Peto-kurssi, tunnit 1, 2 ja 3.

5.3. meillä alkoi petokurssi, jota olin kieltämättä jännittänyt paljon etukäteen. Onni on, että ehdimme hallilla käydä useampaan kertaan ennen tuota kurssia, muttei se silti vaikuttanut siihen, etteikö Luigi olisi haukkunut ja ihmetellyt muita koiria. Pakko myöntää, että ollaan tosi vähän tehty mitään isommalla koiraporukalla, mutta tästä eteenpäin ajattelin käydä myös vapaaehtoisissa treeneissä ulkosalla, sään salliessa. Täällä päin kun pyörii kuitenkin ahkerasti esimerkiksi ohikas- ja tokotreenejä.
Mutta niin, siihen kurssiin.

Mitä opittiin ekalla kerralla?: Opetetaan Luigille oikeasti se rauhoittuminen. Sen pitää olla nätisti mun vierellä, kun mä kuuntelen kouluttajien neuvoja ja tajuta, ettei kaikkien luo olla menossa tervehtimään. Ekalla kerralla kuunneltiin vaan sääntöjä ja ohjeita, ja meille jaettiin naksuttimet.
Mitä tuli läksyksi?: Ehdollistaa koira naksuttimeen. Ollaan jo naksua käytettykin, mutta nyt sitten ollaan vahvistettu sitä entistä enemmän.

Toisella petokerralla (12.3.) meillä sujui yllättävän hyvin. Mie menin paikalle asenteella "oh no, me taas haukutaan kaikki muut", mutta sainkin yllättyä kun pieni Luikeroinen ölisi 5 minuuttia ja that's it. Sen jälkeen se istui/makas mun vierellä ja tehtiin asioita silloin, kun mie niin halusin. Hyvä mieli jäi siis kaikin puolin!

Mitä opittiin toisella kerralla?: Miten leikitään oikein? Luigi on hyvä leikkimään mutta leikkituokiot on tärkeää pitää sopivan lyhyinä, ettei koira ehdi kyllästyä. Alettiin opettelemaan katsekontaktia, joka meille onkin ollut vähän haasteellinen juttu.
Mitä tuli läksyksi?: Katsekontaktin opettelu.

Kolmas kerta (19.3.) - olin itse tajuttoman väsynyt Timin silmäoperaation jälkeen ja mietin pitkään, että lähdenkö tunnille. Tuli kuitenkin mentyä ja hyvä niin! Katsekontakti sujui ihan ok, muttei oltu ehditty harjoitella sitä niin paljon kuin pitäisi (jatketaan siis). Luigi olisi enää vain hallin ulkopuolella, muuten oli tosi nätisti. Vähän meinasi äristä jollekin lapinkoiralle ja keskittyminen meni sitten valitettavasti enemmän sinne kuin minun puoleen. Aloiteltiin kontaktikävelyä (seuraamista), luoksetuloa ja luoksepäästävyyttä. Luoksepäästävyydessähän meillä ei oo muuta ongelmaa kuin se, että L on "hieman" yli-innokas, joten sitä rauhoittumista opetellaan nyt.

Mitä opittiin kolmannella kerralla?: Kontaktikävely, luoksetulo, hoitotoimenpiteet ja luoksepäästävyys.
Mitä tuli läksyksi?: Opetetaan L rauhoittumaan, kun joku tulee tervehtimään. Opetellaan seuraamista aluksi niin, että ohjaaja peruuttaa ja koira pitää koko ajan kontaktia. Sen jälkeen käännöksiä ja lopulta koira seuraa sivulla. Lisäharjoitusta katsekontaktiin.

Tulipas nyt pitkä postaus, kun en oo aiemmin ehtinyt näitä kirjoitella! No, toivottavasti joku jaksoi lukea. :)

Vauhdikas viikonloppu.

Saara otti mut perjantai-iltanakyytiin ja ajettiin hallille treenailemaan. S oli varannut hallin itseään ja Ilkka-brassia varten, mutta pyysi myös meitä tutustumaan paikkaan, ennen ensi viikon peto-kurssia. Luigi kun on aika vähän halleissa pyörinyt, niin oli ihan hyvä käydä tutustumassa paikkaan, ennen kuin ollaan siellä monen muun koirakon kanssa.

Mulla ei perjantaille sen suurempia ajatuksia ollut, kuin olla paikan päällä, tutustella ympäristöön, namittaa ja leikkiä. Luigi olikin alussa hyvin kuulolla, toimi nameilla ja palkkautui lelulla, mitä nyt haisteli paljon ja yritinkin siihen ottaa kontaktia, tms. Noo, kaikki meni hyvin siihen asti kunnes Lui huomasi, että Saaran taskussa oli paaaaljon parempia nameja (raakaa kanankaulaa!) ja koko loppuajan sen huomio meni sinne suuntaan. Jälkeenpäin ajateltuna otin myös liian pitkiä treenipätkiä, olisi pitänyt tunkea koira välillä koppiin jäähyttelemään.

