Kuvahaaste!

Onko noloa haastaa itse itsensä kuvahaasteeseen? Ehkä, mutta haastoinpa silti. Pahoittelen eri kokoisia kuvia, oon näköjään jossain vaiheessa muokannut kuvat 640 -kokoisiksi ja jossain vaiheessa 900. Lisäksi kaikkiin kuviin en saanut lisättyä kuvatekstiä, mutta voitte käyttää mielikuvitustanne ja miettiä miksi valitsin kyseiset kuvat. :D Nooh, näillä mennään. :-)

Ohjeet: kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsi juuri sen kuvan. Lemminkin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikkilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!

Kategoriat: paras yhteiskuva, reenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti 

 Paras yhteiskuva

Mun suosikkikuva so far. Luigi tulonsa jälkeen seuraavana päivänä, onnellisuus paistaa mun silmistä.

Reenaamassa

Mulla on erittäin vähän treenikuvia, mutta tässä yksi kuva harrastuskurssilta!

Kisaamassa

Ei varsinaisesti mitään kisaamista, mutta kuva näyttelyistä löytyi kansioista.

Paras kesäkuva

Paras talvikuva

 

Tunnelmallisin kuva

Hassuin ilme

Haahaa, kuvan ottamisen jälkeen suuri peto hyökkäsi kimppuuni. ♥

Lomalla

Lomalla ehdittiin viettää laatuaikaa kavereiden ja koirakavereiden kanssa.

Töissä

Varsinaisia työkuviakaan meillä ei ollut, mutta tässä etsittiin nameja metsästä.

Tihutöissä

Lelun tuhoamis- ja piilotusoperaatio.

Toinen identiteetti

'

Puhelimen tyhjennystä.

Opin eilen vihdoinkin tyhjentämään puhelimestani kuvat tietokoneelle ja löysinkin sieltä vaikka mitä kivoja kuvia. Puhelimen kameralla tulee kuvailtua aika paljon enemmän kuin kameralla, koska se on paljon nopeampi kaivaa esiin tarvittaessa.

Odoteltiin kotona silmäleikkausta.

Vaavi-Luigi, hymy herkässä.

Leikkauksen jälkeen.

Muutama päivä leikkauksen jälkeen silmää kesti jo vähän pitää auki.

Smurffi-Luigi löysi nukkumapaikkoja mistä vaan!

Vähän väsyneet tarkastuskäynnin jälkeen palaamassa kotiin!

Silmän tarpeeksi parannuttua sai ottaa jo kaulurin pois!

Vauvva.

Reissussa. Olin matkalla menossa viemään Luigia takaisin kasvattajalleen, mutta hymy löytyi tarvittaessa.

Viimeinen päivä, kun oon nähnyt Luigia ihan livenä.

Tyynyn valtaaja.

Eräs rauhallinen sunnuntai.

Sylivauva.

Piti lähteä töihin, mutta joku änkes syliin.

Joku reipas juhannussiivooja....

Liten Luigi.

Kuljin läpi aavikon, kahlasin läpi kuusikon 

Seilasin yli aavan meren, mutta mistään en löytänyt onnea 

Mitä nyt jaan? Mitä nyt jaan? 

Vaikka kuinka koetin nähdä ja ymmärtää paremmin 

Ehkä sittenkin ymmärtämättä, vois olla helpommin

Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee 

Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu 

Läpi yön lauluni sulle, se kaikuu järveltä kaskeen 

Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu 

En tiedä oonko enää sun

  Kuningasidea - Pohjolan tuulet

Blogia pidempään lukeneet muistaa Luigin, mutta päätinpä kirjoitella siitäkin, jos uudemmat eivät tiedä. Luigi-aiheiset postaukset voi etsiä tunnistelistasta oikeasta alareunasta. 

Viime marraskuussa meille saapui brasilianterrieri, jonka tulevaisuuden varalle oli suunniteltu näyttelykehien kiertelyä, tokoa, agilityä ja rallytokoa.  Harrastaminen alkoikin hyvin, ehdimme käydä peto-kurssin ja treenata agilityä itseksemme. Pari kuukautta sitten huhtikuussa vein Luin takaisin kasvattajalleen, koska Timi ja Luigi eivät tulleet toimeen ja niiden välinen elämä oli yhtä tappelua. Sen jälkeen en blogissa hirveämmin ole kirjoitellut Luigista, vaan jatkoin elämää Timin kanssa ja olen touhunnut sen kanssa harrastusjuttuja enemmän kuin ikinä ennen Luigin tuloa. Olen onnellinen Timin kanssa, nauran päivittäin sen hölmöilyille, otan kuvia kun se nukahtelee eri paikkoihin, stressaan järsittyä ihoa.

