakin ahkera talkoopisteiden kerääminen ja myöhemmin päästään varailemaan hallia ja treenaamaan Luiginkin kanssa ihan oikealle hallille ja ohjattuihin treeneihin, ja tietenkin Timin kanssa myös jos löydetään sopiva kurssi. Oon ihan fiiliksissä! :)

Ensi viikolla mennään testaamaan hallia kahdestaan Ilkka-brassin ja omistajan kanssa, jotta Lui saa vähän tuntumaa siihen, mitä hallilla tehdään ja tottuu siihen ympäristöön, ennen kuin mennään suuremmalla porukalla kursseille tms. :)

Mitä nyt tässä oon miettinyt ja pohdiskellut, niin Luigin ja mun päälajiksi muotoutuu varmastikin se agility jossain vaiheessa. Itsessään toko ei tällä hetkellä kiinnosta ihan hirveästi, vaikka olisihan sellainen käskystä luoksetuleva ja sormia napsauttamalla viereen tuleva koira ihan kiva ;) niin kuitenkin me keskitytään ehkä vähän vauhdikkaampiin juttuihin. Myöskin se rallytoko kummittelee edelleenkin ja k o i r a t a n s s i, vaikken ikinä olisikaan uskonut. En vaan tiedä olisiko musta koreografiksi, heh.


Videolla Luigin kanssa putkeen menemistä ja joitain temppuja kans. :)

19.2.2014

Kysymyspostauksen vastaukset, osa 3.

Voisitko ikinä kuvitella muuttavasi Etelä-Suomeen?
Voisin! Ja tiedän, että joskus muutankin, ainakin hetkeksi. Ehkä sitten tulee kaipuu Lappiin ja omille juurille, mutta pitää ainakin kokeilla Etelässä asumista jossakin välissä. Mun mielestä Etelässä on paljon paremmat koiraharrastusmahdollisuudet, kulkuyhteydet ja samoin opiskelupaikkoja on enemmän. Myöskin välimatkat on hieman lyhyemmät, esimerkiksi Helsingissä käydessämme oltiin iskän kanssa ihan ihmeissään, nimittäin täältä meiltä on n. 20 km lähimpään kauppakeskukseen, vähän eri meininki. :’D

Timin ja Luin hassuimmat/hauskimmat/oudoimmat tempaukset?
Hmm, voi apua. Timistä tulee mieleen ainakin ne sen seikkailut, kun se karkailee mihin sattuu. On se löytynyt naapurin koiranhäkin ulkopuolelta ja isä on juossut sen perässä ympäri kyliä. Kuitenkin, jos Timppa vahingossa pääsee ulko-ovestamme karkaamaan, niin se juoksee yleensä toiselle ovelle istumaan. :D Timin tapoihin kuuluu, että kun se on syömässä, niin kaikki sellaiset suuremmat osat siinä ruuassa (esim. broilerin sydämet) se kantaa yksitellen matolle ja syö sitten siellä. Timi myöskin aina autossa matkustaessaan alkaa vinkua, kun pysähdymme liikennevaloihin. :D
Luigi taas on ollut meillä niin vähän aikaa, ettei ihan hirveästi olla ehditty kokea kuitenkaan, verrattuna Timiin. Päällimmäisenä muistan sen, kun Lui sai kengänmuotoisen luun ja kantoi sitä ympäri taloa. Se tilanne oli vähän huvittava, samoin kuin se, kun Luigi leikki vinkuvalla pehmopallolla ja aikansa yritti hajoittaa sitä onnistumatta. Kyllästyessään Lui vei pallon vesikuppiin uimaan, ja siihen loppui pallon matka! Lisäksi aina kun LuiLui on löytänyt jotain kiellettyä ja saavun paikalle (esim. jos koira on levitellyt lankakerät ympäri olohuonetta), niin Luikero istuu mahdollisimman keskelle ”tuhoaluetta” ja katsoo minua pää kallellaan. ”Siis meinaatko sinä että MINÄ olisin voinut tehdä tämän kaiken?!”
Mulla on myös tapana laittaa koirat aina yöksi bokseihin nukkumaan. Vien ne suurinpiirtein samaan aikaan, laitan bokseihin, annan ”iltanamit” ja meen itsekin nukkumaan. Niinpä Luigi on oppinut nykyään menemään istumaan huoneeni ovelle ja tuijottaa siinä niin kauan, että vien pojat nukkumaan. :D

Onko sulla mitään sellaista rotua jota ihailet paljon, mutta tiedät ettet voisi omistaa sellaista?
Hmm, tätä kysymystä oon miettinyt kyllä paljon, kun näitä vastauksia oon kirjoitellut. On montaa rotua, joista tykkään, mutten niitä itselleni haluaisi/voisi ottaa. Yksi niistä on vinttikoirat. Rotuja löytyy useaa ja erityisesti sileäkarvaiset viehättää, mutta koska tiedän ettei minua kiinnostaisi ne juoksujutut ja pelkäisin kokoajan hajoittavani koiran, niin sellaista en usko koskaan omistavani.
Tanskandoggissa on jotain, mikä minua viehättää. Kenties se suuri koko luo uljaan vaikutelman. ;) Mulla pitäisi olla hirmuiso auto, suuret lihakset ja paljon rahaa ruokaan, että sellaisen ottaisin. Ehkä joskus, en voi kieltääkään.