Lauantai-iltana ajettiin sitten uusin eväin ja ottein hallille ja voinkin todeta, että meillä meni erittäin hyvin! Pidin treenit muutaman minuutin pätkissä, jonka jälkeen seurasi aina parin minuutin tauko ja sitten taas uudelleen. Panostin leikkimiseen ja palkkaamiseen, aika paljon otettiin vaan paikallaoloa ja putkea, sekä esteenkiertoa. Kontaktia ois voinut harjoitella taas, mutta se sitten unohtui. Kaikin puolin jäi hyvät fiilikset ja varailinkin hallia vielä tiistaille, jolloin tulee kolmas kerta ennen peto-kurssia ja keskiviikkona kokeillaan, miten treenaaminen häiriössä onnistuu, iiks.

Tänään sunnuntaina lähdettiin heti aamusta kohti Leviä, koska mulla alkaa hiihtoloma ja tänään oli myös mätsärit sillä suunnalla. Ilma oli viileähkö eikä ollut ihan se kaikista sopivin pienelle brasilialaiselle, mutta onneksi olin varannut sille kalsaripuvun mukaan ja isäni takin väliin mahtui kasvanutkin penne ihan hyvin. Ilmoitin vain Luin luokkiin, koska Timin mielestä esiintyminen on hanurista, niin se sai vain turisteilla mukana ja haistella ihania hajuja (kilometrin pituiset kuolavanat taas roikkui suupielistä...).

♥♥

Pentuja kehässä oli 22, joka oli ihan sopiva määrä. Meidän parina oli mittelspitz ja saatiin esiintymisen jälkeen punainen nauha. Ihmeekseni meitä ei missään vaiheessa käsketty pöydälle, mutta eipäs siinä mitään. Olin ihan fiiliksissä, koska tuo pentu on hieno ja rakastaa kaikkea mitä me tehdään, niin en voi valittaa. Punaisten kehässä pyörittiin ja pyörittiin - oltiin muuten varmasti ainoita pieniä koiria siinä joukossa - kunnes tuomari alkoi valita parhaimpia ja me saatiinkin käsky kolmannelle sijalle! Kaikki siihen mennessä jäätyneet varpaat sulivat samantien, koska mieltäni lämmitti tämä kovasti! Luigin toiset mätsärit ja näin hienosti meni, jee. :)

Harvinaisen paljon meillä on ollut tekemistä ja nyt väsyttää kyllä suuresti. Seuraavia postauksia varmaan sitten peto-kurssin aloituksesta!

Hieno penne ja palkinnot (ruusuke ja Nutrolin pentuöljy).

Komea pieni brasilialainen.

Blogillemme on muutaman päivän aikana tullut huikeasti uusia lukijoita, tervetuloa jokaiselle! Jos vanhemmat jutut kiinnostaa, muttet jaksa selata jokaista postausta, niin välilehtipalkista löytyvää "arkistoista" -kohtaa linkkaamalla näet joitakin poimittuja postauksia:

26 vko

Ensiksi tämän viikon rakennekuvaa Luigista:

Ja sitten tein vertailun vuoksi kollaasin, mitä on tapahtunut 7 viikossa (vaikka Luigihan on ollut meillä jo 8 viikkoa). Luigi on kasvanut ja katsokaa nuiden pienien mustien pilkkujen määrää, oho!

Tällä viikolla blogissa:

- tee-se-itse -ohje

- miten elämäni on muuttunut Luigin tulon myötä?

- miten junamatkaan pennun kanssa on valmistauduttu?

25 vko

Kyllähän se kasvaa!
25 vko // 8.9 kg // ?? cm

Luigi oli syömässä iltaruokaansa (kalkkunankaula) ja tuli puolikkaan kanssa luokseni häntä heiluen. Jostain kumman syystä Luin mielestä maailman paras lahja ei ehkä ollutkaan mun mielestä niin kiva, enkä ottanut sitä vastaan, joten Luigi vei sen mun tyynyn alle - sieltäpä löydät sen sitten illalla! Jesjeskiva.

Kehäkettuja

Tänään pakattiin auto ja suunnattiin poikien kanssa mätsäreihin. Luigin suhteen mulla ei ollut mitään odotuksia, koska ne olivat sen ensimmäiset ja samaten Timpan kanssa ei olla harjoiteltu pitkiin aikoihin.

Timin kanssa saatiin numero 8 ja Luigille 18. Ensimmäiset 5 minuuttia meni siinä, että L katseli joka suuntaan ja pyöri ympäriinsä haukkuen ja vinkuen. :-D Pian se kuitenkin rauhottui ja molemmat poitsut makoilivat tyytyväisinä odottaen omaa vuoroaan.

Timin kanssa mentiin ekana kehään ja pakko myöntää, että meni kyllä vielä huonommin kuin yleensä, haha. Timi oli hirveän kiinnostunut haistelemaan hajuja, ja kuten yleensäkin, silloin sitä ei kiinnosta mikään muu. Noh, saatiin odotetusti sininen nauha ja jäätiin odottelemaan sinisten kehää.

Luigi ehti syödä osan Timin numerolapusta, hups.

Pian olikin aika kiirehtiä Luikeron kanssa kehään, ja voi että miten hienosti tuo koira meni! Pöydälläoloa ollaan harjoiteltu ehkä muutaman kerran, mutta se oli siinä niin kuin kotonaan. Hampaiden tutkiminen, ravaaminen, yms. olivat kaikki ihan peruskauraa ja ansaitusti saatiin punainen nauha.

