Oletko
ikinä pelännyt koiraa?
Olen.
Viime kesänä, oltiin Timin kanssa aamulenkillä metsässä. Timi oli hihnassa,
koska olimme niin lähellä asutusta, vaikken ajatellutkaan kenenkään siihen
aikaan olevan ulkona. Yhtäkkiä kuulen hirveän rysähdyksen metsästä, ja kun
käännyn katsomaan, näen suuren koiran juoksevan meitä kohti. Timi alkoi haukkua
aivan tajuttomasti ja rauhoitteluista huolimatta ajattelin sen sekoavan ihan
sillä sekunnilla. Yritin hätistellä toista koiraa pois ties millä keinoin ja
ottaa sitä myös kiinni, muttei se antanut. Kuulin jostain kutsuhuutoja, mutta
koira ei välittänyt niistä yhtään mitään. Siinä vaiheessa mulla meinas palaa
käämi ihan tosissaan, kun se koira alkoi pemmuuttaan Timiä. Timi ulisi hädissään
ja siinä vaiheessa koira alkoi näykkiä mun käsiä, jalkoja, ym. Timppa oli aivan
paniikissa, sen pulssi oli ties mitä ja yritin poistua paikalta Timppa
sylissäni, mutta koira vaan seuras meitä. Loppujenlopuksi se käveli ihan
portaille saakka meidän perässä ja häipyi vasta jonkin ajan kuluttua. Tämän
jälkeen Timi oli alussa tosi arka isojen koirien kanssa, mutta nykyään ihan fine, onneksi. :)
Pelkääkö
Timi tai Luigi jotain?
Luigilla
mitään varsinaisia pelkoja en ole huomannut. Timi jännittää joskus isoja
koiria, muttei suoranaisesti pelkää niitä (johtuen ylläolevasta).
Mikä
on paras kirja, jonka olet lukenut?
Apua,
saako tähän mainita vain yhden? Olen lukenut paljon hyviä kirjoja. Tykkään
lueskella kirjoja, jotka perustuvat tositarinoihin, mutta samalla lailla menee
myös kaikenlaista hömppää. Fantasia ja fiktio ei ehkä oo niin niitä minun
juttuja, joskus luin kirjan, jossa hevoset lentelivät yms. mutta huomasin pian,
etten tule enää ikinä lukemaan samankaltaista kirjaa.
Suomalaisista kirjoista, joita olen lukenut, pidän eniten Juha Itkosen Anna
minun rakastaa enemmän –teoksesta, sekä Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseesta. Ulkomaisia
kirjoja joita suosittelen muillekin, on mm. 101 Syytä, Poika raidallisessa
pyjamassa ja Schindlerin lista.
Opin lukemaan 5-vuotiaana ja siitä asti olen lukenut paljon kirjoja (olen mm.
kerännyt jokaikisen Risto Räppääjän, jotta voin lukea niitä joskus
mahdollisille lapsilleni). Minkään kirjan lukeminen ei oo mulle ongelma ja saan
väännettyä kirjaesitelmän mistä tahansa, koska sisäistän kirjojen tarinan usein
aika hyvin. Tänä vuonna aion panostaa enimmäkseen suomalaiseen kirjallisuuteen,
koska ulkomaalaisia hömppäromaaneja on tullut luettua pari viime vuotta!
Miksi
aloit kirjoittaa blogia?
Hyvä
kysymys. Ennen tätä Timin blogia mulla oli oma lifestyleblogi, jonne kirjoittelin
mitä sattuu neuleohjeista päivän vaatetukseen ja uusimpiin ostoksiin. Sinne en
kuitenkaan hirveästi jaksanut kirjoitella mitään fiksua, vaan totesin, ettei se
oo ihan mun juttu. Rakastan muiden blogien lukemista ja sitä, kun saa laitella
ajatuksia jonnekin talteen. Kirjoitan päiväkirjaa, mutta halusin kuitenkin
joskus jakaa ajatuksia muillekin ja saada kommentteja samankaltaisilta
ihmisiltä. Olen tutustunut useaan ihmiseen blogin kautta ja saanut jakaa hyviä
hetkiä muidenkin kanssa. Mikään ei ole bloggaamisessa parempaa kuin se, että
joku kommentoi postaukseeni saatuaan hyvän fiiliksen kirjoittamastani
tekstistä.
Mikä
bloggaamisessa on parasta?(vastasin osan tuossa ylhäällä, joten tähän vaan tällainen pikavastaus.)
Saa
jakaa ajatuksiaan muiden samanhenkisten ihmisten kanssa ja tutustua uusiin
ihmisiin! On hauskaa myös jälkikäteen lueskella, mitä on tullut kirjoiteltua
aiemmin. Lisäksi kirjoittamistaitoni ja tekstinlukutaitoni ovat kehittyneet huomattavasti, vaikka kirjoitankin monesti meänkielellä ja käytän murteita.
Mikä
Timin lempinimistä on koko perheen käytössä arkielämässä?
Timppa ja Tiki-tiki. Oonko muuten kertonut, että Tiki-tiki on meidän naapurin
keksimä lempinimi? Se vaan jäi arkeen pyörimään.
Mä myös kutsun Timiä nimellä Pikku-Kuku ja Luigi on Iso-Kuku. Ne tulee siitä, että sanon usein "kuku täällä nukkuu?" (kuka täällä nukkuu).
Onko
Luigilla muita lempinimiä kuin Luikero?
Alussa kutsuin Luigia aina Lui-nimellä, mutta nykyään useammin tulee Luigi.