Onko sulla ikinä ollut muita lemmikkejä kuin Timi ja Luigi?
On joo. Ensimmäiset omat lemmikkini sain joskus ala-asteella: gerbiilit Nelli ja Ulpu. Nelli oli musta ja Ulpu harmaa. Ne oli aika mahtavia otuksia, mutten ole varma, kuinka hyvin hoidin niitä ihan oikeasti. Sen jälkeen meille tuli muutaman vuoden ikäinen kääpiöluppa Iines. Iines saapui äitini työkaverilta, jonka perhe ei pystynyt kania pitämään allergian takia. Iines oli aika arka, mutta muuten varsin hauska otus. Iineksen lisäksi mulla on ollut hamsteri, tarkemmin talvikko, nimeltään Aapo. Hamstereita rakastan edelleen, jos olisi enemmän tilaa ja aikaa, niin voisin ottaa niitä vaikka 10 ja sisustaa koko huoneen niitä varten.
Näiden lisäksi lapsuudessa meillä on myöskin ollut kaksi koiraa, paljon gerbiilejä, kani ja kaksi marsua. Kilpikonnamme kuoli viime vuonna. :--(

Mistä keksit koirien nimet?
Timin nimi tuli ihan vaan siitä, että se tuntui sopivalta. Kaksi nimeä mulla oli ihan loppuun asti; Timi ja Urho, ja Timpalle sopii Timi kyllä paljon paremmin.
Luigin virallinen nimi on Monsterosa Super Luigi, ja koska Luikero oli kasvattajalla 18-viikkoiseksi, niin oli se siinä ajassa ehtinyt Luigi-nimen jo omaksua, joten miksipä sitä hyvää vaihtamaan. :-)

Onko Timi ja Luigi värikoodattuja (ovatko niiden tavarat siis tietyn värisiä)?
Ei ole. Jos meillä olisi enemmän koiria, niin varmaan olisi. Nyt tuntuu, että sama se, kun erotan koirien tavarat. Timillä tosin on paljon vihreitä juttuja ja Luigilla violetteja.

Mitä odotat tapahtuvaksi ihan lähitulevaisuudessa, entä sitten joskus kauempana tulevaisuudessa?
Lähitulevaisuudessa haluan tehdä päätöksen siitä, että onko tää lukio ihan oikeasti kuitenkaan mun paikka ja kauempana tulevaisuudessa haluan vielä lisää koiria (heh), oman omakotitalon, työn jossa oikeasti viihdyn ja jolla pystyn elämään. Haluan myös ehdottomasti kokeilla, olisiko tanssi se liikuntalaji, jota jaksaisin harrastaa pidempäänkin kuin yhden syksyn.

Minkä ikäinen olit kun Timi tuli teille?
Olin silloin 14.

Minkä ikäiselle lapselle voi sun mielestä antaa oman koiran?
Voi apua. Itsehän halusin koiraa 5-vuotiaasta asti, mutta olen jälkeenpäin erittäin onnellinen, että ehdin kasvaa 14 vuoden ikään, ennen kuin koira meille saapui. Koira opettaa vastuuta, antaa elämään sisältöä ja on ihan yksi parhaista asioista, mitä ihminen voi omistaa. Toisaalta se tuo paljon tekemistä, on mietittävä muita harrastuksia ja oikeasti sitouduttava koiriin – ne on osa sun elämää sen 10-20 vuotta, mitä siinä vierellä kulkevat. Koira ei ole lelu, joka laitetaan laatikkoon sitten kun ei kiinnostakaan, se ei tee mitään väärin, joten sun pitää olla sen arvoinen ja antaa koiralle kaikki sen tarvitsema. Siksi en ikinä antaisi omalle alle 10-vuotiaalle lapselle omaa koiraa. Siinä menee ehdoton raja ja voisin sanoa, että se raja nousee vielä ainakin 12 vuoden kohdille, jos ei ylemmäskin. Ainahan koiria saa perheessä olla, mutta ne ovat vanhempien omistuksessa, eikä liian nuoren lapsen, joka ei niistä pysty huolehtimaan. Tietenkin koira on aina pääasiassa vanhemman vastuulla, sama se, onko lapsi 7 vai 17, jos hän on alaikäinen.

Kuva täältä
Onko jotain harrastusta joka kiinnostaisi erityisesti?
On, montakin! Pitääkö tähän valita yksi? :D Timin kanssa verijälki, Luigin kanssa rallytoko, verijälki ja agility, ehkäpä myöskin normitoko. Luigin kasvaessa kokeillaan myös taakanvetoa ja canicrossia (omaksi iloksemme).