Sinisten kehässä oli 9 koirakkoa, joista Timi selviytyi viidenneksi. Harmitti vähän, kun tipahdettiin palkintosijoilta, mutta Timi ei kyllä taas hirveän hyvin käyttäytynytkään. Sen kanssa sitä minuun ja tekemiseen keskittymistä täytyy kyllä harjoitella.

Luigi vuorostaan alkoi väsyä aivan todenteolla ja kehässä kun meitä oli melkeinpä 20 punaisen nauhan saanutta, oli L jo aivan kyllästynyt koko touhuun. Mulla nauratti hirveästi, kun Liukuri meni maahan, istui, teki mitä vaan että olisi saanut namia, eikä olisi tarvinnut seisoskella paikallaan, se on nimittäin ihan tylsääää...! :D Tipahdettiinkin siis jo toisena pois kehästä, mutta uskon että se purutikku joka saatiin lohdutuspalkinnoksi, teki L:n paljon iloisemmaksi kuin pokaalit ja ruusukkeet.

Kaikinpuolin hieno päivä ja jos Luigi käyttäytyy parin viikon päästä pentunäyttelyssä yhtä hyvin, niin saa olla kyllä ylpeä lapsukaisesta!

Rakettien paukkuessa

Meidän vuodenvaihde meni ihan odotetulla tavalla. Jännitin enimmäkseen Luigin reaktioita, koska uusi vuosi oli sen ensimmäinen.

Noin puoli kuudelta käytin molemmat koirat lenkeillään, ajattelin että paukuttelu alkaisi vasta kuuden aikoihin, niin kuin sallittua on, mutta kylläpä noita poksuteltiin jo silloin kun Timin kanssa olin ulkoilemassa. Silloin Timppa ei niistä kummemmin välittänyt, yleensäkin se vaan haistelee niin tiiviisti, ettei siinä auta sanoa juuta eikä jaata.

Illan mittaan pahimpia aikoja rakettien ampumiselle oli n. klo 20, 22 ja puolen yön jälkeen. Ensimmäisten useampien rakettien paukkuessa Timi aloitti haukkumisen, joka oli ihan odotettua sille, koska se on tehnyt sitä myös kahtena aiempana vuonna. Laitoin kaikki verhot kiinni ja television häiritsevän isolle, mutta jatkoin kuitenkin omia puuhiani. Luigi taas oli ensimmäisten rakettien paukkuessa ehkä 20 minuuttia ihan sekaisin. Se läähätti ja läähätti, käveli edestakaisin, hakeutui syliin, eivätkä mitkään namit tai lelut kelvanneet sille, kun yritin aktivointileluilla keksiä koirille tekemistä. Jatkettiin kuitenkin iltaa ihan niin kuin se olisi ollut normaali ja pian molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä minun vierellä. :-)

Luigilla on muutenkin nyt kamala mörköikä menossa, pulkka oli alussa hirveän kamala asia, samoin soiva kitara ja muut oudommat jutut. Kaikkeen ollaan totuteltu ja päivän valossa kaikki näyttää aina paremmalta!

Kuva www.weheartit.com

24 vko

Luigi on ollut meillä jo reilut 6 viikkoa, huh! Aika menee hirmu nopeasti. Tässäpä uusinta rakennekuvaa, viime viikolta unohdinkin koko homman.

24 vko // 8.3 kg // ?? cm

Harmi kun ei olla tuota säkää nyt mitattu, ois mukava tietää minkäkorkuinen tuo koira tällä hetkellä suurinpiirtein on.

Rapsuta koiraa kerran, niin ei sinulta enää työtä puutu.

Meillä on kerrankin ollut vähän erilainen viikko, kuin yleensä. Jouluaattona ei touhuttu koirien kanssa sen kummempia. Käytiin pitkällä metsälenkillä (molemmat vapaana, jes!) ja koirat sai avata omat pakettinsa, joissa oli muutama purutikku, ei sen kummempaa. Luigi meinas seota sitä pakettia avatessa, hah. :D

Keskiviikkoiltana perhetuttumme tuli käymään meillä, mukanaan 7-viikkoinen poikavauva sekä kaksi koiraa, ranskanbulldoggi (miten se kirjoitetaan?) ja amstaffi. Tää amstaffi on sattuneista syistä meille tuttu muutaman vuoden takaa ja olipa ihana nähdä miten kovasti se koira oli kasvattanut massaa ja saanut samalla järkeä päähänsä. ;) Timi oli hirmukiinnostunut ranskiksesta, mikä ei yllätys ollutkaan, koska kyseinen koira oli narttu. Luigi taas oli vaan ihmeissään, kun oli niin paljon hälinää. Alussa se meinas vaan haukkua ja komentaa muita, mutta sitten alkoi kutsuminen leikkimään.
Vierailu oli tosi mukava ja hyödyllinen, koska meillä ei nyt Luigin aikana ole ketään koirallista ihmistä käynyt.

Torstai-iltana siskoni lähti kaupunkilenkille, ja koska olin itse hirmuväsynyt, niin annoin hänelle Luigin lenkkiseuraksi. Kotona vähän jänskätin, että miten Lui käyttäytyisi, koska se on kulkenut kaupungin hälinässä meillä ollessaan ainoastaan minun seurassani. Se oli kuitenkin suhtautunut yllättävän hyvin muihin ihmisiin, koiriin ja autoihin, ainoa ongelma sillä on tällä hetkellä hihnassa vetäminen, jota koitan kovasti kitkeä pois.

