30.11.2013

Ei lisättävää.

Kuten olen usein aiemmin jo tainnut mainitakin, ei meidän perhe ole mikään "koiraperhe". Kolmesta sisaruksestani varmaankin kaikki tykkäävät koirista, mutteivat ymmärrä näyttelyistä, ruokinnasta tai koiran aktivoinnista tuon taivaallista. He eivät ymmärrä, miten voin kuluttaa kaiken aikani ja kaikki rahani koirien parissa, jos en puuhaillen, niin lukien koira-aiheisia kirjoja tai nettipalstoja. Kuitenkin he kaikki kyselevät myös koirien kuulumisia samalla, kun kysyvät omiani. He tykkäävät huomionkipeästä Timistä ja sylivauva Luigista.

Olen myös kertonut, miten minun ja vanhempieni koirienkoulutustavat eroaa toisistaan ja sanonut, ettei perheeni mielellään viettäisi lauantaipäiviään näyttelykentillä tai näyttelyreeneissä, mutta viikko toisensa jälkeen ajamme isän kanssa ohjattuihin harjoituksiin. Vanhempani kuljettamisen lisäksi myös auttavat minua koirien lenkkeilytyksessä, jos tarve niin vaatii ja tukevat taloudellisesti, jos en meinaa saada jotain tärkeää juttua maksettua. He kyselevät suunnitelmiani koirien kanssa ja ymmärtävät sen, että vaikkeivat he koiria aiemmin halunneetkaan, niin jos olen 100 x onnellisempi ja virkeämpi koirien parissa, niin miksipä en saisi toteuttaa haaveitani.

Isäni alkaa pikkuhiljaa jo tajuta näyttelyistä jotain ja osaa mätsäreissä tuulettaa minunkin puolestani. Isin oli opeteltava käyttämään järkkäriä, jotta minusta ja koirista saisi edes joitain yhteiskuvia ikuistettua. Hän on ollut molempia koiriamme hakemassa ja hakuhetkellä olen nähnyt hänenkin silmiinsä syttyvän palon, kun hän seurailee meille muuttavaa pentua. Ne hetket ovat olleet hienoja.

Ystävistäni useat tykkäävät koirista, mutta eivät joko omista sellaista tai paneudu niihin niin paljon kuin minä. Useammin kuin kerran olen kuullut kyselyjä siitä, miten jaksan ikuisesti koirankarvoja aamumuroissa, aamukuuden herätyksiä ja jatkuvia lenkityksiä ja ulkoiluja. Tiedän kuitenkin myös kavereideni ymmärtävän koirien tärkeyden: joku tykkää koripallosta, minä tykkään koirista. Joku tykkää viettää iltansa ulkona, minä tykkään katsella leffoja kaksi koiraa sylissä. Koirankarvat pullassa on ihan perusjuttua, ei siitä enää jaksa tehdä niin suurta numeroa kuin alkuaikoina. En kerkeä ikinä meikata tai laittaa hiuksia, koska juoksutan koiria aamuisin pihalla, muttei se minua haittaa, olen niin tottunut siihen. Näin on hyvä olla.


Yksi positiivinen puoli koirien omistamisessa on aina se, että tapaa uusia ihmisiä. En voisi kuvitellakaan elämääni enää ilman näitä ihmisiä, joita olen koirajuttujen parissa tavannut. Musta on hienoa olla koirahommissa mukana, jokainen ihminen joka siellä on, rakastaa koiraansa enemmän kuin mitään. Joskus mätsäreissä kysyin isältä: "Tiedätkö mikä näitä kaikkia koiranomistajia yhdistää?" Vastausta ei kuulunut, kunnes kerroin sen: "Joka ikinen ihminen ajattelee omansa olevan se paras, vaikka se hyppisi kehässä kahdella jalalla ja olisi enemmän kiinnostunut pussailemaan tuomaria, kuin seisomaan nätisti paikoillaan." Toivon, että se olisi totta, koska on toki niitäkin, joita meriitit kiinnostaa enemmän kuin se itse koira.

Tän postauksen piti kertoa taustajoukoistani koirahommissa, jolla kiittäisin kaikkia ihmisiä, mutta tästä tuli fiilistelypostaus. Toivottavasti hyvä tunne välittyi.
Kiitän kuitenkin perhettäni, joka jaksaa kanssani siivota koiranpissoja lattialta, imuroida, lenkittää koiria, kuluttaa bensarahoja, kuunnella koirapälätystäni. Kiitos kavereilleni, jotka jaksavat suunnitella kanssani tapaamisia sen mukaan, että milloin olen missäkin koiratapahtumassa ja kuunnella, kun selitän serteistä ja kontaktipinnoista, vaikkeivat ymmärtäisikään mitään. Kiitos ihmisille, joihin oon tutustunut koirajutuissa ja tämän blogin kautta. Kiitos molempien koirieni kasvattajille tuesta ja jaksamisesta, heille jotka ovat koiransa käsiini suoneet ja luottaneet, että pidän heistä huolta. Sen varmasti teen.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! Vietän sen taas kerran imuroiden, punniten koirien ruokia, kouluttaen ja ulkoillen pakkassäässä. Miten sinä vietät viikonloppusi? :)

27.11.2013

Luulin omistavani kaksi koiraa, mutta ne paljastuivatkin possuksi ja kissaksi

Kilometripostaus tulossa, hyvää päivää!

