Karva-Kaverit vierailulla.

Moikka,

kuten viime postauksessa kerroin, olimme menossa Karva-kaveroimaan pitkästä aikaa. Eilen siis koitti kyseinen kerta ja menimme erityisnuorten ryhmään vierailulle Timin ja toisen koirakon kanssa. Koirat tapasivat ensin ulkona noin kymmenen minuuttia ennen varsinaisen keikan alkua, koska Timi on aina yleensä enemmän kiinnostunut muista koirista kuin varsinaisesti paikalla olevista ihmisistä ja siksi halusin että se ehtisi edes vähän rauhoittua ja tajuta, mikä on homman nimi. Koirat tulivat tosi hyvin toimeen eikä ongelmia tullut, mikä oli tietysti hyvä!

Paikan päällä Timi oli aivan oikeasti SUPERRAUHALLINEN. En tiedä miten tuosta häslääjästä tuli yhtäkkiä niin rauhallinen, ja veikkaan että a) 1,5 vuotta sitten tapahtunut kastrointi rauhoitti eikä Timi ollut niin kiinnostunut toisesta koirasta tai b) se oikeasti tajusi, että nyt ollaan "hommissa" ja nyt ollaan nätisti. Timillähän on tosi usein tapana hyppiä ihmisiä vasten, mutta nyt se näköjään vaan asettui lattiatasoon ja osasi olla siellä rauhassa, kun nuoret tulivat silittelemään. Olin ihan tajuttoman iloinen, kun Timi pääsi kehuttavaksi ja rauhoittui jopa jonkun tytön syliin nukkumaan. Kyseinen tyttö olisi halunnut myös viedä Timin kotiin, mutta ei nyt ainakaan vielä päästy asiasta sopimukseen. ;)

Silloin ekoja keikkoja tehdessämme vuonna 2015 Timi tosissaankin oli melkoinen höslä, mutta tietysti siitä on jo 3 vuotta ja koirakin alkaa vanhentua pikkuhiljaa. Samanlainen pyörijä se kyllä on ja nauttii huomiosta aivan suunnattomasti, joten tuollaiset paikat on sille aivan otollisia! Aina jos joku lopetti rapsuttamisen, Timi meni istumaan jonkun toisen ihmisen viereen ja odotteli huomiota, jota se tietysti sai samantien, kun oli niin useita silittelijöitä vierellä. :D Oltiin paikalla noin 35 minuuttia, kun Timi alkoi näyttää väsymisen merkkejä jo 25 minuutin jälkeen mutta millään ei ikinä malttaisi lähteä pois kun noissa on niin kivaa sekä minun että koiran mielestä. Toivotaan kuitenkin että päästään keikkailemaan taas pian, mikäli kaksijalkaisen työharkkakiireet sen antaa myötä!

Mukavaa huhtikuun alkua! :)

Isä pesi Timin viikonloppuna pääsiäisen aikaan, ja koira näyttää taas astetta vaaleammalta ja nuorelta! :D

Kesä, eikä mitään tekemistä, kaupunki nöyränä sylissä

En muista, missä vaiheessa jopa Bloggerin avaamisesta tuli ihan ylitsepääsemätöntä! Ei enää kiinnosta osallistua arvontoihin ja muiden ihmisten bloggaukset jää kommentoimatta. Täällä kuitenkin ollaan. :-)

Juuri laitoin tänään ilmottautumiset 23.8. olevaan ryhmikseen! Heti maksamisen jälkeen iski paniikki, kun muistin ettei olla Timin kanssa harjoiteltu mitään näyttelyihin liittyvää varmaankaan viimeiseen vuoteen ja samalla muistin kaiken sen näyttelyaamujen panikoinnin, heh. Viime viikonloppuna kävin pyörähtämässä Juhannusnäyttelyssä kaverini avustajana ja samalla kotiutin Timille taas yhden hihnan.

Jokunen aika sitten kävimme Karvakaverihommissa yhdessä vanhainkodissa. 45 minuutin vierailu oli koiralle taas väsyttävä kokemus, mutta tosi hyvää aktivointia muuten niin tavalliseen arkeen. Ihanaa oli nähdä taas miten paljon vanhukset nauttivat koiran rapsuttelusta. Timi oli vähän stressaantunut uusista tiloista ja ihmisistä ja alku menikin vinkuessa.

Sitä aiemmin lupaamaani arvostelua Sokos Hotel Levistä on tulossa, kunhan saan usb-piuhan ja sen avulla kamerasta kuvat koneelle! Reissua varten lainasin kaverini kameran laturia, niin sain ihan hyviäkin kuvia Timpasta.

No nyt saa onnitella!

Lauantaina päästiin vihdoinkin testaamaan olisiko meidän Timistä Karva-Kaveriksi. Mulla oli tarkoituksena että ehtisin lenkkeilyttää Timiä ennen testiä ja plaaplaa saada sen ihan väsyneeksi, jottei se jaksaisi hösöttää, niin kuin sillä yleensä on tapana. Onnekseni voin sanoa, että vaikkemme ehtineetkään kuin kävellä 15 minuutin matkan testipaikalle, niin sekin oli ihan riittävää. Testi sujui todella hyvin alusta alkaen, koira kuunteli ja suoritti pyydetyt jutut. Aika paljolti testissä toki vain katsotaan yleistä käyttäytymistä eikä mitään sirkustemppuja tarvitse tehdä. Noin 20 minuutin testauksen jälkeen saimme onnittelut ja Karva-Kaveri -tittelin meidän Timillekin! :-)

Testin jälkeen pääsimme vielä ihan tositilanteeseen eli ensimmäiselle työkeikalle. Kävimme vierailulla yhden vanhustenhoitolaitoksen osastolla ja voi että miten onnellinen olin nähdessäni, miten hyvin tuo Timi oikeasti käyttäytyy. Ei mitään ongelmia, muuta kuin osaston kuumuus ja vanhukset olivat niin onnellisia koiran vierailusta. Tosi hienoa päästä nyt vihdoinkin aloittamaan toiminta kunnolla, varmastikin tänne blogin puolelle tulee postauksia vierailukäynneistä.