Tänään olikin edessä pitkään odotetut Kinkunsulatusmätsärit, jonne molempien poikien kanssa oli tarkoitus mennä. Kuitenkin viimeyönä aloin voida huonosti ja aamun vietin pää vessanpöntössä, joten mulla ei käynyt enää mielessäkään lähteä päiväksi mätsäreihin, vaan kääriydyin peiton alle nukkumaan. Harmittaa vaan, että nyt meillä ei ole yksiäkään mätsäreitä ennen Lahden pentunäyttelyä, joihin on enää kolmisen viikkoa aikaa. Lähdetään sinne sitten ilman kunnollista treeniä, apua.

Vielä yksi jouluinen kuva ennen vuoden vaihdetta!

5 kuukautta

5 kk // 7.5 kg // ?? cm

21 vko & kuulumisia

Viime viikolla olin kipeänä, joten koirakaverit, match show ja näyttelytreenit jäivät meidän osaltamme välistä. Kuvia ja postauksia tulee harvakseltaan, koska pakkasta on keskimäärin -30 astetta, eikä tee mieli lähteä ulos kuvailemaan. Ollaan siis pääasiassa sisällä opeteltu temppuja Luttisen kans ja Timi on toiminut hyvänä henkisenä tukena, eli tuijottanut vieressä kun toinen temppuilee, heh. Jos yritän Timpan kanssa tehdä jotain, se katsoo mua ilmeellä "i don't care" ja huokaisee syvään. Rallytokojuttuja se on kuitenkin jaksanut touhuta ihan innoissaan.

Keskiviikkona pojat lähtee hoitolaan, sillä me lähdetään isän kans torstaina iltapäivällä kohti Helsinkiä, pe-su vietetään Helsingin Messukeskuksessa koiraillen. Onko joku lukijoista menossa Koira2013-tapahtumaan? :) Minua saa kyllä ehottomasti tulla kiskomaan hihasta, jos huomaa minun siellä pyörivän! Brassi- ja tipsukehät meinaan mennä katsomaan ja kuvailemaan, ja muuten vaan pyöriä paikan päällä.

Miljoona postausideaa päässä, mutta koulukiireiden vuoksi ne siirtyy vielä vähän eteenpäin. Ulkoasua olen muutellut, enkä ole vieläkään siihen ihan tyytyväinen, mutta annetaanpa sen nyt olla. Kirjoittelen aina kun ehdin ja viikottainhan pitää laittaa tää rakennekuva, kuvassa siis 21 viikon ikäinen penne:

21 vko // 7.6 kg // ?? cm
Kuva on hirmurakeinen ja koira näyttää kauttaaltaan harmaalta ainakin mun näytöllä, mutta jospa siitä jotain näkee. Aika hienosti näköjään myös tuo toinen takajalka, hahha.

Postissa saapui tänään myös Luikerolle oma Piuhaputiikin hihna. Timin hihnan näkee täältä, Luigilla on nyt samantyylinen, mutta eri väreillä.

20 vko

20 vko // 7.2 kg // ~37 cm

Tän viikon ohjelmassa koirakavereita, näyttelytreenejä ja match show, jee! Pysykääpä kuulolla :--)

Luulin omistavani kaksi koiraa, mutta ne paljastuivatkin possuksi ja kissaksi

Kilometripostaus tulossa, hyvää päivää!

Oon tässä päivisin seuraillut tuota pentua ja miettinyt reilun kahden vuoden takaista aikaa. Millaista pentuelämä oli Timin kanssa ja miten erilaisia ne ovatkaan, jos Timiä ja Luigia vertaa keskenään?

Timi tuli meille kesäloman alussa. Silloin en vielä päässyt kesätöihin, joten vietin koko kesän pennun kanssa kotona. Sisäsiisteyskasvatus oli helppoa, koska olin kokoajan läsnä ja pystyin näkemään, milloin Timpan oli päästävä ulos. Loppujen lopuksi meni vain hetki, että se teki tarpeitaan vain pidempään yksin ollessaan, muuten se osasi ilmaista haluavansa ulos.

Loman huonoja puolia oli tietenkin se, että yksinolokasvatus meinasi jäädä unholaan. Ensimmäisen muutaman viikon vietin pennun kanssa melkeinpä 24/7, joten voitte arvata miten vaikeaa yksinolo oli. Muistan, kuinka pentu huusi, kun ensimmäisiä kertoja harjoiteltiin olemaan ihan sitä muutamaa minuuttiakaan yksin. Kuitenkin taas lomalla ollessani yksinoloa pystyi harjoittelemaan useita kertoja päivässä, kestoa pidentäen ja loppujen lopuksi meillä oli ihan hyvin yksinään viihtyvä koira.

Timpan aikaan en oikeastaan tajunnut, miten tärkeää se sosiaalistaminen on ja esimerkiksi koirakavereita se näki ensimmäisen kesän aikana vain kolme kertaa. Tämän puutteellisen pentuajan sosiaalistamisen huomaa nykypäivänäkin, koska Lui on enempi kaikkien kaveri, kuin Timi. Tikitiki lukee muita koiria huonommin ja olen useammankin kerran kuullut sen huonoista leikkimistaidoista, koska se ei osaa olla niin luonnollisesti muiden hauvojen kanssa.

