Elämä paras ja hyvinvoiva koira

Olen päättänyt, että istun blogin ääreen aina silloin kun siltä tuntuu. Jos siinä menee kaksi päivää tai kaksi vuotta, niin sitten menee. Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että en poista blogia ja sen mukana tulleita muistoja, otettuja kuvia ja kommentteja.

Palasin kirjoittelemaan, kun syksyllä olin luvannut kirjoittaa Timin kastraatiosta. Taas huomataan, että onneksi olin kirjoittanut kun muuten en edes muistaisi milloin Timppa leikattiin. Noh, jos jotain muuttui leikkauksen myötä, niin ruokahalu. Alussa Timi söi ihan kaiken, mitä vain olisi eteen laittanut. Miettikääpä vaikka koiraa, joka ei syönyt ikinä kuivaruokaa, mutta leikkauksen jälkeen maistui mikä vain nappula.

Haava parani pikkuhiljaa, lopulta hyvin eikä ongelmia ollut. Alussa haavan kutina meinasi olla Timille melkoinen ongelma, mutta siitä päästiin lopulta eroon. Mielestäni Timistä on tullut vielä enemmän perhekeskeinen ja se haluaisi huomiota jatkuvasti. Selvisimme myös syksyn hyvin läpi, kun naapureiden narttukoirien juoksuaika meni Timillä ihan huomiotta. Olen hyvin onnellinen siitä, että leikkaus tuli siis tehtyä.

Muuten emme ole paljoakaan tehneet. Karvakaverihommat ovat jääneet hävettävän vähälle ja kaikki muutkin koiratapahtumat olemme ignooranneet ihan kokonaan. Timi on edelleenkin vanhempieni hoidossa suurimman osan ajasta ja vain kun he molemmat ovat reissussa, niin minä otan Timin hoidosta täyden vastuun. Ruokailujutut menee paljon aiempaa helpommin, kun olen testaillut Mustista ja Mirristä erilaisia kuiva- ja märkäruokia ja raakatäysravintoja eikä tähän mennessä ole tullut sellaista vastaan mikä aiheuttaisi kutinoita tai muita iho-oireita. Avitalin lohiöljy on myös pelastanut Timin anturat ja turkki kiiltää hyvään malliin. :) Käytimme Timin ennen joulua pesulla ja nyt ensi viikolla sillä on taas aika varattuna, niin saadaan kevättä kohti puhdas koira kotiin.

Muuten elämä sujuu omalla painollaan. Valmistuin joulukuussa, kuten olin syyskuun postauksessa uhannutkin. Teen töitä, hoidan kissoja, nään kavereita ja treenaan. Siinäpä elämä tiivistettynä, hyvänä pakettina.

Toivottavasti teidänkin vuosi on alkanut hyvin. :-)

ps. Muistathan että Timi löytyy myös instagramista @timithetibbie.

Huomenna operoidaan!

Huomenna, siis maanantaina, ollaankin aamu syömättä ja puolen päivän aikoihin vien Timin nyt vihdoinkin sinne kastroitavaksi. Onhan se ollut mielessä vaikka kuinka kauan, mutta kun pari viikkoa sitten anaalirauhastulehduksen yhteydessä Timillä oli myös eturauhastulehdus ja -liika kasvua, niin tuli nyt vihdoinkin aika sille päätökselle, että jospa oikeasti tehdään jotain! Vaihtoehtoina oli hormonihoito pistoksena tai tabletteina tai sitten tämä leikkaus, ja kun se on kuitenkin pitkäaikaisempi ratkaisu, niin tehdään se nyt.

Aikaa varatessani olin ihan jesjes koko asiasta, enkä sitä sen kummemmin miettinyt kuin vain sopiessani menoja leikkauksen ympärille. Nyt kun asia kuitenkin lähestyy ja on ihan huomenna edessä, niin kyllä mulla jännittää melkoisesti. Sekä se leikkaus, sen jälkeinen jälkihoito ja tulevaisuuden mahdolliset muutokset. Vaikkakin, myös tuo kissahan leikattiin ihan junnuna ja kaveria olen auttanut myös tyttökissan sterilisaation jälkeen, niin onhan se aina muka jotain uutta. :D

Lääkäri puhui siitä, että kaikki hormonitoimintaan liittyvät tavat ei välttämättä poistu leikkauksen myötä, vaan voivat olla jo opittua tämän ikäisenä, joten olen päättänyt olla odottamatta yhtään mitään. Timi ei kuitenkaan ole mikään vaikea tapaus, vaan ihanan helppo ja rento koira, niin en odota varsinaisesti mitään kamalia muutoksia, vaan toivon, että leikkaus vaan sujuu hyvin ja ongelmat eturauhasen kanssa loppuvat! Jonkun verran koira on nyt laihtunut, joten lähtökohdatkin leikkaukselle ovat tällä hetkellä paremmat kuin vaikkapa vuosi sitten.

Kirjoittelen myöhemmin, kun leikkauksesta on kulunut aikaa, että huomaanko jotain suurempia mahdollisia muutoksia ja miten meillä kaikki menee. Nyt vain tsemppejä huomiselle. :)

Miten sinun koirasi muuttui leikkauksen jälkeen, vai oletko kenties päätynyt hormonihoitoon? Kummankin plussat ja miinukset?

Kun meillä ei enää rapsutellakaan.

Tiedättekö mikä on samaan aikaan aika helpottavaa, mutta surullista tajuttavaa.

Se, että koira, jonka kanssa on kamppailtu ruokaongelmien takia, rampattu lääkäreissä, jota on syötetty yli vuoden ajan vain lampaan lihalla ja epäilty eri allergioita ja atopiaa, onkin vain stressaantunut ja ikävöi omistajaansa.

No niin, siinähän se tulikin sanottua. Kuten pidempään blogia lukeneet tietääkin, olen reilun 1,5 vuotta asunut kouluni asuntolassa ja Timi on asustellut vanhempieni kanssa noin 20 minuutin ajomatkan päässä minun olinpaikastani. Yleensä olen käynyt viikonloppuisin kotona, joskus myös viikolla. Viime elokuussa sain ajokortinkin ja nyt kulkeminen on ollut helpompaa, kun on autokin käytössä. Tämä varsinainen ruokailujen tutkiminen alkoi syksyllä, kun isäni ilmoitti, että Timi ei suostu syömään enää mitään. Kyllästyminen lampaanlihaan oli tullut tai juoksut jollain narttukoiralla siinä lähistöllä veivät nuorelta mieheltä ruokailuhalut.