Molemmat kuvat ottanut Rovaniemen alueen toiminnan koordinaattori Mira Niittylahti.

Jopa on laiska, kepeämpi päivä, sellainen, jona ei viitsi edes viheltää.

Blogissa onkin eletty hiljaiseloa aika pitkän aikaa! Ei olla tehty paljoa mitään, koska on ollut kamalat helteet ja kesätyöt ovat vieneet kaiken aikani. Viime viikolla ei käyty harrastuskurssilla, kun ei sinne ehditty, mutta huomenna ollaan menossa ja ohjelmassa on muistaakseni toko ja rallytoko. Ensi viikolla pk-lajit ja parin viikon päästä sitten mejä. Pakko sanoa, että niitä kertoja odotan kyllä vielä enemmän kuin huomista!

Kesäkuussa meillä on ohjelmassa luonnetesti (tulevana sunnuntaina!), harrastuskurssikertoja, tipsulenkkejä, jne. Lisäksi olen itse talkoilemassa Juhannusnäyttelyssä ja Agilityn maajoukkuekisojen karsinnoissa. Touhua siis kesätöiden lisäksi riittää, mutta onneksi välillä ehtii treffailla koirakavereita ja nollata ajatuksia juttelemalla samanhenkisen ihmisen kanssa.

Tavattiin siis Pihkaa, samaa suomenlapparia, jota nähtiin kolmisen viikkoa sitten. Timi pysyi erittäin hyvin lähellä ollessaan vapaana ja paini P:n kanssa ihan täysillä. :)

2 x tiibettiläinen

Ei, meille ei ole tullut toista tipsua tässä viikonlopun aikana, vaikka se saattaisikin olla apu krooniseen pentukuumeeseeni! Aika ennenkuulumatonta, että saman viikon aikana Timi on treffannut jo kahta koiraa, tiistaina Pihkaa ja tänään Mauria. Timihän on aina ihan fiiliksissä, kun se näkee toisen tiibetinspanielin ja tänään sitten vihdoinkin tavattiin, kun ollaan pidemmän aikaa jo juteltu Maurin omistajan kanssa. Ja pakko myöntää, kyllä rotutoveri on aina paras toveri, pojat leikkivät pitkään, vaikka M on jo 11,5-vuotias ja lopulta molemmat makoilivat tyytyväisinä nurmella. :)

Vauhdikas viikonloppu.

Saara otti mut perjantai-iltanakyytiin ja ajettiin hallille treenailemaan. S oli varannut hallin itseään ja Ilkka-brassia varten, mutta pyysi myös meitä tutustumaan paikkaan, ennen ensi viikon peto-kurssia. Luigi kun on aika vähän halleissa pyörinyt, niin oli ihan hyvä käydä tutustumassa paikkaan, ennen kuin ollaan siellä monen muun koirakon kanssa.

Mulla ei perjantaille sen suurempia ajatuksia ollut, kuin olla paikan päällä, tutustella ympäristöön, namittaa ja leikkiä. Luigi olikin alussa hyvin kuulolla, toimi nameilla ja palkkautui lelulla, mitä nyt haisteli paljon ja yritinkin siihen ottaa kontaktia, tms. Noo, kaikki meni hyvin siihen asti kunnes Lui huomasi, että Saaran taskussa oli paaaaljon parempia nameja (raakaa kanankaulaa!) ja koko loppuajan sen huomio meni sinne suuntaan. Jälkeenpäin ajateltuna otin myös liian pitkiä treenipätkiä, olisi pitänyt tunkea koira välillä koppiin jäähyttelemään.

Lauantai-iltana ajettiin sitten uusin eväin ja ottein hallille ja voinkin todeta, että meillä meni erittäin hyvin! Pidin treenit muutaman minuutin pätkissä, jonka jälkeen seurasi aina parin minuutin tauko ja sitten taas uudelleen. Panostin leikkimiseen ja palkkaamiseen, aika paljon otettiin vaan paikallaoloa ja putkea, sekä esteenkiertoa. Kontaktia ois voinut harjoitella taas, mutta se sitten unohtui. Kaikin puolin jäi hyvät fiilikset ja varailinkin hallia vielä tiistaille, jolloin tulee kolmas kerta ennen peto-kurssia ja keskiviikkona kokeillaan, miten treenaaminen häiriössä onnistuu, iiks.

Tänään sunnuntaina lähdettiin heti aamusta kohti Leviä, koska mulla alkaa hiihtoloma ja tänään oli myös mätsärit sillä suunnalla. Ilma oli viileähkö eikä ollut ihan se kaikista sopivin pienelle brasilialaiselle, mutta onneksi olin varannut sille kalsaripuvun mukaan ja isäni takin väliin mahtui kasvanutkin penne ihan hyvin. Ilmoitin vain Luin luokkiin, koska Timin mielestä esiintyminen on hanurista, niin se sai vain turisteilla mukana ja haistella ihania hajuja (kilometrin pituiset kuolavanat taas roikkui suupielistä...).

♥♥

Pentuja kehässä oli 22, joka oli ihan sopiva määrä. Meidän parina oli mittelspitz ja saatiin esiintymisen jälkeen punainen nauha. Ihmeekseni meitä ei missään vaiheessa käsketty pöydälle, mutta eipäs siinä mitään. Olin ihan fiiliksissä, koska tuo pentu on hieno ja rakastaa kaikkea mitä me tehdään, niin en voi valittaa. Punaisten kehässä pyörittiin ja pyörittiin - oltiin muuten varmasti ainoita pieniä koiria siinä joukossa - kunnes tuomari alkoi valita parhaimpia ja me saatiinkin käsky kolmannelle sijalle! Kaikki siihen mennessä jäätyneet varpaat sulivat samantien, koska mieltäni lämmitti tämä kovasti! Luigin toiset mätsärit ja näin hienosti meni, jee. :)

Harvinaisen paljon meillä on ollut tekemistä ja nyt väsyttää kyllä suuresti. Seuraavia postauksia varmaan sitten peto-kurssin aloituksesta!