”Luikero luikertelee”, on aika yleinen ilmaus meillä.
Mutta kysymykseen; mä sanon Luigia Luikeron lisäksi Liukuriksi, Luiksi,
Luikiksi (Luikki), sekä Luuppikseksi (Luuppispuuppis). Meidän isän mielestä
”Luigi alas” (luiki alas) tai ”Luigi pihalle” (luiki pihalle) on ihan hirmu
hauska juttu. :D
Niin ja joo, iskä sanoo Luigia myös Rasseliksi. Kun jackrusselit ovat
russeleita ja brasilianterrierit brasseja, niin iskä on yhdistänyt ne ja siitä
tulee Rasseli. Jepjep, se joka oli eniten Luigin tuloa vastaan, on keksinyt
sille myös eniten lempinimiä. Hmm.. :D
Missä
tahtoisit päästä käymään koirien kanssa?
Jossain vaeltamassa ja Ahvenanmaalla! Ehdottomasti.
Kävin pari vuotta sitten
Enontekiöllä vaeltamassa ja sinne voisin koirienkin kanssa mennä, sekä
Etelä-Suomessa on tosi hienoja paikkoja. 6-luokan luokkaretkellä vierailtiin
Ahvenanmaalla ja se on jättänyt muhun niin pysyvät jäljet, että varmaan
sinnekin häätyy joskus mennä takaisin. Myöskin innolla odotan ulkomaanreissuja,
jos vaan joskus Luikeron kanssa lähdetään Suomen ulkopuolellekin matkaamaan.
Haluaisitko
tai pystyisitkö elämään kolmen koiran kanssa?
Olen
miettinyt tätä paljon ja tästä aiheesta piti tulla tänne blogiinkin postausta,
mutta vastaankin nyt tähän! Eli siis, lähiaikoinahan mun omistukseen ei
todellakaan ole tulossa kolmatta koiraa. :D Kunhan Luigista saan kasvatettua
fiksun aikuisen, niin oon hirmutyytyväinen. Rakastan pentuaikaa ja sitä, kun
näkee millainen koirasta kasvaa, mutta odotan silti, että Lui tuosta vanhenee
ja saa vähän järkeä päähänsä.
Kun kuvittelen elämää kolmen koiran kanssa ja sitä, että muutaman vuoden
sisällä todennäköisesti muutan jonnekin muualle opiskelemaan, niin voin sanoa,
että huhhuh. Tarvitsisin siihen rinnalleni jonkun muun myös koirista huolehtimaan,
koska lenkitykset ja harrastukset vievät aikaa. En tiedä mikä se kolmas koira
tulisi olemaan, mutta todennäköisesti joku harrastuksiin soveltuva koira ja
silloin mulla olisi kova työ pitää kaikki nää kolme koiraa järjissään. Jos
meille tänne tulisi vielä kolmas koira, siis kun asun vanhempieni kanssa, niin
se olisi sitten isäni vastuulla ja hoidettavana.
Mutta se, että haluaisinko! Tottakai. Pienenä haaveeni oli vähintäänkin 12
koiraa.
Jos
et jostain syystä enää pystyisi pitämään koiriasi (todella paha allergia tms.),
tiedätkö mihin ne menisivät?
Luigi
menisi ilman muuta takaisin kasvattajalle, joka pitäisi sen itsellään tai
etsisi uuden hyvän kodin. Timiä tarjoaisin sedälleni, joka kovasti Timpasta
tykkää, mutta jos hän ei ottaisi koiraa vastaan, niin yrittäisin saada T:n
jollekin muulle tutulle tai sitten takaisin kasvattajalle. Haluaisin kuitenkin
molemmat koirat jonnekin, missä tietäisin niiden voivan hyvin ja pääsisin
mahdollisuuksien mukaan joskus niitä moikkaamaan.
Mitä
sellaista tahtoisit osata mitä et vielä osaa?
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen käsilläkävely! Se on ollut mun haave jo pitkään. Rohkeus ei vaan vielä riitä, mutta ehkä jonain päivänä.
Vielä jonain päivänä opiskelen puhumaan Italiaa, sekä keittämään kananmunat
oikealla tavalla. Kitaransoitto ois hieno taito oppia ihan kunnolla ja
kirjoittamaan kauniisti, mun kirjoitus kun on vähän harakanvarpaita. Ja miksiköhän mun viherkasvit kuolee aina?
Olis kiva oppia niitäkin hoitamaan. Ja heräämään silloin kun kello soittaa,
eikä torkuttaa joka aamu kahtatoista kertaa.
Mikä
sinusta tulee isona?
Heh,
voi kun joku kertoisikin tämän minulle! Mulla kiinnostaa työ eläinten, lasten
ja nuorten, mielenterveysjuttujen ja terveyden parissa. Mitään varsinaista
ammattia en kuitenkaan tiedä.
Tiesitkö
Timin tullessa teille, että tulisit sen aikana hankkimaan vielä toisen koiran?
En
tiennyt. Silloin en tiennyt paljon mitään muutakaan koiraharrastuksista ym. en
ikinä ollut kuullutkaan sertistä tai verijäljestä. Vasta kun Timi oli reilun
vuoden, aloin kypsytellä mielessäni ajatusta toisesta koirasta ja siitä, kuinka
paljon seuraa siitä olisikaan T:lle. Puolitoista vuotta tuli mietiskeltyä ja
etsittyä oikeaa rotua, kunnes LuiLui löytyi.