Pitäiskö meidän oikeesti tehdäkin joskus jotain..?

Joo, lueskelin tässä vähän meidän kulunutta vuotta ja mietin mitä kaikkea on tullut tehtyä. Tässä ollaan vietetty treenitaukoa, hmm.. 4-5 kuukautta, ja heräsi sitten ajatus, että pitäiskö tässä oikeasti treenatakin, ennen kuin tuo koiruus tulee ihan hulluksi. Sillä on jo oireita tylsistymisestä ja tänään kun kaivoin aktivointilelun esille niin se oli niin innoissaan, että meinas repiä puisen Nina Ottossonin lelun palasiksi. Joo, siis meidän Timi, meinas repiä lelun palasiksi. Oivoi.

No mutta niin. Keväällä me kävästiin läpi se harrastuskurssi. Siitä jäi käteen vaikka ja mitä ja ajattelin, että niitä juttuja voisi oikeesti hyödyntääkin. Tänäänpä pitkästä aikaa kaivoin esiin naksuttimen ja HHC:n täyslihatikut (lammas) ja näinpä me harjoteltiin vähän sormitunnistusta. Tällä hetkellä Timi pystyy erottamaan pikkurillin, keskarin ja peukun toisistaan, mutta jos levitän kaikki 5 sormea, niin silloin sormet meneekin sekaisin. Tätä siis harjoitellaan vielä paljon lisää. :-)

Rallytokoahan meillä oli ohjelmassa harrastekurssilla myös. Silloin Timi ei päässyt osallistumaan, koska se oli ihan sekaisin (siis ihan oikeasti, mikään ei kiinnostanut. :D), joten annettiin olla. Kotonahan me ollaan treenailtu kuitenkin vähäsen aiemmin.

Mulla on suunnittelua varten käytössä tällaiset pienet, n. 10 cm kooltaan olevat tulostetut kortit. Näistä vaan tuli niin älyttömän rumat, että tulostin myös suuremmat, laminointia odottavat kyltit.

Tällä hetkellä me ollaan oikeasti tosi ruosteessa. Timi toimii kuitenkin hyvin oikealla motivoinnilla ja naksuttimella, joten tullaan harjoittelemaan jatkossa enemmän. Tuo "maahan, kierrä koiran ympäri" on ehdottomasti meidän lemppariliike, treenailtiin sitä jo vuosi sitten koiraleirillä. :-) Minkäänlaisia tavoitteita rallytokon suhteen meillä ei ole, kunhan omaksi iloksemme harjoitellaan. Yritän myös ensi vuonna päästä Rovaniemen käyttökoirien rallytoko-kurssille!

Tarkoituksena ois vielä ennen lumien lopullista tuloa käydä tekemässä verijälki. Toivottavasti ehditään, täällä kun on nuo lumet tulleet maahan ja sulaneet varmaan 5 kertaa. :-D

Onko sulla kokemusta rallytokosta tai verijäljestä? Miten koirasi oireilee, jos se ei saa tarpeeksi aktivointia?

LUETHAN MYÖS EDELLISEN POSTAUKSEN: Lisäravinteet, hyötyä vai haittaa?

FACEBOOK BLOGGER BLOGILISTA BLOGLOVIN

Lisäravinteet, hyötyä vai haittaa?

Siis miten ihmeen nopeasti tämä aika menee? Mun mielestä kirjoitin just eilen (heh) tänne blogiin, mutta huomasinpas että siitä on jo yli kaks viikkoa. :-D No mutta, ei selityksiä. Aina aika ja kiinnostus ei vaan riitä.

