Vuosi 2014 paketissa!

Vuosi 2014 alkaa olla lopuillaan, joten on aika kirjoitella vähän tiivistettynä mitä me ollaan touhuttu. Painamalla tekstin jälkeistä × pääset kyseiseen postaukseen.
Piti tässä ihan tarkastaa, että tosissaanko oon tammikuussa kirjoittanut 19 postausta? Kyllä. Vähän on postaustahti siitä hiipunut! :D

TAMMIKUU (19 postausta)

-vierailimme mätsärissä, tuloksin Luigi PUN ja Timi SIN ×

-Timi kävi fysioterapeutilla, joka totesi koiran olevan kaikin puolin terve ×

-Luigin kanssa vierailtiin Lahden pentunäyttelyssä tuloksin KP VSP ×

-Timille aloitettiin kokeilemaan Hypoallergenic-ruokaa ×

Pentunäyttelystä lähdettiin kotimatkalle.

HELMIKUU (7 postausta)

-teimme blogille facebook-sivut  ×

-kävimme Pellon ryhmiksessä, tuloksin Luigi KP ROP ja Timi H ×

-liityimme Rovaniemen käyttökoirien jäseneksi ×

MAALISKUU (6 postausta)

-kävimme Levillä mätsärissä, tuloksin Luigi PUN3 ×

-Timin silmä puhkesi ja sen hoitaminen vei varmasti koko kuukauden voimat ×
-kävimme paljon hallilla treenaamassa ja aloitimme Luigin kanssa peto-kurssin
-maaliskuun lopussa omistaja keskeytti lukion

HUHTIKUU (5 postausta)
-kaikkien ihmeeksi Timin silmä parantui ennalleen ×
-kuukauden vaikein juttu oli kun Luigi palautui kasvattajalleen, koska pojat eivät tulleet toimeen keskenään ×

TOUKOKUU (11 postausta)
-käytiin mätsäreissä tuloksin PUN3 ×
-aloitettiin taas uusi ruokavalio, tällä kertaa testiin pääsi BritCare-nappulat ja lampaan liha ×
-aloitettiin harrastekurssi, josta intoutuneena aloin aktivoida koiraa tavallista enemmän
-treffattiin Timin kanssa Pihka-suomenlapinkoiraa ×
-..sekä Mauri-tiibetinspanielia ×

KESÄKUU (7 postausta)
-jatkoimme harrastekurssia, aiheinamme rallytoko + toko, pk-lajit
-tapasimme uudelleen suomenlappari-Pihkaa × 
-Timi kävi luonnetestissä, tuloksin +140, laukausvarma ×
-omistaja talkoili Juhannusnäyttelyssä


HEINÄKUU (5 postausta)
-omistaja reissasi ja latasi akkujaan, joten mitään ihmeellistä ei hirveämmin tehty
-Timi pääsi hierojan käsittelyyn ×
-ruokavalio vaihtui taas, takaisin raakaruokintaan
-treffattiin kasvattajaa koirapuistossa ja vietettiin mahtava päivä saunalautalla ×

ELOKUU (2 postausta)
-omistaja aloitti opiskelun uudessa koulussa
-..ja tajusi samalla että elämässä on paljon muutakin kuin pelkästään koirat, elämä on just hyvä näin ×

SYYSKUU (4 postausta)
-esittelyä koirakirjallisuudesta ×
-nappuloista eroon lopullisesti ×
-millaisia postauksia tykkään itse lukea? ×
-jälleen postausta raakaruokinnasta ×


LOKAKUU (6 postausta)
-ihon kunto syksyisin verrattuna kesään ×
-koiran motivoinnin merkitys ×
-postaus lisäravinteista, jotka meillä on käytössä ×

MARRASKUU (1 postaus)
-mekin teimme kuvahaasteen ×

JOULUKUU (? postausta)
-millaiselle ihmiselle tiibetinspanieli sopii? ×
-halu päästä kasvattamaan koiria ×
-heijastinten käytöstä ×

Aika hieno vuosi takana, pakko myöntää.

Toteutuiko vuoden 2014 tavoitteet?

