Kuljin läpi aavikon, kahlasin läpi kuusikon
Seilasin yli aavan meren, mutta mistään en löytänyt onnea
Mitä nyt jaan? Mitä nyt jaan?
Vaikka kuinka koetin nähdä ja ymmärtää paremmin
Ehkä sittenkin ymmärtämättä, vois olla helpommin
Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee
Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu
Läpi yön lauluni sulle, se kaikuu järveltä kaskeen
Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu
En tiedä oonko enää sun
Blogia pidempään lukeneet muistaa Luigin, mutta päätinpä kirjoitella siitäkin, jos uudemmat eivät tiedä. Luigi-aiheiset postaukset voi etsiä tunnistelistasta oikeasta alareunasta.
Viime marraskuussa meille saapui brasilianterrieri, jonka tulevaisuuden varalle oli suunniteltu näyttelykehien kiertelyä, tokoa, agilityä ja rallytokoa. Harrastaminen alkoikin hyvin, ehdimme käydä peto-kurssin ja treenata agilityä itseksemme. Pari kuukautta sitten huhtikuussa vein Luin takaisin kasvattajalleen, koska Timi ja Luigi eivät tulleet toimeen ja niiden välinen elämä oli yhtä tappelua. Sen jälkeen en blogissa hirveämmin ole kirjoitellut Luigista, vaan jatkoin elämää Timin kanssa ja olen touhunnut sen kanssa harrastusjuttuja enemmän kuin ikinä ennen Luigin tuloa. Olen onnellinen Timin kanssa, nauran päivittäin sen hölmöilyille, otan kuvia kun se nukahtelee eri paikkoihin, stressaan järsittyä ihoa.
Siitä huolimatta ikävöin Luigia aivan suunnattomasti. Päivä päivältä on helpottunut sen asian kertominen, että kyllä, Luigi joutui lähtemään meiltä. Yksinkertasesti olen syynkin useimmille kertonut, joillekin en, koska ei asia mielestäni kaikille edes kuulu.
Luigin lähdön jälkeen vaikein ilta oli, kun avasin huoneeni oven ja päästin Timin sinne. Se oli ollut eristyksissä eikä ollut ollut kanssani moneen kuukauteen huoneessani. Silloin ihan oikeasti viimeistään tajusin että ei, Luigi ei ole täällä enää, vaan Timi on. Se oli vaikein hetki, mitä tässä parin kuukauden aikana on ollut.
Kunnes, sunnuntaina katselin kuvia Luigista juhannukselta, joita kasvattaja oli laittanut kennelin sivuille. Luigi oli niin iso. Sen pää oli jykevöitynyt, koira oli kasvanut. Kerännyt lihasta. Koira näytti niin tyytyväiseltä, onnelliselta. Juoksi vapaana ja leikki muiden koirien kanssa. Hymyillen katsoin onnellista koiraa, mutten voinut olla ajattelematta, että Luigin pitäisi olla täällä. Minun kanssa viettämässä juhannusta. Kerjäämässä minulta grillimakkaroita. Kehää kiertämässä juhannusnäyttelyssä. Tokokurssilla. Treenaamassa pk-lajeja. Nukkumassa vierelläni. Järsimässä lahkeitani.
Kaipaan sitä kaikkea niin paljon, ettei sitä voi edes sanoilla kuvata.
Ehdit juuri luomaan lämpöisen suhteen Luigiin ja sitten tuli ero. Onneksi Luigi elää ja voi hyvin!
VastaaPoistaSe ei tietenkään helpota sinun ikävääsi. Kaipuuseen auttaa vain aika.
Onneksi sinulla on toinen hellittävä, Timi, jonka turkkiin kätkeä kyyneleet.
Timi on kyllä hyvä auttaja, koska en aina muista enkä jaksa murehtia Luigin kohtaloa, koska minun on kuitenkin 'pakko' touhuta Timinkin kanssa. Olen myös tosi onnellinen että saan edelleen kuulla kasvattajalta Luikeron kuulumisia, niin se pysyy osana elämääni aina!
PoistaIhana teksti :') Hirmuisesti voimia, onneks sulla on tosiaan Timi ja kuulet Luigista edelleen!
VastaaPoistaHyvä jos sain ajatuksia välitettyä sinnekin! :')
PoistaOi miten koskettava teksti, tuli kylmät väreet. En voi edes kuvitella kuinka paljon ikävöit Luigia, mutta oon sitä mieltä että teit ainoan oikean ja järkevän ratkaisun antaessasi sen pois. Letting go is one way of saying I love you ja mitä näitä nyt on, tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos! Ihana sanonta, ja niin totta. :)
Poista