Aattelin vähän kirjotella näistä lisäravinteista tarkemmin, mitä me käytetään. Kun viimeksi kirjoittelin jotain raakaruokinnasta, niin sain fiksummalta vinkkejä lisäravinteista ja meille suositeltiin sinkkiä, D-vitamiinia ja A-vitamiinia, kun Timi ei tällä hetkellä saa maksaa. Lueskelin sitten vähän lisää ja mulle tuli ihan sellanen "oonpa ollut idiootti" -olo, koska luin sinkin vaikutuksista ja siellä luki mm. siitä, että jos jotain lisäravinnetta käyttää niin sen kannattaa ehdottomasti olla sinkki, koska se "vaikuttaa monen muun lisäksi entsyymitoimintaan, ihoon, turkkiin sekä spermaan". (Lainaus: katiska.info - Sinkki)

Kävinkin sitten samantien hakemassa Apteekista Biotiini Fortea, joka sisältää metioniinia, biotiinia ja sinkkiä. Ollaan syötetty sitä nyt 3 viikkoa "hoitoannoksella", eli 1 tabl./pv ja jossain vaiheessa siirrytään sitten ½ tabl./pv. Ja voin myöntää, että sinkin vaikutukset on ollut ihan huikeat.
Pari viikkoa syöttämisen aloittamisen jälkeen kysyin isältä, että onko hän huomannut mitään muutoksia koirassa. Ihan kuin yhdestä suusta mun vanhemmat totesi, että Timi ei oo järsinyt itseään enää paljoa mitään eikä rapsutellut myöskään. Se järsii itseään vain lenkin jälkeen anturoista, koska ne jäävät märäksi. Tähänkin on tulossa korjaus kun ajattelin, että aletaan kuivaajalla kuivaamaan ne anturat ja tassut ihan oikeasti kuiviksi. Sadehaalari olisi ihan täydellinen ostos tässä vaiheessa. Muuten koiran iho ei ole ollut auki varmaankaan siihen kolmeen viikkoon? Pitäisi pitää tarkempaa "päiväkirjaa", niin muistaisin paremmin.

B-vitamiinia olen käyttänyt viime syksynä, jolloin totesin, että siitä oli apua anturoiden kuntoon aivan selvästi. Otin sen myös tänä syksynä käyttöön, ja meillä menee Vitabalans Oy:n B-balans -liuos. Ostetaan aina se 100 ml pullo läheisestä eläinkaupasta, mutta seuraavalla kerralla tilaan varmaan litran pullon, kunhan siinä on käyttöpäivämäärää.

Lisäksi eilen ostin vahingossa E-vitamiinia, kun piti ostaa D-vitamiiniliuosta. :-D Aloin tässä lukemaan pullon kyljestä E-vitamiinin käyttötarkoitusta ja tajusin sitten, että se taitaakin olla enempi aktiivisille koirille tarkoitettu kun tällaiselle sohvanvaltaaja-Timille. Katsotaan käytänkö tämän pikkupullon sitten, vai myynkö eteenpäin ja hommaan sen D-vitamiinin sitten.

B- ja E-vitamiiniliuoksista, jotka meillä on käytössä, voit lukea lisää täältä.

Maitohappobakteerina käytetään Biobak:kia, joka tasapainottaa suolistoa ja auttaa myös näihin ruokavaliomuutoksiin, joita meillä aika paljon on ollut. Tuotekoostumuksessa lukee ensimmäisenä "ohra", joten en tiedä kuinka hyvä tuote tämä on. Vinkkejä muista maitohappobakteereista otetaan vastaan.

Seuraavaksi pitäisi hommata siis se D-vitamiini ja joku muu maitohappobakteeri. A-vitamiini myös, koska maksaahan meillä ei syötetä tällä hetkellä. Oon tuosta sinkistä nyt niin innoissani, että jos sillä ja tassujen kuivaamisella saadaan järsimiset kuriin, niin ois kyllä mahtava juttu.

Ruokaa, foodii, sapuskaa.

Blogin oikeasta reunasta löytyy meidän kaikkien esittelyt. Kun menette Timin omalle sivulle (ympyröity), niin kuvan alta löytyy linkit tuloksiin, koiranettiin ja nyt myös ruokavalio -sivulle. Sieltä löytyy tietoa tämän hetken ruokavaliosta, ruokintahistoriasta ja linkit postauksiin, jotka koskee meidän rapsuttelujuttuja. Viime vuoden syyskuussa meillä on ensimmäistä kertaa ollut korvissa hiivatulehdusta ja hotspottia. Linkit kaikkiin niihin postauksiin löytyy tuolta sivulta, käykääpä tsekkaamassa!