Oon tässä päivisin seuraillut tuota pentua ja miettinyt reilun kahden vuoden takaista aikaa. Millaista pentuelämä oli Timin kanssa ja miten erilaisia ne ovatkaan, jos Timiä ja Luigia vertaa keskenään?


Timi tuli meille kesäloman alussa. Silloin en vielä päässyt kesätöihin, joten vietin koko kesän pennun kanssa kotona. Sisäsiisteyskasvatus oli helppoa, koska olin kokoajan läsnä ja pystyin näkemään, milloin Timpan oli päästävä ulos. Loppujen lopuksi meni vain hetki, että se teki tarpeitaan vain pidempään yksin ollessaan, muuten se osasi ilmaista haluavansa ulos.

Loman huonoja puolia oli tietenkin se, että yksinolokasvatus meinasi jäädä unholaan. Ensimmäisen muutaman viikon vietin pennun kanssa melkeinpä 24/7, joten voitte arvata miten vaikeaa yksinolo oli. Muistan, kuinka pentu huusi, kun ensimmäisiä kertoja harjoiteltiin olemaan ihan sitä muutamaa minuuttiakaan yksin. Kuitenkin taas lomalla ollessani yksinoloa pystyi harjoittelemaan useita kertoja päivässä, kestoa pidentäen ja loppujen lopuksi meillä oli ihan hyvin yksinään viihtyvä koira.

Timpan aikaan en oikeastaan tajunnut, miten tärkeää se sosiaalistaminen on ja esimerkiksi koirakavereita se näki ensimmäisen kesän aikana vain kolme kertaa. Tämän puutteellisen pentuajan sosiaalistamisen huomaa nykypäivänäkin, koska Lui on enempi kaikkien kaveri, kuin Timi. Tikitiki lukee muita koiria huonommin ja olen useammankin kerran kuullut sen huonoista leikkimistaidoista, koska se ei osaa olla niin luonnollisesti muiden hauvojen kanssa.

Yksi suurimpia eroja näissä pennuissa on se, että L on syönyt koko pentuikänsä raakaravintoa, kun taas Timillä se aloitettiin vasta tänä keväänä. Alussa Timi söi kahta eri nappulaa sekaisin, mutta koska myös koiran vatsa oli sekaisin, ulosteet järjettömän kokoisia ja koiraa rapsututti kokoajan, niin jätettiin "huonompi" nappula pois ja tadaa - pian pentu alkoi taas voida hyvin. Ihan pentuaikoina Timi söi meillä 4 kertaa päivässä. Piakkoin huomattiin, että nappuloita jäi kuppiin yhä enemmän, joten siirryttiin kolmeen ja siitä kahteen ruokintakertaan. Nappulat turvotettiin aika pitkälle ja välillä ruokaan sekoiteltiin jotain. Silloin en kyllä todellakaan hirmuisesti koiran ravitsemuksesta tiennyt, vaan menin ihan mutu-tuntumalla. Esimerkkinä tästä on se, että Timppa on alkanut syödä öljyjä vasta reilun vuoden ikäisenä eikä lihoja tai muita saanut kuin ihan tosi harvoin pentuaikoina.

Noh, otetaanpa vertauksen kohteeksi Lui. Ensiksikin lähtökohdat on ihan erit. Timi tuli meille vajaan 8 viikon ikäisenä, Luigi vajaan 18 viikon ikäisenä. Se oli siis jo nähnyt maailmaa, eri paikkoja, koiria ja sosiaalistunut pienen elämänsä aikana enemmän kuin Timppa varmaan ikinä. Luikeroinen saapui meille syksyllä, keskelle koeviikkoa, mutten ole nähnyt sitä mitenkään huonona asiana. Pentu tottuu samantien meidän normaaliin arkeen ja toisaalta koeviikolla päivät ovat 2-4 tunnin pituisia, joten se on paljon parempaa totuttelua kuin samantien 6-7 tunnin yksinolo.

Sisäsiisteyskasvatus Luigin kanssa sujuu välillä paremmin, välillä huonommin - pentuaikaanhan kuuluu just tämä. Tähän varmaan vaikuttaa vielä tää kylmä talvikin - Timin aikaan koira oli helpompi vaan päästää pihaan, koska oli hirmulämmin ja pihalla oli mukava hengailla, toisin kuin nyt, kun pakkasta on mittarissa -15. Luikero ei vielä osaa vinkua ulos, joten mun pitää kokoajan tarkkailla sitä, että josko se nyt kävelee ovelle - haluaakohan se ulos? Onneksi olen oppinut myös vähän hillitsemään itseäni, koska tuon pennun kanssa tarvitsee kiirehtiä ulos vain aamuisin ja pidempien päikkäreiden jälkeen. Yksinollessaan Lui on pääasiassa tehnyt 2-3 pissat sisälle ja hienosti osunut paperille.

