Päätin nyt kirjoitella mulle aika herkäksi muodostuneesta aiheesta, koska välillä on kiva kirjoitella vähän syvällisemminkin. Eli miten meidän perheessä on näkynyt erilaiset kasvatustavat ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Jos porukat luette tätä, niin millään pahalla mitään en kirjoita, omia ajatuksiani vain haluan saada ylös!
Kuten blogin joistain teksteistä on saattanut ilmetä, asustelen äitini ja isäni kanssa kolmestaan. Silloin, kun Timi oli meille tulossa, oli ilmiselvää, että koira on minun ja koiran kasvatuksesta ja koulutuksesta päävastuun ottaa minä. Siitä ei ollut epäilystäkään. Kuitenkin sitten, kun Timppa meille saapui, alkoi jostain syystä niitä kasvatusohjeita sadella molemmilta vanhemmiltani.
Joissain asioissa minä olen paljon tiukempi ja joissain taas löysempi. Tästä elävä esimerkki on se, että äitiäni ei haittaa, jos koira hyppii vasten, kun tullaan kotiin, kun taas mulle se on ehdoton nounou. Koska meidän perheessä ei olla osattu noudattaa käskyä "kerran kielletty, aina kielletty", Timillä on erittäin vaikeaa miettiä mitä saisi tehdä ja mitä ei. Mulla harmittaa, että nykyään se kyllä innostuessaan pomppii ja tervehtii usein ihmisiä nousemalla heitä vasten. Tämä on hankalaa siinä tilanteessa, kun se ihminen onkin vajaa kaksivuotias ja 80 cm pitkä. Silloin sen kokoinen tyyppi säikähtäessään kaatuu Timin alle, vaikkei Timi mikään jätti olekaan.
Toinen asia on se, että mulle taas ehdottoman kiellettyä on se, että Timi kurottelee ruokapöydälle tai nousee keittiössä tuoleja vasten. Jos Timi näin tekee, ehdoton kielto ja jos pian kaikki neljä tassua eivät ole maassa, koira pukataan kevyesti siitä lattiatasoon. Tämä on toiminut hyvin, mutta tässäkin pieni ongelma on se, että äitini ei tee tätä samaa. "Oho, en huomannut", kuuluu, jos kysyn äidiltäni, miksei hän käske Timiä alas.
Annan tässä nyt hirveän negatiivisen kuvan, mutta useinkin olen miettinyt, olisiko helpompaa ollut ottaa koira vasta joskus sitten, kun olisi yksin saanut siitä kasvattaa sellaisen kuin haluaa. Timillä on omat vikansa, mutta toisaalta taas minäkin hyväksyn joitain juttuja enemmän. Minua ei haittaa, jos Timi nuolee käsiä/kasvoja, kun taas äitini ja joskus vieraileva isosiskoni eivät siitä pidä. Ehkä olisi pentuaikoina pitänyt listata asiat, mihin puututaan ja minkä annetaan olla, niin nyt olisi kaikilla pelisäännöt selvillä. Ei sillä, kyllä olen useampaan kertaan vanhempia kehottanut toimimaan Timpurin kanssa eri tavalla, mutta jotkut asiat ovat ilmeisesti menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Että joo. Useimpina päivinä olen hyvin kiitollinen siitä, jos isä lähtee aamukuuden jälkeen Timin kanssa lenkille, että minun ei tarvitse, mutta kuitenkin joskus miettii, miten paljon helpompaa saattaisi olla koiran kanssa yksinään. Ei tarvitsisi hajottaa päätään sen takia, että koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla ristiriitaisten käskyjen takia.
Miten vastuu koiran kasvattamisesta, koulutuksesta tai hoidosta teidän perheessänne jakautuu?
Meilläkin oli heti alusta alkaen selvää, että koira tulee mulle ja mä olen vastuussa sen hoidosta. Aikalailla niin se on onneksi mennytkin, isoveli ei todellakaan puutu koiran hoitoon/kouluttamiseen ja äitikin harvoin. Ja jos ne puuttuu, ne (toivottavasti) tietää miten mä toimin Sofin kanssa ja pyrkii toimimaan itse samalla tavalla. Äiti on usein koiralle jopa tiukempi kun mä - joskus se on ihan hyvä, mutta joskus vois ottaa vähän rennommin.
VastaaPoistaSitten kun me käydään faijan luona Sofin kanssa, niin homma menee eri tavalla. Arki on muutenkin niin erilaista kuin kotona, ihan jo pelkästään suuremman ihmismäärän ja eskari-ikäisen lapsen takia. Tietysti koirallakin on siellä erilainen rooli ja erilaiset säännöt.
Faijan luona kukaan ei ainakaan mun tietääkseni puutu koiraan sen kummemmin, mikä on erittäin hyvä. Ainoastaan faija itse käyttää Sofia välillä aamulenkeillä. Voin kuvitella, että koira ei ole kovin hyvin läsnä niillä lenkeillä, mutta eiköhän ne ihan hyvin oo silti pärjänneet. :D
Ehkä on joo helpompaa jos on yksi ihminen, niin ei tuu ristiriitaisia käskyjä. Mutta toisaalta perheenjäseniltä ja muiltakin ihmisiltä voi saada joissain tapauksissa tukea, neuvoja ja uusia näkökulmia koiran koulutukseen. :)
Kiitos kommentistasi, on tosi mukava kuulla, miten muualla asiat hoidetaan. :-) Ja tuohon viimeiseen kappaleeseen voin kyllä samastua tosi hyvin, kaikessa on niin omat puolensa.
Poista