Suurimmat vahvuutesi/heikkoutesi koirankouluttajana?
Aloitetaan heikkouksista: olen varmasti yksi maailman kärsimättömistä ihmisistä. Arkielämässä vaikka olenkin rauhallinen, on asenteeni yleensä ”kaikkimullehetinyt”, joka aiheuttaa mulle myös ongelmia. Varsinkin Tiki-tiki, jota on vaikea saada kuuntelemaan, on tuottanut mulle hankaluuksia koulutettavana, mutta ymmärrettyäni koiran luonteen ja oikean motivoinnin, me pärjätään arjessa ihan hyvin!
Käytän naksutinta koulutuksessa sen takia, että se antaa koiralle vaihtoehtoja. Luigi oppi maahanmenon sheippaamalla ja osaa pyöriä etutassut vadin päällä, koska odotin, että se tarjoaa sitä itse. Vahvuuksiani on siis erilaisten koulutusmetodien käyttö ja se, että tajuan kuitenkin, ettei mikään ole ikinä koiran syytä. Osaan myös purkaa asiat pienempiin osiin ja miettiä vaikeustasoa, esimerkiksi koiran on vaikea istua oven eteen odottamaan, vaikka kuinka käskisin, jos se ei tiedä 100% varmasti, mitä istuminen tarkoittaa.


Minä osaan kyllä istua, tässä ballon vieressä. Nii.
Mikä on sinusta tärkein käsky, joka jokaisen koiran tulisi hallita?
Tää oli yksi kysymyksistä jonka vastausta mietin tosi pitkään. En ilmeisesti osaa mihinkään valita yhtä vastausta, joten valitsin nyt kaksi ja perustelen molemmat.
Eli ensimmäisenä luoksetulo. Miten onnellinen olisinkaan jos Timi hallitsisi sen? En varmaankaan pienenä sitä tarpeeksi sille korostanut ja maailmassa on Timpan mielestä monta mielenkiintoisempaa asiaa, kuin luokseni juokseminen. Jos koira osaa luoksetulon, sitä voi pitää vapaana erinäisissä paikoissa ja onhan lenkkeily vapaana mukavampaa kuin hihnassa kävely. Lisäksi koira väsähtäisi paljon nopeampaa! Myös monilta vaaratilanteilta vältyttäisiin, jos koira oikeasti tulisi luokse, eikä lähtisi painamaan sinne minne huvittaa.
Toisena varmaankin on ”ei” tai ”jätä”. Kun koira ymmärtää sen sanan merkityksen, se lopettaa asian mitä on tekemässä, eikä näin pääse tekemään mitään kiellettyä. Esimerkiksi Lui ymmärtää, ettei se saa hypätä pöydälle, mutta vielä se ei ole oppinut sitä, ettei sen tarvitsisi syödä ulkoa ihan kaikkea, mitä löytyy. Tämän käskyn kanssa joudutaan tekemään vielä paljon hommia! Myöskin Timi on aina vähän silleen ”öö pitäiskö kuunnella..” ja saatan joutua toistamaan sille kolme kertaa ei-sanan, jotta se tajuaa lopettaa tekemisensä.

16.2.2014

Pello RN 16.2.2014

Timin arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen uroksen pää, melko kevyt alaleuka. Oikein taittuneet korvat, hyvät silmät, riittävä eturinta. Melko pystyt ja etuasentoiset lavat, ulkonevat kyynärpäät. Oikeanlainen rintakehä, melko jyrkkä lantio. Tänään melko niukka karvapeite. Liikkuu selkä köyryssä, hieman lyhyt askel." AVO H
Tuomari Leni Finne

Tykkäsin kovasti tuomarista, antoi koiran olla ns. koiria ja otti tosi rennosti kehässä (ei ollut kiire minnekään tms). Sanoi mulle ennen arvosanan antamista, että koska Timi köyristää selkää niin vahvasti, niin arvosana putoaa ja käski tutkimaan, että onko selkä stressistä vai onko siellä jotain jumeja tai rakenteellista vikaa. Tämän vuoden näyttelyt meillä onkin ohi, Timi on niin stressaantunut kehässä, ettei sitä ole järkeä viedä kiusattavaksi. Mutta tuo selkäasia tietenkin tutkitaan!


Luigin arvostelu norjaksi/ruotsiksi:
"Spenstig hane. Meget god type. Maskulint huvudet, vågent uttryck. God överlinje. Bra underkiefer tor alderen. Bra vinkling runtom. Prima päls. Spenstig i bevegelser." PEN ROP KP
Tuomari Vigdis Nymark

Ja vapaa suomennos:
"Kimmoisa uros. Erittäin hyvä tyyppi. Maskuliininen pää, vågent = eloisa(?) ilme. Hyvä ylälinja. Hyvä alaleuka ikäisekseen(?). Hyvät kulmaukset. Erittäin hyvä turkki. Kimmoisa liikkeessä."