Hieno penne ja palkinnot (ruusuke ja Nutrolin pentuöljy).

Lahti-viikonloppu

Viikonloppu Lahdessa meni ihan hujauksessa! Luigi nautti täysin siemauksin, kun se pääsi telmimään sisarusten ja muiden brassikavereiden kanssa. Kasvattajan ja hänen miehensä Lui tunnisti heti, koko koira vaan heilui kun kasvattajamami höpötteli pojalle. Ei tarvinnut edes haukkua tai pöhistä, vaan suoraan juostiin syliin!

Viikonlopun aikana tuli liikuttua, ulkoiltua, juteltua, syötyä ja yleensä vaan koirailtua. Pe-la yön välinen junamatka oli raskas, koska heräilin parin tunnin välin käyttämään Luigia aina pidemmillä tauoilla ulkona pissalla, enkä itse hirveämmin nukkunut. Yllätyksekseni Luigi kuitenkin nukkui aikalailla koko matkan ja haukahteli vaan silloin, jos vaunuun tuli muita haukkuvia koiria.

Launtaipäivänä Luigi ei malttanut nukkua ollenkaan, vaan kulutti virtaansa laukkomalla pihalla ja kiusaamalla Ruu-siskoa (Monsterosa Super Princess Peach), joka oli myöskin tullut kasvattajalle hoitoon jo perjantaina. Illalla Lui onneksi rauhottui nätisti boksiin nukkumaan ja antoi mun nukkua pitkälle seuraavaan aamuun. :)

Sunnuntaina oli edessä se reissun ehkä odotetuin ja eniten jännitetty tapahtuma, eli pentunäyttely. Su-aamuna en pystynyt syömään mitään, vaan jännityksellä pakkailin tavaroita ja katsoin joka paikassa pyörivää Luigia. Mitään sen kummempia ennakko-odotuksia mulla ei ollut, vaan oli kiva mennä ekaa kertaa pentunäyttelyyn ja samalla nähdä muita sisaruksia, kun yhteensä neljä Superia oli näyttelyssä paikalla.

Pitkän odotuksen jälkeen oli brassien vuoro mennä kehään ja ekana urokset, eli Luigi ja velipoika Hippi (Monsterosa Super Mario). Tuomari näytti kovasti tykkäävän molemmista uroksista ja antoikin molemmille kunniapalkinnot, mutta pyysi meidät sitten Luigin kanssa ensimmäiselle sijalle. Kaikin puolin olin itse tosi tyytyväinen Luikeron käytökseen, se antoi tutkia itsensä ja liikkui nätisti, sekä seisoi paikoillaan eikä alkanut tekemään osaamiaan temppuja, kuten vähän pelkäsin etukäteen. :D

Meidän jälkeen narttuja oli kolme, joista Ruu palkittiin kunniapalkinnolla ollen siis narttujen ensimmäinen. ROP-VSP -kehässä oli siis Luigi ja Ruu, ja olin siitä jo kamalan iloinen ja iloinen olin myös saadessani VSP-ruusukkeen käteeni ja tuomari Markku Kipinän onnittelut!

Arvostelu kuului näin: "Ryhdikäs, lanneosaltaan hieman pitkä pentu, jolla hyvä raajaluusto ja rintakehä, niukemmin kulmautunut takaa, hyvä päänmuoto, vahva hyvä purenta, riittävä kaula, voimaton taka-askel, löysyytä edessä, kiva luonne." VSP KP

Sunnuntai-iltana Luigi oli aika väsynyt ja loppureissu meni puoliunessa meillä molemmilla, heh. Nyt pikkuhiljaa palaillaan normaaliin arkielämään ja jatketaan sitä, ennen helmikuun virallisia näyttelyitä, kun sekä Timi ja Luigi menevät kehään!

Postauksen kuvat ottanut kasvattaja ja lisäjuttuja viikonlopusta täältä.

Kehäkettuja

Tänään pakattiin auto ja suunnattiin poikien kanssa mätsäreihin. Luigin suhteen mulla ei ollut mitään odotuksia, koska ne olivat sen ensimmäiset ja samaten Timpan kanssa ei olla harjoiteltu pitkiin aikoihin.

Timin kanssa saatiin numero 8 ja Luigille 18. Ensimmäiset 5 minuuttia meni siinä, että L katseli joka suuntaan ja pyöri ympäriinsä haukkuen ja vinkuen. :-D Pian se kuitenkin rauhottui ja molemmat poitsut makoilivat tyytyväisinä odottaen omaa vuoroaan.

Timin kanssa mentiin ekana kehään ja pakko myöntää, että meni kyllä vielä huonommin kuin yleensä, haha. Timi oli hirveän kiinnostunut haistelemaan hajuja, ja kuten yleensäkin, silloin sitä ei kiinnosta mikään muu. Noh, saatiin odotetusti sininen nauha ja jäätiin odottelemaan sinisten kehää.

Luigi ehti syödä osan Timin numerolapusta, hups.

Pian olikin aika kiirehtiä Luikeron kanssa kehään, ja voi että miten hienosti tuo koira meni! Pöydälläoloa ollaan harjoiteltu ehkä muutaman kerran, mutta se oli siinä niin kuin kotonaan. Hampaiden tutkiminen, ravaaminen, yms. olivat kaikki ihan peruskauraa ja ansaitusti saatiin punainen nauha.