Yksi suurimpia eroja näissä pennuissa on se, että L on syönyt koko pentuikänsä raakaravintoa, kun taas Timillä se aloitettiin vasta tänä keväänä. Alussa Timi söi kahta eri nappulaa sekaisin, mutta koska myös koiran vatsa oli sekaisin, ulosteet järjettömän kokoisia ja koiraa rapsututti kokoajan, niin jätettiin "huonompi" nappula pois ja tadaa - pian pentu alkoi taas voida hyvin. Ihan pentuaikoina Timi söi meillä 4 kertaa päivässä. Piakkoin huomattiin, että nappuloita jäi kuppiin yhä enemmän, joten siirryttiin kolmeen ja siitä kahteen ruokintakertaan. Nappulat turvotettiin aika pitkälle ja välillä ruokaan sekoiteltiin jotain. Silloin en kyllä todellakaan hirmuisesti koiran ravitsemuksesta tiennyt, vaan menin ihan mutu-tuntumalla. Esimerkkinä tästä on se, että Timppa on alkanut syödä öljyjä vasta reilun vuoden ikäisenä eikä lihoja tai muita saanut kuin ihan tosi harvoin pentuaikoina.

Noh, otetaanpa vertauksen kohteeksi Lui. Ensiksikin lähtökohdat on ihan erit. Timi tuli meille vajaan 8 viikon ikäisenä, Luigi vajaan 18 viikon ikäisenä. Se oli siis jo nähnyt maailmaa, eri paikkoja, koiria ja sosiaalistunut pienen elämänsä aikana enemmän kuin Timppa varmaan ikinä. Luikeroinen saapui meille syksyllä, keskelle koeviikkoa, mutten ole nähnyt sitä mitenkään huonona asiana. Pentu tottuu samantien meidän normaaliin arkeen ja toisaalta koeviikolla päivät ovat 2-4 tunnin pituisia, joten se on paljon parempaa totuttelua kuin samantien 6-7 tunnin yksinolo.

Sisäsiisteyskasvatus Luigin kanssa sujuu välillä paremmin, välillä huonommin - pentuaikaanhan kuuluu just tämä. Tähän varmaan vaikuttaa vielä tää kylmä talvikin - Timin aikaan koira oli helpompi vaan päästää pihaan, koska oli hirmulämmin ja pihalla oli mukava hengailla, toisin kuin nyt, kun pakkasta on mittarissa -15. Luikero ei vielä osaa vinkua ulos, joten mun pitää kokoajan tarkkailla sitä, että josko se nyt kävelee ovelle - haluaakohan se ulos? Onneksi olen oppinut myös vähän hillitsemään itseäni, koska tuon pennun kanssa tarvitsee kiirehtiä ulos vain aamuisin ja pidempien päikkäreiden jälkeen. Yksinollessaan Lui on pääasiassa tehnyt 2-3 pissat sisälle ja hienosti osunut paperille.

Luigi syö tosiaan barf-ruokaa ja kasvattajalta mukaan saadut nappulat menevät namitukseen. Ihailen tuon koiran ahneutta, lainatakseni toisen Super-pennun omistajan sanoja: "tän koiran saisi varmasti menemään vaikka perse edellä puuhun, jos siitä vaan saa namia". Tuo kertoo Luigistakin paljon. Ahneus on mahtava ominaisuus ylinirson Timin jälkeen ja tulee varmasti olemaan hyödyksi temppujen opettelussa ja treenikentillä.

Olen onnellinen, että nyt tämän pennun kohdalla tiedän paljon enemmän barffauksesta kuin aiemmin. Osaan jo vähän laskeskella ruokien suhteita ja käyttää maalaisjärkeä, koska en kuitenkaan ikinä jaksaisi punnata ja mitata tarkalleen, minkä verran mitäkin pitää antaa. Onneksi kasvattajalta ja muilta barffaavien koirien omistajilta olen saanut suuresti vinkkejä. Timinkin ruokavalio on monipuolistunut, kun välillä on vaan helpompi antaa Luigille menevistä ruuista osa Timpalle.

Luonteeltaan pennut eivät nyt ihan hirveästi eroa. Timi on aina ollut kaikkien kaveri ja mennyt pää viidentenä jalkana paikasta toiseen, ja huomaan Luikussa tän saman ominaisuuden. :D Timi on aina ollut helppo ottaa mukaan, vaikkei pentuaikoina sitä paljolti sosiaalistettukaan. Välillä Timbuktu on edelleenkin se sama pentu, kuin silloin, kun se 8 viikkoisena käpertyi syliin. Luin kohdalla sama juttu: En epäile hetkeäkään, ettenkö voisi sitä viedä paikasta toiseen. Ollaan käyty eläinkaupoissa ja pentumiiteissä ja tuo on sopeutunut hienosti. Alussa tietenkin brassin tavoin tuo saattaa olla hieman omissa oloissaan tai hakeutua sinne, mutta tulee mukaan touhuihin, kun itsestään siltä tuntuu. Mielestäni T reagoi pentuna vahvemmin erilaisiin ääniin, esimerkiksi roska-autoon, kuin Lui. Luigi ei oo hirveästi meillä ollessaan haukkunut, vähän ihmeissään saattanut tuhahdella, jos ollaan menty uusiin paikkoihin.

