Synttärit tulossa!

Kuten marraskuussa olen kirjoittanut, saatamme vielä palata silloin lopettamaamme Karva-kaveritoimintaan. Teimmekin nyt paluun alkuvuodesta ja vaikka vielä emme ole ehtineet keikkailla, niin olen hommasta tosi innoissani! Ensi viikolle meillä on kuitenkin keikka varattuna, niin päästään taas katsomaan miten se keikkailuhomma sujuikaan. :) Olen tosi iloinen itse ja varsinkin Timin puolesta, kun se nyt nauttii keikoilla käymisestä ja huomiosta aivan suunnattomasti.♥

Kuva: siskoni.

Ajattelin, että voisin yrittää bloggailla nyt aktiivisemmin, mutta aina kun sellaista lupailen niin sitä ei kuitenkaan tapahdu. Aiemmin kun kuljin järkkäri kourassa kokoajan, niin tuli napsittua kuvia paljon enemmän ja näissä blogiteksteissä olisi jotain katsottavaakin! Nykyään sitä tulee kuitenkin tehtyä harvemmin. Lisäksi minulla on täällä omalla asunnolla vain toinen kissoista, ja Timi sekä nuorempi kissani ovat vanhemmillani kun ne tulevat keskenään niin hyvin toimeen. Toivotaan että saisin vaikka tässä kevään aikana otettua Timin muutamaksi päiväksi tänne omalle asunnolleni, niin se pääsisi ihan erilaisiin ympäristöihin ja saisin samalla jonkunlaista kuvasaldoa otettua.

Timillä on tulossa 7-vuotissynttärit huhtikuun alussa. Ajattelin lahjaksi käyntiä koirauimalassa, mutta se on lähinnä vielä ajatuksen tasolla. Täällä Rovaniemellähän on tosi hyvä Koirauimala Polske, mutta sitä ei ole vielä tullut testattua, niin synttärit voisi olla hyvä "tekosyy". Timin iho vaan on sen verran herkkä, että koira pitäisi saada ihan kokonaan kuivattua ennen lähtöä, tai iho hautuu rikki samantien. Toinen lahjaidea olisi uusi peti, kun kuulemma kissa on vallannut Timin oman pedin ja alkanut käyttää sitä omanaan. :D

Timin painonpudotusprojekti ei etene mitään huimaa tahtia, mutta ruoan määrää vähennettiin taas jonkun verran. Mulla on ajatuksena myös että vaihdetaan ruokaa sitten, kun nykyinen loppuu, kun Mustin ja Mirrin valikoimissa on tosi hyvät nivelaineet sisältävä senioriruoka, jossa rasvaprosenttikaan ei päätä huimaa. Jos se siis on ihan OK ja sopii sekä maistuu koiralle, niin otamme sen jatkossa käyttöön. :)

Tässä nyt muutamia ajatuksia ja kuulumisia, palailen viimeistään ensi viikolla kun ollaan käyty Karva-kaverivierailulla pitkästä aikaa! Jee!

Kuvahaaste!

Onko noloa haastaa itse itsensä kuvahaasteeseen? Ehkä, mutta haastoinpa silti. Pahoittelen eri kokoisia kuvia, oon näköjään jossain vaiheessa muokannut kuvat 640 -kokoisiksi ja jossain vaiheessa 900. Lisäksi kaikkiin kuviin en saanut lisättyä kuvatekstiä, mutta voitte käyttää mielikuvitustanne ja miettiä miksi valitsin kyseiset kuvat. :D Nooh, näillä mennään. :-)

Ohjeet: kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsi juuri sen kuvan. Lemminkin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikkilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!

Kategoriat: paras yhteiskuva, reenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti 

 Paras yhteiskuva

Mun suosikkikuva so far. Luigi tulonsa jälkeen seuraavana päivänä, onnellisuus paistaa mun silmistä.

Reenaamassa

Mulla on erittäin vähän treenikuvia, mutta tässä yksi kuva harrastuskurssilta!

Kisaamassa

Ei varsinaisesti mitään kisaamista, mutta kuva näyttelyistä löytyi kansioista.