Siitä huolimatta ikävöin Luigia aivan suunnattomasti. Päivä päivältä on helpottunut sen asian kertominen, että kyllä, Luigi joutui lähtemään meiltä. Yksinkertasesti olen syynkin useimmille kertonut, joillekin en, koska ei asia mielestäni kaikille edes kuulu.

Luigin lähdön jälkeen vaikein ilta oli, kun avasin huoneeni oven ja päästin Timin sinne. Se oli ollut eristyksissä eikä ollut ollut kanssani moneen kuukauteen huoneessani. Silloin ihan oikeasti viimeistään tajusin että ei, Luigi ei ole täällä enää, vaan Timi on. Se oli vaikein hetki, mitä tässä parin kuukauden aikana on ollut. 

Kunnes, sunnuntaina katselin kuvia Luigista juhannukselta, joita kasvattaja oli laittanut kennelin sivuille. Luigi oli niin iso. Sen pää oli jykevöitynyt, koira oli kasvanut. Kerännyt lihasta. Koira näytti niin tyytyväiseltä, onnelliselta. Juoksi vapaana ja leikki muiden koirien kanssa. Hymyillen katsoin onnellista koiraa, mutten voinut olla ajattelematta, että Luigin pitäisi olla täällä. Minun kanssa viettämässä juhannusta. Kerjäämässä minulta grillimakkaroita. Kehää kiertämässä juhannusnäyttelyssä. Tokokurssilla. Treenaamassa pk-lajeja. Nukkumassa vierelläni. Järsimässä lahkeitani. 

Kaipaan sitä kaikkea niin paljon, ettei sitä voi edes sanoilla kuvata.

Superlapsen kotiinpaluu.

Kaikki blogia pidempään lukeneet tietää, että aloin haaveilla harrastuskoirasta heti, kun tulin tutuksi koiraharrastuksen kanssa ja tajusin, ettei Timistä löydy niitä ominaisuuksia, joita harrastuskoiran kanssa tarvitsisin.
Löysin sopivan yksilön viime vuonna ja marraskuussa kotiutimme neljäkuukautisen vauhtihirmun. Luigi vastasi kaikkia odotuksiani. Viimeistä virhettäkin myöten hyväksyin sen, se sopi elämääni täydellisesti ja oli äitinsä tavoin työnarkomaani, jolle sain opettaa sitä ja tätä ja joka illan tullen kääriytyi lämmittämään jalkojani, kun halusin vielä hetken katsella televisiota. Rakastin Luigin hepuleita ja vaikka välillä mietinkin, että mitä ihmettä minä nyt tälle pennulle teen, niin ikinä en katunut toisen koiran ottamista.

Ensimmäistä päivää kotona.

Kuitenkin eteeni tuli päivä, kun tiibettiläinen ja brasilialainen ottivat ensimmäisen kerran yhteen. Sitten siitä tuli jatkuvaa ja jäähyttelyistä huolimatta kumpikaan ei oppinut jättämään toista rauhaan. Timi sai osuman silmäänsä ja porukat maksoivat itsensä kipeäksi korjausleikkauksesta. Pojat piti erottaa eri huoneisiin, koska en halunnut enää miettiä, että tappaako toinen toisen tai vahingoittaako muuten.

Niimpä meidän elämästä tuli ramppaamista, ovien ja porttien sulkemista. Isäni lenkitti koiria parhaimmillaan viisi kertaa päivässä ja minä yritin virikkeistää molempia, kuunnellessani samalla kun toinen koira ulisi portin takana.

Ei toimi.