Sinisten kehässä oli 9 koirakkoa, joista Timi selviytyi viidenneksi. Harmitti vähän, kun tipahdettiin palkintosijoilta, mutta Timi ei kyllä taas hirveän hyvin käyttäytynytkään. Sen kanssa sitä minuun ja tekemiseen keskittymistä täytyy kyllä harjoitella.

Luigi vuorostaan alkoi väsyä aivan todenteolla ja kehässä kun meitä oli melkeinpä 20 punaisen nauhan saanutta, oli L jo aivan kyllästynyt koko touhuun. Mulla nauratti hirveästi, kun Liukuri meni maahan, istui, teki mitä vaan että olisi saanut namia, eikä olisi tarvinnut seisoskella paikallaan, se on nimittäin ihan tylsääää...! :D Tipahdettiinkin siis jo toisena pois kehästä, mutta uskon että se purutikku joka saatiin lohdutuspalkinnoksi, teki L:n paljon iloisemmaksi kuin pokaalit ja ruusukkeet.

Kaikinpuolin hieno päivä ja jos Luigi käyttäytyy parin viikon päästä pentunäyttelyssä yhtä hyvin, niin saa olla kyllä ylpeä lapsukaisesta!

Rakettien paukkuessa

Meidän vuodenvaihde meni ihan odotetulla tavalla. Jännitin enimmäkseen Luigin reaktioita, koska uusi vuosi oli sen ensimmäinen.

Noin puoli kuudelta käytin molemmat koirat lenkeillään, ajattelin että paukuttelu alkaisi vasta kuuden aikoihin, niin kuin sallittua on, mutta kylläpä noita poksuteltiin jo silloin kun Timin kanssa olin ulkoilemassa. Silloin Timppa ei niistä kummemmin välittänyt, yleensäkin se vaan haistelee niin tiiviisti, ettei siinä auta sanoa juuta eikä jaata.

Illan mittaan pahimpia aikoja rakettien ampumiselle oli n. klo 20, 22 ja puolen yön jälkeen. Ensimmäisten useampien rakettien paukkuessa Timi aloitti haukkumisen, joka oli ihan odotettua sille, koska se on tehnyt sitä myös kahtena aiempana vuonna. Laitoin kaikki verhot kiinni ja television häiritsevän isolle, mutta jatkoin kuitenkin omia puuhiani. Luigi taas oli ensimmäisten rakettien paukkuessa ehkä 20 minuuttia ihan sekaisin. Se läähätti ja läähätti, käveli edestakaisin, hakeutui syliin, eivätkä mitkään namit tai lelut kelvanneet sille, kun yritin aktivointileluilla keksiä koirille tekemistä. Jatkettiin kuitenkin iltaa ihan niin kuin se olisi ollut normaali ja pian molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä minun vierellä. :-)

Luigilla on muutenkin nyt kamala mörköikä menossa, pulkka oli alussa hirveän kamala asia, samoin soiva kitara ja muut oudommat jutut. Kaikkeen ollaan totuteltu ja päivän valossa kaikki näyttää aina paremmalta!

Kuva www.weheartit.com

Rapsuta koiraa kerran, niin ei sinulta enää työtä puutu.

Meillä on kerrankin ollut vähän erilainen viikko, kuin yleensä. Jouluaattona ei touhuttu koirien kanssa sen kummempia. Käytiin pitkällä metsälenkillä (molemmat vapaana, jes!) ja koirat sai avata omat pakettinsa, joissa oli muutama purutikku, ei sen kummempaa. Luigi meinas seota sitä pakettia avatessa, hah. :D

Keskiviikkoiltana perhetuttumme tuli käymään meillä, mukanaan 7-viikkoinen poikavauva sekä kaksi koiraa, ranskanbulldoggi (miten se kirjoitetaan?) ja amstaffi. Tää amstaffi on sattuneista syistä meille tuttu muutaman vuoden takaa ja olipa ihana nähdä miten kovasti se koira oli kasvattanut massaa ja saanut samalla järkeä päähänsä. ;) Timi oli hirmukiinnostunut ranskiksesta, mikä ei yllätys ollutkaan, koska kyseinen koira oli narttu. Luigi taas oli vaan ihmeissään, kun oli niin paljon hälinää. Alussa se meinas vaan haukkua ja komentaa muita, mutta sitten alkoi kutsuminen leikkimään.
Vierailu oli tosi mukava ja hyödyllinen, koska meillä ei nyt Luigin aikana ole ketään koirallista ihmistä käynyt.

Torstai-iltana siskoni lähti kaupunkilenkille, ja koska olin itse hirmuväsynyt, niin annoin hänelle Luigin lenkkiseuraksi. Kotona vähän jänskätin, että miten Lui käyttäytyisi, koska se on kulkenut kaupungin hälinässä meillä ollessaan ainoastaan minun seurassani. Se oli kuitenkin suhtautunut yllättävän hyvin muihin ihmisiin, koiriin ja autoihin, ainoa ongelma sillä on tällä hetkellä hihnassa vetäminen, jota koitan kovasti kitkeä pois.

Tänään olikin edessä pitkään odotetut Kinkunsulatusmätsärit, jonne molempien poikien kanssa oli tarkoitus mennä. Kuitenkin viimeyönä aloin voida huonosti ja aamun vietin pää vessanpöntössä, joten mulla ei käynyt enää mielessäkään lähteä päiväksi mätsäreihin, vaan kääriydyin peiton alle nukkumaan. Harmittaa vaan, että nyt meillä ei ole yksiäkään mätsäreitä ennen Lahden pentunäyttelyä, joihin on enää kolmisen viikkoa aikaa. Lähdetään sinne sitten ilman kunnollista treeniä, apua.

Vielä yksi jouluinen kuva ennen vuoden vaihdetta!