Paras kesäkuva

Paras talvikuva

 

Tunnelmallisin kuva

Hassuin ilme

Haahaa, kuvan ottamisen jälkeen suuri peto hyökkäsi kimppuuni. ♥

Lomalla

Lomalla ehdittiin viettää laatuaikaa kavereiden ja koirakavereiden kanssa.

Töissä

Varsinaisia työkuviakaan meillä ei ollut, mutta tässä etsittiin nameja metsästä.

Tihutöissä

Lelun tuhoamis- ja piilotusoperaatio.

Toinen identiteetti

'

Pitäiskö meidän oikeesti tehdäkin joskus jotain..?

Joo, lueskelin tässä vähän meidän kulunutta vuotta ja mietin mitä kaikkea on tullut tehtyä. Tässä ollaan vietetty treenitaukoa, hmm.. 4-5 kuukautta, ja heräsi sitten ajatus, että pitäiskö tässä oikeasti treenatakin, ennen kuin tuo koiruus tulee ihan hulluksi. Sillä on jo oireita tylsistymisestä ja tänään kun kaivoin aktivointilelun esille niin se oli niin innoissaan, että meinas repiä puisen Nina Ottossonin lelun palasiksi. Joo, siis meidän Timi, meinas repiä lelun palasiksi. Oivoi.

No mutta niin. Keväällä me kävästiin läpi se harrastuskurssi. Siitä jäi käteen vaikka ja mitä ja ajattelin, että niitä juttuja voisi oikeesti hyödyntääkin. Tänäänpä pitkästä aikaa kaivoin esiin naksuttimen ja HHC:n täyslihatikut (lammas) ja näinpä me harjoteltiin vähän sormitunnistusta. Tällä hetkellä Timi pystyy erottamaan pikkurillin, keskarin ja peukun toisistaan, mutta jos levitän kaikki 5 sormea, niin silloin sormet meneekin sekaisin. Tätä siis harjoitellaan vielä paljon lisää. :-)

Rallytokoahan meillä oli ohjelmassa harrastekurssilla myös. Silloin Timi ei päässyt osallistumaan, koska se oli ihan sekaisin (siis ihan oikeasti, mikään ei kiinnostanut. :D), joten annettiin olla. Kotonahan me ollaan treenailtu kuitenkin vähäsen aiemmin.

Mulla on suunnittelua varten käytössä tällaiset pienet, n. 10 cm kooltaan olevat tulostetut kortit. Näistä vaan tuli niin älyttömän rumat, että tulostin myös suuremmat, laminointia odottavat kyltit.

Tällä hetkellä me ollaan oikeasti tosi ruosteessa. Timi toimii kuitenkin hyvin oikealla motivoinnilla ja naksuttimella, joten tullaan harjoittelemaan jatkossa enemmän. Tuo "maahan, kierrä koiran ympäri" on ehdottomasti meidän lemppariliike, treenailtiin sitä jo vuosi sitten koiraleirillä. :-) Minkäänlaisia tavoitteita rallytokon suhteen meillä ei ole, kunhan omaksi iloksemme harjoitellaan. Yritän myös ensi vuonna päästä Rovaniemen käyttökoirien rallytoko-kurssille!

Tarkoituksena ois vielä ennen lumien lopullista tuloa käydä tekemässä verijälki. Toivottavasti ehditään, täällä kun on nuo lumet tulleet maahan ja sulaneet varmaan 5 kertaa. :-D

Onko sulla kokemusta rallytokosta tai verijäljestä? Miten koirasi oireilee, jos se ei saa tarpeeksi aktivointia?

LUETHAN MYÖS EDELLISEN POSTAUKSEN: Lisäravinteet, hyötyä vai haittaa?

FACEBOOK BLOGGER BLOGILISTA BLOGLOVIN

Ilman sua mä en oo ees puoliks ookoo.