Vuoden 2013 lopulla kirjoittelin meille tavoitteita vuodelle 2014. Ne kuuluivat näin:

- lisää koiramiittejä

Aika vähän tavattiin muita koiria. Muutaman kerran Pihka-suomenlapinkoiraa ja kerran Mauri-tiibetinspanielia. Lisäksi kävimme muutaman kerran koirapuistossa Timin kasvattajan koirien kanssa. Koirapuistossa on toki ollut myös muita koiria. :)

  - tavataan enemmän kasvattajaa ja muita D-pentuja

Kasvattajaa tuli tosiaan muutaman kerran nähtyä ja Timin emää sekä "varaemää", lapsuudesta asti tuttua Angelicaa. Muita D-pentuja ei silti valitettavasti ehditty tavata hirveämmin.

  - taas mätsäriosallistumisia niin paljon kuin mahdollista

 4.1. kävimme Levillä mätsäreissä, joissa Timi oli turistina mukana ja Luigi nappasi PUN3 pentujen sarjasta. 4.5. kävimme Rovaniemellä mätsäreissä Timin kanssa, jolloin vuorostaan saimme arvioksi PUN3! Siinäpä tämän vuoden mätsäilyt. :D

- parit näyttelyt

Yhdet näyttelyt, Pellossa ryhmis. Tuloksena H. Sisänäyttelyt ei vaan toimi meillä, koska T stressaantuu aivan tajuttomasti.

- verijälki

 Oltiin harrastuskurssilla juurikin tämä osuus pois, eikä tullut omatoimisestikaan kokeiltua. Jospa ensi vuonna sitten!

- yritetään saada selvyys iho-ongelmiin

No eipä näihinkään kokonaan vastausta vielä tullut, mutta edistystä toivottavasti ainakin. Tämänhetkinen ruokavalio toimii hyvin.

- ja ylempään liittyen: toivon Timille mahdollisimman tervettä vuotta

Silmän puhkeaminen, iho-ongelmat - siinäpä meidän ongelmat tänä vuonna. Näissä oli kyllä ihan riittävästi.
 

- josko myöskin paino saataisiin takaisin sinne kuuden kilon kieppeille

No hups, paino taitaa tällä hetkellä heitellä siellä 7-8 kilossa, joka on kuitenkin ihan soppeli meille.
 

- harjailua, hemmottelua, silittelyä, rapsutuksia hirmuisesti

Näitä tuli myöskin harrastatettua ihan riittämiin. :)

Millaisia tavoitteita teillä oli tälle vuodelle ja toteutuivatko ne? Vai onko tavoitteiden tekeminen mielestäsi ihan turhaa?

PS. Pian julkaisen myös tavoitteet vuodelle 2015.

Hyvää joulua!

Ja kiitos. Vielä tänä vuonna ois edessä postauksissa koontia vuoden tapahtumista ja samalla katsotaan että toteutuiko vuoden alussa asetetut tavoitteet. Nyt kuitenkin rauhoitutaan hetkeksi joulun viettoon ja nautitaan läheisten seurasta. ♥

PS. Meidät löytää nyt myös instagramista nimellä timithetibbie

Käyttäkää niitä heijastimia!

Heijastimet on ehkä helpoimpia henkivakuutuksia, mitä ihmiselle on tehty ja siltikin tuntuu, että suurin osa meistä kaksijalkaisista ei niitä oikeasti käytä. Pimeyden tullessa se heijastin kannattaa kuitenkin oikeasti kaivaa tai ostaa jotain ja ripustaa takkiin tai housun lahkeeseen. Mun mielestä ehdottomasti parasta olisi sellainen kunnon heijastinliivi, mutta haluaisin ehdottomasti sellainen naisten mallin, joka on vähän istuvampi kuin se perinteinen liivi ja sitä en oo vielä ehtinyt kotiuttamaan.

Koiraa ulkoiluttaessa on kuitenkin tärkeää myös se, että koiralla on joku huomioväline, on se sitten liivi, haalari, panta, hihna tai vilkkuvalo. Meidän Timi on oikeasti pimeän aikaan ihan kuin joulukuusi, mutta tässä uskon sanontaan enempi parempi ja olen vaan onnellinen, että Timi antaa esimerkiksi sen heijastinliivin päällensä pukea.

Yleisimmin siis ulkoilemme tällaisella varustuksella:

*Hurtta Collectionin heijastinliivi, joka on ihan mahtava. Tuo vetoketju menee siis selän puolella ja vaikka aluksi pelkäsinkin, niin karvat ei jää tuonne väliin. Ei enää sitä tarranauhojen kanssa värkkäämistä!
*Puolikurra, jossa heijastinnauhaa.
*..lisäksi pantaan on kiinnitettynä Orbilocin vilkkuvalo.
*Heijastinjatke, joka on samaa väriä puolikurran kanssa

Näiden lisäksi Timillä on Hurtan nahkahihna, jossa niitä heijastimia ei siis ole.

