Se, että koira, jonka kanssa on kamppailtu ruokaongelmien takia, rampattu lääkäreissä, jota on syötetty yli vuoden ajan vain lampaan lihalla ja epäilty eri allergioita ja atopiaa, onkin vain stressaantunut ja ikävöi omistajaansa.
No niin, siinähän se tulikin sanottua. Kuten pidempään blogia lukeneet tietääkin, olen reilun 1,5 vuotta asunut kouluni asuntolassa ja Timi on asustellut vanhempieni kanssa noin 20 minuutin ajomatkan päässä minun olinpaikastani. Yleensä olen käynyt viikonloppuisin kotona, joskus myös viikolla. Viime elokuussa sain ajokortinkin ja nyt kulkeminen on ollut helpompaa, kun on autokin käytössä. Tämä varsinainen ruokailujen tutkiminen alkoi syksyllä, kun isäni ilmoitti, että Timi ei suostu syömään enää mitään. Kyllästyminen lampaanlihaan oli tullut tai juoksut jollain narttukoiralla siinä lähistöllä veivät nuorelta mieheltä ruokailuhalut.
Ensin muutaman päivän tilannetta seurattuani sanoin, että kokeile laittaa ruokaan vähän lohta - ehkä se maistuisi sitten paremmin. Se toimikin pari päivää. Sitten isäni oli huomannut, että Timihän tykkää tonnikalasta tosi paljon. Hän on siis ostanut jotain kissoille(?) tarkoitettua tonnikalaa, jossa suolaa ei ole niin mahdottomasti mutta ravintosisältö ihan ok ja antanut sitä välillä lampaan sekaan. Seurasin tilannetta kokoajan korvat höröllä - milloin alkaa ripulointi ja rapsuttelu? Mutta sitä ei tullutkaan. Aloin myös viettää enemmän aikaa kotikotona, aina menojen salliessa ja rapsuttelu loppui melkeinpä kuin seinään.
Nyt tällaista sekaruokintalinjaa on jatkettu muutaman kuukauden ajan, eikä Timillä ole ollut mitään ongelmia. Edelleenkin se on välillä syömättä ja ruokamäärät on välillä huolestuttavan pieniä. Se on syönyt nyt lammasta, kasviksia, tonnikalaa, lohta, naudanlihaa.. Välillä kananmunan keltuaisia. Ja kaikki on mennyt alas eikä suuria seurauksia ole ollut. Tähän tilanteeseen voi kyllä vaikuttaa sekin, että nyt on ollut kylmiä ja kuivia ilmoja, toisin kuin kesä oli aika kosteahko ja siksipä sekin voi vähän kutinoita aiheuttaa. Mutta se on selvää, että allergiaa ei ollut. En tiedä, onko minua ollut ikävä - on varmaankin. Seuraillaan tulevaa kesää kohti mennessä, miten tilanne muuttuu vai muuttuuko mitenkään.
PS. Jos kiinnostaa lukea edellisiä ruokintapostauksia, niin niitä löytyy aikamoinen määrä tuolta raakaruoka, terveys ja ruokailu -linkkien alta.
PPS. Kamerani laturi on vihdoinkin löytynyt!! Kunhan vaan löydetään vielä se piuha, jolla kuvat saa koneelle, niin pian alkaa niitä uusia kuviakin näkyä eikä vaan näitä vanhoja. Vihdoin.
Varmasti helpottavaa, ettei tarvitse ruoasta enää stressata!
VastaaPoistaJos ei kameran usb-piuhaa löydy niin kuvat varmaan voi siirtää niinkin, että laittaa kameran muistikortin tietokoneeseen? :)
Miten mie saan sen muistikortin tietokoneeseen? :D T. tumpelo tän tekniikan kanssa
PoistaJos sinulla on läppäri, niin tutki läppärisi reunat, jospa löydät muistikorttipaikan jostain. Minulla se on edessä, reunan alla.
PoistaOkei, miepä yritän etsiä löytyisikö.. Kiitos vinkistä. :)
PoistaTodella kaunis kuva Timistä! ♥
VastaaPoistaMinun mielestäni tipsut ovat sielultaan herkkiä koiria. Oma Vilini kärsi näkyvästi isännän sairaalareissuista ja kun palasi kotiin, ei suostunut ulvomatta enää yksin kotiin jäämään, vaikka sitä ennen oli aivan ongelmitta pienestä pitäen osannut olla yksin. Sama toistui täällä uudessa asuinpaikassa ja sitten Vili kuolikin. Ell epäili myös ikävää ja eroa osasyyksi.
Tiedä häntä sitten, mikä mistäkin johtuu???
Pääasia, että Timi voi hyvin. ♥
No miekin oon kuullut tuosta herkkyydestä, voi hyvinkin olla, että erilaiset muutokset vaikuttaa niin paljon! Onneksi tilanne on nyt parempi. :-)
PoistaOu jes, uusia kuvia odotellessa! Kiva, että Timi ei olekaan allerginen, ja mahtavaa, että se voi nyt paremmin.
VastaaPoistaOstin (hmm, no, äiti osti) Nanalle vihdoin Orbiloc-valon! Muistan kun joskus ajat sitten suosittelit sitä blogissasi, ja siitä asti olen himoinnut sellaista :'D Ja nyt vihdoin Nanalla on oma, ja on muuten hyvä! Vapaana olevan koiran spottaaminen pimeästä metsästä helpottui huomattavasti. Lenkeillä vastaantulijat erottavat jo kaukaa, että toinen koira on tulossa vastaan. Että kiitos kun suosittelit! Olen ollut tyytyväinen :)
Jees, pitää varmaan raahautua noilla valosilla hetkillä (mikä tarkottaa täällä klo 11-14..) ulos kuvaamaan, että saataisiin vähän selvempää kuvamatskua. :)
PoistaJa ihan mahtavaa, että oot ollut tyytyväinen siihen valoon! On ollut kyllä meilläkin ihan yks parhaista ostoksista ikinä. :D Ja pysyy niin hyvin kiinni verrattuna niihin joka paikassa heiluviin.
Voi ikävä! Jalo reagoi naapurin narttujen juoksuihin syömättömyydellä. Ja stressaantuu hyvin herkästi, juuri niin kuin Hannekin kertoi, tuntuu että tipsut (kuten koirat kai yleensäkin) ovat aika herkkiä otuksia. Jalo syö aamupalan nykyään aina aktivointipallosta, jonne laitetaan herkkuraksuja (Royal Caninin Mini Exigent, mikään muu ei maistu yhtään...) ja kuivatun kanafileen paloja. Sieltä kovin tykkää pyöritellä namit ja raksut ja kaikki tulee myös syödyksi. Kiposta Jalo ei ikinä syö raksuja. Muun ruuan kanssa on taas viime viikot ollut todella nihkeetä, mikään ei oikein maistu, aamuisin saa kipata illan syömättömän Maukas-pakasteruokamössön pöntöstä alas :(
VastaaPoistaMutta hyvä, että teillä tilanne on parempi! Ikävää on huomattavasti helpompi lääkitä kuin vaikeita allergioita :)
No onpa lohduttavaa kuulla, että kuitenkin muillakin on tätä samaa taipumusta eikä Timi oo ainoa joka menee ihan sekaisin! Täälläkin on niin paljon mennyt ruokaa roskiin, että huhhuh. Mutta joo, kunhan saadaan vielä ruokakin maistumaan niin eiköhän tämä tästä! :-)
Poista