Piti luopua toisesta, ja voin sanoa sen olleen elämäni tähän astisista päätöksistä vaikein. Miettiä, luovunko 9 vuoden toiveesta, jonka olen vihdoinkin hyväksynyt sohvaperunana vaiko harrastuskoirasta, jonka kanssa olen tehnyt 5 kuukauden pohjatyön ja nyt pitäisi lopettaa se kaikki ja palauttaa koira kasvattajalleen. Olin yhteydessä molempiin kasvattajiin, yritin keksiä vanhemmalle kotia mutta kun sitä ei löytynyt, niin päädyin luopumaan nuoremmasta.

Viime viikolla Luigi palasi kasvattajalleen, joka etsii sille uuden kodin. Tällä hetkellä asian sanominen ääneen on vaikeaa ja joka ilta mietin, että mihin minä nyt olen Luigin jättänyt, kun se ei enää pyörikään jaloissa. Hölmöläisten jengistä tuli kerta heitolla yhtä osapuolta pienempi ja elämästä kerralla rauhallisempi, sekä monin verroin tylsempi. En voi katua sitä, että L asusti meillä nämä reilut 5 kuukautta. Opin siltä enemmän kuin voin sanoin kuvata ja huomasin, millaiset portit harrastusmaailmaan aukeaa, kun on oikeanlainen koira hyppysissä. Toivon, että annoin Luigille edes jonkinlaisen pohjan jatkaa tätä elämää eteenpäin jonkun muun luona.

Hölmöillen -blogi hiljenee varmasti paljon, mutta jatkamme silti Timin kanssa eliminaatiodieettipostauksia, mätsäröintiä ja toukokuussa mennään harrastekurssille, jonne olin L:n kanssa menossa. Vaikka nyt asian käsittäminen onkin vaikeaa, niin myöhemmin toivottavasti muistelen aikoja vain onnellisina ja niitä monia hyviä päiviä, joita meillä kuitenkin oli enemmän kuin niitä huonoja.

Teksti lyhennettynä: Luigi palaa kasvattajalleen, koska ei tule toimeen Timin kanssa. Se on ihan perseestä, mutta elämä T:n kanssa jatkuu.

Peto-kurssi, tunnit 1, 2 ja 3.

5.3. meillä alkoi petokurssi, jota olin kieltämättä jännittänyt paljon etukäteen. Onni on, että ehdimme hallilla käydä useampaan kertaan ennen tuota kurssia, muttei se silti vaikuttanut siihen, etteikö Luigi olisi haukkunut ja ihmetellyt muita koiria. Pakko myöntää, että ollaan tosi vähän tehty mitään isommalla koiraporukalla, mutta tästä eteenpäin ajattelin käydä myös vapaaehtoisissa treeneissä ulkosalla, sään salliessa. Täällä päin kun pyörii kuitenkin ahkerasti esimerkiksi ohikas- ja tokotreenejä.
Mutta niin, siihen kurssiin.

Mitä opittiin ekalla kerralla?: Opetetaan Luigille oikeasti se rauhoittuminen. Sen pitää olla nätisti mun vierellä, kun mä kuuntelen kouluttajien neuvoja ja tajuta, ettei kaikkien luo olla menossa tervehtimään. Ekalla kerralla kuunneltiin vaan sääntöjä ja ohjeita, ja meille jaettiin naksuttimet.
Mitä tuli läksyksi?: Ehdollistaa koira naksuttimeen. Ollaan jo naksua käytettykin, mutta nyt sitten ollaan vahvistettu sitä entistä enemmän.

Toisella petokerralla (12.3.) meillä sujui yllättävän hyvin. Mie menin paikalle asenteella "oh no, me taas haukutaan kaikki muut", mutta sainkin yllättyä kun pieni Luikeroinen ölisi 5 minuuttia ja that's it. Sen jälkeen se istui/makas mun vierellä ja tehtiin asioita silloin, kun mie niin halusin. Hyvä mieli jäi siis kaikin puolin!

Mitä opittiin toisella kerralla?: Miten leikitään oikein? Luigi on hyvä leikkimään mutta leikkituokiot on tärkeää pitää sopivan lyhyinä, ettei koira ehdi kyllästyä. Alettiin opettelemaan katsekontaktia, joka meille onkin ollut vähän haasteellinen juttu.
Mitä tuli läksyksi?: Katsekontaktin opettelu.