Luulin omistavani kaksi koiraa, mutta ne paljastuivatkin possuksi ja kissaksi

Kilometripostaus tulossa, hyvää päivää!

Oon tässä päivisin seuraillut tuota pentua ja miettinyt reilun kahden vuoden takaista aikaa. Millaista pentuelämä oli Timin kanssa ja miten erilaisia ne ovatkaan, jos Timiä ja Luigia vertaa keskenään?

Timi tuli meille kesäloman alussa. Silloin en vielä päässyt kesätöihin, joten vietin koko kesän pennun kanssa kotona. Sisäsiisteyskasvatus oli helppoa, koska olin kokoajan läsnä ja pystyin näkemään, milloin Timpan oli päästävä ulos. Loppujen lopuksi meni vain hetki, että se teki tarpeitaan vain pidempään yksin ollessaan, muuten se osasi ilmaista haluavansa ulos.

Loman huonoja puolia oli tietenkin se, että yksinolokasvatus meinasi jäädä unholaan. Ensimmäisen muutaman viikon vietin pennun kanssa melkeinpä 24/7, joten voitte arvata miten vaikeaa yksinolo oli. Muistan, kuinka pentu huusi, kun ensimmäisiä kertoja harjoiteltiin olemaan ihan sitä muutamaa minuuttiakaan yksin. Kuitenkin taas lomalla ollessani yksinoloa pystyi harjoittelemaan useita kertoja päivässä, kestoa pidentäen ja loppujen lopuksi meillä oli ihan hyvin yksinään viihtyvä koira.

Timpan aikaan en oikeastaan tajunnut, miten tärkeää se sosiaalistaminen on ja esimerkiksi koirakavereita se näki ensimmäisen kesän aikana vain kolme kertaa. Tämän puutteellisen pentuajan sosiaalistamisen huomaa nykypäivänäkin, koska Lui on enempi kaikkien kaveri, kuin Timi. Tikitiki lukee muita koiria huonommin ja olen useammankin kerran kuullut sen huonoista leikkimistaidoista, koska se ei osaa olla niin luonnollisesti muiden hauvojen kanssa.

Yksi suurimpia eroja näissä pennuissa on se, että L on syönyt koko pentuikänsä raakaravintoa, kun taas Timillä se aloitettiin vasta tänä keväänä. Alussa Timi söi kahta eri nappulaa sekaisin, mutta koska myös koiran vatsa oli sekaisin, ulosteet järjettömän kokoisia ja koiraa rapsututti kokoajan, niin jätettiin "huonompi" nappula pois ja tadaa - pian pentu alkoi taas voida hyvin. Ihan pentuaikoina Timi söi meillä 4 kertaa päivässä. Piakkoin huomattiin, että nappuloita jäi kuppiin yhä enemmän, joten siirryttiin kolmeen ja siitä kahteen ruokintakertaan. Nappulat turvotettiin aika pitkälle ja välillä ruokaan sekoiteltiin jotain. Silloin en kyllä todellakaan hirmuisesti koiran ravitsemuksesta tiennyt, vaan menin ihan mutu-tuntumalla. Esimerkkinä tästä on se, että Timppa on alkanut syödä öljyjä vasta reilun vuoden ikäisenä eikä lihoja tai muita saanut kuin ihan tosi harvoin pentuaikoina.

Noh, otetaanpa vertauksen kohteeksi Lui. Ensiksikin lähtökohdat on ihan erit. Timi tuli meille vajaan 8 viikon ikäisenä, Luigi vajaan 18 viikon ikäisenä. Se oli siis jo nähnyt maailmaa, eri paikkoja, koiria ja sosiaalistunut pienen elämänsä aikana enemmän kuin Timppa varmaan ikinä. Luikeroinen saapui meille syksyllä, keskelle koeviikkoa, mutten ole nähnyt sitä mitenkään huonona asiana. Pentu tottuu samantien meidän normaaliin arkeen ja toisaalta koeviikolla päivät ovat 2-4 tunnin pituisia, joten se on paljon parempaa totuttelua kuin samantien 6-7 tunnin yksinolo.

Sisäsiisteyskasvatus Luigin kanssa sujuu välillä paremmin, välillä huonommin - pentuaikaanhan kuuluu just tämä. Tähän varmaan vaikuttaa vielä tää kylmä talvikin - Timin aikaan koira oli helpompi vaan päästää pihaan, koska oli hirmulämmin ja pihalla oli mukava hengailla, toisin kuin nyt, kun pakkasta on mittarissa -15. Luikero ei vielä osaa vinkua ulos, joten mun pitää kokoajan tarkkailla sitä, että josko se nyt kävelee ovelle - haluaakohan se ulos? Onneksi olen oppinut myös vähän hillitsemään itseäni, koska tuon pennun kanssa tarvitsee kiirehtiä ulos vain aamuisin ja pidempien päikkäreiden jälkeen. Yksinollessaan Lui on pääasiassa tehnyt 2-3 pissat sisälle ja hienosti osunut paperille.

Luigi syö tosiaan barf-ruokaa ja kasvattajalta mukaan saadut nappulat menevät namitukseen. Ihailen tuon koiran ahneutta, lainatakseni toisen Super-pennun omistajan sanoja: "tän koiran saisi varmasti menemään vaikka perse edellä puuhun, jos siitä vaan saa namia". Tuo kertoo Luigistakin paljon. Ahneus on mahtava ominaisuus ylinirson Timin jälkeen ja tulee varmasti olemaan hyödyksi temppujen opettelussa ja treenikentillä.

Olen onnellinen, että nyt tämän pennun kohdalla tiedän paljon enemmän barffauksesta kuin aiemmin. Osaan jo vähän laskeskella ruokien suhteita ja käyttää maalaisjärkeä, koska en kuitenkaan ikinä jaksaisi punnata ja mitata tarkalleen, minkä verran mitäkin pitää antaa. Onneksi kasvattajalta ja muilta barffaavien koirien omistajilta olen saanut suuresti vinkkejä. Timinkin ruokavalio on monipuolistunut, kun välillä on vaan helpompi antaa Luigille menevistä ruuista osa Timpalle.