En muista olenko blogissa maininnut, että asustan nykyään kouluni asuntolassa, joten olen kotona pääasiassa vain viikonloput. Asuntolassa on paljon plussia: pystyn soluasunnossa harjoittelemaan koulujuttuja kaverini kanssa, pääsen harrastamaan paremmin, saan yöunta vähintään tunnin enemmän kun ei tarvitse herätä niin aikaisin, opin itsenäisyyttä ja näen paljon enemmän sukulaisia, koska olen lähempänä heitä. Miinuksia on myöskin, joista suurimpana ehdottomasti se, ettei asuntolaan saa ottaa koiraa ja näenkin Timiä yleensä pe-ma, kun perjantai-iltana tulen kotiin ja maanantaiaamuna raahaudun taas takaisin asuntolalle.

Timihän on pitkän aikaa lenkkeillyt pääasiassa isäni kanssa, mutta nyt varsinkin lenkkeilemme yhdessä erittäin harvoin. Yritän kuitenkin aina kotona käydessäni lenkittää Timiä mahdollisimman paljon. Myöskään kavereiden kanssa en hirveästi vietä aikaa viikonloppuisin, koska haluan pyhittää vähätkin hetket Timille ja muulle perheelleni. Minun poissaollessa Timi etsii minua, ihmettelee missä olen ja kotiintullessani se käyttää kaiken aikansa minun seuraamiseen. Alussa siitä tuli jopa riesa, koska koira ei rauhoittunut ollenkaan nukkumaan vaan etsi minua kokoajan - nyt Timi onneksi osaa jo mennä itsenäisesti nukkumaan ja on ihan "normaali". Meidän spesiaaliaikaa viikonloppuisin on pitkät metsälenkit, vatitemput ja pelkkä sohvalla makailu ja rapsuttelu, sekä harjaaminen. Vauva mikä vauva!

Asuntola-asumiseen sopeutuminen on varmasti mulle itselleni paljon vaikeampaa kuin Timille. Edelleen soitan melkeinpä päivittäin vanhemmilleni ja ensimmäisenä kysyn aina koiran kuulumisia. Huoli on aina, ihan sama missä päin maailmaa on.

Ruokailujen kanssa ollaan painittu jonkun verran. Viikko sitten haettiin lampaan lihat ja luut Vauhtiraksun autolta ja annosteltiin niitä sitten tulevaisuutta varten. Lihan määrää olen nostanut aiemmasta, koska aiemmin Timi sai n. 130 g (vaikkapa kanaa), mutta nyt se on saanut melkein 200 g lammasta. Sen on todellakin huomannut myös painosta, koska kuukaudessa Timin paino on noussut 6,6 kilosta kahdeksaan kiloon. Lasken lihan määrää vähän tai ainakin tarkkailen, ettei paino tuosta nouse. Lihavahan tuo hurtta nimittäin ei ole vieläkään.

No mutta, tulipa pitkästä aikaa taas kirjoiteltua blogiin. Ensi viikolla yritän saada aikaiseksi postausta iho-ongelmista, niistähän tekstiä kyllä riittää.

Lauttakoira ja kalakaveri.

Keskiviikkona käytiin pitkästä, pitkästä aikaa koirapuistossa ja uhmattiin kaikkia "älä ulkoiluta koiraasi helteillä" -käskyjä. Lämmintä oli vajaat 30 astetta ja mietin aika pitkään että mennäänkö, mutta mentiin kuitenkin, kun oli tarkoitus tavata Timin kasvattajaa. Jaanalla oli mukanaan omat koiransa Fiina eli Timin mamma ja Angelica-vanhus, joka jaksoi lähinnä nauttia auringosta. Hyvin nuo jaksoi telmiä reilut puoli tuntia, jonka jälkeen oli ohjelmassa vaan vedenjuontia ja loppuilta maattiin kotona. Onneksi puistossa oli puustoa jonkin verran ja päästiin varjoon, niin ei ollut ihan tajuttoman kuuma. Kuvia mulla ei valitettavasti ole, mutta lisäilen niitä jos J:ltä jossain vaiheessa kuvia saan.

Torstaina eli tänään, siis eilen käytiin lauttailemassa setäni saunalautalla. Oon niin luonnonlapsi kuin olla ja voi, joten nautin reissusta tosi paljon! Meillä menikin aikaa joella melkeinpä kaheksan tuntia ja hyvin jaksoi Timi olla mukana myös. Ensin se oli hihnassa lautalla, mutta lopulta aattelin että ei tuo koira kuitenkaan vapaaehtoisesti uimaan mene, niin se on aivan sama että onko se hihnassa vai ei. Mulle oli ihan ok, että meneekö Timi uimaan, koska vaikka sitä kastumista yritänkin välttää niin paras keino koiralle viilentyä on se että se käy välillä polskimassa.