Itselläni on sitten myös muutama heijastin vaatteissa ja isäni käyttää aina heijastinliiviä ulkoiluttaessaan Timiä.

Millaiset heijastimet sulla ja koirillasi on käytössä?

"The world would be a nicer place if everyone had the ability to love as unconditionally as a dog.”

En tiedä enkä muista, että oonko ikinä tuonut blogissani esiin haluani päästä kasvattamaan ja jalostamaan koiria. Kun oon tästä haaveesta puhunut ystävilleni, niin sieltä tulee ekana esiin "no sitten saat ihan hulluna rahaa, kyllä se kannattaa!", kun taas mun vanhemmat oli aluksi "miksi?" joka myöhemmin kyllä muuttui kannustukseksi.

Miksi ihmeessä mie haluan tunkea lusikkani jalostussoppaan, joka vastoin oletuksia vie sitä rahaa ihan hulluna, vaatii hirveästi aikaa ja vastuuta? Pitää tuntea rotutyyppi ja -määritelmä, tietää millaisia koiria muualla maailmassa on ja tunnistaa itsestään se, miksi haluaa niitä pentuja teettää. Pitää miettiä millaista linjaa pennuista haluaa, ottaen huomioon luonne, terveys, ulkonäkö ja käyttötarkoitus. Pitää olla rehellinen, ottaa vastaan sekä positiivista että negatiivista arvostelua ja palautetta, osata hyväksyä sekin jos muutoksia tulee tai suunnittelemasi astutuspari ei sovikaan yhteen. Olla läsnä pennunostajia varten ja auttaa tarvittaessa koko kasvatin elämän ajan. Tehdä yhteistyötä muiden rodun kasvattajien kanssa. Rakastaa koiria ja kasvattamaansa rotua.

Velvollisuuksia on siis hirveän pitkä lista, eikä tuossa ollut läheskään ne kaikki. Niistä huolimatta voin sanoa, että vieläkin kiinnostaa se kasvattaminen. Välttämättä se halu ei tarkoita, että ikinä oikeasti tulisin niitä pentuja teettämään, koska ikinä ei kuitenkaan tiedä millainen elämäntilanne on.
Oon törmännyt niin hienoihin kasvattajiin ja sitten myös niihin, jotka ei mielestäni sitä kasvattaja-nimeä ansaitsisi, eikä varmasti kellekään ole epäselvää, että kumpaan joukkoon näistä kahdesta haluaisin kuulua. En haaveile rikastuvani koirien jalostamisella, enkä kuulu niihin ihmisiin, jotka tykkäävät koirista vain niiden söpön ulkomuodon takia. Varsinkin ne pennuthan on tosi vastustamattomia. Haluan vaan olla rakentamassa oikeasti parempaa pohjaa koirien jalostukselle sitten tulevaisuudessa ja haluan jatkaa sitä rakennetta ja luonnetta, mikä rodulle on alunperin muodostettu, mutta joka on pikkuhiljaa hiipumassa pois.

Joko te arvaatte mikä se rotu on?

PS. Käythän sinäkin täyttämässä Kennelliiton kyselyn, jonka aiheena on koirien vaikutus ihmisen hyvinvointiin.

Millaiselle ihmiselle tiibetinspanieli sopii?

Kun tsekataan tiibetinspanielin rotumääritelmä, siellä lukee, että koira on luonteeltaan valpas, uskollinen mutta itsenäinen. Omien kokemuksien mukaan tipsulta todellakin löytyy sitä itsepäisyyttä ja miellyttämisenhalu puuttuu; onhan rotu aiemmin jalostettu vahtimaan luostarin muureilla ja ilmoittamaan vahtikoiran tavoin tapahtuvista muutoksista. Vahtimisviettiä saattaa siis löytyä, mutta meidän Timiltä se puuttuu.

Sanoisin, että harrastuskoiraksi tiibetinspanieli ei mikään paras ole, muttei todellakaan mahdoton. Kaverini Jenny on saanut tiibetinspanielistaan koulutettua oikein hyvän tokoilijan, koska motivointi ja treenitavat on sopivia. Kun paneudutaan enemmän esimerkiksi luonnetestituloksiin, niin huomataan, että suurimmalla osalla tipsuista puuttuu taistelutahto, jota pitäisi olla enemmän, joka auttaisi kouluttamisessa paljonkin.