Kolmas kerta (19.3.) - olin itse tajuttoman väsynyt Timin silmäoperaation jälkeen ja mietin pitkään, että lähdenkö tunnille. Tuli kuitenkin mentyä ja hyvä niin! Katsekontakti sujui ihan ok, muttei oltu ehditty harjoitella sitä niin paljon kuin pitäisi (jatketaan siis). Luigi olisi enää vain hallin ulkopuolella, muuten oli tosi nätisti. Vähän meinasi äristä jollekin lapinkoiralle ja keskittyminen meni sitten valitettavasti enemmän sinne kuin minun puoleen. Aloiteltiin kontaktikävelyä (seuraamista), luoksetuloa ja luoksepäästävyyttä. Luoksepäästävyydessähän meillä ei oo muuta ongelmaa kuin se, että L on "hieman" yli-innokas, joten sitä rauhoittumista opetellaan nyt.

Mitä opittiin kolmannella kerralla?: Kontaktikävely, luoksetulo, hoitotoimenpiteet ja luoksepäästävyys.
Mitä tuli läksyksi?: Opetetaan L rauhoittumaan, kun joku tulee tervehtimään. Opetellaan seuraamista aluksi niin, että ohjaaja peruuttaa ja koira pitää koko ajan kontaktia. Sen jälkeen käännöksiä ja lopulta koira seuraa sivulla. Lisäharjoitusta katsekontaktiin.

Tulipas nyt pitkä postaus, kun en oo aiemmin ehtinyt näitä kirjoitella! No, toivottavasti joku jaksoi lukea. :)

Vauhdikas viikonloppu.

Saara otti mut perjantai-iltanakyytiin ja ajettiin hallille treenailemaan. S oli varannut hallin itseään ja Ilkka-brassia varten, mutta pyysi myös meitä tutustumaan paikkaan, ennen ensi viikon peto-kurssia. Luigi kun on aika vähän halleissa pyörinyt, niin oli ihan hyvä käydä tutustumassa paikkaan, ennen kuin ollaan siellä monen muun koirakon kanssa.

Mulla ei perjantaille sen suurempia ajatuksia ollut, kuin olla paikan päällä, tutustella ympäristöön, namittaa ja leikkiä. Luigi olikin alussa hyvin kuulolla, toimi nameilla ja palkkautui lelulla, mitä nyt haisteli paljon ja yritinkin siihen ottaa kontaktia, tms. Noo, kaikki meni hyvin siihen asti kunnes Lui huomasi, että Saaran taskussa oli paaaaljon parempia nameja (raakaa kanankaulaa!) ja koko loppuajan sen huomio meni sinne suuntaan. Jälkeenpäin ajateltuna otin myös liian pitkiä treenipätkiä, olisi pitänyt tunkea koira välillä koppiin jäähyttelemään.

Lauantai-iltana ajettiin sitten uusin eväin ja ottein hallille ja voinkin todeta, että meillä meni erittäin hyvin! Pidin treenit muutaman minuutin pätkissä, jonka jälkeen seurasi aina parin minuutin tauko ja sitten taas uudelleen. Panostin leikkimiseen ja palkkaamiseen, aika paljon otettiin vaan paikallaoloa ja putkea, sekä esteenkiertoa. Kontaktia ois voinut harjoitella taas, mutta se sitten unohtui. Kaikin puolin jäi hyvät fiilikset ja varailinkin hallia vielä tiistaille, jolloin tulee kolmas kerta ennen peto-kurssia ja keskiviikkona kokeillaan, miten treenaaminen häiriössä onnistuu, iiks.

Tänään sunnuntaina lähdettiin heti aamusta kohti Leviä, koska mulla alkaa hiihtoloma ja tänään oli myös mätsärit sillä suunnalla. Ilma oli viileähkö eikä ollut ihan se kaikista sopivin pienelle brasilialaiselle, mutta onneksi olin varannut sille kalsaripuvun mukaan ja isäni takin väliin mahtui kasvanutkin penne ihan hyvin. Ilmoitin vain Luin luokkiin, koska Timin mielestä esiintyminen on hanurista, niin se sai vain turisteilla mukana ja haistella ihania hajuja (kilometrin pituiset kuolavanat taas roikkui suupielistä...).

