Kouluttamattomuuden helppous.

Kun kesäkuussa saimme Timin kanssa harrastuskurssin päätökseen niin totesin isälleni, että nyt ei tarvitsekaan kouluttaa koiraa enää ikinä! Vaikka silloin sen vitsillä sanoinkin, niin sanoissa piilee myös totuus. Meillä on tällä hetkellä niin rentoa ja helppoa arkea Timin kanssa, etten ole jaksanut sen kanssa stressata kouluttamisesta ollenkaan. Sillä on omat tavat toimia ja tehdä asioita ja ne kaikki sopii mulle hyvin. Kun se saa perustarpeensa tyydytettyä (ruoka, liikunta, lepo) niin se on yleensä aika tyytyväinen.

Timi alkaa olemaan jo siinä iässä että se on vähän viisastunut, tietää miten lenkeillä käyttäydytään, osaa tulla ruokailemaan silloin kun kuppia kolistellaan ja istuu saadakseen ruokaa, ei kerjää, ei hauku tai ulise turhasta, tietää miten lasten kanssa toimitaan. Se siis tietää miten meillä käyttäydytään ja mitä siltä odotan. Ehkä ainoita asioita joihin en ole tyytyväinen on se, että vieraiden tullessa Timi hyppii/nousee vasten eikä tule pyydettäessä luokse, jos sattuu pääsemään vapaaksi. Luoksetulon kanssa olen luovuttanut aikoja sitten (vaikka senkin tosiasian hyväksyminen kesti aika kauan), koska jos haluan pitää Timiä vapaana niin pidän sitä liinassa. Meillä taas käy niin harvoin vieraita, että suurin osa niistä tietää jo sen, että meillä on koira, jolle ei ole opetettu rauhallista vastaanottoa vaan se saa riekkua aikansa ja rauhoittuu  sitten omaan paikkaansa nukkumaan. Lasten kanssa tätä ongelmaa ei yleensä ole, koska Timi tiedostaa niiden olevan pieniä ja rauhoittuu nauttimaan pienistä käsistä, jotka rapsuttelevat koiraa tyytyväisinä.

Jos koiraa satun kouluttamaan, niin teen sen siksi että haluan, enkä siksi että minun pitäisi. Kaikki temput ja aktivointijutut mitä opettelemme on omaksi iloksemme ja siksi että Timi saisi vähän aivotyötä. On helppoa, kun ei tarvitse stressata lenkeillä ohituksista tai seuraamisesta, koska se alkaa tulemaan jo aika luonnostaan enkä Timiltä mitään tokoseuraamista odotakaan.

Kuten jo totesin, ei me olla lähiaikoina temppuiltu oikein mitään. Harrastekurssilta jäi taskuun monen monta temppua, esim. sormitunnistus (Timi tunnistaa hyvin peukun, pikkurillin ja keskarin), vadin päällä pyöriminen, kahdeksikko jalkojen välistä, esineen vieminen kippoon. Kaikkia näitä ollaan aloitettu ja harjoiteltu, nyt ne on vaan unohtuneet. Ehkä loman jälkeen innostun niistä taas!

Lauttakoira ja kalakaveri.

Keskiviikkona käytiin pitkästä, pitkästä aikaa koirapuistossa ja uhmattiin kaikkia "älä ulkoiluta koiraasi helteillä" -käskyjä. Lämmintä oli vajaat 30 astetta ja mietin aika pitkään että mennäänkö, mutta mentiin kuitenkin, kun oli tarkoitus tavata Timin kasvattajaa. Jaanalla oli mukanaan omat koiransa Fiina eli Timin mamma ja Angelica-vanhus, joka jaksoi lähinnä nauttia auringosta. Hyvin nuo jaksoi telmiä reilut puoli tuntia, jonka jälkeen oli ohjelmassa vaan vedenjuontia ja loppuilta maattiin kotona. Onneksi puistossa oli puustoa jonkin verran ja päästiin varjoon, niin ei ollut ihan tajuttoman kuuma. Kuvia mulla ei valitettavasti ole, mutta lisäilen niitä jos J:ltä jossain vaiheessa kuvia saan.

Torstaina eli tänään, siis eilen käytiin lauttailemassa setäni saunalautalla. Oon niin luonnonlapsi kuin olla ja voi, joten nautin reissusta tosi paljon! Meillä menikin aikaa joella melkeinpä kaheksan tuntia ja hyvin jaksoi Timi olla mukana myös. Ensin se oli hihnassa lautalla, mutta lopulta aattelin että ei tuo koira kuitenkaan vapaaehtoisesti uimaan mene, niin se on aivan sama että onko se hihnassa vai ei. Mulle oli ihan ok, että meneekö Timi uimaan, koska vaikka sitä kastumista yritänkin välttää niin paras keino koiralle viilentyä on se että se käy välillä polskimassa.

No, ennakkoajatuksistani huolimatta Timihän meni uimaan. Vapaaehtoisesti. Monta kertaa. Rähisi vähän matkan päässä olevalle poijulle, kävi juoksemassa vapaana lähellä olevalla saarella (jonne se itse ui), söi mukaan otettua luuta, kerjäsi grillin vieressä, nautti rapsutuksista, istui vierelläni kun kalastin vaikka olikin ihan väsynyt, ravisteli itsestään vettä niin että joka paikka kastui, vinkui huolissaan kun menin kauemmas uimaan. Kuorsasi lautan perällä, vaihtoi paikkaa vuorotellen varjosta aurinkoon. Kävi tarkastamassa kalasaaliin ja yritti saada ahvenen pyrstöstä kiinni.