Luigi syö tosiaan barf-ruokaa ja kasvattajalta mukaan saadut nappulat menevät namitukseen. Ihailen tuon koiran ahneutta, lainatakseni toisen Super-pennun omistajan sanoja: "tän koiran saisi varmasti menemään vaikka perse edellä puuhun, jos siitä vaan saa namia". Tuo kertoo Luigistakin paljon. Ahneus on mahtava ominaisuus ylinirson Timin jälkeen ja tulee varmasti olemaan hyödyksi temppujen opettelussa ja treenikentillä.

Olen onnellinen, että nyt tämän pennun kohdalla tiedän paljon enemmän barffauksesta kuin aiemmin. Osaan jo vähän laskeskella ruokien suhteita ja käyttää maalaisjärkeä, koska en kuitenkaan ikinä jaksaisi punnata ja mitata tarkalleen, minkä verran mitäkin pitää antaa. Onneksi kasvattajalta ja muilta barffaavien koirien omistajilta olen saanut suuresti vinkkejä. Timinkin ruokavalio on monipuolistunut, kun välillä on vaan helpompi antaa Luigille menevistä ruuista osa Timpalle.

Luonteeltaan pennut eivät nyt ihan hirveästi eroa. Timi on aina ollut kaikkien kaveri ja mennyt pää viidentenä jalkana paikasta toiseen, ja huomaan Luikussa tän saman ominaisuuden. :D Timi on aina ollut helppo ottaa mukaan, vaikkei pentuaikoina sitä paljolti sosiaalistettukaan. Välillä Timbuktu on edelleenkin se sama pentu, kuin silloin, kun se 8 viikkoisena käpertyi syliin. Luin kohdalla sama juttu: En epäile hetkeäkään, ettenkö voisi sitä viedä paikasta toiseen. Ollaan käyty eläinkaupoissa ja pentumiiteissä ja tuo on sopeutunut hienosti. Alussa tietenkin brassin tavoin tuo saattaa olla hieman omissa oloissaan tai hakeutua sinne, mutta tulee mukaan touhuihin, kun itsestään siltä tuntuu. Mielestäni T reagoi pentuna vahvemmin erilaisiin ääniin, esimerkiksi roska-autoon, kuin Lui. Luigi ei oo hirveästi meillä ollessaan haukkunut, vähän ihmeissään saattanut tuhahdella, jos ollaan menty uusiin paikkoihin.

Mietiskeltyäni näissä pennuissa on hirmuisesti samaa, mutta silti ne on niin erilaisia. Eri rodut, eri tarkoituksiin hankitut pennut, joten olisin vähän ihmeissäni, jos ne ihan samanlaisia olisivat.

Pojat ovat paikoillaan, samassa kuvassa, joten emmehän välitä huonolaatuisuudesta ;)
Ps. Selitys tekstin otsikolle: Timi kuulostaa ihan possulta innostuessaan, sekä kuorsatessaan, kun taas Lui kuulostaa ihan kissalta venytellessään ja haukotellessaan. Haha. :D

Pps. Rispektit sille, joka luki tän postauksen tänne saakka!

25.11.2013

Ei enää niin pieni Luikeroinen

Ikää 19 vko / paino 6.9 kg / säkä n. 37 cm

Ps. Tää kuva oli työn ja tuskan takana. Eilen nimittäin opetin L:lle maahanmenon, niin täähän tarjoaa istumista, maahanmenoa, istumista. Kunnes muistaa mitä tarkoittaa "seiso". Hups.

24.11.2013

Harrastushaaveita

// Kokonaan Luigi-aiheinen postaus tulossa, toivottavasti ette ihan kyllästy! //

Lupailin aiemmin postausta mun harrastushaaveista tämän uuden tulokkaan kanssa. Yleisesti ottaen brasilianterrierit ovat hyviä harrastuskoiria; intoa riittää ja miellyttämisenhalua myös, jota monet ihmettelevät, terriereitä kun ovat. Aiemmin toista koiraa pohtiessani rakastuinkin tähän ominaisuuteen; terriereistä olen tykännyt aina, mutta yleensä kuulee vain niiden kovapäisyydestä.


Noh, ensin vähän taustoja. Luigin mamma Soda on älyttömän fiksu ja oppivainen koira. Sodan kanssa harrastetaan agilityä, jossa se varsin innokkaasti liitää esteiden yli (Sodalla on myös ainutlaatuinen hyppytyyli; kannattaa ehdottomasti hypätä ainakin metri ennen puomia, ha!) Nojoo, se siitä. Ymmärtänette sen, että kun Luin mamma on siunattu tuollaisilla lahjoilla, on myös Luigi varmasti osansa niistä perinyt, jolloin se ei todellakaan sovi sohvakoristeeksi (kuten en usko, että muutkaan brasilialaiset kovin hyvin sopisivat). Tämä nyt ei ollut meille ongelma, koska harrastuskoiraa halusinkin!