Mietiskeltyäni näissä pennuissa on hirmuisesti samaa, mutta silti ne on niin erilaisia. Eri rodut, eri tarkoituksiin hankitut pennut, joten olisin vähän ihmeissäni, jos ne ihan samanlaisia olisivat.

Pojat ovat paikoillaan, samassa kuvassa, joten emmehän välitä huonolaatuisuudesta ;)

Ps. Selitys tekstin otsikolle: Timi kuulostaa ihan possulta innostuessaan, sekä kuorsatessaan, kun taas Lui kuulostaa ihan kissalta venytellessään ja haukotellessaan. Haha. :D

Pps. Rispektit sille, joka luki tän postauksen tänne saakka!

Ei enää niin pieni Luikeroinen

Ikää 19 vko / paino 6.9 kg / säkä n. 37 cm

Ps. Tää kuva oli työn ja tuskan takana. Eilen nimittäin opetin L:lle maahanmenon, niin täähän tarjoaa istumista, maahanmenoa, istumista. Kunnes muistaa mitä tarkoittaa "seiso". Hups.

Koirakavereita ja reeniä, reeniä, reeniä..

Tiistai-iltana Monsterosa Niuserra (Ilkka) kävi meillä omistajansa kanssa kylässä. Tarkoituksena oli, että Lui ja Ile olisivat touhunneet yhdessä, mutta Ileä kiinnosti oikeastaan vaan merkkailu ja meidän Luikero jäi aivan huomiotta. Käytiin kuitenkin metsässä vähän juoksuttamassa koiria ja juteltiin koiraharrastuksista, eli mukava ilta oli. Eiköhän nuista pojista hyviä kavereita tule, kun Luigi vähän kasvaa! :) Valitettavasti ei oo yhtään kuvaa, koska oli niin pimeää tuolla pihalla.

Eilen tarkoituksenani oli ottaa Lui kainaloon ja lähteä käymään bussilla kaupungissa, mutta koska oli aivan järkyttävän kylmä (kiitos -20 asteen pakkaset♥) niin ei lähdetty sitten yhtään minnekään! Otetaan uusiksi jonain muuna päivänä. :-) Mulla kun on nyt kuitenkin alusta asti tarkoitus opettaa L kulkemaan bussilla ja junalla, kun varmasti junaa erityisesti tullaan tulevaisuudessa käyttämään.

Tänään eli torstaina oon vaan hengaillut kotona, koska koeviikko ja vapaapäivät. Pojat on väsyttäneet toinen toistaan ja reenailtiin vähän näyttelyjutskia. Meidän Timppahan alkaa oleen jo aika vahvoilla niissä ja hampaiden katsomiset ja muut sujuu ongelmitta. Luigi alkaa myös ymmärtämään nättiä kulkemista ja seisominenhan Luilla on kasvattajan ansiosta jo tosi vahvoilla. L antaa myös tutkia itseään tosi hienosti, lukuunottamatta hampaiden katsomista, jota me ollaankin nyt harjoiteltu ajatuksella "pienissä pätkissä ja usein".
Tänään illalla käytiin ihan oikeissa Sukokan järjestämissä näyttelytreeneissä, joissa Timpan kanssa on useammankin kerran pitänyt lähteä käymään, muttei olla sitten saatu aikaiseksi. Nytpä pakkasin sitten kasan nameja, näyttelyhihnoja ja rokotuskortit poitsuille mukaan ja pakkasin molemmat autoon. Ajeltiin paikalle ja iskä päätyikin ottamaan Timin ohjeistaakseen, joten sain keskittyä tuohon penneen ihan kunnolla. Meidän lisäksi paikalla oli 5 koirakkoa eli ihan sopivasti. :-) Luigi veti tosi hienosti vierelläni ja seisominenhan on ihan priimaa, kun kasvattaja on sitä pienestä asti Luin kanssa opetellut. Pöydällä ei sen suuremmin otettu mitään, harjoiteltiin olemista ja koskettelua, vähän jopa hampaita. Niitä treenaillaan runsaasti jatkossa :)

Viime keväänä Timpalle ostettu, liian pieni Hurtan haalari oli Luille juuri nyt sopiva, mahtuu siis alkutalveksi! Jee!

Timi kans meni isän kanssa ihan hienosti, vähän ehkä oli hukassa, kun oon ollut ainoa joka Timppaa ohjeistaa. Pöydälläolo, hampaat ja muut oli ihan peruskauraa, vähän meinasi hösöttää muiden koirien takia, joten se on juttu jota Timin kanssa on harjoiteltava. Yllätyin kuitenkin suuresti, kun Timi söi nameja muiden koirien läsnäollessa. Tää oli ihan uus juttu, koska yleensä mätsäreissä/näyttelyissä/muissa koiratapahtumissa Timppa ei ikinä syö nameja, koska se on niin stressaantunut. Edistystä siis! Hieno pieni tiibettiläinen ♥

Pieni väsynyt tiibettiläinen :)

Kuulumisia

Moi!

Täällä menee hyvin. Timi nukkuu ja Luigi järsii puruluuta, niin istahdin alas kirjoittelemaan (koska koeviikkoa varten ei tarvitse lukea...). Eilen punnitsin molemmat poitsut, Timi 7.4 kg ja Luigi 6.9 kg. Jostain syystä Timpalla on tuo paino noussut ylöspäin, joten pitää vähän seurailla noiden namien määrää.