♥♥

Pentuja kehässä oli 22, joka oli ihan sopiva määrä. Meidän parina oli mittelspitz ja saatiin esiintymisen jälkeen punainen nauha. Ihmeekseni meitä ei missään vaiheessa käsketty pöydälle, mutta eipäs siinä mitään. Olin ihan fiiliksissä, koska tuo pentu on hieno ja rakastaa kaikkea mitä me tehdään, niin en voi valittaa. Punaisten kehässä pyörittiin ja pyörittiin - oltiin muuten varmasti ainoita pieniä koiria siinä joukossa - kunnes tuomari alkoi valita parhaimpia ja me saatiinkin käsky kolmannelle sijalle! Kaikki siihen mennessä jäätyneet varpaat sulivat samantien, koska mieltäni lämmitti tämä kovasti! Luigin toiset mätsärit ja näin hienosti meni, jee. :)

Harvinaisen paljon meillä on ollut tekemistä ja nyt väsyttää kyllä suuresti. Seuraavia postauksia varmaan sitten peto-kurssin aloituksesta!

Hieno penne ja palkinnot (ruusuke ja Nutrolin pentuöljy).

Harrastusjuttuja

Meidät on tänään virallisesti hyväksytty Rovaniemen käyttökoirien jäseneksi, joten nyt alkaakin ahkera talkoopisteiden kerääminen ja myöhemmin päästään varailemaan hallia ja treenaamaan Luiginkin kanssa ihan oikealle hallille ja ohjattuihin treeneihin, ja tietenkin Timin kanssa myös jos löydetään sopiva kurssi. Oon ihan fiiliksissä! :)

Ensi viikolla mennään testaamaan hallia kahdestaan Ilkka-brassin ja omistajan kanssa, jotta Lui saa vähän tuntumaa siihen, mitä hallilla tehdään ja tottuu siihen ympäristöön, ennen kuin mennään suuremmalla porukalla kursseille tms. :)

Mitä nyt tässä oon miettinyt ja pohdiskellut, niin Luigin ja mun päälajiksi muotoutuu varmastikin se agility jossain vaiheessa. Itsessään toko ei tällä hetkellä kiinnosta ihan hirveästi, vaikka olisihan sellainen käskystä luoksetuleva ja sormia napsauttamalla viereen tuleva koira ihan kiva ;) niin kuitenkin me keskitytään ehkä vähän vauhdikkaampiin juttuihin. Myöskin se rallytoko kummittelee edelleenkin ja k o i r a t a n s s i, vaikken ikinä olisikaan uskonut. En vaan tiedä olisiko musta koreografiksi, heh.

Videolla Luigin kanssa putkeen menemistä ja joitain temppuja kans. :)

Pello RN 16.2.2014

Timin arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen uroksen pää, melko kevyt alaleuka. Oikein taittuneet korvat, hyvät silmät, riittävä eturinta. Melko pystyt ja etuasentoiset lavat, ulkonevat kyynärpäät. Oikeanlainen rintakehä, melko jyrkkä lantio. Tänään melko niukka karvapeite. Liikkuu selkä köyryssä, hieman lyhyt askel." AVO H
Tuomari Leni Finne

Tykkäsin kovasti tuomarista, antoi koiran olla ns. koiria ja otti tosi rennosti kehässä (ei ollut kiire minnekään tms). Sanoi mulle ennen arvosanan antamista, että koska Timi köyristää selkää niin vahvasti, niin arvosana putoaa ja käski tutkimaan, että onko selkä stressistä vai onko siellä jotain jumeja tai rakenteellista vikaa. Tämän vuoden näyttelyt meillä onkin ohi, Timi on niin stressaantunut kehässä, ettei sitä ole järkeä viedä kiusattavaksi. Mutta tuo selkäasia tietenkin tutkitaan!

Luigin arvostelu norjaksi/ruotsiksi:
"Spenstig hane. Meget god type. Maskulint huvudet, vågent uttryck. God överlinje. Bra underkiefer tor alderen. Bra vinkling runtom. Prima päls. Spenstig i bevegelser." PEN ROP KP
Tuomari Vigdis Nymark

Ja vapaa suomennos:
"Kimmoisa uros. Erittäin hyvä tyyppi. Maskuliininen pää, vågent = eloisa(?) ilme. Hyvä ylälinja. Hyvä alaleuka ikäisekseen(?). Hyvät kulmaukset. Erittäin hyvä turkki. Kimmoisa liikkeessä."