Luigi on hirmuaktiivinen ja ottaa minuun runsaasti kontaktia. Se kuuntelee mitä sanotaan ja menee joka paikkaan sata lasissa, ajatuksenaan "osaan mennä ja lujaa!". Siksipä tarkoituksenani on suunnata agilitykentille kokeilemaan tän jätkän lahjoja, joita varmasti on, kunhan vaan ohjaajalla taidot riittää. Ensi vuodelle olen haaveillut agilityn alkeiskurssia, kunhan poitsu on saanut ensin kasvattaa luustoaan rauhassa. Alkeita kuitenkin jo otetaan, eli "tässä"-käskyä (koira juoksee sen käden luo, jonka laitan alas, jotta pystyn tulevaisuudessa ohjaamaan sille oikean suunnan kentällä), lisäksi opeteltaviin käskyihin kuuluu "takaa" eli esim. puun, ämpärin (tulevaisuudessa esteen) kiertäminen. Myöskin kontaktipintoja ollaan opettelemassa. "Odota"-käskyä ollaan treenailtu agilityä varten, sekä ihan muuten vaan, koska hyödyllinen se on muissakin jutuissa. Tää paikallaolo meinaa vaan pienelle duracell-pupulle olla ihan liian haastavaa! :D


Noh, näen kuitenkin, että agilityn lisäksi tuossa koirassa olisi potentiaalia varmasti muuhunkin, joten mielessäni pyörinyt toko tulee varmasti kyseeseen. Tuttavani omistaa myöskin brassin, ja hän on luvannut autella tokon alkeissa. Myös tokokurssia olen miettinyt, ja sellaiselle varmasti jossain vaiheessa suunnataankin. Pääsette siis jatkossa toivottavasti lukemaan myös tokoilusta!

Näiden kahden yleisemmän lajin rinnalle tulee varmasti jossain vaiheessa kuulumaan rallytoko, ehkäpä koiratanssi ja tottakai myös näyttelyissä kierrellään. Kaverikoiratoiminta kiinnostaa myös mulla suuresti, mutta koska siihen koiran on oltava 2-vuotias ja omistajan 18, niin saamme vielä hetken odotella sitä.

Vaikka lista kuulostaakin hirveän pitkältä, niin tällä hetkellä keskitytään perusasioiden opetteluun ja alkeisiin noissa lajeissa. Kiire kun meillä ei ole minnekään!

Onneksi kuvassa on söpö koira.

21.11.2013

Koirakavereita ja reeniä, reeniä, reeniä..


Tiistai-iltana Monsterosa Niuserra (Ilkka) kävi meillä omistajansa kanssa kylässä. Tarkoituksena oli, että Lui ja Ile olisivat touhunneet yhdessä, mutta Ileä kiinnosti oikeastaan vaan merkkailu ja meidän Luikero jäi aivan huomiotta. Käytiin kuitenkin metsässä vähän juoksuttamassa koiria ja juteltiin koiraharrastuksista, eli mukava ilta oli. Eiköhän nuista pojista hyviä kavereita tule, kun Luigi vähän kasvaa! :) Valitettavasti ei oo yhtään kuvaa, koska oli niin pimeää tuolla pihalla.

Eilen tarkoituksenani oli ottaa Lui kainaloon ja lähteä käymään bussilla kaupungissa, mutta koska oli aivan järkyttävän kylmä (kiitos -20 asteen pakkaset♥) niin ei lähdetty sitten yhtään minnekään! Otetaan uusiksi jonain muuna päivänä. :-) Mulla kun on nyt kuitenkin alusta asti tarkoitus opettaa L kulkemaan bussilla ja junalla, kun varmasti junaa erityisesti tullaan tulevaisuudessa käyttämään.


Tänään eli torstaina oon vaan hengaillut kotona, koska koeviikko ja vapaapäivät. Pojat on väsyttäneet toinen toistaan ja reenailtiin vähän näyttelyjutskia. Meidän Timppahan alkaa oleen jo aika vahvoilla niissä ja hampaiden katsomiset ja muut sujuu ongelmitta. Luigi alkaa myös ymmärtämään nättiä kulkemista ja seisominenhan Luilla on kasvattajan ansiosta jo tosi vahvoilla. L antaa myös tutkia itseään tosi hienosti, lukuunottamatta hampaiden katsomista, jota me ollaankin nyt harjoiteltu ajatuksella "pienissä pätkissä ja usein".
Tänään illalla käytiin ihan oikeissa Sukokan järjestämissä näyttelytreeneissä, joissa Timpan kanssa on useammankin kerran pitänyt lähteä käymään, muttei olla sitten saatu aikaiseksi. Nytpä pakkasin sitten kasan nameja, näyttelyhihnoja ja rokotuskortit poitsuille mukaan ja pakkasin molemmat autoon. Ajeltiin paikalle ja iskä päätyikin ottamaan Timin ohjeistaakseen, joten sain keskittyä tuohon penneen ihan kunnolla. Meidän lisäksi paikalla oli 5 koirakkoa eli ihan sopivasti. :-) Luigi veti tosi hienosti vierelläni ja seisominenhan on ihan priimaa, kun kasvattaja on sitä pienestä asti Luin kanssa opetellut. Pöydällä ei sen suuremmin otettu mitään, harjoiteltiin olemista ja koskettelua, vähän jopa hampaita. Niitä treenaillaan runsaasti jatkossa :)

