Jos nyt vaan pysyttäis siinä ruokavaliossa.

Pitkin kevättä oon antanut meidän vanhempien antaa Timille viilikupin jämät, eli pohjalle jäävät viilitipat. Sehän ei mitään hyvää aiheuttanut, kun muutamassa viikossa alkoi taas rapsutukset ja järsimiset. Kun tajusin syyn, niin kirosin itseäni - aina kun löytyy hyvä ruokavalio, niin jollainhan sen saa pilattua. No, ei siinä mitään, viilit pois ruokavaliosta joo, mutta kun perjantaina ajoimme eläinlääkärille iho-ongelmien kanssa, niin johan se vähän ottaa päähän.

Keskiviikkona mun veli siis laittoi viestiä, että Timi "järsii p*rsettään", tarkemmin ottaen häntäänsä. En päässyt koiraa itse tutkimaan, mutta varasin perjantaiaamulle ajan Univettiin. Ensimmäisenä siellä tutkittiin anaalirauhaset, jotka olivat ihan täynnä, varsinkin oikea oli varsin tukkeutunut. Onneksi kumpikaan rauhasista ei ollut tulehtunut, vaan ne saatiin hienosti tyhjennettyä sen suurempia ongelmia. Se varsinainen ongelma olikin hännän tyvi, joka oli aivan verillä. Joko viilin syönnistä aiheutuneiden ihokutinoiden tai täynnä olleiden anaalirauhasten takia Timi oli päättänyt järsiä hännän tyvensä. Siinä oli parin sentin avohaava, jonka ympäriltä jouduttiin trimmaamaan karvat pois ja samalla ympäristöstä löytyi muutama pienempi haava.

Onneksemme saimme nyt kipulääkkeet ja ihovoidetta, tietenkin haavaa myös puhdistetaan pari kertaa päivässä. Olen yllättynyt että vasta nyt meidän täytyi mennä tyhjennyttämään anaalirauhasia, koska niiden täyttyminen on tipsuilla varsin yleistä! Akuutimpi asia on verillä oleva iho, joten toivotaan että se alkaa paranemaan pian. Jos se ei ole maanantaiaamuun mennessä kummentunut, niin maanantaina käymme näyttämässä sitä uudelleen ja silloin mahdollisesti aloitetaan antibiootit. Toivotaan että nyt alkaisi helpottamaan, kun Timi on aika masentunut kivuissaan, kauluri päässä.

Ja mikä omistajalla harmittaa myös, on se, että huomenna olisi ollut match show ja ensi viikon sunnuntaina myös. Ensi viikkoinen on ehkä mahdollinen, mutta huominen jää ainakin välistä. No, tuleehan niitä kisailuja.

PS. Katsoin, että viimeisin terveys-aiheinen postaus on kirjoitettu _lokakuussa_ !! Meillä on siis pitkään mennyt todella hyvin. Toivotaan, että seuraava ellikäynti on vasta rokotuskäynti elokuussa. :-)

Timi äänessä.

Bongasin Hertan ja Kertun blogista esittelyhaasteen. Ilmeisesti jonkun pitäisi tähän haastaa, mutta päätin sitten kuitenkin vaan tehdä tän. :-D

1. Olen.. reippaat 8 kiloa rakkautta täynnä oleva hellyydenkipeä hömelö, jota kutsutaan yleensä nimellä Timi, mutta lempinimiä löytyy aika liuta määrä. En harrasta oikeastaan mitään muuta kuin tyttökoira-bongausta (jota jotkut kutsuvat lenkkeilyksi) ja joskus temppuilua mamman kanssa. Mätsäreistä tuo ihminen on puhunut, eli jospa sinne päädyttäisiin vielä tämän vuosisadan aikana!

2. Parhaat päikkärit nukun.. ehdottomasti uudessa kerrostaloyksiössäni, eli kaapissa. Kaappitarina on sinänsä hauska, että yhtenä päivänä ollessani yksin kotona, päätin että nyt tarvitsen jotain uutta valloitettavaa. Koska eteisemme kaapin ovi oli raollaan, tyhjensin alimmaisen hyllyn vaatteista ja menin sinne nukkumaan. Ihmiset eivät oikein tykänneet siitä, mutta koska olen niiiiin ihana, sain luvan uneksia kaapissa jatkossakin, eli hyllylle ei laitettu enää vaatteita.