Luonteeltaan pennut eivät nyt ihan hirveästi eroa. Timi on aina ollut kaikkien kaveri ja mennyt pää viidentenä jalkana paikasta toiseen, ja huomaan Luikussa tän saman ominaisuuden. :D Timi on aina ollut helppo ottaa mukaan, vaikkei pentuaikoina sitä paljolti sosiaalistettukaan. Välillä Timbuktu on edelleenkin se sama pentu, kuin silloin, kun se 8 viikkoisena käpertyi syliin. Luin kohdalla sama juttu: En epäile hetkeäkään, ettenkö voisi sitä viedä paikasta toiseen. Ollaan käyty eläinkaupoissa ja pentumiiteissä ja tuo on sopeutunut hienosti. Alussa tietenkin brassin tavoin tuo saattaa olla hieman omissa oloissaan tai hakeutua sinne, mutta tulee mukaan touhuihin, kun itsestään siltä tuntuu. Mielestäni T reagoi pentuna vahvemmin erilaisiin ääniin, esimerkiksi roska-autoon, kuin Lui. Luigi ei oo hirveästi meillä ollessaan haukkunut, vähän ihmeissään saattanut tuhahdella, jos ollaan menty uusiin paikkoihin.

Mietiskeltyäni näissä pennuissa on hirmuisesti samaa, mutta silti ne on niin erilaisia. Eri rodut, eri tarkoituksiin hankitut pennut, joten olisin vähän ihmeissäni, jos ne ihan samanlaisia olisivat.

Pojat ovat paikoillaan, samassa kuvassa, joten emmehän välitä huonolaatuisuudesta ;)

Ps. Selitys tekstin otsikolle: Timi kuulostaa ihan possulta innostuessaan, sekä kuorsatessaan, kun taas Lui kuulostaa ihan kissalta venytellessään ja haukotellessaan. Haha. :D

Pps. Rispektit sille, joka luki tän postauksen tänne saakka!

Koirakavereita ja reeniä, reeniä, reeniä..

Tiistai-iltana Monsterosa Niuserra (Ilkka) kävi meillä omistajansa kanssa kylässä. Tarkoituksena oli, että Lui ja Ile olisivat touhunneet yhdessä, mutta Ileä kiinnosti oikeastaan vaan merkkailu ja meidän Luikero jäi aivan huomiotta. Käytiin kuitenkin metsässä vähän juoksuttamassa koiria ja juteltiin koiraharrastuksista, eli mukava ilta oli. Eiköhän nuista pojista hyviä kavereita tule, kun Luigi vähän kasvaa! :) Valitettavasti ei oo yhtään kuvaa, koska oli niin pimeää tuolla pihalla.

Eilen tarkoituksenani oli ottaa Lui kainaloon ja lähteä käymään bussilla kaupungissa, mutta koska oli aivan järkyttävän kylmä (kiitos -20 asteen pakkaset♥) niin ei lähdetty sitten yhtään minnekään! Otetaan uusiksi jonain muuna päivänä. :-) Mulla kun on nyt kuitenkin alusta asti tarkoitus opettaa L kulkemaan bussilla ja junalla, kun varmasti junaa erityisesti tullaan tulevaisuudessa käyttämään.

Tänään eli torstaina oon vaan hengaillut kotona, koska koeviikko ja vapaapäivät. Pojat on väsyttäneet toinen toistaan ja reenailtiin vähän näyttelyjutskia. Meidän Timppahan alkaa oleen jo aika vahvoilla niissä ja hampaiden katsomiset ja muut sujuu ongelmitta. Luigi alkaa myös ymmärtämään nättiä kulkemista ja seisominenhan Luilla on kasvattajan ansiosta jo tosi vahvoilla. L antaa myös tutkia itseään tosi hienosti, lukuunottamatta hampaiden katsomista, jota me ollaankin nyt harjoiteltu ajatuksella "pienissä pätkissä ja usein".
Tänään illalla käytiin ihan oikeissa Sukokan järjestämissä näyttelytreeneissä, joissa Timpan kanssa on useammankin kerran pitänyt lähteä käymään, muttei olla sitten saatu aikaiseksi. Nytpä pakkasin sitten kasan nameja, näyttelyhihnoja ja rokotuskortit poitsuille mukaan ja pakkasin molemmat autoon. Ajeltiin paikalle ja iskä päätyikin ottamaan Timin ohjeistaakseen, joten sain keskittyä tuohon penneen ihan kunnolla. Meidän lisäksi paikalla oli 5 koirakkoa eli ihan sopivasti. :-) Luigi veti tosi hienosti vierelläni ja seisominenhan on ihan priimaa, kun kasvattaja on sitä pienestä asti Luin kanssa opetellut. Pöydällä ei sen suuremmin otettu mitään, harjoiteltiin olemista ja koskettelua, vähän jopa hampaita. Niitä treenaillaan runsaasti jatkossa :)

Viime keväänä Timpalle ostettu, liian pieni Hurtan haalari oli Luille juuri nyt sopiva, mahtuu siis alkutalveksi! Jee!

Timi kans meni isän kanssa ihan hienosti, vähän ehkä oli hukassa, kun oon ollut ainoa joka Timppaa ohjeistaa. Pöydälläolo, hampaat ja muut oli ihan peruskauraa, vähän meinasi hösöttää muiden koirien takia, joten se on juttu jota Timin kanssa on harjoiteltava. Yllätyin kuitenkin suuresti, kun Timi söi nameja muiden koirien läsnäollessa. Tää oli ihan uus juttu, koska yleensä mätsäreissä/näyttelyissä/muissa koiratapahtumissa Timppa ei ikinä syö nameja, koska se on niin stressaantunut. Edistystä siis! Hieno pieni tiibettiläinen ♥

Pieni väsynyt tiibettiläinen :)

Sunnuntain kaupunkireissu

No morooo, Tiki-tiki täällä!