Viime keväänä Timpalle ostettu, liian pieni Hurtan haalari oli Luille juuri nyt sopiva, mahtuu siis alkutalveksi! Jee!
Timi kans meni isän kanssa ihan hienosti, vähän ehkä oli hukassa, kun oon ollut ainoa joka Timppaa ohjeistaa. Pöydälläolo, hampaat ja muut oli ihan peruskauraa, vähän meinasi hösöttää muiden koirien takia, joten se on juttu jota Timin kanssa on harjoiteltava. Yllätyin kuitenkin suuresti, kun Timi söi nameja muiden koirien läsnäollessa. Tää oli ihan uus juttu, koska yleensä mätsäreissä/näyttelyissä/muissa koiratapahtumissa Timppa ei ikinä syö nameja, koska se on niin stressaantunut. Edistystä siis! Hieno pieni tiibettiläinen ♥

Pieni väsynyt tiibettiläinen :)

19.11.2013

Kuulumisia

Moi!

Täällä menee hyvin. Timi nukkuu ja Luigi järsii puruluuta, niin istahdin alas kirjoittelemaan (koska koeviikkoa varten ei tarvitse lukea...). Eilen punnitsin molemmat poitsut, Timi 7.4 kg ja Luigi 6.9 kg. Jostain syystä Timpalla on tuo paino noussut ylöspäin, joten pitää vähän seurailla noiden namien määrää.

Lui 18 vk
Lui on sopeutunut hienosti! Opetellaan seisomista, istumista, luoksetuloa ja "tässä"-käskyä. Agilityn alkeita myöskin esteen (pennun kohdalla ämpärin) kiertämiseen ja kontaktipinnalle jäämistä olisi myöskin tarkoitus aloitella heti alusta pitäen. Tää pentu on kyllä siitä niin mahtava, että se on niin ahne, että tulevaisuudessa sadaan varmasti opeteltua mitä vain! :D Myöhemmin onkin tarkoitus kirjoitella yksistään postausta harrastushaaveista, joita olen miettinyt Luikeron varalle.


Viikonlopun aikana meillä kävi vieraita pariinkin otteeseen ja Lui oli samanlainen viilipytty kuin yleensäkin, se kävi haistelemassa ja ehkä vähän rapsuteltavana, mutta meni sitten omiin touhuihinsa. On se vaan niin erilainen kuin tuo meidän-ikuinen-pentu eli Timi, joka voisi viihtyä vieraiden rapsuteltavana varmasti parikin tuntia, haha. :D


Tämän viikon suunnitelmana ois treffata toista brassia ja lauantaina lähdetään joko mätsäreihin tai mennään Mustin ja Mirrin pentumiittiin, vähän on suunnitelmat vielä auki. Niistä jutuista kuitenkin lähempänä sitten!


Mukavaa viikon alkua kaikille! :)

Ps. Luigin hammaspäivitys: 2 etuhammasta lähtenyt!

17.11.2013

Ensitapaaminen

Pikapostaus täältäpäin, kun molemmat koirat nukkuu kuolemanväsyneinä, Lui minun sylissä ja Timppa sohvan alla. :D

Eilinen automatka meni hienosti! Luigi nukkua posotti koko matkan, lukuunottamatta taukoja, jolloin käytiin pissalla ja leikittiin. Kotiin tullessa toin Luin kasvattajan ohjeiden mukaan sylissäni sisälle ja annoin Timpan ensin haistaa hauvaa, jotta se tajuaa sen olevan pentu. Samantien kun laskin L:n lattialle, alkoi hirmuiset painit, joita jatkuikin sitten pitkälle yöhön. Brassivaavilla oli aika paljon virtaa nukutun automatkan jälkeen ;)

Ensitapaaminen.
Painitaan!
Hienosti pojat tosiaan päätyivät lopulta nukkumaan vierekkäin. Lui yritti moneen kertaan tulla sängylle, mutta koska Timilläkään ei oo siihen lupaa, niin sai Luigi viettää yönsä tuon karvakasan vierellä, eikä sillä näyttänyt olevan mitään sitä vastaan!