3. Paras kaverini on.. varmaan ihmistyypeistä tuo mamma tai sitten mamman veli, joka jaksaa leikkiä kanssani aina kun haluan. Koirakavereita tapaan ihan hävettävän harvoin, joten en osaa sanoa kuka niistä olisi bff:ni.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina.. no ehdottomasti lampaanlihasta tehtyjä herkkutikkuja tai lampaan sisäfilettä. Viiliä. Jotain raksuja. Ehkä karjalanpiirakoita. Päälle lampaanjauhelihaa voissa paistettuna. Ei kasviksia, pthyi.

5. Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen.. rotan. Aina Ikean rotta, koska muita leluja en tarvitse, joten niitä ei paljoa esillä olekaan. Tällä hetkellä kiusattavana valkoinen rottayksilö.

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Varmastikin ensimmäinen. Mutten ole hiiri, vaan kotikoira. Seurakoira rotumääritelmäni mukaan, mutta varmaan 2/3 vuorokaudesta olen vain itseni seurassa, koska ei nuo ihmistyypit kuitenkaan jaksa tai osaa rapsuttaa koko aikaa! Paitsi jos mamma on kotona, niin kyhnään kyljessä vuorokauden ympäri.

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? Karkureissut, joista muutama on onnistunut. Se on (mamman mielestä) yksi pahimpia tapojani, mutta minun mielestäni ihan hauskaa. Pääsen aina sellaisiin paikkoihin mihin minua normaalisti ei vietäisi! Koirapuistoreissut ja koirakavereiden tapaaminen ovat myös olleet hauskoja reissuja ja yleensä myös näyttely- tai mätsärireissut, koska silloin saan jakamatonta huomiota ihmistyypeiltä ja rapsutuksia tuntemattomiltakin ihmisiltä.

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? Ainakin Jalon koska musta tuntuu, että meillä synkkäis hyvin yhteen. Olisi myös hienoa päästä painimaan jonkun suuremman lauman kanssa, joten ehkä mainitsen Hertan, Kertun ja Martan, koska siis KOLME TYTTÖKOIRAA samassa paikassa, o m g !!

Tässäpä mun ajatuksia. Mamma muuten ei vieläkään ole löytänyt kameran laturiaan, joten jatketaan näillä puhelinkuvilla niin kauan että se löytyy.

Juhlat pystyyn.

Miten Timi juhli 4-vuotissyntymäpäiväänsä?

Lenkkeili aamulla meidän isän kanssa normaalin kilometrin mittaisen lenkin. Söi herkkuruokaa (eli samaa mitä joka aamu). Kulutti päivän nukkumalla kaapissa:

Oma kerrostaloyksiö.

Kun mie tulin kotiin, Timi riehui, leikki luulla ja _karkasi_ kun muu perhe oli syömässä. Kyllä, takaovi oli jostain syystä jäänyt veljelläni auki ja pian huomattiinkin, että koira oli lähtenyt sillä ovenavauksella. Tuli lopulta takaisin, mutta kyllä mie ehdin vaan säikähtää. Ensimmäisen kerranhan Timi karkasi 1-vuotissyntymäpäivänään, niin ehkä tämä on joku perinne?

Mutta hieno koira se on. Tehtiin kakku ja kaikki, raaka-aineina lampaan jauheliha, kasvikset ja lammastikut. Lopputulos oli ainakin synttärisankarin mielestä hyvä! Instagramiin laitoin kakunsyöntivideon, tämän linkin kautta sen ehkä näkee koneeltakin. :)

Kakun syönnin jälkeen ollaan istuttu sohvalla, Timi pääsi imuroitavaksi ja iltalenkinkin kävi pyörähtämässä isäni kanssa, sillä itse olen edelleenkin kuumeflunssakeuhkotaudissa. Hyvä syntymäpäivä oli ja edelleen oon sitä mieltä, että parhain päätökseni ikinä on ollut tuon koiran ostaminen ja vieläpä oikean yksilön valitseminen.

Se on niin sopiva, minulle.

Osallistuttiinpas mekin.

Paikka ja hyppy -blogissa oli vuodenaikahaaste ja siihenhän me päätettiin ottaa osaa, kun muuten mulla ei nyt ole vieläkään uusia kuvia tänne blogin puolelle. Tässäpä siis tulee:

KEVÄT

KESÄ

SYKSY

TALVI

PS. Katselin noita vanhoja mätsärikuvia ja muistin taas, miten onnellinen oon ollut kun me ollaan käyty niissä Timin kanssa.