Ensin muutaman päivän tilannetta seurattuani sanoin, että kokeile laittaa ruokaan vähän lohta - ehkä se maistuisi sitten paremmin. Se toimikin pari päivää. Sitten isäni oli huomannut, että Timihän tykkää tonnikalasta tosi paljon. Hän on siis ostanut jotain kissoille(?) tarkoitettua tonnikalaa, jossa suolaa ei ole niin mahdottomasti mutta ravintosisältö ihan ok ja antanut sitä välillä lampaan sekaan. Seurasin tilannetta kokoajan korvat höröllä - milloin alkaa ripulointi ja rapsuttelu? Mutta sitä ei tullutkaan. Aloin myös viettää enemmän aikaa kotikotona, aina menojen salliessa ja rapsuttelu loppui melkeinpä kuin seinään.

Nyt tällaista sekaruokintalinjaa on jatkettu muutaman kuukauden ajan, eikä Timillä ole ollut mitään ongelmia. Edelleenkin se on välillä syömättä ja ruokamäärät on välillä huolestuttavan pieniä. Se on syönyt nyt lammasta, kasviksia, tonnikalaa, lohta, naudanlihaa.. Välillä kananmunan keltuaisia. Ja kaikki on mennyt alas eikä suuria seurauksia ole ollut. Tähän tilanteeseen voi kyllä vaikuttaa sekin, että nyt on ollut kylmiä ja kuivia ilmoja, toisin kuin kesä oli aika kosteahko ja siksipä sekin voi vähän kutinoita aiheuttaa. Mutta se on selvää, että allergiaa ei ollut. En tiedä, onko minua ollut ikävä - on varmaankin. Seuraillaan tulevaa kesää kohti mennessä, miten tilanne muuttuu vai muuttuuko mitenkään.

PS. Jos kiinnostaa lukea edellisiä ruokintapostauksia, niin niitä löytyy aikamoinen määrä tuolta raakaruoka, terveys ja ruokailu -linkkien alta.

PPS. Kamerani laturi on vihdoinkin löytynyt!! Kunhan vaan löydetään vielä se piuha, jolla kuvat saa koneelle, niin pian alkaa niitä uusia kuviakin näkyä eikä vaan näitä vanhoja. Vihdoin.

Jos nyt vaan pysyttäis siinä ruokavaliossa.

Pitkin kevättä oon antanut meidän vanhempien antaa Timille viilikupin jämät, eli pohjalle jäävät viilitipat. Sehän ei mitään hyvää aiheuttanut, kun muutamassa viikossa alkoi taas rapsutukset ja järsimiset. Kun tajusin syyn, niin kirosin itseäni - aina kun löytyy hyvä ruokavalio, niin jollainhan sen saa pilattua. No, ei siinä mitään, viilit pois ruokavaliosta joo, mutta kun perjantaina ajoimme eläinlääkärille iho-ongelmien kanssa, niin johan se vähän ottaa päähän.

Keskiviikkona mun veli siis laittoi viestiä, että Timi "järsii p*rsettään", tarkemmin ottaen häntäänsä. En päässyt koiraa itse tutkimaan, mutta varasin perjantaiaamulle ajan Univettiin. Ensimmäisenä siellä tutkittiin anaalirauhaset, jotka olivat ihan täynnä, varsinkin oikea oli varsin tukkeutunut. Onneksi kumpikaan rauhasista ei ollut tulehtunut, vaan ne saatiin hienosti tyhjennettyä sen suurempia ongelmia. Se varsinainen ongelma olikin hännän tyvi, joka oli aivan verillä. Joko viilin syönnistä aiheutuneiden ihokutinoiden tai täynnä olleiden anaalirauhasten takia Timi oli päättänyt järsiä hännän tyvensä. Siinä oli parin sentin avohaava, jonka ympäriltä jouduttiin trimmaamaan karvat pois ja samalla ympäristöstä löytyi muutama pienempi haava.

Onneksemme saimme nyt kipulääkkeet ja ihovoidetta, tietenkin haavaa myös puhdistetaan pari kertaa päivässä. Olen yllättynyt että vasta nyt meidän täytyi mennä tyhjennyttämään anaalirauhasia, koska niiden täyttyminen on tipsuilla varsin yleistä! Akuutimpi asia on verillä oleva iho, joten toivotaan että se alkaa paranemaan pian. Jos se ei ole maanantaiaamuun mennessä kummentunut, niin maanantaina käymme näyttämässä sitä uudelleen ja silloin mahdollisesti aloitetaan antibiootit. Toivotaan että nyt alkaisi helpottamaan, kun Timi on aika masentunut kivuissaan, kauluri päässä.

Ja mikä omistajalla harmittaa myös, on se, että huomenna olisi ollut match show ja ensi viikon sunnuntaina myös. Ensi viikkoinen on ehkä mahdollinen, mutta huominen jää ainakin välistä. No, tuleehan niitä kisailuja.

PS. Katsoin, että viimeisin terveys-aiheinen postaus on kirjoitettu _lokakuussa_ !! Meillä on siis pitkään mennyt todella hyvin. Toivotaan, että seuraava ellikäynti on vasta rokotuskäynti elokuussa. :-)

Lisäravinteet, hyötyä vai haittaa?

Siis miten ihmeen nopeasti tämä aika menee? Mun mielestä kirjoitin just eilen (heh) tänne blogiin, mutta huomasinpas että siitä on jo yli kaks viikkoa. :-D No mutta, ei selityksiä. Aina aika ja kiinnostus ei vaan riitä.

Aattelin vähän kirjotella näistä lisäravinteista tarkemmin, mitä me käytetään. Kun viimeksi kirjoittelin jotain raakaruokinnasta, niin sain fiksummalta vinkkejä lisäravinteista ja meille suositeltiin sinkkiä, D-vitamiinia ja A-vitamiinia, kun Timi ei tällä hetkellä saa maksaa. Lueskelin sitten vähän lisää ja mulle tuli ihan sellanen "oonpa ollut idiootti" -olo, koska luin sinkin vaikutuksista ja siellä luki mm. siitä, että jos jotain lisäravinnetta käyttää niin sen kannattaa ehdottomasti olla sinkki, koska se "vaikuttaa monen muun lisäksi entsyymitoimintaan, ihoon, turkkiin sekä spermaan". (Lainaus: katiska.info - Sinkki)

Kävinkin sitten samantien hakemassa Apteekista Biotiini Fortea, joka sisältää metioniinia, biotiinia ja sinkkiä. Ollaan syötetty sitä nyt 3 viikkoa "hoitoannoksella", eli 1 tabl./pv ja jossain vaiheessa siirrytään sitten ½ tabl./pv. Ja voin myöntää, että sinkin vaikutukset on ollut ihan huikeat.
Pari viikkoa syöttämisen aloittamisen jälkeen kysyin isältä, että onko hän huomannut mitään muutoksia koirassa. Ihan kuin yhdestä suusta mun vanhemmat totesi, että Timi ei oo järsinyt itseään enää paljoa mitään eikä rapsutellut myöskään. Se järsii itseään vain lenkin jälkeen anturoista, koska ne jäävät märäksi. Tähänkin on tulossa korjaus kun ajattelin, että aletaan kuivaajalla kuivaamaan ne anturat ja tassut ihan oikeasti kuiviksi. Sadehaalari olisi ihan täydellinen ostos tässä vaiheessa. Muuten koiran iho ei ole ollut auki varmaankaan siihen kolmeen viikkoon? Pitäisi pitää tarkempaa "päiväkirjaa", niin muistaisin paremmin.