Tähän mennessä kaikki on siis mennyt hienosti. Timppa on hieno isoveli, joka ärähtää tarvittaessa, varastaa Luigin luita (Timi ei ole _ikinä_ syönyt yhtäkään dentastixiä tai solmuluuta, mutta kylläpä nyt maistuu!) ja jaksaa leikittää pentua tunnista toiseen. Luigi on mahtava kersa, kuuntelee mitä sanotaan, tekee hienosti tarpeensa ulos ja innostuu, kun mamma puhuu vähän kimeämmällä äänellä. Hienoja poikia ♥

Kuva tämän aamun pissalenkiltä, ei muistanut mamma laittaa takkia! :(

15.11.2013

Miten pennun tuloon on valmistauduttu?

Moi!
Ihan ekaksi rakennekuvaa Timpasta pitkästä aikaa. Tuo häntä on mahtava :)
13.11.2013
Ensinnäkin kiitokset kovasti kaikille onnitteluista! Kyllä täällä ollaan aikalailla vaaleanpunaiset lasit päässä katseltu maailmaa muutaman päivän ajan, heh!

Oon myös huomannut itsessäni sellaisen hassun jutun. Tän koko viikon oon elänyt kahvilla ja välillä syönyt jotain epämääräistä, multa on siis kadonnut ruokahalu ihan kokonaan! En tiedä jännittääkö niin kovasti se pennun hakeminen vai elämä kahden koiran kanssa, haha! Toivotaan, että ruokahalu palautuis takaisinkin jossain vaiheessa. :)

Koska Luigin mukana tulee hirmu kattava pentupaketti, ei mun ole tarvinnut suuremmin stressata mistään. Isä on rakennellut keittiön oveen porttia, koska päätin, ettei koirien paikka oo siellä keittiössä. Jopa Timi osaa hypätä keittiön pöydälle, vaikka kuinka estelisi, niin en halua ees miettiä Luigia hyppimässä sinne.. Estetäänpä siis kokonaan keittiöön pääsy ja tällaisen hienon portin isä sai aikaan:

Ainoita isompia hankintoja meille oli muutama ravintolisä, ruokaa ja kuljetusboksi. Olin niiiin onnellinen, kun löysin nettikirpparilta Ferplastin Atlas 40-boksin, kaksi kertaa käytetty ja silti puoleen hintaan! Saatiinpa Luille heti oma boksi hakureissua varten. :)


Tänään käytiin pitkästä aikaa taas Jäljessä täyttämässä ruokavarastot, tulikin aika runsaasti ostettua ruokaa! Myös puruluita Luigia varten ja nameja molemmille koirille hommasin. Teinpä yks päivä myös melko satsin kasvissosetta pakkaseen poitsuja varten! :)

HHC-täyslihaherkkuja pilkottavaksi.

Kasvissoseen ainekset: kurkku, kesäkurpitsa, jäävuorisalaatti, lehtisalaatti, parsakaali, kukkakaali ja pinaatti.
Timillä on ollut jo pidemmän aikaa tuo ruokavihko, mutta pitihän Luillekin saada oma, tollanen pikkupoikien versio ;)
Kaivettiinpa muuten esille vähän isommat kupit, joita aikoinaan veljeni amstaffi on käyttänyt. Timpalle ja Luigille siis yhteiseksi vesikupiksi, ruokaa tuskin alan ihan tuollaista kupillista kuitenkaan syöttämään. Hienosti näkyy koko ero, kun vieressä on Timin vanhat kupit ja sitten nää uudet, hahaa! :D


Tänään ostin myös Large-kokoisen kongin Luigille ja pantaan myös oman nimikyltin, on se vaan hieno :)



Tänä iltana vielä siivoillaan viimeiset tavarat L:n hampaiden tieltä ja samaten johdot piilotellaan vähän paremmin. Jänskättää hirmuisesti, mutta luotan, että matka menee hyvin!

Ja jottei kaikesta-tietämätön-Timi jäisi ihan unholaan, niin huomasin eilen illalla sen oikean korvan taas möhnivän ruskeaa mössöä, punertavan ja haisevan hirmupahalta. Tuo korva on useimmiten ollutkin se "hiivakorva", joten aloitetaan taas korvatippojen laittaminen ja korvien puhdistaminen ja toivotaan, että se menis siitä itsekseen. Timiltä kun ruokavaliosta aiemmin poistettiin jo porkkana ja omena yms. sokeriset jutut, jotka hiivaa vois aiheuttaa, niin en tiedä mistä seuraavaksi lähdetään etsimään syytä. :/


Mutta joo, ei mulla tämän kummempia! Huomenillalla tuskin jaksan ja maltan kirjoitella mitään, mutta josko sunnuntaina kerkeäis istahtaa koneen äärelle ja päivitellä vähän kuulumisia matkalta ja kotiintulosta! Pitäkää peukut pystyssä, että meidän pojista tulee vielä parhaat kaverit ;)

14.11.2013

Superpentu

Ajattelin ensin, että kertoisin tästä jutusta vasta viikonlopun aikana, mutta koska oon malttamaton kuin lapsi karkkikaupassa, niin kirjoittelen jo tänään!