Tämän hetkinen viikottainen ruokavalio näyttää tältä:

Lampaanlihaa, Vire -kasvispalat sisältävät esikeitettyä parsakaalta, kesäkurpitsaa ja pinaattia (kuitu), maitohappobakteeria vatsaa tasapainottamaan, B-vitamiinia ainakin nyt jonkin aikaa (annettu aiemmin kuureina), sinkkiä ihon ja turkin hyvinvointiin, kookosöljystä hyviä rasvoja ja pellavasiemenrouhetta vatsalle ja suolistolle. A- ja D-vitamiini mun pitäisi vielä jostain taikoa, mutta mennään ainakin hetki näillä.

Luethan myös edellisen postauksen: Miten sinun koirasi motivoituu?

FACEBOOK BLOGGER BLOGILISTA BLOGLOVIN

Miten sinun koirasi motivoituu?

Tässä maassa koirankoulutustapoja on varmasti yhtä monta kuin on koiriakin. Jokainen kertoo mielipiteensä, miten koiraa oikeasti pitäisikään kouluttaa ja miksi tämä tai tämä tapa on huono/hyvä. Se on mielestäni vaan rikkaus, koska voit aina kysyä ihmisiltä neuvoja ja vastaavasti voit ehkä jakaa osaamistasi muille.

Jokaisella koiralla on erilaisia motivoitumiskeinoja. Joku innostuu leluista, joku makupaloista. Mielestäni koiran koulutuksessa korostetaan välillä vähän liikaakin makupalojen merkitystä. Kyllä, ne varmasti toimii monella, mutta kuinka paljon muita hyviä motivointikeinoja jää käyttämättä kun tyydytään vaan makupaloihin? Meidän Timihän on ollut aina älyttömän huono motivoitumaan nameista. Pienenä sille kelpasi ainoastaan HHC:n kanakierteet, nykyään annan sille välillä HHC:n lammastikkuja (100 % lammasta - sopii ruokavalioomme). Yleensä kuitenkin jos halusin käyttää esim. illalla olevissa treeneissä namipalkkaa, niin en antanut koiralle aamuruokaa enkä edellisenä iltanakaan hirveän tuhtia annosta. Koiran siis piti olla "nälässä" ainakin aamupäivä, jotta se pystyi ansaitsemaan ruokansa/namit illalla. Varsinaista ruokaa en ikinä korvannut pelkillä nameilla, mutta vähensin tietenkin normaalin ruuan osuudesta namien osuuden!

Mitä huonoa niissä nameissa mun mielestä sitten on? Se nyt ensinnäkin, että useimmilla ihmisillä unohtuu se ruokamäärään suhteuttaminen ihan kokonaan. Jos koira saa oman ruokansa lisäksi hirveän kasan nameja treeneissä, niin pidemmällä aikavälillä se näkyy selvänä lihomisena. Jos koirasi motivoituu omista nappuloistaan, niin anna sen tehdä työtä ja palkkaa se sillä iltaruualla! Jos jokainen koira joutuisi tekemään töitä ruokansa eteen (vaikka ihan perus temppuja, seuraamista, ym), niin kehittyminen olisi väistämätöntä.

Lisäksi olen ihan varma, että kun koiraa palkataan vain nameilla/nappuloilla, niin se näkyy kyllästymisenä jossain vaiheessa. En yleistä tätä kaikkiin koiriin, mutta Timillä ainakin tapahtui niin. Luigi taas oli niin ahne tapaus, että sitä olisin varmasti voinut palkata aina pelkillä nameilla/iltanappuloilla. Luiginkin kanssa niitä nameja piti vaihdella, koska välillä toimi omat nappulat, välillä piti olla kalkkunankaulaa että koira edes huomasi minut tai komentamiseni. Koiran tehdessä jotain, sen suuhun tungetaan aina sitä yhtä ja samaa namia/nappulaa, niin kyllähän se kyllästyttää. Kun taas otat käteen lelun tai muun rätin, josta koirasi pitää, niin samalla vahvistat teidän välistä vuorovaikutustanne ja saat palkkaushetkestä myös yhteisen leikkihetken.