B-vitamiinia olen käyttänyt viime syksynä, jolloin totesin, että siitä oli apua anturoiden kuntoon aivan selvästi. Otin sen myös tänä syksynä käyttöön, ja meillä menee Vitabalans Oy:n B-balans -liuos. Ostetaan aina se 100 ml pullo läheisestä eläinkaupasta, mutta seuraavalla kerralla tilaan varmaan litran pullon, kunhan siinä on käyttöpäivämäärää.

Lisäksi eilen ostin vahingossa E-vitamiinia, kun piti ostaa D-vitamiiniliuosta. :-D Aloin tässä lukemaan pullon kyljestä E-vitamiinin käyttötarkoitusta ja tajusin sitten, että se taitaakin olla enempi aktiivisille koirille tarkoitettu kun tällaiselle sohvanvaltaaja-Timille. Katsotaan käytänkö tämän pikkupullon sitten, vai myynkö eteenpäin ja hommaan sen D-vitamiinin sitten.

B- ja E-vitamiiniliuoksista, jotka meillä on käytössä, voit lukea lisää täältä.

Maitohappobakteerina käytetään Biobak:kia, joka tasapainottaa suolistoa ja auttaa myös näihin ruokavaliomuutoksiin, joita meillä aika paljon on ollut. Tuotekoostumuksessa lukee ensimmäisenä "ohra", joten en tiedä kuinka hyvä tuote tämä on. Vinkkejä muista maitohappobakteereista otetaan vastaan.

Seuraavaksi pitäisi hommata siis se D-vitamiini ja joku muu maitohappobakteeri. A-vitamiini myös, koska maksaahan meillä ei syötetä tällä hetkellä. Oon tuosta sinkistä nyt niin innoissani, että jos sillä ja tassujen kuivaamisella saadaan järsimiset kuriin, niin ois kyllä mahtava juttu.

Ruokaa, foodii, sapuskaa.

Blogin oikeasta reunasta löytyy meidän kaikkien esittelyt. Kun menette Timin omalle sivulle (ympyröity), niin kuvan alta löytyy linkit tuloksiin, koiranettiin ja nyt myös ruokavalio -sivulle. Sieltä löytyy tietoa tämän hetken ruokavaliosta, ruokintahistoriasta ja linkit postauksiin, jotka koskee meidän rapsuttelujuttuja. Viime vuoden syyskuussa meillä on ensimmäistä kertaa ollut korvissa hiivatulehdusta ja hotspottia. Linkit kaikkiin niihin postauksiin löytyy tuolta sivulta, käykääpä tsekkaamassa!

Tämän hetkinen viikottainen ruokavalio näyttää tältä:

Lampaanlihaa, Vire -kasvispalat sisältävät esikeitettyä parsakaalta, kesäkurpitsaa ja pinaattia (kuitu), maitohappobakteeria vatsaa tasapainottamaan, B-vitamiinia ainakin nyt jonkin aikaa (annettu aiemmin kuureina), sinkkiä ihon ja turkin hyvinvointiin, kookosöljystä hyviä rasvoja ja pellavasiemenrouhetta vatsalle ja suolistolle. A- ja D-vitamiini mun pitäisi vielä jostain taikoa, mutta mennään ainakin hetki näillä.

Luethan myös edellisen postauksen: Miten sinun koirasi motivoituu?

FACEBOOK BLOGGER BLOGILISTA BLOGLOVIN

On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton, siitä, mikä ois voinut olla toisin

 Kuten on jo aiemmin tullut esille, niin syksy on ehkä pahinta aikaa Timin ihon kanssa. Tai sitten kevät, tai talvi. :-D Kesällä iho pysyy suht. hyvänä, kunhan se ei hirveämmin kastu ja aurinko lämmittää. Kyllähän Timi ui viime kesänäkin, mutta jostain syystä sen jälkeen iho ei edes pahasti aukeillut.

Syksyn kylmyys ja kosteus saa kyllä rapsutusvimman päälle aivan samantien. Tällä hetkellä Timi on järsinyt auki neljästä jalasta kolme (juurikin jalat, eikä anturoita), yhden jalan varpaat märkivät viime viikolla ja kainalotaipeet on myöskin vaihtelevasti kirkkaanpunaisina. Korvat ja silmät on pysyneet hyvissä kunnossa, eikä mitään eritteitä niistä ole tullut.

Kaikkien ruokakokeilujen jälkeen alan vain miettiä, että onko mun oikeasti hyväksyttävä tämä tilanne. Että ruokavaliosta riippumatta koira kutiaa, se järsii itseään ja rapsuttelee. Ihohan on muuten oikein hyvännäköinen (ei siis kuiva ollenkaan) ja karvaa kehutaan tämän tästä. Karvaa lähtee, mutta muistaakseni sitä on irronnut aina suurinpiirtein yhtä paljon.

Hankinko siis eläinlääkäriltä kortisonia tai kipulääkkeitä ja yritän syöttää niin pientä annosta, että rapsuttelut pysyisivät poissa? Annanko koiran vaan rapsutella itseään, so what? Pidänkö kauluria aina sen aikaa, että pahimmat kohdat paranevat? Voi kun joku osaisikin antaa suorat vastaukset.

Intohimona koirien raakaruokinta.

Useimmissa raakaruokintaa koskevissa artikkeleissa ohjeistetaan antamaan koiralle lihaa 2-3 % sen painosta. Timi painaa tällä hetkellä n. 6,6 kg, joten oikea määrä lihaa olisi suurinpiirtein 130-200 grammaa. Ei kuulosta suurelta määrältä, varsinkaan, kun tuo vielä jaetaan sekä aamu- että iltaruokaan.

Tiibetinspanielin ihannepaino rotumääritelmässä on 4,1 - 6,8 kg, jota verrataan säkään, jonka pitäisi olla keskimäärin 25 cm. Voin väittää, että suurin osa tipsuista nykyään painaa kyllä enemmän kuin tuo ihannepaino antaa ymmärtää ja säkäkorkeus on varmasti myös korkeampi. Rotumääritelmään verrattuna Timi on siis ihan sopivan painoinen, mutta on se painanut joskus kahdeksankin kiloa, eikä se silloinkaan ollut lihava. Säkäähän Timillä on n. 27-28 cm. Kylkiluut tuntuu ja välillä tuntuu, että liiankin selvästi. Tuo turkki vaan hämää niin paljon, ettei osaa ajatella, että onko koira lihava vai laiha.