Ensinnäkin, ette arvaa miten paljon mä vihaan tota nimee! Tikitiki, tiktak - tulee vaan mieleen joku herätyskello hei! Tähän toi owneri vois sanoo, että herätyskellonahan mä toiminkin aina välillä... ainakin sillon, kun on kiire lenkille tai päiväunet on omistajalla venyneet liian pitkään, mä vähän käyn komentaan, että ylös, nyt, heti! Yleensä toi mamma vaan kääntää kylkee ja antaa mun riekkua yksinään, höh.

No mutta niin. Sitä piti sanomani, että sunnuntaina käytiin vähän kaupungilla. Me kun asustellaan täällä Jumalan selän takana, heh, nii tykkään välillä päästä seikkaileen tonne cityyn. Kun mamma kotona käski mut autoon, niin en tiennyt yhtään mitä ois edessä! Mielenkiinnolla siis odottelin siellä boksissa, paitsi että välillä se odottelu kävi vähän tylsäksi ja taisin nukahtaa..... kroohpyyh vaan kuulu. Heräsin kuitenkin aikalailla HETI kun kuulin, että me pysähdyttiin. Mamma laitto mulle hihnan ja pannan ja sain hypätä pois autosta.

WAU! Niitä hajuja! JOKA. PUOLELLA. En tiennyt miten päin oisin ollut, joten päätin vaan pyöriä ympyrää. Mamma kuitenkin ohjasti mut kohti rantaa, se kun tykkää kävellä joenrannalla. Kyllähän se kelpas mullekki, ainaki miljoona uutta hajua! Täällä on varmaan kävellyt Turre, Tessu, Tassu, Tossu, Musti, Täplä.... mitäs niitä olikaan, mä mietin. Munhan oli pakko olla tosimies ja merkkailla ihan jokainen pusikko ja mammakin oli onneksi sen verta hyvällä tuulella, että se antoi mun haistella rauhassa!

Kun me mentiin eteenpäin, alkoi niitä koirakamuja tulla vastaan. Ensin sellanen suurensuuri musta hovawart, onneksi en pelännyt ees sitä! Vähän kattelin sen suuntaan, mutta oli niin kiire eteenpäin, että antaapa olla. Yhtäkkiä mää huomasin, että EI. VITSIT. Ei oo tosi. Siellä maassa makas toinen tipsu, mun lajitoveri! Se laitto makoileen sinne nurtsille ja mietin että mitäs hitsii, eiks sillä tuu kylmä? Mamma kysyi sen toisen tipsun ownerilta, että mitä se koira tekee ja se kertoi, että tää toinen tipsu oli keksinyt, että kun se laittaa maahan makaamaan, se pääsee haistelemaan muita koiria! Vautsi mikä neropatti, itse en oo tota ikinä hokannu! ..mamman mielestä onneksi en.

Noh, meidänhän piti sitten sen toisen tipsun - Edu nimeltään - kanssa haistella toisiamme aivan älyttömästi. Ja painittiin, leikittiin. Se yritti alistaa mua, mutta mä sanoin EHEI ja yritin itse samaa! Mamma oli vähän raivona, koska se ei tykkää mun rajummista leikeistä yhtään. Onneks Edu ymmärsi ja meistä tuli ihan hyvätkin kaverit.

Nojoo, eipä siinä tietenkään koko päivää voinut painiakaan, vaan lähdettiin kulkemaan eteenpäin. Sain paljon ihastelevia katseita ja mua nauratti hirveesti, kun joku mummo säikäytti ton mun ownerin ja tuli höpötteleen mun hyvälaatuisesta turkista! Ja aina ne ihmiset kysyy samaa "mikäs ton nimi on? ja monta vuotta se on?" pöh, mitä ne sellasta kysyy! Kysyis vaikka et mikä mun lempiruoka on ja miten osaankin kuolata kaikkien farkkujen lahkeisiin, ne on paljon tärkeempiä tietoja hei.

Vaikka tykkäänkin olla citykoirana, niin pakko myöntää, että OLI SE VÄSYTTÄVÄÄ! Kokoajan haistella ja olla rapsuteltavana, hohhoijaa. Kyllä mää vaan nautin, kun päästiin takas tänne metsän keskelle ja pääsin juoksemaan ihan vapaana vaan. Se on koiran elämää se!

PEE ÄS. Me ollaan saatu uus lukija, tervetulloo! :)

Syksyretkeilyä

Kyläilyvisiitiltä ollaan nyt kotiuduttu!

Ihan mahtavat pari päivää oli ja Timppa pääsi taas kokemaan kivoja juttuja. Kertoilen tapahtumista pääasiassa kuvien muodossa, mutta kuvien ulkopuolellakin tapahtui vaikka ja mitä; ensimmäisenä aamuna Timi pääsi karkuun (ei minnekään kauas onneksi), Timppa merkkasi reviiriään vähän liiankin ahkerasti ja pääsi kokeilemaan miltä juokseminen pyörän vierellä tuntuu. Se kyllästyi nuotiolla olemisesta "hei missä ne MUN makkarat on...?" ja ikävöi mammaa, jos joutui olemaan toisessa huoneessa. Timi yritti päästä leikkimään kanin kanssa häkkiin ja mietti, miksi naapurin pihalla kävelee kalkkunoita ja kanoja, varsinkin, kun ne päästelee niin hassuja ääniä!

Hienot pari päivää oli, kerta kaikkiaan! Talven painaessa päälle oli kiva vielä hetki nauttia näistä lumettomista keleistä :-)

"booooriiiing...."