No, ennakkoajatuksistani huolimatta Timihän meni uimaan. Vapaaehtoisesti. Monta kertaa. Rähisi vähän matkan päässä olevalle poijulle, kävi juoksemassa vapaana lähellä olevalla saarella (jonne se itse ui), söi mukaan otettua luuta, kerjäsi grillin vieressä, nautti rapsutuksista, istui vierelläni kun kalastin vaikka olikin ihan väsynyt, ravisteli itsestään vettä niin että joka paikka kastui, vinkui huolissaan kun menin kauemmas uimaan. Kuorsasi lautan perällä, vaihtoi paikkaa vuorotellen varjosta aurinkoon. Kävi tarkastamassa kalasaaliin ja yritti saada ahvenen pyrstöstä kiinni.

Maailman paras kaveri. Sopii mukaan minne vaan. Toivottavasti edes osa antoisasta päivästämme välittyy kuvien kautta sinne puolelle ruutua!

 

Sään vaikutukset rapsutteluun.

Ulkona ropisee taas vettä. Lähiaikoina ollaan täällä pohjoisessakin saatu nauttia helteistä aivan riittävästi, joten on ihan mukavaa että sataakin välillä ja ilma raikastuu. Timin kannalta sade on vaan huonompi homma. Ennen reissuun lähtöäni se oli taas hetken kauluri päässä, koska oli järsinyt itseltään tassut ja hännän tyven verille. Kauluria pidin pari päivää ja annoin niin pientä kortisoniannosta kuin mahdollista, 4 mg:n tabletin jaoin 0.5 mg:n päiväannoksiin.

Tilanteen huomattuani ajattelin ensin että voi vitsit, ei tämäkään ruokavalio sovi Timille. Melkein aloin jo raapustamaan uutta ja hylkäämään nappulat kokonaan, mutta nyt hetken pohdittuani tajuan, että ei nämä ongelmat ihan oikeasti voi johtua vain siitä ruokavaliosta. Tälläkin hetkellä Timi on ihan kunnossa, iho on kunnossa eikä se ole rapsutellut suurempia, vaikka on syönyt ihan samaa kuin aiemminkin. Tuon kaulurihomman aikaan oli ollut viileää ja satanut -> iho aukesi. Nyt kun on ollut lämmintä ja aurinkoista -> kaikki kunnossa. 

 En tiedä miten me pärjätään sitten taas syksy ja talvi, kun on viileää/kylmää ja sataa. Ehdottomasti on hankittava joku sadehaalari ja opettaa Timi pitämään sitä, samoin kuin tassujenhoito on ihan tajuttoman tärkeää.

No millainen se ruokavalio meillä nykyään sitten on? Nappulana toimii edelleen BritCaren lammas-riisi -nappulat, joita Mustista ja Mirristä olen hommannut. Timi saa nappulaa aamulla ja illalla, yleensä illalla myös lampaanjauhelihaa. Kaksi kertaa viikossa on luupäivä, jolloin T saa lihaisan luun. 2-3 x viikossa laitan ruuan joukkoon myös kananmunan, kun se sisältää niin paljon hyviä rasvoja. Jos tuossa jotain ylimääräistä on, niin tuo nappula, mutta tällä hetkellä seuraan tarkemmin sään vaikutuksia kuin vääriä ruokia.

Liten Luigi.

Kuljin läpi aavikon, kahlasin läpi kuusikon 

Seilasin yli aavan meren, mutta mistään en löytänyt onnea 

Mitä nyt jaan? Mitä nyt jaan? 

Vaikka kuinka koetin nähdä ja ymmärtää paremmin 

Ehkä sittenkin ymmärtämättä, vois olla helpommin

Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee 

Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu 

Läpi yön lauluni sulle, se kaikuu järveltä kaskeen 

Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu 

En tiedä oonko enää sun

  Kuningasidea - Pohjolan tuulet

Blogia pidempään lukeneet muistaa Luigin, mutta päätinpä kirjoitella siitäkin, jos uudemmat eivät tiedä. Luigi-aiheiset postaukset voi etsiä tunnistelistasta oikeasta alareunasta. 