Timi ei nyt lähiaikoina ole saanut kasviksia tai muuta kuidun- ja hiilarinlähdettä, kun moniin viljoihin se reagoi tai ei suostu syömään niitä, joten en ole niitä väkisin lautaselle tunkenut. Välillä olen antanut pellavasiemenrouhetta, joka ei ainakaan ole pahentanut rapsutuksia. Mietin tässä eräänä päivänä, että miksen oo syöttänyt Timille pitkään aikaan kasviksia, enkä muistanut syytä. :D Vihreitä kasviksiahan Timi on saanut, eikä niistäkään ole tullut mitään pahempia oireita.Päätin siis vaihteeksi ottaa taas myös kasvikset meidän ruokavalikoimaan. Kasviksilla saan ruokakuppiin melkein kaloritonta täytettä, jolloin koira on kylläisempi ja vatsa toimii paremmin. Kuvassa olevassa ateriassa on lampaanjauhelihaa ja Vire-kasvis"annospaloja", jotka on tosi käteviä. Ne sisältää kesäkurpitsaa, parsakaalia ja pinaattia eli pelkkiä vihreitä kasviksia.

Samaan aikaan, kun oon suunnitellut nykyistä ruokavalioa, niin laskeskelin paljonko se tulee kustantamaan. Olen sen verta onnellisessa asemassa, että minun ei vielä tarvitse maksaa yksikseni Timin ruokia, mutta hyvähän niitä on silti laskea.

Tähän mennessä olemme ostaneet ruuat paikallisesta lemmikkieläinkaupasta, mutta koska lammas on sieltä aina vähissä, niin päätin tehdä vaihteeksi tilauksen Vauhtiraksulta, joka tuo ruokaa ihan meidän kyläämme asti tai sitten keskustaan.

Koriin päätyi:

- 5 x lampaan luuton jauheliha 1 kg, yhteensä 35 euroa

- 2 x lampaan rasvapala 0,5 kg, yhteensä 5 euroa

- 10 kg lampaan luita, yhteensä 30 euroa

Lampaan jauheliha on 1,60 € halvempaa kuin lähieläinkaupassamme, joten säästöä tulee jo pelkästään siitä. Heidän valikoimaansa ei kuulu lampaan rasvapala, joten siitä en osaa sanoa mitään. Samoin luiden kilohintaa kaupassa en osaa sanoa.
Jos lasketaan, että Timi syö päivittäin n. 200 g ja kaksi kertaa viikossa luun ilta-ateriana, niin viikossa lihaa menee 1,2 kiloa. Sillä laskukaavalla tuo viisi kiloa jauhelihaa riittää suurinpiirtein neljäksi viikoksi. Jonkun verran tuosta päivittäisestä lihamäärästä korvautuu kasviksilla ja välillä annan tuota lampaan rasvaa erikseen. Lisinä Timi saa B-vitamiinia ja maitohappobakteereja.

Lampaan lihaa 35 euroa kuussa? Hui. Kuulostaa tosi paljolta, koska jos laskisin tuon saman summan porsaan lihalla, niin se maksaa n. 2,40 €/kg, jolloin viisi kiloa kuukaudessa maksaisi suurinpiirtein 12 euroa. :D No, jos nyt saamme ruokavalion toimimaan tämän lampaan kanssa ja kutinoita edes vähän kuriin, niin maksan siitä mitä tahansa.

Oletko sinä laskenut kuinka paljon koirasi ruuat kustantavat kuukaudessa, entä vuodessa?

PS. Käytän nykyään niin paljon aikaa lukiessani koirien ruokinnasta ja varsinkin raakaruokinnasta, että voisin alkaa kutsua tätä jo harrastukseksi. "Mitä sä teet mielellään?" "Luen netistä artikkeleita koskien koirien raakaruokintaa." Intohimohan se sekin on. :D

Mitä tänään syötäisiin..?

Tuntuu, että kirjoittelen tänne blogiin näitä ruokailupostauksia ihan kokoajan. Vaikken todellisuudessa edes kirjoita. Kuitenkin, oikean ruokavalion etsiminen Timille on aika suuri osa meidän elämää tällä hetkellä, joten kyllä sitä tekstiäkin kyseisestä aiheesta syntyy.

Eräs lukijamme ehdotti edellisten pohdintojeni jälkeen, että vaihtaisin kokonaan pois nappuloista. Sitähän mie oon tässä itsekin miettinyt että mitä järkeä sitä nappulaa on syöttää, kun siinä on kuitenkin suurin osa aineista sellaisia joista en tiedä yhtään mitään ja silloin myös allergisoivien ainesosien löytäminen on aika haastavaa! Vaihdoimme siis ruuaksi kananlihan, jonka lisäksi Timi saa kananmunia 2-4 x viikossa ja maitohappobakteereja. Broilerin siipiä ym. lihaisia luita menee myös pari kertaa viikossa. Kokeilin syöttää myös tattaria hiilarin lähteenä, mutta eipä tuo koiruus suostunut sitä syömään ja suurin osa kasviksista allergisoi, joten ne on pannassa.

Nooh, kanan kanssa meni about 3 päivää ja Timillä alkoi aivan tajuttomat kutinat. Kun sanon että tajuttomat kutinat, niin todellakin tarkoitan sitä, koska en oo ikinä nähnyt tuon koiran raapivan itseään niin paljon kuin se silloin teki. Kana ei selvästikään sopinut T:lle yhtään. Kokeilimme sitä jonkin aikaa, mutta tulos oli sama. Lopulta tilanne oli se, että minun oli pakko antaa kipulääkettä että koira rauhoittui hetkeksikään - kanan syönti loppui siihen.

Tällä hetkellä me ollaan jonkun aikaa syötetty nyt lammasta. Toivotaan sen sopivan vähän paremmin kuin tuo kana, merkittäviä muutoksia vielä ei ole tapahtunut koska tuota lammasta on tosiaan mennyt vasta 4 (vai 5?) päivää.

Mitkä lihat Timille eivät siis ainakaan sovi? Listattuna kutakuinkin näin:

- Kana; vatsa menee hieman löysälle, mutta kutinat on ehkä pahin oire. Lisäksi hengitys haisee, samoin korvat (vaikkei niissä eritteitä synnykään).

- Poro; vatsaoireita pienistäkin määristä.

- Nauta ja sika; kutisee, kutisee! Lisäksi silmät vuotaa ja korvat tulehtuvat herkästi.