Timi ja Ruffe 13.10.2013

Timi ja Ruffe ??.06.2011

Aamulenkit näissä maisemissa, ei huono ollenkaan :)

♥

Timistä ja lampaista tuli parhaita kavereita..

...niin hyviä, että Timpan piti nuolla niiden korvat ja haistella turkkia. :-D

Jos nämä kolme päivää tiivistäisi yhteen kuvaan, se olisi tässä:

Rakkaus on
Ikiaikainen ja suunnaton
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
vaikka miten se kahlitaan

Leirillä - osa 1

Hellou, aurinkoista viikon alkua kaikille!
Jos kuvaton postaus aiheesta koiraleiri ei kiinnosta, voit skipata tämän postauksen!

Ihan mahetsu viikonloppu takana ja asiaa niin paljon, että saa nähdä kirjoittelenko tästä nyt useammassa osassa. :) Perjantaina siis, kun saatiin kaikki kamat pakattua autoon, lähdettiin ajeleen kohti leirikeskusta, jossa koiraleiri starttasi klo 18. Paikan päällä oli 16 nuorta tyttöä koirineen, ohjaajat ja muutama ohjaajan koira myös! Näitä kyseisiä leirejä oli pidetty useampana vuonna aiemminkin, mutta enhän mie oo ikinä huomannut enkä sitten oo päässyt mukaankaan. Onneksi tuli tänä vuonna lähdettyä! :)

Perjantaina me esittäydyttiin toisillemme ja asettauduttiin huoneisiin. Sitten meidät jaettiin neljän hengen ryhmiin ja ryhmille keksittiin nimet. Meidän joukkue todellakin käytti mielikuvitustaan ja ryhmälle tuli nimeksi Vuh Vuh! :D Ryhmään kuului siis Timin lisäksi Niisku-neitokainen ja valkoinen paimenkoira Jeri, sekä yksi tyttö, jolla ei ollut omaa koiraa mukana, mutta sai lainata ohjaajien Lanttia. :) Perjantai-ilta menikin siinä vaan tutustellessa ja ollessa, eikä tehty sen kummempia!

Launtaina päästiin sitten jo puuhailemaan vähän kaikenlaista. Kierreltiin eri pisteillä, joilla esiteltiin koiralajeja. Ensimmäisenä mentiin rally-tokoon, sitten agilityyn, perustottelevaisuuteen ja viimeisessä pisteessä askarreltiin heijastimia. 

Tykkäsin aivan hulluna tuosta rally-tokosta, vaikka ensin ajattelinkin, ettei Timi varmasti kuuntele minua yhtään. Onneksi pikkuisen houkuttelun jälkeen koira alkoi jotain puuhailemaankin ja saatiin myös hirmuisesti ideoita ja temppuja tänne kotiin työstettäväksi, esimerkiksi pujottelu ja 360 astetta kääntyminen oli tosi kivoja juttuja. Lisäksi tykkäsin sellaisesta tempusta, jossa koira ensin laitetaan istumaan, sitten makaamaan ja koiran pitää pysyä paikoillaan, kun omistaja kiertää sen ympäri. Ensin tää ei meinannut onnistua meillä yhtään, mutta nyt kun ollaan kotonakin muutaman kerran kokeiltu, niin Timppa alkaa tajuamaan sen idean. :-)

"Agility-koiraa Timistä ei ikinä tule", sen olen sanonut aiemmin ja sanon sen edelleen. :D Timillä ei ollut radalla minkäänlaista mielenkiintoa touhuta mitään, se oli vähän liikaa hajujen ja mamman perään ja putket ja aidat olivat sille ihan hepreaa! Joistain esteistä sen sai hirmuisen houkuttelun jälkeen menemään ja putkikin onnistui loppujen lopuksi. :) Kepit alkoi kans pikkuhiljaa luonnistumaan, joten ehkä me käydään joskus nuita kokeilemassa, mutta ei aleta aksan parissa sen enempää aikaa viettämään kuin aiemminkaan.

Perustottelevaisuudessa harjoiteltiin paikallaoloa, istumaan menemistä, kontaktia, yms. perusjuttuja, jotka meiltä luonnistui jo valmiiksi hyvin. Tärkeitä asioita kuitenkin, niin hyvä oli niitäkin treenailla!

Näiden juttujen jälkeen käytiin levähtämässä hetki ja sen jälkeen kuultiin luento aiheenaan eläinsuojelu ja koiran hyvinvointi (ruokinta, koulutus, aktivointi, jne) ja siltäkin luennolta tuli hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen. :)

Tässä nyt alkaa olemaan lauantai aika hyvin paketissa, mutta on vielä mainittava, että leirillä oli myös Diego - Timin reilu 3 v. sukulaispoika ja voi että miten touhussa nuo oli, kun pääsi painimaan keskenään! Lempi leiskui kans näiden poitsujen välillä ja varmaan Rapatassun jälkiä -blogiin tulee tekstiä ja kuvia myöhemmin! Nyt mie kuitenkin lopetan tämän postauksen ja kirjoittelen sunnuntaipäivästä sitten erikseen. :) Toivottavasti joku jaksoi tän kuvattoman postauksen kelailla tänne asti!!

Koirapuistoilua

Hejsan taas!

Sunnuntaina eksyttiin koirapuistoon. Tässä muutama kuva sieltä, voin sanoa, että Timin pyllyä tuli kyllä kateltua enemmän kuin iloista virnettä naamalla. Puistoilun jälkeen tuloksena oli erittäin kuolainen ja väsynyt koira, haha. On se vaan mahtava. ♥

Paikalla oli siis meidän lisäksi pomeranian, papillon, yorkshirenterrieri ja kaksi sekarotuista. :-)

Millaisia kokemuksia teillä on koirapuistoista?

♥ Ihanaa tiistaita!