Luigi oli hiiirmuväsynyt pitkän päivän jälkeen, mutta jaksoi kehässä olla juuri se Luigi mitä odotinkin: näytti kaikki temput mitä osasi, mutta oli ihan kiltistikin. :-D Hieno rop-pentu ja kp otettiin myös, näiden kahden pentunäyttelyn jälkeen onkin hyvä siirtyä virallisiin!

14.2.2014

Kysymyspostauksen vastaukset, osa 2.

Oletko ikinä pelännyt koiraa?
Olen. Viime kesänä, oltiin Timin kanssa aamulenkillä metsässä. Timi oli hihnassa, koska olimme niin lähellä asutusta, vaikken ajatellutkaan kenenkään siihen aikaan olevan ulkona. Yhtäkkiä kuulen hirveän rysähdyksen metsästä, ja kun käännyn katsomaan, näen suuren koiran juoksevan meitä kohti. Timi alkoi haukkua aivan tajuttomasti ja rauhoitteluista huolimatta ajattelin sen sekoavan ihan sillä sekunnilla. Yritin hätistellä toista koiraa pois ties millä keinoin ja ottaa sitä myös kiinni, muttei se antanut. Kuulin jostain kutsuhuutoja, mutta koira ei välittänyt niistä yhtään mitään. Siinä vaiheessa mulla meinas palaa käämi ihan tosissaan, kun se koira alkoi pemmuuttaan Timiä. Timi ulisi hädissään ja siinä vaiheessa koira alkoi näykkiä mun käsiä, jalkoja, ym. Timppa oli aivan paniikissa, sen pulssi oli ties mitä ja yritin poistua paikalta Timppa sylissäni, mutta koira vaan seuras meitä. Loppujenlopuksi se käveli ihan portaille saakka meidän perässä ja häipyi vasta jonkin ajan kuluttua. Tämän jälkeen Timi oli alussa tosi arka isojen koirien kanssa, mutta nykyään ihan fine, onneksi. :)

Pelkääkö Timi tai Luigi jotain?
Luigilla mitään varsinaisia pelkoja en ole huomannut. Timi jännittää joskus isoja koiria, muttei suoranaisesti pelkää niitä (johtuen ylläolevasta).

Mikä on paras kirja, jonka olet lukenut?
Apua, saako tähän mainita vain yhden? Olen lukenut paljon hyviä kirjoja. Tykkään lueskella kirjoja, jotka perustuvat tositarinoihin, mutta samalla lailla menee myös kaikenlaista hömppää. Fantasia ja fiktio ei ehkä oo niin niitä minun juttuja, joskus luin kirjan, jossa hevoset lentelivät yms. mutta huomasin pian, etten tule enää ikinä lukemaan samankaltaista kirjaa.
Suomalaisista kirjoista, joita olen lukenut, pidän eniten Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän –teoksesta, sekä Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseesta. Ulkomaisia kirjoja joita suosittelen muillekin, on mm. 101 Syytä, Poika raidallisessa pyjamassa ja Schindlerin lista.
Opin lukemaan 5-vuotiaana ja siitä asti olen lukenut paljon kirjoja (olen mm. kerännyt jokaikisen Risto Räppääjän, jotta voin lukea niitä joskus mahdollisille lapsilleni). Minkään kirjan lukeminen ei oo mulle ongelma ja saan väännettyä kirjaesitelmän mistä tahansa, koska sisäistän kirjojen tarinan usein aika hyvin. Tänä vuonna aion panostaa enimmäkseen suomalaiseen kirjallisuuteen, koska ulkomaalaisia hömppäromaaneja on tullut luettua pari viime vuotta!

Miksi aloit kirjoittaa blogia?
Hyvä kysymys. Ennen tätä Timin blogia mulla oli oma lifestyleblogi, jonne kirjoittelin mitä sattuu neuleohjeista päivän vaatetukseen ja uusimpiin ostoksiin. Sinne en kuitenkaan hirveästi jaksanut kirjoitella mitään fiksua, vaan totesin, ettei se oo ihan mun juttu. Rakastan muiden blogien lukemista ja sitä, kun saa laitella ajatuksia jonnekin talteen. Kirjoitan päiväkirjaa, mutta halusin kuitenkin joskus jakaa ajatuksia muillekin ja saada kommentteja samankaltaisilta ihmisiltä. Olen tutustunut useaan ihmiseen blogin kautta ja saanut jakaa hyviä hetkiä muidenkin kanssa. Mikään ei ole bloggaamisessa parempaa kuin se, että joku kommentoi postaukseeni saatuaan hyvän fiiliksen kirjoittamastani tekstistä.

Mikä bloggaamisessa on parasta?(vastasin osan tuossa ylhäällä, joten tähän vaan tällainen pikavastaus.)
Saa jakaa ajatuksiaan muiden samanhenkisten ihmisten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin! On hauskaa myös jälkikäteen lueskella, mitä on tullut kirjoiteltua aiemmin. Lisäksi kirjoittamistaitoni ja tekstinlukutaitoni ovat kehittyneet huomattavasti, vaikka kirjoitankin monesti meänkielellä ja käytän murteita.