Viime marraskuussa meille saapui brasilianterrieri, jonka tulevaisuuden varalle oli suunniteltu näyttelykehien kiertelyä, tokoa, agilityä ja rallytokoa.  Harrastaminen alkoikin hyvin, ehdimme käydä peto-kurssin ja treenata agilityä itseksemme. Pari kuukautta sitten huhtikuussa vein Luin takaisin kasvattajalleen, koska Timi ja Luigi eivät tulleet toimeen ja niiden välinen elämä oli yhtä tappelua. Sen jälkeen en blogissa hirveämmin ole kirjoitellut Luigista, vaan jatkoin elämää Timin kanssa ja olen touhunnut sen kanssa harrastusjuttuja enemmän kuin ikinä ennen Luigin tuloa. Olen onnellinen Timin kanssa, nauran päivittäin sen hölmöilyille, otan kuvia kun se nukahtelee eri paikkoihin, stressaan järsittyä ihoa.

Siitä huolimatta ikävöin Luigia aivan suunnattomasti. Päivä päivältä on helpottunut sen asian kertominen, että kyllä, Luigi joutui lähtemään meiltä. Yksinkertasesti olen syynkin useimmille kertonut, joillekin en, koska ei asia mielestäni kaikille edes kuulu.

Luigin lähdön jälkeen vaikein ilta oli, kun avasin huoneeni oven ja päästin Timin sinne. Se oli ollut eristyksissä eikä ollut ollut kanssani moneen kuukauteen huoneessani. Silloin ihan oikeasti viimeistään tajusin että ei, Luigi ei ole täällä enää, vaan Timi on. Se oli vaikein hetki, mitä tässä parin kuukauden aikana on ollut. 

Kunnes, sunnuntaina katselin kuvia Luigista juhannukselta, joita kasvattaja oli laittanut kennelin sivuille. Luigi oli niin iso. Sen pää oli jykevöitynyt, koira oli kasvanut. Kerännyt lihasta. Koira näytti niin tyytyväiseltä, onnelliselta. Juoksi vapaana ja leikki muiden koirien kanssa. Hymyillen katsoin onnellista koiraa, mutten voinut olla ajattelematta, että Luigin pitäisi olla täällä. Minun kanssa viettämässä juhannusta. Kerjäämässä minulta grillimakkaroita. Kehää kiertämässä juhannusnäyttelyssä. Tokokurssilla. Treenaamassa pk-lajeja. Nukkumassa vierelläni. Järsimässä lahkeitani. 

Kaipaan sitä kaikkea niin paljon, ettei sitä voi edes sanoilla kuvata.

Koska et voi ikinä omistaa liikaa vihreää.

Ainoa varsinainen "merkkituote", mitä käytän itselläni tai koirilla, on Hurtta Collection. Hurtan tuotteet ovat kohdallani olleet aina varsin laadukkaita, käytössä koirilla on ollut ulkoilupuku, panta ja valjaat. Tänään eläinkaupassa käydessäni piti kotiuttaa panta, joka sopii meidän aiemmin ostamiin valjaisiin. Yleensä kannatan yksityisiä/pieniä yrityksiä, jotka tekevät pantoja ja muita koiratarvikkeita, joten vaihtelua tämäkin!

Vihreä on ihan Timin oma väri ja näillä varusteilla pärjätään pitkälle. Meiltä löytyi aiemmin vain puolikurkkareita, tuo on nyt ensimmäinen pistolukkopanta, joten tarpeeseen tuli!

Koiraihminen?

Vivas-nettisivustolla oli uutinen otsikolla "Koiraihmiset - 21 merkkiä siitä, mistä tunnistat kuuluvasi niihin". No, ehottomasti piti lukea uutinen ja päätin kommentoida vähän väitteisiin, että miten ne meillä menee. :) Katsotaan kuinka monta väitteistä toteutuu meillä!