Siitä päästäänkin lelujen ja leikin merkitykseen. Varmaan kaikki nyt ajattelee, että joojoo, kyllähän minä leikin koirani kanssa ja mitä sie siellä selität, kaikki tietää tämän kaiken jo. No joo. Kysynkin vaan, että kuinka moni teistä oikeasti leikkii sen koiran kanssa, eikä vaan ole se automaatti joka heiluttaa/heittelee leluja? Laskeudutko koiran tasolle (siis henkisesti, noh, miksei fyysisestikin), riekut, konttaat, rellestät ja painit koiran kanssa? Niimpä, sitähän minäkin.
Ei se koiran kanssa leikkiminen mitään rakettitiedettä ole, mutta siltikin esimerkiksi tästä postauksesta voi hyvinkin lukea sen, ettei kaikki osaa taikka halua leikkiä koiriensa kanssa. Ei uskalleta heittäytyä tai ajatellaan leikkimisen olevan turhaa, vaikkei se todellakaan sitä ole. Ei ole oikeasti parempaa tapaa vahvistaa omistajan ja koiran suhdetta kuin leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Opetelkaa erilaisia leikkitapoja ja käyttäkää palkkana sitä leikkimistä. Monelle koiralle paras palkka oikeasti on se yhteinen leikkiminen eikä se ainainen namitus.

Miten leikkiminen toimii Timin kanssa? Jossain vaiheessa mulla oli tosi vaikea saada koira leikkimään mun kanssa. Oikeastihan ainoat lelut jotka sille kelpaa on pehmolelut, tyhjennetyt sellaiset varsinkin. Vasta sitten, kun oikeasti fyysisesti laskeuduin koiran kanssa lattialle, konttasin ja "painin" koiran kanssa, se saa vireen päälle ja on valmis tekemään minun kanssa juttuja. Lisäksi oon huomannut pari älyttömän hyvää palkkaa ja motivointikeinoa:

Kyllä, meidän Timi motivoituu ponkkareista ja nuista pikkupeikoista, joilla on harjatukka. Eihän se niillä yksin saa leikkiä, mutta minun kanssani.

Heräsikö teille lukijat jonkinlaisia ajatuksia, palkkauksesta tai motivoinnista? Miten sinun koirasi motivoituu parhaiten?

LUETHAN MYÖS EDELLISEN POSTAUKSEN: ON KESÄ LYHYT NIIN KUIN HAAVE SAAVUTTAMATON, SIITÄ, MIKÄ OIS VOINUT OLLA TOISIN

FACEBOOK

On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton, siitä, mikä ois voinut olla toisin

 Kuten on jo aiemmin tullut esille, niin syksy on ehkä pahinta aikaa Timin ihon kanssa. Tai sitten kevät, tai talvi. :-D Kesällä iho pysyy suht. hyvänä, kunhan se ei hirveämmin kastu ja aurinko lämmittää. Kyllähän Timi ui viime kesänäkin, mutta jostain syystä sen jälkeen iho ei edes pahasti aukeillut.

Syksyn kylmyys ja kosteus saa kyllä rapsutusvimman päälle aivan samantien. Tällä hetkellä Timi on järsinyt auki neljästä jalasta kolme (juurikin jalat, eikä anturoita), yhden jalan varpaat märkivät viime viikolla ja kainalotaipeet on myöskin vaihtelevasti kirkkaanpunaisina. Korvat ja silmät on pysyneet hyvissä kunnossa, eikä mitään eritteitä niistä ole tullut.