- Kalkkuna; närästys ja löysä vatsa.

Mitä jäljelle siis jää? Tää lammas, joka on nyt kokeilussa. Peura ja lohi myös, joita kumpaakaan en ole pelkästään syöttänyt, joten niiden sopivuudesta en osaa sanoa. Testaillaan, testaillaan. Raportoin taas myöhemmin, että miten meillä tämän lampaan kanssa alkaa sujumaan.

Sään vaikutukset rapsutteluun.

Ulkona ropisee taas vettä. Lähiaikoina ollaan täällä pohjoisessakin saatu nauttia helteistä aivan riittävästi, joten on ihan mukavaa että sataakin välillä ja ilma raikastuu. Timin kannalta sade on vaan huonompi homma. Ennen reissuun lähtöäni se oli taas hetken kauluri päässä, koska oli järsinyt itseltään tassut ja hännän tyven verille. Kauluria pidin pari päivää ja annoin niin pientä kortisoniannosta kuin mahdollista, 4 mg:n tabletin jaoin 0.5 mg:n päiväannoksiin.

Tilanteen huomattuani ajattelin ensin että voi vitsit, ei tämäkään ruokavalio sovi Timille. Melkein aloin jo raapustamaan uutta ja hylkäämään nappulat kokonaan, mutta nyt hetken pohdittuani tajuan, että ei nämä ongelmat ihan oikeasti voi johtua vain siitä ruokavaliosta. Tälläkin hetkellä Timi on ihan kunnossa, iho on kunnossa eikä se ole rapsutellut suurempia, vaikka on syönyt ihan samaa kuin aiemminkin. Tuon kaulurihomman aikaan oli ollut viileää ja satanut -> iho aukesi. Nyt kun on ollut lämmintä ja aurinkoista -> kaikki kunnossa. 

 En tiedä miten me pärjätään sitten taas syksy ja talvi, kun on viileää/kylmää ja sataa. Ehdottomasti on hankittava joku sadehaalari ja opettaa Timi pitämään sitä, samoin kuin tassujenhoito on ihan tajuttoman tärkeää.

No millainen se ruokavalio meillä nykyään sitten on? Nappulana toimii edelleen BritCaren lammas-riisi -nappulat, joita Mustista ja Mirristä olen hommannut. Timi saa nappulaa aamulla ja illalla, yleensä illalla myös lampaanjauhelihaa. Kaksi kertaa viikossa on luupäivä, jolloin T saa lihaisan luun. 2-3 x viikossa laitan ruuan joukkoon myös kananmunan, kun se sisältää niin paljon hyviä rasvoja. Jos tuossa jotain ylimääräistä on, niin tuo nappula, mutta tällä hetkellä seuraan tarkemmin sään vaikutuksia kuin vääriä ruokia.

Minä toivon huomisen tulevan, toivon soihtujen korkeina palavan

Heinäkuu alkaa olemaan puolessa välissä, enkä ole ehtinyt paljon tietokoneella istumaan. Ajattelin että kesäkuun kesätöiden loppumisen jälkeen olisin ehtinyt panostamaan blogiin enemmän, mutta turha luulo!

Olen ollut reissussa viimeiset 1½ viikkoa ja voitte vain kuvitella sen riemun määrän eilen, kun tulin kotiin. Timi oli varmasti kaivannut minua enemmän kuin vanhempani ja hekin olivat aika kovasti. ;) Eilisillan Timi kulki perässäni eikä päästänyt silmistään, joten ilta oli omistettu kokonaan koiralle.

Tänään kuitenkin oon jo opetellut arkeen palaamista. Mitään kiirettä mulla ei kotiin ollut, paitsi että olin varannut tälle päivälle Timille hieronnan. Aiemmin olemme käyneet kerran fysioterapeutilla, mutta se oli ihan eri asia kuin tämä hieronta, joten en tiennyt yhtään mitä odottaisin. Hieroja teki kotikäynnin meille ja ensin juteltiin hierojan kanssa perusasioita läpi; yleisasioita terveydentilasta, luonteesta, tms. ja sitten aloitettiin hieronta.

Aluksi Timi ei meinannut millään pysyä paikoillaan koska hieroja oli vaan niin iiiiihana, mutta rauhoittui kyllä yllättävän hyvin. Koiran lihaksia lämmiteltiin, hierottiin ja venytettiin. Yllätyin, kun lihaksista ei löytynyt yhtään isompaa jumia, ainoastaan oikeanpuoleisessa olka(pää)lihaksessa oli pieni jumi, joka lähti hieromalla pois.

Aiemminhan me ollaan saatu näyttelyissä kommenttia kyyryselästä, kun Timi aika vahvasti yrittää vetää päätään alas ja menee samalla kyyryyn, mutta hieroja totesi että ainakaan selästä/takapäästä ei mitään löytynyt, vaan se on todennäköisesti vaan jännitystä, mitä olen itsekin arvaillut. Lopussa vielä katsottiin läpi koiran liikkeet (puhtaat olivat) ja hieroja näytti mulle vinkkejä, joilla saan hyvin Timiä venyteltyä. :)

Tosi positiivinen kokemus oli ja iloinen olin kotikäynnistä, koska tiesin että silloin Timi rauhoittuu paremmin kuin jonkun vieraan kotiin. Kuvia en kehdannut räpsiä, kun olin hierojan apukätenä ja halusin tilanteen olevan mahdollisimman rauhallinen, joten tämä postaus on nyt kuvaton. Palataanpa myöhemmin taas peruskuulumisiin! :--)

Rapsutirapsutijärsinjärsin.

Voi että. Aihe, johon tässä blogissa palataan aina ja aina vain uudestaan. Timin iho-ongelmat. Voi miten iloinen olisinkaan, jos voisin syöttää näille pojille samoja ruokia ja nauttia T:n ihanan valkoisista hampaista, jotka sillä raakaruokinta-aikana oli. No, enpä voi.

Jokunen kuukausi sitten aloitettiin T:llä eliminaatiodieetti Hypoallergenic-nappuloilla. Timi syö edelleen aamuin illoin, yhteensä n. 120-150 grammaa päivässä ja molemmat ruuat kuivana, jotta hampaille olisi edes jotain työtä.

Nappulaan siirtyessä meillä oli parin viikon ajan kortisonikuuri, jotta aiemmin järsitty iho paranisi ja sen loppumisen jälkeen tapahtuikin pian se silmäjuttu ja nyt ollaan syöty kipulääkettä enemmän ja vähemmän. Viime viikolla koiraa tutkiessani huomasin taas sen saman. Korvat työntää ruskeaa mömmöä enemmän kuin laki sallii, silmät vuotaa ja kolme neljästä jalasta oli järsitty auki. Jes. Tajusin, että eihän me ollakaan tätä ruokaa syöty ilman minkäänlaista lisälääkitystä sen päälle. Eihän koira varmasti kipeä ole, jos se saa jatkuvasti kortisonia tai kipulääkettä ja se todellisuus tulee esiin vasta siinä vaiheessa, kun sitä lääkitystä ei ole käynnissä.