Elikkä kun tiistaina lupailin yllätyksiä ja muutoksia blogin suhteen, niin en tiedä arvasitteko, mutta me lähdetään hakemaan lauantaina tällainen pieni pakkaus:


Laumamme kasvaa siis toisella koiralla, brasilianterrieri Luigilla. Lui on syntynyt 15.7. ja siispä perjantaina neljän kuukauden ikäinen. :) Blogi tulee varmasti täyttymään pentuhöpinällä ja enemmän myös harrastusjutuilla, koska Luin kanssa olisi tarkoitus kokeilla vähän kaikkea, agility ja toko ovat nyt enimmäkseen olleet mielessä.

Noh, mistäköhän tää kaikki sai siis alkunsa? Vähän taustaa: Keväällä 2012 tapasin mielestäni maailman täydellisimmän jätkän. Olimme tunteneet kaksi päivää ja menin heille "katsomaan koiria". Silloinpa ekan kerran törmäsin rotuun nimeltä brasilianterrieri ja ajattelin jo silloin, että tällainen meille joskus tulee. Kuitenkin tässä puolentoista vuoden olen pyöritellyt mielessäni varmasti kymmeniä rotuja, eikä ollut varmaa, millainen koira meille tulee. Pääasia oli se, että haluaisin koirasta hyvää seuraa harrastuksiin, mutta kuitenkin myös hyvän ystävän itselleni.

Sitten tuli kesä 2013 ja samainen jätkä kertoi, että hänen siskonsa kasvattaa koiria ja siellä olisi tulossa pentuja. Mie nyt oon kiinnostunut jokaikisestä koirasta ja pentueesta, joten liityin Kennel Monsterosan fb-sivulle seuraamaan pentujen syntymää ja kasvua.

Kaikki 5 pentua.
Monsterosa Super Luigi ja Monsterosa Super Mario.
Monsterosa Super Mario ja Monsterosa Super Luigi.

Tämän kuvan nähdessäni aloin pikkuhiljaa puhua vanhemmilleni, josko ottaisimme toisen koiran. Asiaa pohdittiin ja pohdittiin, mutta vastaus oli kielteinen. Kuitenkin, kun pari viikkoa sitten lähdin Heidin luo katsomaan koiria (ja ehkä vähän ihastelemaan Luigia), niin sieltä palasin Luigiin aivan rakastuneena ja vannoin itselleni, että pennun vielä haen kotiin.

Lahden reissun jälkeen ollaan mietitty ja pohdittu, puhuttu, huudettu ja tapeltu vähän lisää. Kuitenkin loppujen lopuksi sain vakuuteltua äidin ja isän siitä, että toisen koiran aika on nyt. Luigi tulee meille sijoituskoiraksi ja olen niin onnellinen siitä, että Heidi luottaa tän mahtavan pennun meille.

Tällaisia yllätyksiä siis! Myöhemmin kirjoittelen lisää Super-pentueesta, Luigin kotimatkasta ja kotiutumisesta ja varmasti postauksia ja pentukuvia tulee runsaasti nyt, kuitenkaan unohtamatta Timiä. Vähän ehkä jännittää miten Timi suhtautuu, mutta eiköhän se siitä. :) Huomenna postausta pennun tuloon valmistautumisesta!

Blogi itsessään tulee muuttumaan niin, että blogin nimi vaihtuu, mutta osoite pysyy edelleen samana, jotta löydätte tänne jatkossakin! Jos Monsterosa-kennelin toiminta kiinnostaa enemmän, tästä linkistä pääset nettisivuille ja tästä Facebookiin. Monsterosa-maailman kuulumisia löytyy täältä blogista.

Kaikki kuvat ottanut Heidi Kykkänen.

13.11.2013

Tassuttelua

Tassuihin tarttuu lunta, anturat kuivuu ja halkeilee, koira arastelee... Varmasti aika tuttuja oireita jokaiselle koiranomistajalle talven aikaan. Timillä oli tää ongelma jo viime talvena ja huomaan saman toistuvan myös tänä talvena.

Mehän lenkkeillään talvisin aika paljon perus asfalttiteillä (tosin asfaltti on lumen alla), mutta kesäisin pyöritään metsässä. Uskon tämänkin osaltaan vaikuttavan anturoiden halkeiluun. Tassuja olen yrittänyt hoitaa leikkaamalla liikoja karvoja tassuista, koska ne kerää meillä lenkeillä aina hirveän määrän lunta ja vaikeuttavat koiran kulkemista. Usein olen kyllä lukenut, että karvat suojaisivat tassuja eikä niitä siksi saisi leikata, mutta koska olen kokenut leikkaamisen meille paremmaksi vaihtoehdoksi, niin karvat leikataan. :)

Hoidoksi olen yrittänyt ruokavalioon lisätä vähän enempi öljyjä ja rasvanlähteitä kuin normaalisti. Lisäksi ulkoisesti tassuja rasvaillaan pari kertaa päivässä, käytössä on ollut FyraEssin Hundsalva, joka kosteuttaa anturoita ja tekee niiden pinnalle kalvon, joka suojaa pahemmalta kastumiselta. Lisäksi välillä olen laittanut Aloe Vera-geeliä ja Tummelia. Molemmat jälkimmäiset ovat kuitenkin huonompia vaihtoehtoja, koska ne sisältävät vettä, eikä niiden laiton jälkeen voi kyllä hetkoseen lähteä pihalle tai tassut vaan jäätyvät enemmän.