Lui 18 vk

Lui on sopeutunut hienosti! Opetellaan seisomista, istumista, luoksetuloa ja "tässä"-käskyä. Agilityn alkeita myöskin esteen (pennun kohdalla ämpärin) kiertämiseen ja kontaktipinnalle jäämistä olisi myöskin tarkoitus aloitella heti alusta pitäen. Tää pentu on kyllä siitä niin mahtava, että se on niin ahne, että tulevaisuudessa sadaan varmasti opeteltua mitä vain! :D Myöhemmin onkin tarkoitus kirjoitella yksistään postausta harrastushaaveista, joita olen miettinyt Luikeron varalle.

Viikonlopun aikana meillä kävi vieraita pariinkin otteeseen ja Lui oli samanlainen viilipytty kuin yleensäkin, se kävi haistelemassa ja ehkä vähän rapsuteltavana, mutta meni sitten omiin touhuihinsa. On se vaan niin erilainen kuin tuo meidän-ikuinen-pentu eli Timi, joka voisi viihtyä vieraiden rapsuteltavana varmasti parikin tuntia, haha. :D

Tämän viikon suunnitelmana ois treffata toista brassia ja lauantaina lähdetään joko mätsäreihin tai mennään Mustin ja Mirrin pentumiittiin, vähän on suunnitelmat vielä auki. Niistä jutuista kuitenkin lähempänä sitten!

Mukavaa viikon alkua kaikille! :)

Ps. Luigin hammaspäivitys: 2 etuhammasta lähtenyt!

Ensitapaaminen

Pikapostaus täältäpäin, kun molemmat koirat nukkuu kuolemanväsyneinä, Lui minun sylissä ja Timppa sohvan alla. :D

Eilinen automatka meni hienosti! Luigi nukkua posotti koko matkan, lukuunottamatta taukoja, jolloin käytiin pissalla ja leikittiin. Kotiin tullessa toin Luin kasvattajan ohjeiden mukaan sylissäni sisälle ja annoin Timpan ensin haistaa hauvaa, jotta se tajuaa sen olevan pentu. Samantien kun laskin L:n lattialle, alkoi hirmuiset painit, joita jatkuikin sitten pitkälle yöhön. Brassivaavilla oli aika paljon virtaa nukutun automatkan jälkeen ;)

Ensitapaaminen.

Painitaan!

Hienosti pojat tosiaan päätyivät lopulta nukkumaan vierekkäin. Lui yritti moneen kertaan tulla sängylle, mutta koska Timilläkään ei oo siihen lupaa, niin sai Luigi viettää yönsä tuon karvakasan vierellä, eikä sillä näyttänyt olevan mitään sitä vastaan!

Tähän mennessä kaikki on siis mennyt hienosti. Timppa on hieno isoveli, joka ärähtää tarvittaessa, varastaa Luigin luita (Timi ei ole _ikinä_ syönyt yhtäkään dentastixiä tai solmuluuta, mutta kylläpä nyt maistuu!) ja jaksaa leikittää pentua tunnista toiseen. Luigi on mahtava kersa, kuuntelee mitä sanotaan, tekee hienosti tarpeensa ulos ja innostuu, kun mamma puhuu vähän kimeämmällä äänellä. Hienoja poikia ♥

Kuva tämän aamun pissalenkiltä, ei muistanut mamma laittaa takkia! :(

Superpentu

Ajattelin ensin, että kertoisin tästä jutusta vasta viikonlopun aikana, mutta koska oon malttamaton kuin lapsi karkkikaupassa, niin kirjoittelen jo tänään!

Elikkä kun tiistaina lupailin yllätyksiä ja muutoksia blogin suhteen, niin en tiedä arvasitteko, mutta me lähdetään hakemaan lauantaina tällainen pieni pakkaus:

Laumamme kasvaa siis toisella koiralla, brasilianterrieri Luigilla. Lui on syntynyt 15.7. ja siispä perjantaina neljän kuukauden ikäinen. :) Blogi tulee varmasti täyttymään pentuhöpinällä ja enemmän myös harrastusjutuilla, koska Luin kanssa olisi tarkoitus kokeilla vähän kaikkea, agility ja toko ovat nyt enimmäkseen olleet mielessä.

Noh, mistäköhän tää kaikki sai siis alkunsa? Vähän taustaa: Keväällä 2012 tapasin mielestäni maailman täydellisimmän jätkän. Olimme tunteneet kaksi päivää ja menin heille "katsomaan koiria". Silloinpa ekan kerran törmäsin rotuun nimeltä brasilianterrieri ja ajattelin jo silloin, että tällainen meille joskus tulee. Kuitenkin tässä puolentoista vuoden olen pyöritellyt mielessäni varmasti kymmeniä rotuja, eikä ollut varmaa, millainen koira meille tulee. Pääasia oli se, että haluaisin koirasta hyvää seuraa harrastuksiin, mutta kuitenkin myös hyvän ystävän itselleni.