En hirveästi allergianappuloiden tehoon uskonut, mutta halusin toivoa, että ne olisivat se ravinto mitä T voi syödä. Ehkä sitten ei. Viimeinen vaihtoehto on varmaankin se eliminaatiodieetti raakaruualla eli aloitellaan jotain lihaa syöttämään ja katsotaan miten se vaikuttaa koiraan. Silmiä puhdistellaan nykyään päivittäin, korvia muutaman kerran viikossa, mutta nuille järsityille jaloille en paljoa pysty tekemään. On nimittäin ihan sama vaikka rasvaisin niitä aamuin illoin, koska tuota koiraa kuitenkin kutittaa. Kortisonin tiedän auttavan, mutten viitsisi sitäkään ihan jatkuvasti syöttää.

Ihon tilannetta ei paranna tämä keväinen ilma ja kosteat ulkoilumaastot, mutta no can do, näillä mennään, mitä meille on annettu.

"Kyllä siitä vielä silmä tulee.."

..totesi lääkäri, kun alkoi Timin silmää leikkaamaan. Muistelin, etten ole ollenkaan sen tarkemmin kirjoitellut Timin silmäleikkauksesta. Mitä sille tehtiin ja millainen jälkihoito meillä on ollut kotona? En tiedä kiinnostaako ketään puhjennut silmä, mutta kirjoitanpas silti.

Tosiaan, silloin silmän puhjetessa sarveiskalvoon oli tullut reikä ja tapahtumailtana (torstai) silmänestettä oli tullut n. nuppineulanpään kokoinen patti ulos. Seuraavana päivänä päästiin ellille, jolloin silmänestettä oli valunut jo viisinkertainen määrä. Eläinlääkäri ompeli onneksi vilkkuluomen silmän suojaksi ja silmänestettä ei leikkaukseen mennessä ollut tullut ulos sen enempää. Meille kerrottiin, että se epämääräinen neste oli iiristä (siis värikalvo, joka ihmiselläkin on silmässään; sininen, vihreä, tms..) eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin leikata ulos tullut osa pois. Sehän ei meitä haitannut, se vaan aiheuttaa silmässä sen, että mustuaista ei ole enää tukemassa mikään ja mustuainen saattaisi muuttaa muotoaan. Puhjenneen kohdan lääkäri tikkasi umpeen ja niimpä meillä oli ehjä silmä tallella.

Tippojen laiton myötä silmä on aina vähän rähmäinen, muuten eroa tuskin huomaa.

Viime viikolla tarkastuskäynnillä todettiin, että se mustuainen oli kuin olikin muuttunut pyöreästä soikeaksi. Lisäksi silmässä näkyy harmaa alue sillä kohdalla missä iiristä ei enää ole ja punaista siinä vierellä. Näkökyky silmässä on ainakin jonkunlainen, koska sekin silmä reagoi ärsykkeisiin, esim. valoon. Mustuainen näyttää valossa oranssilta ja sen pinnalla on "säröjä". Tällä hetkellä silmässä on edelleenkin verihyytymä, jonka takia ajamme vielä ensi viikon maanantaina Ouluun näyttämään silmää. Lisäksi tikkauskohta on hieman turvonnut edelleen. Muuten Timi voi kaikin puolin hyvin ja haluaisi kovasti lenkkeillä ja riehua, mutta meitä vaivaa se lenkityskielto vielä ainakin ensi viikkoon asti.

Yritin saada zoomaamalla silmää lähempää, siksi epäselvä kuva. Harmaa alue silmästä on sitä, jossa iiristä ei enää ole ja punaiset peräkkäiset "pisteet" on tikattu alue, joka vähän turvottaa.

 

Tällä hetkellä meidän lääkitys on tällainen:

 

Alussa kauhistelin lääkkeiden ym. määrää, mutta nyt siitä on tullut jo rutiinia. Nuo lääkäriltä saadut puhdistuslaput (vasen alareuna) on paljon kätevämpiä kuin keittosuolaliuoksella värkkääminen. Timi antaa onneksi tosi hyvin laittaa tipat ja hoitaa puhdistuksen. :)

Mitä Timille kuuluu tänään? (osa 2.)

Tällaisen päivityksen kirjoitin tiistaina (18.3.) facebook-seinälleni:

"Harvemmin itken onnesta, mutta tänään teen niin. Viime torstaina poikien tappelun seurauksena Kuningas-Timin silmä puhkesi ja jostain syystä mistään päin Suomea ei löytynyt ihmistä, joka sille olisi osannut jotain tehdä. Silmän olisi voinut poistattaa, mutta halusin kuitenkin yrittää vielä pelastaa sen. Niimpä saimme tälle päivää ajan Oulun Animagiin, jossa osaava kirurgi otti koiran vastaan. Pelastusmahdollisuudet olivat pienet, mutta lääkärin yritys kova.
Tällä hetkellä sylissäni nukkuu koira, jolla on edelleen kaksi silmää ja mukanani on tajuton määrä lääkkeitä. Jos kaikki menee hyvin seuraavan kahden viikon aikana, niin elämää jatketaan myös kaksisilmäisenä. Kuulin, että T oli leikkauksen aikana huitonut itseltään kanyylin irti ja sen jälkeen ulisi niin kauan, että pääsi tuttuun syliin - perus-Timi siis, vaikka kipeä olisikin. ;) Olen ollut viime päivinä niin huolissani, etten ole syönyt enkä nukkunut kunnolla ja voin sanoa, että uskon tämän olleen tarkoitettua. En enää ikinä pidä näitä koiria itsestäänselvyytenä ja muistan olla kiitollinen niistä hetkistä, mitä on ollut ja tulee olemaan. ♥"

Kaikki on tiistain jälkeen mennyt hyvin. Timillä virtaa riittäisi enemmän kuin tarvitsisi, koska seuraavat pari viikkoa me elellään hyvinkin rauhallista ja hiljaista elämää. Silmään menee tällä hetkellä kahta eri tippaa ja suun kautta kipulääkkeitä. T kaipaa paljon rapsutuksia ja huomiota ja niitä onkin saanut ihan riittämiin. Olen helpottunut ja onnellinen ja toivon suuresti, että kaikki menee hyvin nyt paranemisenkin suhteen.

Tämä oli vaan pikainen päivitys tämänhetkisestä tilanteesta, oon niin väsynyt edelleenkin, ettei aivot riitä oikein mihinkään fiksumpaan. Palaillaan myöhemmin petokurssipostauksen parissa!