Mikä Timin lempinimistä on koko perheen käytössä arkielämässä?
Timppa ja Tiki-tiki. Oonko muuten kertonut, että Tiki-tiki on meidän naapurin keksimä lempinimi? Se vaan jäi arkeen pyörimään.
Mä myös kutsun Timiä nimellä Pikku-Kuku ja Luigi on Iso-Kuku. Ne tulee siitä, että sanon usein "kuku täällä nukkuu?" (kuka täällä nukkuu).

Onko Luigilla muita lempinimiä kuin Luikero?
Alussa kutsuin Luigia aina Lui-nimellä, mutta nykyään useammin tulee Luigi. ”Luikero luikertelee”, on aika yleinen ilmaus meillä.
Mutta kysymykseen; mä sanon Luigia Luikeron lisäksi Liukuriksi, Luiksi, Luikiksi (Luikki), sekä Luuppikseksi (Luuppispuuppis). Meidän isän mielestä ”Luigi alas” (luiki alas) tai ”Luigi pihalle” (luiki pihalle) on ihan hirmu hauska juttu. :D
Niin ja joo, iskä sanoo Luigia myös Rasseliksi. Kun jackrusselit ovat russeleita ja brasilianterrierit brasseja, niin iskä on yhdistänyt ne ja siitä tulee Rasseli. Jepjep, se joka oli eniten Luigin tuloa vastaan, on keksinyt sille myös eniten lempinimiä. Hmm.. :D

Missä tahtoisit päästä käymään koirien kanssa?
Jossain vaeltamassa ja Ahvenanmaalla! Ehdottomasti. 
Kävin pari vuotta sitten Enontekiöllä vaeltamassa ja sinne voisin koirienkin kanssa mennä, sekä Etelä-Suomessa on tosi hienoja paikkoja. 6-luokan luokkaretkellä vierailtiin Ahvenanmaalla ja se on jättänyt muhun niin pysyvät jäljet, että varmaan sinnekin häätyy joskus mennä takaisin. Myöskin innolla odotan ulkomaanreissuja, jos vaan joskus Luikeron kanssa lähdetään Suomen ulkopuolellekin matkaamaan.

Haluaisitko tai pystyisitkö elämään kolmen koiran kanssa?
Olen miettinyt tätä paljon ja tästä aiheesta piti tulla tänne blogiinkin postausta, mutta vastaankin nyt tähän! Eli siis, lähiaikoinahan mun omistukseen ei todellakaan ole tulossa kolmatta koiraa. :D Kunhan Luigista saan kasvatettua fiksun aikuisen, niin oon hirmutyytyväinen. Rakastan pentuaikaa ja sitä, kun näkee millainen koirasta kasvaa, mutta odotan silti, että Lui tuosta vanhenee ja saa vähän järkeä päähänsä.
Kun kuvittelen elämää kolmen koiran kanssa ja sitä, että muutaman vuoden sisällä todennäköisesti muutan jonnekin muualle opiskelemaan, niin voin sanoa, että huhhuh. Tarvitsisin siihen rinnalleni jonkun muun myös koirista huolehtimaan, koska lenkitykset ja harrastukset vievät aikaa. En tiedä mikä se kolmas koira tulisi olemaan, mutta todennäköisesti joku harrastuksiin soveltuva koira ja silloin mulla olisi kova työ pitää kaikki nää kolme koiraa järjissään. Jos meille tänne tulisi vielä kolmas koira, siis kun asun vanhempieni kanssa, niin se olisi sitten isäni vastuulla ja hoidettavana.
Mutta se, että haluaisinko! Tottakai. Pienenä haaveeni oli vähintäänkin 12 koiraa.

Jos et jostain syystä enää pystyisi pitämään koiriasi (todella paha allergia tms.), tiedätkö mihin ne menisivät?
Luigi menisi ilman muuta takaisin kasvattajalle, joka pitäisi sen itsellään tai etsisi uuden hyvän kodin. Timiä tarjoaisin sedälleni, joka kovasti Timpasta tykkää, mutta jos hän ei ottaisi koiraa vastaan, niin yrittäisin saada T:n jollekin muulle tutulle tai sitten takaisin kasvattajalle. Haluaisin kuitenkin molemmat koirat jonnekin, missä tietäisin niiden voivan hyvin ja pääsisin mahdollisuuksien mukaan joskus niitä moikkaamaan.

Mitä sellaista tahtoisit osata mitä et vielä osaa?
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen käsilläkävely! Se on ollut mun haave jo pitkään. Rohkeus ei vaan vielä riitä, mutta ehkä jonain päivänä.