Sitten tuli kesä 2013 ja samainen jätkä kertoi, että hänen siskonsa kasvattaa koiria ja siellä olisi tulossa pentuja. Mie nyt oon kiinnostunut jokaikisestä koirasta ja pentueesta, joten liityin Kennel Monsterosan fb-sivulle seuraamaan pentujen syntymää ja kasvua.

Kaikki 5 pentua.

Monsterosa Super Luigi ja Monsterosa Super Mario.

Monsterosa Super Mario ja Monsterosa Super Luigi.

Tämän kuvan nähdessäni aloin pikkuhiljaa puhua vanhemmilleni, josko ottaisimme toisen koiran. Asiaa pohdittiin ja pohdittiin, mutta vastaus oli kielteinen. Kuitenkin, kun pari viikkoa sitten lähdin Heidin luo katsomaan koiria (ja ehkä vähän ihastelemaan Luigia), niin sieltä palasin Luigiin aivan rakastuneena ja vannoin itselleni, että pennun vielä haen kotiin.

Lahden reissun jälkeen ollaan mietitty ja pohdittu, puhuttu, huudettu ja tapeltu vähän lisää. Kuitenkin loppujen lopuksi sain vakuuteltua äidin ja isän siitä, että toisen koiran aika on nyt. Luigi tulee meille sijoituskoiraksi ja olen niin onnellinen siitä, että Heidi luottaa tän mahtavan pennun meille.

Tällaisia yllätyksiä siis! Myöhemmin kirjoittelen lisää Super-pentueesta, Luigin kotimatkasta ja kotiutumisesta ja varmasti postauksia ja pentukuvia tulee runsaasti nyt, kuitenkaan unohtamatta Timiä. Vähän ehkä jännittää miten Timi suhtautuu, mutta eiköhän se siitä. :) Huomenna postausta pennun tuloon valmistautumisesta!

Blogi itsessään tulee muuttumaan niin, että blogin nimi vaihtuu, mutta osoite pysyy edelleen samana, jotta löydätte tänne jatkossakin! Jos Monsterosa-kennelin toiminta kiinnostaa enemmän, tästä linkistä pääset nettisivuille ja tästä Facebookiin. Monsterosa-maailman kuulumisia löytyy täältä blogista.

Kaikki kuvat ottanut Heidi Kykkänen.

Kuvien avulla kertoen

Talven tullessa blogi varmasti hiljenee ainakin jonkun verran, koska kameran kanssa tuolla lumisateessa ei jaksa säätää. Siksipä ihan jokainen postausidea on tervetullut ja oon niistä aina kiitollinen :)

Katselin tuossa vanhoja kuvia joita tänne blogiin on joskus eksynyt ja aattelin julkaista niitä vähän uudelleen, pienten tarinoiden kera.

2.6.2011 - seiskaluokka oli just päättymässä ja meille päätyi tällainen, maailman ihanin pienokainen♥ Painoa oli vajaa kaksi kiloa ja säkäkorkeutta ehkä 15 cm. Kaksi seuraavaa koulupäivää oli vaikeita; jättää nyt pieni vanhempien seuraan! Muistan kuitenkin ensimmäiset yöt vallan mainiosti, ulkona ramppaamista ja leikkimistä. Myös eka kerta, kun tuotiin Timi sisälle, oli ikimuistoinen; koira käveli ympäriinsä tutkien uutta lukaaliaan ja lopulta ripuloi äitini juuri tekemälle matolle, jes! :D

Timi on aina osannut ottaa rennosti ;)

Pienenä Timin ehdottomia lemppareita oli kävyt.

Mutta kyllä Tiki-tiki tykkäs nukkuakin ja olihan se silloin maailman suloisin karvakasa♥

Tää lelu tuli ostettua about 1½ vuotta ennen kuin edes tiesin että meille tulis koira. Aika pian tältä katosi silmät, kädet, pian koko päälynen oli revitty palasiksi :D

Tuo hölmö ilme, äää :-)

Timi ensimmäisiä kertoja uimassa.

Takana Timi, edessä sukulaispoika-Roni ♥

Voi Timppaa, joka löytyy aina mistä sattuu :-D

"moi mä täs vaan, jalat vinksinvonksin ja sillee"

Läpipuskeva katse, rakas ♥

Nallekarhu :)
Tää talviaika on ollut Timille aina se ehdoton lemppari.

Jos mamma ei tajua, niin ojennetaan vähän tassua, mikä tahansa onnistuu silloin, haha :D

Useimmat kuvat Timistä otettuina on tällasia tärähtäneitä otoksia, jossa sen perusluonne ja -olemus tulee kuitenkin varsin hyvin esiin ;)

Imurointi on asia, johon iskä opetti Timin jo ihan pienenä ja oon siitä niin onnellinen. Aina ekana meidän pitää imuroida Timppa ja vasta sitten muu kämppä :D

1-vuotias pentutapaaminen. Etsi kuvasta kolme koiraa!

Pikkusen ajassa taaksepäin, 8 vuorokauden ikäiset pallot ♥

Yksi elämäni parhaista hetkistä, kun konkreettisesti näkee sen, miten onnellinen tuo koira on :)

Heh, tää kuolaaminen on hirveää! Mahtavaa aina seurata, kenen farkunlahkeisiin Timi tällä kertaa kuolansa pyyhkii... :D

Pino lempiruokaa eli broiskunsiipiä

Ja ihan vastikään otettu kuva. Komea hurtta ♥