Mitä Timille kuuluu tänään?

Ensiksikin suuri kiitos kaikille tsempeistä edelliseen postaukseen! Perjantain jälkeen ollaan pärjäilty ihan hyvin. Perjantai-iltana T sai niin suuren annoksen kipulääkettä, että se oli ihan tokkurassa vielä lauantainakin. Lauantaina laitettiin kaksi lihaksiin pistettävää kipulääkeannosta ja lisäksi annettiin antibioottia ja kipulääkettä suun kautta. Voin rehellisesti sanoa, että Tikitiki ei tainnut hirveästi tajuta eilisen menoista. Vettä ollaan annettu pullosta, koska ei mene itse juomaan kupille. Ruokaa ei myöskään syönyt lauantaina ollenkaan.

 

Tänään onkin sitten ruoka maistunut paremmin ja olo ollut ilmeisen hyvä, koska äsken kaupungista tullessamme (äitini oli siis paikalla Timin kanssa, koska Timiä ei saa jättää yksin ennen sitä leikkausta) Timi käveli meitä jopa ovelle vastaan ja oli kiinnostunut kauppaostoksista. Tähän mennessä mikään ei ole kiinnostanut, joten kylläpä hymyilytti nähdä pikku-T ovella vastassa.

Vaikka Timi on väsynyt ja varmaan kipeäkin välillä, niin sillä on silti omaa tahtoa vaikka muille jakaa. :D Tablettien antaminen on yhtä helvettiä, mutta tähän mennessä ollaan tungettu ne kaikki vaan kurkusta alas ja vettä vähän päälle. Silmätippojakaan ei haluaisi laitettavan, mutta niitä menee silti joka kahden tunnin välein. Huomisen kun vielä jaksaa, niin tiistaina lähdetäänkin kohti Oulua!

Karhunpoika sairastaa.

Postausta molemmista peto-tunneista on tulossa, sekä myös kaksi haastetta, joihin meidät on haastettu. Vauva-Luigi täyttää huomenna 8 kk ja on keksinyt vaikka ja mitä uusia tapoja (...ei niin hyviäkään kaikki). Ennen kaikkea sitä kuitenkin vähän akuutimpaa asiaa.

Eilen illalla poikien tappelun seurauksena Timin silmä puhkesi, ja asiaa ollaan selvitelty sitten juoksemalla eläinlääkäriltä toiselle. Kukaan tällä paikkakunnalla ei osannut silmälle tehdä mitään, koska sarveiskalvossa oli reikä ja sieltä oli valunut osa silmänesteestä ulos. Niimpä eläinlääkärit yrittivät soitella ympäri Suomen, että oltaisiin saatu aika silmäspesialistille. Valitettavasti me ei saatu aikaa minnekään, vaikka oltaisiin lähdetty Ouluun, Helsinkiin tai Tampereelle, jos aika oltaisiin saatu.

Eläinlääkäri ompeli vilkkuluomen sarveiskalvon suojaksi ja me saatiin kipulääkettä sekä suoneen pistettävänä että tablettina, lisäksi antibioottia ja silmätippoja, jotta pärjätään ensi viikolle. Juurikin tuossa äsken keskustelin eläinlääkärin kanssa, joka oli saanut meille ajan Oulun Akuuttiin ensi tiistaille. Harmittaa, että aika meni niin kauas, koska silmän selviämismahdollisuudet on aika pienet, mutta toivotaan parasta. Olisin voinut poistattaa silmän jo tänään, mutta haluan edes yrittää tehdä sille jotain.

Eilen taas huomattiin, ettei mitään päiviä voi ennustaa. Timistä tuli hetkessä pienen pieni ja meidän perheen vauva, niin kuin se on aina ollutkin. Kaikki pyörii nyt sen ympärillä ja ollaan peukut pystyssä, että asiat sujuisi niin kuin pitää.

Eläinlääkärillä.

Käytiin Timin kanssa tänään taas eläinlääkärillä. Tarkoituksena oli ottaa allergiatestit, mutta eläinlääkäri puhuikin mut ihan ympäri ja päädyttiin, ettei oteta niitä testejä vielä. Koska mainitsin myös Luigin raapivan ja järsivän itseään aina välillä (olen varmaan yliherkkä ja -huolehtivainen kaikkien T:n ongelmien jälkeen), niin elli antoi molemmille koirille ulkoloishäädöt, Timille kortisonikuurin, korvahuuhteen, ihohuuhteen ja Hypoallergenic-ruuan.

Mietin tuota ruuan ottamista pitkään, koska alunperinhän aloin korjaamaan iho-ongelmia siirtymällä raakaruokaan. Nyt kuitenkin oli vaihtoehtona eliminaatiodieetti raakaruualla tai tuo ruoka. En todellakaan tiedä miksi valitsin tuon ruuan, koska en ihan oikeasti tiedä yhtään mitä siinä on, mutta ajattelin, että sama sitä on kokeilla sen pari kuukautta ja se oli myös vanhempieni mielestä parempi vaihtoehto. Jos oireet lisääntyy muutaman viikon jälkeen, niin aloitan sitten kokeilemaan eliminaatiodieettiä kanan tai muun lihan avulla.

Royal Canin Hypoallergenic -ruuan raaka-aineet: riisi, hydrolysoitu soijavalkuaisuute, eläinrasvat, kivennäisaineet, hydrolysoitu siipikarjanmaksa, juurikaskuitu, soijaöljy, frukto-oligosakkaridit, kalaöljy, tauriini, purasruohoöljy, L-tyrosiini, samettikukkauute (luteiinin lähde), vitamiini. 

Korvat Timi raapii nykyään ihan auki ja samoin jalat tulee järsittyä. Koska T ei kuitenkaan raavi muuten koko kroppaansa ja iho ja turkki on yllättävän hyvässä kunnossa, niin elli epäili atopiaa. Olin siitä onnellinen, että pääsimme juuri tuon eläinlääkärin vastaanotolle, hän oli hyvin rehellinen ja ensimmäinen, joka otti atopian edes esille.

Ihoon laitetaan nyt ulkoloishäätö (en usko sen toimivan yhtään enempää kuin syksylläkään), kortisonia aletaan syöttämään parin viikon ajalta (miksi aina annetaan kortisoni-/antibioottikuuri?), korvia huuhdellaan 1 krt/vko näin alkuunsa ja koira pestään viikottain (miksi kutiavaa koiraa pitää pestä?).

Paljon ajatuksia heräsi siis eläinlääkärireissulla, mutta mielenkiinnosta kokeillaan nyt näitä juttuja, kirjailen ylös miten ruoka toimii ja allergiatestit tai eliminaatiodieetti tulee ajankohtaiseksi luultavasti myöhemmin tänä vuonna.