Luigi oli hiiirmuväsynyt pitkän päivän jälkeen, mutta jaksoi kehässä olla juuri se Luigi mitä odotinkin: näytti kaikki temput mitä osasi, mutta oli ihan kiltistikin. :-D Hieno rop-pentu ja kp otettiin myös, näiden kahden pentunäyttelyn jälkeen onkin hyvä siirtyä virallisiin!

I'm not calling for a second chance

Näin alkuun totean, että anteeksi hiljaisuus täällä blogin puolella. Vaikka fb-sivut perustinkin, niin ei tarkoitus ollut hiljentää tätä blogin puolta kokonaan! Aikaa on vaan ollut rajallisesti ja jos läksyjen tekemisen jälkeen on vaihtoehtona treenaaminen koiran kanssa ja tietokoneella istuminen, niin voitte arvata kumman valitsen.

Timi on nyt viikon verran syönyt kortisonia. Medrol Vet 4 mg -tabletteja meni ensin puolikas aamuin illoin, mutta nyt annosta on pienennetty ja Timi saa puolikkaat aina aamulla. Kyseiset tabletit oon murskannut huhmareella ja heittänyt nappuloiden päälle, koska pelkät tabut on T:n mielestä hyihyi. Kortisonista sen verran, että kyllähän se on auttanut! Alussa varsinkin suuremmalla annoksella T rapsutteli itseään tosi vähän, mutta nyt taas annoksen pienentyessä ilmenee satunnaista rapsuttelua ja jalkojen järsimistä aina välillä. Huomattavasti kuitenkin vähemmän kuin aiemmin ja hyvä niin.

Onneksi Blogger osaa pilata vähäisenkin laadun.

Hypoallergenic-ruoka maistuu Tiki-tikille älyttömän hyvin! Se tekee niiden pikkunappuloiden eteen mitä tahansa, ja ollaankin nyt opeteltu vadin päällä pyörimistä (tooosi vaikea, koska T ei osaa käyttää takapäätään vielä ollenkaan) sekä putkeen menemistä, jonka Timi oppikin nopeampaa kuin tuo pikkuveli Luigi.

Luigin kanssa ollaan jatkettu perusarkea. Opeteltu uusia temppuja ja ulkoiltu, ulkoiltu ja ulkoiltu. Oon antanut koiran olla aika paljon vapaana metsässä, jos ollaan päivällä sinne ehditty ja aika hyvinhän tuo luoksetulo toimii. Siinä vaiheessa kun koira väsähtää, niin sillä katoaa myös korvat kokonaan ja sitten loppuaika onkin pelkkää värkkäämistä. Yleensä oonkin alkanut pitämään koiraa siinä lähempänä (siis useampia luoksetuloja) ja jossain vaiheessa kytken taas koiran kiinni.

Ongelmaksi meillä nyt Luin kanssa on muodostunut tuo hihnakäytös ja erityisesti ohitustilanteet. Olenkin yrittänyt etsiä ohitusryhmiä, koska täällä meidän nurkilla tulee ohituksia ihan tosi vähän ja treeniä me tarvittaisiin - ja paljon. Kirjoittelen myöhemmin, että miten me päästään etenemään tässä asiassa.

Tästä tuli nyt ihan sekava postaus, mutta lupailen myöhemmin parempia, kun oon saanut aivot koottua taas kouluviikon jälkeen. Huomenna lähdetään treffaamaan Luigin kanssa tuttuja ja jossain vaiheessa tulossa postausta poikien osaamista tempuista. Ihanaa viikonloppua kaikille! :-)

Vallan hienot heijastinsetit saapuivat postissa.

Fleeceä.

Tilattiin Luigille lämmikkeeksi tällainen.

Mittatilaustyönä, löysin tekijän facebookin kautta, käykää tekin vilkaisemassa ryhmää Natina ompelee!

Pelkäsin, ettei mantteli violetin kauluksensa kanssa mahtuisi enää haalarin päälle, mutta hyvinhän se mahtui. Pipoa Luigi ei edelleenkään arvosta. :---D

Tilattiin myös pari muuta juttua, mutta niistä lisää myöhemmin!