Vielä jonain päivänä opiskelen puhumaan Italiaa, sekä keittämään kananmunat oikealla tavalla. Kitaransoitto ois hieno taito oppia ihan kunnolla ja kirjoittamaan kauniisti, mun kirjoitus kun on vähän harakanvarpaita. Ja miksiköhän mun viherkasvit kuolee aina? Olis kiva oppia niitäkin hoitamaan. Ja heräämään silloin kun kello soittaa, eikä torkuttaa joka aamu kahtatoista kertaa.

Mikä sinusta tulee isona?
Heh, voi kun joku kertoisikin tämän minulle! Mulla kiinnostaa työ eläinten, lasten ja nuorten, mielenterveysjuttujen ja terveyden parissa. Mitään varsinaista ammattia en kuitenkaan tiedä.

Tiesitkö Timin tullessa teille, että tulisit sen aikana hankkimaan vielä toisen koiran?
En tiennyt. Silloin en tiennyt paljon mitään muutakaan koiraharrastuksista ym. en ikinä ollut kuullutkaan sertistä tai verijäljestä. Vasta kun Timi oli reilun vuoden, aloin kypsytellä mielessäni ajatusta toisesta koirasta ja siitä, kuinka paljon seuraa siitä olisikaan T:lle. Puolitoista vuotta tuli mietiskeltyä ja etsittyä oikeaa rotua, kunnes LuiLui löytyi.

7.2.2014

I'm not calling for a second chance

Näin alkuun totean, että anteeksi hiljaisuus täällä blogin puolella. Vaikka fb-sivut perustinkin, niin ei tarkoitus ollut hiljentää tätä blogin puolta kokonaan! Aikaa on vaan ollut rajallisesti ja jos läksyjen tekemisen jälkeen on vaihtoehtona treenaaminen koiran kanssa ja tietokoneella istuminen, niin voitte arvata kumman valitsen.

Timi on nyt viikon verran syönyt kortisonia. Medrol Vet 4 mg -tabletteja meni ensin puolikas aamuin illoin, mutta nyt annosta on pienennetty ja Timi saa puolikkaat aina aamulla. Kyseiset tabletit oon murskannut huhmareella ja heittänyt nappuloiden päälle, koska pelkät tabut on T:n mielestä hyihyi. Kortisonista sen verran, että kyllähän se on auttanut! Alussa varsinkin suuremmalla annoksella T rapsutteli itseään tosi vähän, mutta nyt taas annoksen pienentyessä ilmenee satunnaista rapsuttelua ja jalkojen järsimistä aina välillä. Huomattavasti kuitenkin vähemmän kuin aiemmin ja hyvä niin.

Onneksi Blogger osaa pilata vähäisenkin laadun.
Hypoallergenic-ruoka maistuu Tiki-tikille älyttömän hyvin! Se tekee niiden pikkunappuloiden eteen mitä tahansa, ja ollaankin nyt opeteltu vadin päällä pyörimistä (tooosi vaikea, koska T ei osaa käyttää takapäätään vielä ollenkaan) sekä putkeen menemistä, jonka Timi oppikin nopeampaa kuin tuo pikkuveli Luigi.

Luigin kanssa ollaan jatkettu perusarkea. Opeteltu uusia temppuja ja ulkoiltu, ulkoiltu ja ulkoiltu. Oon antanut koiran olla aika paljon vapaana metsässä, jos ollaan päivällä sinne ehditty ja aika hyvinhän tuo luoksetulo toimii. Siinä vaiheessa kun koira väsähtää, niin sillä katoaa myös korvat kokonaan ja sitten loppuaika onkin pelkkää värkkäämistä. Yleensä oonkin alkanut pitämään koiraa siinä lähempänä (siis useampia luoksetuloja) ja jossain vaiheessa kytken taas koiran kiinni.

Ongelmaksi meillä nyt Luin kanssa on muodostunut tuo hihnakäytös ja erityisesti ohitustilanteet. Olenkin yrittänyt etsiä ohitusryhmiä, koska täällä meidän nurkilla tulee ohituksia ihan tosi vähän ja treeniä me tarvittaisiin - ja paljon. Kirjoittelen myöhemmin, että miten me päästään etenemään tässä asiassa.

Tästä tuli nyt ihan sekava postaus, mutta lupailen myöhemmin parempia, kun oon saanut aivot koottua taas kouluviikon jälkeen. Huomenna lähdetään treffaamaan Luigin kanssa tuttuja ja jossain vaiheessa tulossa postausta poikien osaamista tempuista. Ihanaa viikonloppua kaikille! :-)

Vallan hienot heijastinsetit saapuivat postissa.

3.2.2014

Kysymyspostauksen vastaukset, osa 1.

Kysymyspostaukseen tuli ihan huikean paljon kysymyksiä (tai määrä tuntui ainakin minusta suurelta!) ja osaa vastauksista piti miettiä tosi pitkäänkin. Olen tosi kiitollinen jokaisesta kysymyksestä ja toivottavasti saatte näiden vastausten myötä tietää minusta ja hurtista jotain uutta! :-)

Kysymyksiä kun tuli niin paljon enkä osaa vastata lyhyesti, niin laitan nää vastaukset 3-4 osassa, pikkuhiljaa vastailen, enkä laittanut näitä järjestykseen vaan nappasin kysymyksen sieltä ja toisen tuolta.