Yksi asia mikä harmittaa, on se, että ilmoitin Timin Pellon näyttelyyn. Se on kalunnut kaikki jalkansa, silmät vuotaa ja korvat on auki, niin eipä tuo koira ihan parastaan näyttelyssä voi antaa. Mutta tiedänpä ainakin, että Pellon ryhmis jää Timin kohdalta tämän vuoden ainoaksi.

Timin kanssa fyssarilla.

Kuten eilen jo mainitsin, kävimme tänään eläinfysioterapeutti Mikan luona. Tiistaina soittelin meidän ongelmista ja sain ajan jo torstaille, hurjan nopeasti! Mutta hyvä vain niin. Mehän ei olla aiemmin missään tuon tapaisessa käyty, joten vähän jännitti mitä tuleman pitää. Jo tiistaina Mika puhui puhelimessa, että oireet saattavat ruokavalion sijasta johtua monesta muustakin jutusta, esim. vammasta, hermo- tai lihaskireydestä, nivelrikosta, jne.

Meillä oli edessä tunnin aika ja mentiin jo hyvissä ajoin tutustumaan vähän paikkaan. Timihän piippas ja piippas, se on aina uudessa paikassa vähän hämillään. Noo, onneksi se anto Mikan käsitellä itseään tosi hyvin. Meni ehkä 20 minuuttia ja Mika totes näin: "Ei täältä kyllä mitään löydy. Lihakset on tosi hyvässä kunnossa, samoin nivelet liikkuu oikealla tavalla, selkäranka on suorassa, eikä mitään ylimääräistä löydy. Ei hermo- tai lihaskireyksiä. Sulla on harvinaisen terve koira."

Katsoin vähän hämilläni. Olin jo varautunut kaiken maailman nivelrikkoon, sun muihin, joten tuollaista en ollut osannut odottaa. Olin ajatellut, että jospa kaikki johtuisikin vaan hermokireyksistä - asiat selviäisivät oikealla hoidolla, mutta ei. Olen tietenkin maailman onnellisin, että Timi on terve, mutta harmittaa asioiden pitkittyminen! Seuraavaksi lähdetään tutkimaan asioita allergiatesteillä (vaikken usko niistä mitään löytyvän) ja sen jälkeen eliminaatiodieetillä, jos tarve niin vaatii!

Edelleenkin kutittaa.

Pitkin vuotta kirjoittelin Timin iho-ongelmista. Niitä tutkittiin, ja viimein diagnoosiksi annettiin kapi. En ihan hirveästi siihen uskonut, mutta hoidin koiran loislitkuilla ja muilla aineilla mitä elliltä mukaan saatiin. Pakko myöntää, että punertavat ihottumakohdat ihosta lähtivät paranemaan, mutta kutinan jatkuessa ihon hyvä kunto ei hirveästi auttanut. Eläinlääkärillä en nyt ole käynyt, koska meille tungetaan aina se sama antibiootti+voide-kuuri mukaan, enkä siitä enää niin hirveästi innostu, kun Tiki-tiki söi niitä kuureja muutamat viime vuonna.

B-vitamiinin aloittamisen jälkeen Timpan runsas karvanlähtö on lakannut ja anturat ihan pehmeät, lumesta ja jäästä huolimatta. Koira kuitenkin raapii ja järsii itseään ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Sen korvissa uusiutuu vähintään kerran kuussa hiivatulehdus ja silmät vuotavat (kuitenkin nyt talvella enemmän kuin ennen, joten uskon sen olevan hyvin yhteydessä vuodenaikaan ja sisäilman kuivuuteen). Viljathan me viime vuonna jätettiin pois, joten olen yrittänyt etsiä nyt jotain muita syötä kutinaan.

Liian vähärasvainen ruokavalio? - Timi saa päivittäin erilaisia öljyjä, esim. rypsiöljyä, kookosöljyä, kalanmaksaöljyä, pellavasiemenöljyä tai lohiöljyä, joten en usko että kyse ois tästä. Ruokavaliossakin on erilaisia lihoja, rasvaisia ja vähärasvaisia, joten ehkä tämä ei ole se todennäköisin syy.

Kuiva huoneilma? - Tämä varmasti on yksi syy, talvi aiheuttaa tälle omistajallekin ongelmia ihon ja silmien kanssa, mutta Timillä ongelmat ovat jatkuneet paljon pidempään, ei tämä varmaan siis vuodenajasta riipu.

Täit/kapi? - Tätä vaihtoehtoa en enää usko, vaikka ellit yrittäisi tätä syyksi pistääkin.

Kipuilu? - Tätä olen miettinyt paljon. Timppa nimittäin järsii aina samaa jalkaa, mutta muuten se kyllä rapsuttelee itseään ihan joka puolelta. Timi myös usein makoillessaan piippaa muutaman kerran, enkä vielä ole siihen syytä keksinyt. Pitäisi ehdottomasti kuvauttaa koira, josko sillä jotain kipuja olisi.

Olen miettinyt koiralla eliminaatiodieetin aloittamista, mutta se on kuitenkin niin kovatöinen juttu, että tekisin mieluusti ihan mitä tahansa muuta. Timi syö viikottain sian/broilerin sisäelimiä, sikaa, nautaa, kalkkunaa, kanaa, lammasta ja joskus riistaa. Lisäksi kasviksia ja lihaisia luita. Useat noista ruuista on allergisoivia, joten aikamoista hakuammuntaa allergisoivan aineen löytäminen voisi olla, mutta pakkotilanteessa aletaan tuota eliminaatiotakin kokeilemaan!

Olisiko lukijoilla meille vielä jotain vinkkejä?

Kahdenkeskinen aika, part. 1

Luigin tulon myötä oon huomannut yhä useammin miten tärkeää on viettää molempien koirien kanssa myös sitä kahdenkeskistä aikaa. Vaikka rakastankin hetkiä metsäillessä, kun molemmat koirat ovat mukanani, niin yhtä paljon nautin myös rauhallisista lenkeistä Timin kans kahdestaan ilman jokasuuntaan pomppivaa terrieriä. ;)

Tänään lähetin Luigin isoveljeni mukaan lenkille ja aloin itse touhuilemaan Tiki-tikin kanssa. Se seuraili, kun tein sille iltaruoka-annosta, mittasin ja punnitsin. Syötyään Timi meni tyytyväisenä nukkumaan, sillä ei ollut kiirettä yhtään mihinkään.

Yhtä asiaa Timi rakastaa ihan yli kaiken, tämän parissa se voisi viettää ikuisuuden. Ei tarvita kuin harja, kampa ja omistaja, joka jaksaa silitellä ja harjailla minuutista toiseen, niin Timppa on tyytyväinen.