1. Jokaisen takkisi taskussa on vähintään kaksi kakkapussia.

Ei. Ne on meillä yleensä aina hukassa, jonkun kassin tai pussin pohjalla ja etsin niitä joka kerta julkisille paikoille mennessä. Asumme niin metsässä, että Timi tekee yleensä aina suuremmat tarpeensa metsään, josta en niitä suoraan sanottuna viitsi kerätä (anteeksi kaikki.....). Katujen varrelta kerään ja kaupungissa todellakin!

2. Lattiallasi ei loju mitään ylimääräistä, koska koirasi tekisi pesän sinne.

Ei. Lojuu kyllä. Timi on päässyt pahimman vaiheen ohi jo. Pentuna se tosiaan kaivoi pesän ihan mihin vaan...

3. Kaikki vaatteesi ovat täynnä karvaa ja kuolaa, samoin koko asuntosi.

Kyllä. Timi on aivan tajuton kuolaaja, yäk.

4. Tiedät miten kauan pitää olla hengittämättä sen jälkeen, kun olet kerännyt koirankakan maasta, jotta haju ei tule nenään.

 Ei. Mikä haju? Oon ehkä jo tottunut siihen, koska en tunnista erityisemmin mitään koiranpaskan hajua. Paitsi jos se on sisällä, nimim. pissakakkapentuajat yäk.

5. Sinulla ei ole henkivakuutusta, mutta koiralla on.

Ei. Kummallakaan meistä ei ole henkivakuutusta, normivakuutus Timillä on.

6. Kun rahat alkavat olla tiukalla, olet enemmän huolissasi koiran ruoasta kuin omasta.

Kyllä.

7.  Puhuttelet helposti ihmisiä käskemällä. Istu! Odota! Ei! Ei saa ottaa!

Kyllä. Välillä nolottaa, kun käsken kavereita, kuin koiria... Onneksi se on lähinnä huvittavaa eikä kukaan siitä loukkaannu.

8. Tunnistat muut koiraihmiset ainoastaan heidän koiristaan. Koirista, joiden nimen muistat toisin kuin omistajan, jota et itse asiassa ole ikinä kysynytkään.

Kyllä. Tämä on niiiiin totta. Mulla on puhelimessakin ihmisten numerot nimillä "Pihka", "Uno", jne. jotka tosiaan ovat niiden koirien nimiä.

9. Et syö lattialla etkä laske lautasta tai lasia lattialle koskaan. Et edes niiden luona joilla ei ole koiria.

Kyllä. Timi on kyllä ihan kärppänä paikalla, jos lautasen unohtaa jonnekin.

10. Annat rakkautta ja läheisyyttä enemmän koirallesi kuin läheisillesi.

Niin ja näin. Olen kyllä aika kova antamaan läheisyyttä myös läheisilleni, joten sanoisin tähän ei.

11. Kaikki ystäväsi ja kollegasi tietävät milloin koirallasi on ripuli ja milloin se oksensi viimeksi.

Ei. Puhun avoimesti esim. siitä onko Timi tehnyt tarpeensa, mutta vain ja ainoastaan perheelleni ja koiratutuilleni. En selitä asioita ihmisille, joita ei kiinnosta. En miekään kovin innostuneena kuuntele sitä että jonkun lapsella on ollut vatsavaivoja viimeiset kuus päivää, koska en osaa jakaa omia kokemuksia asiasta.

12. Ystäviltäsi saadut lahjat ja kortit liittyvät aina jollain lailla koiriin.

Ei. Paljon olen saanut koirajuttuja, kieltämättä, mutta olen ihan onnellinen jos välillä saan jotain muutakin. Minun elämässä on kuiten paljon muitakin tärkeitä juttuja, kuin koirat! Yhtään koirajuttuja väheksymättä, kaikki kirjat, lehdet ja koirien lelut on aina iloisia yllätyksiä. :)

13. Kamerassasi on enemmän kuvia koirista kuin esimerkiksi pyramideista joilla vierailit.

Kyllä. Kamerassani ei ole muita kuvia, kuin koirakuvia.

14. Jos koirasi ei pidä jostain ihmisestä vaikka koirapuistossa, niin huomaat olevasi vaistomaisesti samaa mieltä.

Ei. En ole muistaakseni törmännyt vielä yhteenkään ihmiseen, josta Timppa ei ois tykännyt.