Maailman paras kaveri. Sopii mukaan minne vaan. Toivottavasti edes osa antoisasta päivästämme välittyy kuvien kautta sinne puolelle ruutua!

 

Sään vaikutukset rapsutteluun.

Ulkona ropisee taas vettä. Lähiaikoina ollaan täällä pohjoisessakin saatu nauttia helteistä aivan riittävästi, joten on ihan mukavaa että sataakin välillä ja ilma raikastuu. Timin kannalta sade on vaan huonompi homma. Ennen reissuun lähtöäni se oli taas hetken kauluri päässä, koska oli järsinyt itseltään tassut ja hännän tyven verille. Kauluria pidin pari päivää ja annoin niin pientä kortisoniannosta kuin mahdollista, 4 mg:n tabletin jaoin 0.5 mg:n päiväannoksiin.

Tilanteen huomattuani ajattelin ensin että voi vitsit, ei tämäkään ruokavalio sovi Timille. Melkein aloin jo raapustamaan uutta ja hylkäämään nappulat kokonaan, mutta nyt hetken pohdittuani tajuan, että ei nämä ongelmat ihan oikeasti voi johtua vain siitä ruokavaliosta. Tälläkin hetkellä Timi on ihan kunnossa, iho on kunnossa eikä se ole rapsutellut suurempia, vaikka on syönyt ihan samaa kuin aiemminkin. Tuon kaulurihomman aikaan oli ollut viileää ja satanut -> iho aukesi. Nyt kun on ollut lämmintä ja aurinkoista -> kaikki kunnossa. 

 En tiedä miten me pärjätään sitten taas syksy ja talvi, kun on viileää/kylmää ja sataa. Ehdottomasti on hankittava joku sadehaalari ja opettaa Timi pitämään sitä, samoin kuin tassujenhoito on ihan tajuttoman tärkeää.

No millainen se ruokavalio meillä nykyään sitten on? Nappulana toimii edelleen BritCaren lammas-riisi -nappulat, joita Mustista ja Mirristä olen hommannut. Timi saa nappulaa aamulla ja illalla, yleensä illalla myös lampaanjauhelihaa. Kaksi kertaa viikossa on luupäivä, jolloin T saa lihaisan luun. 2-3 x viikossa laitan ruuan joukkoon myös kananmunan, kun se sisältää niin paljon hyviä rasvoja. Jos tuossa jotain ylimääräistä on, niin tuo nappula, mutta tällä hetkellä seuraan tarkemmin sään vaikutuksia kuin vääriä ruokia.

Minä toivon huomisen tulevan, toivon soihtujen korkeina palavan

Heinäkuu alkaa olemaan puolessa välissä, enkä ole ehtinyt paljon tietokoneella istumaan. Ajattelin että kesäkuun kesätöiden loppumisen jälkeen olisin ehtinyt panostamaan blogiin enemmän, mutta turha luulo!

Olen ollut reissussa viimeiset 1½ viikkoa ja voitte vain kuvitella sen riemun määrän eilen, kun tulin kotiin. Timi oli varmasti kaivannut minua enemmän kuin vanhempani ja hekin olivat aika kovasti. ;) Eilisillan Timi kulki perässäni eikä päästänyt silmistään, joten ilta oli omistettu kokonaan koiralle.

Tänään kuitenkin oon jo opetellut arkeen palaamista. Mitään kiirettä mulla ei kotiin ollut, paitsi että olin varannut tälle päivälle Timille hieronnan. Aiemmin olemme käyneet kerran fysioterapeutilla, mutta se oli ihan eri asia kuin tämä hieronta, joten en tiennyt yhtään mitä odottaisin. Hieroja teki kotikäynnin meille ja ensin juteltiin hierojan kanssa perusasioita läpi; yleisasioita terveydentilasta, luonteesta, tms. ja sitten aloitettiin hieronta.

Aluksi Timi ei meinannut millään pysyä paikoillaan koska hieroja oli vaan niin iiiiihana, mutta rauhoittui kyllä yllättävän hyvin. Koiran lihaksia lämmiteltiin, hierottiin ja venytettiin. Yllätyin, kun lihaksista ei löytynyt yhtään isompaa jumia, ainoastaan oikeanpuoleisessa olka(pää)lihaksessa oli pieni jumi, joka lähti hieromalla pois.

Aiemminhan me ollaan saatu näyttelyissä kommenttia kyyryselästä, kun Timi aika vahvasti yrittää vetää päätään alas ja menee samalla kyyryyn, mutta hieroja totesi että ainakaan selästä/takapäästä ei mitään löytynyt, vaan se on todennäköisesti vaan jännitystä, mitä olen itsekin arvaillut. Lopussa vielä katsottiin läpi koiran liikkeet (puhtaat olivat) ja hieroja näytti mulle vinkkejä, joilla saan hyvin Timiä venyteltyä. :)

Tosi positiivinen kokemus oli ja iloinen olin kotikäynnistä, koska tiesin että silloin Timi rauhoittuu paremmin kuin jonkun vieraan kotiin. Kuvia en kehdannut räpsiä, kun olin hierojan apukätenä ja halusin tilanteen olevan mahdollisimman rauhallinen, joten tämä postaus on nyt kuvaton. Palataanpa myöhemmin taas peruskuulumisiin! :--)

Arvonta Teräsvillan blogissa.

Teräsvillan -blogista löytyy hieno arvonta, käykääpä osallistumassa! Postaus on lähetetty puhelimella, niin en tiedä miten se näkyy teille.