Kaikkien ruokakokeilujen jälkeen alan vain miettiä, että onko mun oikeasti hyväksyttävä tämä tilanne. Että ruokavaliosta riippumatta koira kutiaa, se järsii itseään ja rapsuttelee. Ihohan on muuten oikein hyvännäköinen (ei siis kuiva ollenkaan) ja karvaa kehutaan tämän tästä. Karvaa lähtee, mutta muistaakseni sitä on irronnut aina suurinpiirtein yhtä paljon.

Hankinko siis eläinlääkäriltä kortisonia tai kipulääkkeitä ja yritän syöttää niin pientä annosta, että rapsuttelut pysyisivät poissa? Annanko koiran vaan rapsutella itseään, so what? Pidänkö kauluria aina sen aikaa, että pahimmat kohdat paranevat? Voi kun joku osaisikin antaa suorat vastaukset.

Ilman sua mä en oo ees puoliks ookoo.

En muista olenko blogissa maininnut, että asustan nykyään kouluni asuntolassa, joten olen kotona pääasiassa vain viikonloput. Asuntolassa on paljon plussia: pystyn soluasunnossa harjoittelemaan koulujuttuja kaverini kanssa, pääsen harrastamaan paremmin, saan yöunta vähintään tunnin enemmän kun ei tarvitse herätä niin aikaisin, opin itsenäisyyttä ja näen paljon enemmän sukulaisia, koska olen lähempänä heitä. Miinuksia on myöskin, joista suurimpana ehdottomasti se, ettei asuntolaan saa ottaa koiraa ja näenkin Timiä yleensä pe-ma, kun perjantai-iltana tulen kotiin ja maanantaiaamuna raahaudun taas takaisin asuntolalle.

Timihän on pitkän aikaa lenkkeillyt pääasiassa isäni kanssa, mutta nyt varsinkin lenkkeilemme yhdessä erittäin harvoin. Yritän kuitenkin aina kotona käydessäni lenkittää Timiä mahdollisimman paljon. Myöskään kavereiden kanssa en hirveästi vietä aikaa viikonloppuisin, koska haluan pyhittää vähätkin hetket Timille ja muulle perheelleni. Minun poissaollessa Timi etsii minua, ihmettelee missä olen ja kotiintullessani se käyttää kaiken aikansa minun seuraamiseen. Alussa siitä tuli jopa riesa, koska koira ei rauhoittunut ollenkaan nukkumaan vaan etsi minua kokoajan - nyt Timi onneksi osaa jo mennä itsenäisesti nukkumaan ja on ihan "normaali". Meidän spesiaaliaikaa viikonloppuisin on pitkät metsälenkit, vatitemput ja pelkkä sohvalla makailu ja rapsuttelu, sekä harjaaminen. Vauva mikä vauva!

Asuntola-asumiseen sopeutuminen on varmasti mulle itselleni paljon vaikeampaa kuin Timille. Edelleen soitan melkeinpä päivittäin vanhemmilleni ja ensimmäisenä kysyn aina koiran kuulumisia. Huoli on aina, ihan sama missä päin maailmaa on.

Ruokailujen kanssa ollaan painittu jonkun verran. Viikko sitten haettiin lampaan lihat ja luut Vauhtiraksun autolta ja annosteltiin niitä sitten tulevaisuutta varten. Lihan määrää olen nostanut aiemmasta, koska aiemmin Timi sai n. 130 g (vaikkapa kanaa), mutta nyt se on saanut melkein 200 g lammasta. Sen on todellakin huomannut myös painosta, koska kuukaudessa Timin paino on noussut 6,6 kilosta kahdeksaan kiloon. Lasken lihan määrää vähän tai ainakin tarkkailen, ettei paino tuosta nouse. Lihavahan tuo hurtta nimittäin ei ole vieläkään.

No mutta, tulipa pitkästä aikaa taas kirjoiteltua blogiin. Ensi viikolla yritän saada aikaiseksi postausta iho-ongelmista, niistähän tekstiä kyllä riittää.