Miten teidän koirienne tassut reagoivat talveen?

Kuvat viimetalvelta.

12.11.2013

Mietelmiä

Moi!

Nyt vaihteeksi taas tulis kuvatonta postausta ja mietelmiä blogista, sen tulevaisuudesta, jne. Mutta sitä ennen, tervetuloa uusille lukijoille, olette korvaamattomia! :)

Ensinnäkin, postaillut en ole nyt hetkeen sen takia, etten oikeasti keksi paljoa mitään kirjoitettavaa. Ei olla Timpan kanssa tehty muuta kuin perusjuttuja ja välillä opeteltu uusia temppuja, Timi oppi mm. ylävitosen antamisen tosi helposti! Hieno poika! :) Lisäksi kun aamulla lähden pimeällä kouluun ja iltapäivällä palatessani on jo pimeää, niin kamera jää aika helposti pöydälle tai laukun pohjalle odottelemaan.

Paljon olen miettinyt tämän blogin järkevyyttä ja ajatuksia kirjoittamisesta. Rajaan aika hyvin oman elämäni blogin ulkopuolelle ja kirjoittelen siitä mistä on tarkoituskin, eli Timistä. Kuin sopivaan saumaan Tiia kirjoitti blogiinsa siitä, miksi hän kirjoittaa, joten minäkin sain taas vaan vahvistusta sille, että kyllä tää blogi on hyvä väylä pohdintaan ja ajatusten jakamiseen. Niin kauan kuin blogit, kirjoittaminen ja lukeminen antavat minulle enemmän kuin ottavat, olen tyytyväinen.

Noh, tämän blogin jatkosta. Olin ajatellut piristää blogia joulukalenterilla, mutta hylkäsin ajatuksen, kun näin miten moni muukin meinasi tehdä samaa. :D Mulla on nyt siis 24 ideaa toteutettavaksi, niin kirjoittelen niitä tipottain. Joulun edellä tulee varmasti kuitenkin paljolti jouluaiheisia postauksia. :) Lisäksi vuoden lopulla tarkastelen, täyttyikö 19.4. asetetut tavoitteet tämän vuoden suhteen.

Tämän viikon aikana blogin ulkoasu ja sisältö tulevat hieman muuttumaan. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä meidänkin perhettä "koettelee" suuri yllätys, josta en kuitenkaan vielä kerro sen enempää. Pysykää kuulolla! :)

7.11.2013

Hei hei mitä kuuluu?

Moroooo!

Timppa täällä taas. Mamma tuijottaa Idolsia tossa vieressä ja jätti vahingossa tän koneen auki, joten tottakai määää tulin tänne kirjotteleen!!!! Eli moi vaan kaikille. Koska mamma ei oo ehtinyt kirjotteleen yhtään mittään, niin täsä mä olen.

Ekana kerron siitä, kun mamma yhtäkkiä viime perjantaina lähti jonnekki! Mamman isukki vei sen juna-asemalle (mä oon muuten käyny siellä kans!) ja mamma vietti koko yön junassa, kunnes se oli aamulla löytäny ittensä jostain tuolta Etelästä, brasilianterriereiden keskeltä! Siis mitä, sanoin minä ja kysyin, että miks ihmeessä en päässy mukaan! Mamma oli kuitenkin ollut 7 brassin keskellä sillä välin, kun mää palelin täällä Pohjosessa. Aika törkeää, mutta olin ilonen kun mamma oli niin ilonen! Se oli päässyt agilityhallille, koirakaveritoiminnan kautta vanhustentalolle ja juoksuttamaan koiria rannalle. Ehkä vähän olin kateellinen, mutten pahasti..... en ainakaan myönnä mitään!

Noooo, eilen mamma sitten sai päähänsä opettaa mulle uusia temppuja. Oon jo aiemmin osannut antaa tassun ja toisenkin, mutta mamma halus, että annan sille ylävitosen. Ensin opeteltiin toisella tassulla. Mamma ihmetteli, kun opin sen jo toisella toistolla, mutta hei, en mää ihan tyhmä ole! Ihan helppo juttu oli ja mamma oli kilttinä ja antoi hirveästi nameja. Käskyksi mamma tähän valitsi "moi" ja kohta opeteltiin sitten toisella tassulla ja käskyksi tuli "hei". Koko iltahan siinä menikin moikkaillessa ja heippailessa, ja mamma sanoi, että lihoin varmaan kymmenen kiloa siitä namien määrästä, pöh!

Palaan taas kirjotteleen ja mamma tulee varmaan kans, kuhan se ehtii paremmin.

Hauskaa viikonloppua karvakamut!

-Timppa-