Tiibetinspanielit ei mun kokemusten tai opiskelujen mukaan ole hirveän herkkiä koiria (toki tämä on hyvin yksilöllistä), joka todennäköisesti johtuu siitä oman arvon tunnosta ja suuresta egosta. Timi kestää ihan sitä kovempaakin käskytystä ja kouluttamisen eri muotoja, eikä ole liian pehmeä. Ennemminkin meidän ongelma on se, että välillä tuntuu että pitäisi karjua jotain urpoja käskysanoja, että kiellot ym. menisi perille. :-D

Mitä ulkonäköön tulee, tiibetinspanielithan on aika pienehköjä koiria (rotumääritelmän mukaan paino 4-6 kg, säkä 25 cm. Veikkaisin silti, että keskimäärin säkä on nykyään 26-28), eivätkä sen puolesta vaadi hirveästi tilaa, hirveän suurta kuljetusboksia tai mitään suurimpia kevythäkkejä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarvikkeisiin ei joutuisi panostamaan tai koiralle riittäisi mitkään korttelin välin pituiset lenkit, koska energiaa koiralla on, vaikkei se mikään aktiivisin rotu olekaan.

Muita ongelmia rodussa on ehdottomasti ulkonevat silmät, jotka nykyään vuotavat melkeinpä jokaisella tipsulla jonkin verran. Silmät kun reagoivat helposti pölyyn, kuivaan/kylmään ulkoilmaan, tuuleen, vääränlaiseen ruokintaan, jne. Lisäksi luppakorvat aiheuttavat ongelmia korvissa, jolloin syntyy hiivatulehduksia.

Turkinhoidossa tärkeintä on varmaankin säännöllinen harjaaminen, jolla pystytään ehkä jonkinverran ehkäisemään karvanlähtöä (joka on välillä ihan tajutonta!). Furminaattori, jolla saa alusvillaa pois, on mielestäni tosi hyvä apuväline. Jotkut tipsuihmiset pesevät koiransa useastikin, mutta meillä se ei ole tarpeellista, koska Timi ei likaannu niin paljon enkä jaksa sitä monen tunnin föönäysoperaatiota, kun turkki oikeasti pitää saada kuivaksi ettei se haudo ihoa rikki.

Mielestäni tiibetinspanieli sopii siis ihmiselle, jolla on aikaa ja viitseliäisyyttä panostaa kunnolliseen peruskoulutukseen, koska juurikin em. suuri ego aiheuttaa muuten myöhemmin ongelmia. Sosiaalistamiseen kannattaa panostaa myös heti kotiintulosta alkaen. Koiran kanssa ei saa turhautua, vaikka sillä välillä onkin "hälläväliä" -asenne ja koira tekee mitä tykkää, silloin kun tykkää. Tarpeeksi määrätietoisella koulutuksella ja oikeat motivointitavat löytämällä tipsu tipahtaa sieltä johtajan paikalta ja tajuaa, että on kuitenkin vain se koira talossa.

Jos omistajalla kiinnostusta ja aikaa löytyy, niin tipsut ovat ihan älyttömiä tekemään temppuja ja osaavat niitä varmasti yhtä hyvin kuin muutkin rodut. On tiibetinspanieleita, jotka ovat pärjänneet tokossa ja agilityssä ja omaksi iloksensa voi harrastaa myös pk-lajeja tai jäljestystä. Vaikka rotu onkin tehty ihmisen seuralaiseksi, niin mielestäni se ei tarkoita että koiraa ei voisi vähän piristää ja viettää samalla aikaa yhdessä.

Tipsun ottajan on myös ehdottomasti muistettava pitää huoli turkinhoidosta. Varsinkin korvantaustat takkuuntuvat helposti (varsinkin kun siirrytään pentukarvasta "aikuiskarvaan"), kuten myös hännän ja takamukset pidemmät karvat. Korvia kannattaa puhdistaa säännöllisesti ja kuivata huolellisesti puhdistuksen jälkeen, korvakäytävistä voi myös varovasti leikata ylimääräisiä karvoja. Tassujen karvoja kannattaa myös leikata välillä ja kuivata ne lenkkeilyn jälkeen.

Kuulostaako tiibetinspanieli Sinun rodultasi?