Mikä on huikeinta mitä olet kokenut koirien kanssa?
Apua! Eka kysymys ja heti menee sormi suuhun. Mun mielestä viime syksyn koiraleiri Timin kanssa oli ihan mahtava kokemus, tutustuin tosi moneen ihmiseen, joista on tullut mulle läheisiä ystäviä ja T pääsi oleilemaan useamman koiran kanssa, treenaamaan eri lajeja jne., joten taidan mainita sen.

Samoin Lahden pentunäyttelymatka Luigin kanssa kahdestaan junassa, yhdessä yössä matkustettiin läpi Suomen ja toisena yönä myöhemmin takaisin, olin maailman ylpein hienosti käyttäytyvästä hurtasta ja näyttely meni hienosti. Pentunäyttelyssä VSP-pentu oli mulle tosi suuri juttu, ei sitä monet varmaan tajuakaan, miten ylpeä olin tuosta pojasta.

Rinkka, boksi, Ikean ostokset ja koira Riihimäen asemalla. Huh!
Mitä et tahtoisi kokea uudestaan?
Kun Timi oli ollut meillä viikon verran, eli se oli n. 9-viikkoinen, se alkoi voida pahoin, kiersi ympyrää ja oksensi, se tärisi ja oksensi aina välillä kun pystyi. Mikään ruoka tai juoma ei maistunut, joten soitettiin eläinlääkärille. (Timi oli silloin muuten tosi pieni, n. 2 kg ja säkää 16 cm!) Noh, mentiin autolla, jossa se edelleenkin tärisi ja oksensi, mutta heti kun päästiin eläinlääkärin vastaanotolle, niin Timppa alkoi heiluttamaan häntää ja huono olo loppui siihen.. Onneksi koira oli kunnossa ja saatiin hieno 100 €:n lasku, kun päivystysajalla mentiin. Tää oli kuitenkin sellainen hetki, että olin aivan kauhuissani kun en tiennyt mitä tapahtuu ja pelkäsin menettäväni sen, joka minut oli juuri tehnyt hirmuonnelliseksi.

Minkälaiset tilanteet arkielämässä saavat sinut hymyilemään huomaamattasi?
Luigi, jonka häntä heiluttaa koiraa. Luigi, joka tietää että kun mamma hakee naksuttimen esille, niin nyt tehdään temppuja. Luigi, joka kokeilee antaa tassua, menee maahan, istuu, kierii ja koskettaa tassullaan minun jalkaani, josko joku niistä tempuista olisi se, mitä yritän siltä odottaa. Luigi, joka tuntee paremmin nimen Pösilö, kuin oikean nimensä.

Timi, joka hyppii edelleen samalla lailla kuin 8-viikkoisena. Timi, joka antaa kaikkien rapsutella sitä ja se vaan jaksaa istua paikoillaan. Timi, joka rakastaa pitkänpitkiä metsälenkkejä. Timi, joka tykkää allergiaruuasta enemmän kuin raa'asta. Timi, joka rakastaa jokaista tyttö- ja poikakoiraa, joka vastaan kävelee. Varsinkin jälkimmäisiä..

Onko Timillä tai Luigilla jotain suosikkileluja tai lempiruokia? Entä asioita, joita ne inhoaisivat?
Timin lempilelu on ehdottomasti Ikean rotat. Niitä parempia ei vaan löydy. Sille maistuu melkeinpä kaikki ruuat, parhaita ruokaruokia on varmasti broiskun siivet tai kalkkunankaulat. Herkuista lihapullat tai HHC:n kanakierteet maistuu! :p Timi taas vihaa poroa, sekä broiskun sydämet se kantaa usein pois eikä syö niitä. :-D Tällä hetkellä syötettävä Hypoallergenic-ruoka saa myös T:n tekemään ihan mitä vaan!
Luigin lempileluihin kuuluu sellainen pehmolelu, jonka sisällä on pullo ja kun lelua pureskelee, niin se narisee. Lui myös rakastaa vinkuleluja, sekä palloja. Ja kaikki pehmolelut, jotka voi tuhota, on tosi jees. Luigi syö ihan mitä tahansa ruokaa, mutta keitetty munuainen on varmaan ykkösherkku. Sille maistuu hyvin myös dentastixit tai ne hampaidenhoitoluut, joita on usein vihreinä, punaisina ja keltaisina. En kyllä juuri nyt keksi asiaa, mitä Lui inhoaisi! Ehkä vesisadetta ja kylmiä pakkaspäiviä, hyi!

Minkälaisia temppuja pojat osaavat?
Timi osaa istu, maahan, paikka, orava, kieri, tassu, toinen, hei (ylävitonen oikealla tassulla), moi (ylävitonen vasemmalla tassulla), päälle (nostaa etutassut vadin päälle), etsi, putkeen ja rotta, eli se hakee rottalelun ja tuo sen mulle.
Luigi osaa istu, maahan, päälle (nostaa etutassut vadin päälle), pinta (kontaktipinta), takaa (esteenkierto), ämpäri (kiertää vadin etutassut vadin päällä), kieri, odota, tassu, omena (kierii lattialla), koske (koskettaa kuonolla minun kättä - tätä harjoitellaan), putkeen (menee putkeen), varvas (koskettaa tassullaan minun jalkaani). Lisäksi harjoitellaan kapulan ottamista suuhun.


Näistä tempuista voisin kirjoitella postausta videoiden/kuvien kera!

Millainen olisi unelmakoirasi?
Hmm.. Tähän ei saanut vastata kumpaakaan omista koiristani. :D Käytän kuitenkin niiden ominaisuuksia. Timi on leppoisa ja rauhallinen, Luigi ahne ja miellyttämisenhaluinen. Nämä neljä ominaisuutta voisin yhdistää, ja pärjäisin pitkälle. Eli haluaisin koiran, joka tekee täysillä silloin kuin pitää ja kuuntelee minua, mutta toisaalta tykkään rauhallisuudesta ja siitä, ettei koira häsellä ihan kokoajan.

Osaatko puhua sujuvasti muita kieliä kuin suomea?
:D En. Olen surkea kielissä. Vaikka pidänkin tärkeänä kielitaitoa ja haluaisin oppia puhumaan eri kieliä, niin en vain osaa. Englantini on hirveää möngerrystä ja ruotsi vielä hirveämpää. Asiat varmasti korjaantuisivat, jos puhuisin kieliä enemmän. Molempia kieliä osaan kirjoittaa ihan hyvin, lausuminen vaan on se ongelma.

Uskotko johonkin korkeampaan voimaan, kuulutko kirkkoon?
Tähän voisin kirjoittaa todella pitkän vastauksen (kuten näköjään mihin tahansa :D). Kuulun kirkkoon, mutta korkeimmista voimista en ole varma. Olen mukana seurakunnan toiminnassa esim. isosena ja lastenkerhonohjaajana. Meinasin myös yläasteen jälkeen hakea kristilliseen opistoon lastenohjaaja-koulutukseen, mutta se jäi sitten. Pohdin paljon asioita ja muutama viime vuosi on mennyt miettiessä omaa kantaa näihin juttuihin, jotka usein ovat pinnalla. Rippileiri pari vuotta sitten oli hieno kokemus enkä vaihtaisi hetkeäkään pois! Käyn kirkossa useimmiten pääsiäisenä ja jouluna, ja yleensä näiden lisäksi vielä muutaman kerran vuodessa.
Mulla ei mitään ehdotonta suhtautumista ole mihinkään. Arvostan niitä jotka kuuluvat kirkkoon, mutta ihan yhtälailla niitä, jotka eivät kuulu ja ovat erimieltä asioista, se on vaan rikkaus. :-)

Osaatko sanoa mikä mahtaisi olla toisen koirasi rotu, jos et olisi innostunut brasilianterriereistä?
Hmm. Näin kun miettii, niin Lui tuli meille niin hyvään saumaan ja rotu on vastannut kaikkia odotuksiani, joten vastaus voi olla vaikea (ja taas mennään pitkän kaavan kautta!).
Mullahan aiemmin kiehtoi isot koirat. Paimenkoirat, lapinkoira, amstaffit, airikset, jne. Kuitenkin, mulla ei tällä hetkellä ole resursseja hoitaa suurta koiraa ja koska Timikin on pieni, olen tottunut sen kokoisten koirien kanssa enemmän olemaan. Mulla kiehtoo hirveästi myös kääpiöpinserit ja manssia mietin, joten varmastikin jompikumpi noista. Pienet/keskikokoiset koirat sopivat vaan paremmin mun elämään ainakin tällä hetkellä. :-)

Onko kukaan vastaantulija osannut veikata oikein Luigin rodun/onko sinulta kyselty minkä rotuinen se on?
On sitä kyselty! :D Ensimmäinen veikkaus oli lintukoira, paljon on tullut ”joku terrieri”, sekä vinttikoiraa on arvailtu. Myös kääpiöpinseri on ollut ehdotuksena sekä pihakoira. Paikkakunnalla, jossa asustelen, Lui on 3. brassi, joten ei todellakaan mikään yleinen näky katukuvassa. Usein kun kerron Luin olevan brasilianterrieri, niin vastaus on ”aijaaa….niin mikä?”

2.2.2014

Tykkää sinäkin!

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin ylä- ja sivupalkkeihin ilmestyneet mainokset, sillä mekin ollaan nykyään facebookissa! Tervetuloa seuraamaan meidän elämää myös sitä kautta. :-)
Pääasiassa postaukset tulevat tänne blogin puolelle, mutta yksittäiset kuvat ja mietelmät laitan naamakirjaan.