15. Puet talvella koiran lämpimämmin kuin itsesi.

Kyllä. Timiä ei tarvitse pukea, mutta huomasin Luigin meillä asustaessa että puin sille haalarin, takin, pipon, jne. jolloin koira ei palellut, mutta itse palelin. :-D

16. Ruoassasi on aina vähintään yksi koirankarva.

Kyllä. Vähintään 11, sanoisin mieluummin. Vihaan sitä, ihan oikeasti. Töihin mennessä löydän aina eväistäkin niitä karvoja, mistä niitä oikein tulee?

17. Annat koirasi nuolla kasvoja, mutta jos jollakulla jossakin on vähänkin flunssan oireita, niin peset käsiäsi maanisesti.

Ei. Timi on vihdoinkin oppinut, ettei se saa nuolla kasvoja. En tosin saa mitään kohtausta muiden flunssistakaan, vaikka välillä ehkä pitäisi.

18. Et näe autosi pelkääjänpaikan ikkunasta ulos, koska se on täynnä kuononjälkiä.

Ei. Timihän matkustaa boksissa, joten tätä ongelmaa ole.

19. Missä tahansa oletkin, muistutat ihmisiä, että sinun pitää lenkittää koira vielä tänään.

Kyllä. Olen aina menossa lenkille, ja valitettavasti muistan mainitakin siitä erittäin usein.

20. Puhut samalla tavalla koirallesi kuin ihmiset puhuvat lapsilleen.

Kyllä. Edelleen, aina. "Mitä mamman poika, niinkö voooi pikkuista!"

21. Koirallasi on yli 10 lempinimeä. Suurin osa niistä on epämääräsiä äänteitä peräkkäin kuten Pusimusimuii tai Tsikipiu.

Kyllä. Ei lisättävää. :D

Paikkansa piti 11/21.

Kuinka moni väitteistä pitää paikkansa Sinun kohdallasi? :)

Molemmat kuvat; syksy 2011.

Jopa on laiska, kepeämpi päivä, sellainen, jona ei viitsi edes viheltää.

Blogissa onkin eletty hiljaiseloa aika pitkän aikaa! Ei olla tehty paljoa mitään, koska on ollut kamalat helteet ja kesätyöt ovat vieneet kaiken aikani. Viime viikolla ei käyty harrastuskurssilla, kun ei sinne ehditty, mutta huomenna ollaan menossa ja ohjelmassa on muistaakseni toko ja rallytoko. Ensi viikolla pk-lajit ja parin viikon päästä sitten mejä. Pakko sanoa, että niitä kertoja odotan kyllä vielä enemmän kuin huomista!

Kesäkuussa meillä on ohjelmassa luonnetesti (tulevana sunnuntaina!), harrastuskurssikertoja, tipsulenkkejä, jne. Lisäksi olen itse talkoilemassa Juhannusnäyttelyssä ja Agilityn maajoukkuekisojen karsinnoissa. Touhua siis kesätöiden lisäksi riittää, mutta onneksi välillä ehtii treffailla koirakavereita ja nollata ajatuksia juttelemalla samanhenkisen ihmisen kanssa.

Tavattiin siis Pihkaa, samaa suomenlapparia, jota nähtiin kolmisen viikkoa sitten. Timi pysyi erittäin hyvin lähellä ollessaan vapaana ja paini P:n kanssa ihan täysillä. :)

2 x tiibettiläinen

Ei, meille ei ole tullut toista tipsua tässä viikonlopun aikana, vaikka se saattaisikin olla apu krooniseen pentukuumeeseeni! Aika ennenkuulumatonta, että saman viikon aikana Timi on treffannut jo kahta koiraa, tiistaina Pihkaa ja tänään Mauria. Timihän on aina ihan fiiliksissä, kun se näkee toisen tiibetinspanielin ja tänään sitten vihdoinkin tavattiin, kun ollaan pidemmän aikaa jo juteltu Maurin omistajan kanssa. Ja pakko myöntää, kyllä rotutoveri on aina paras toveri, pojat leikkivät pitkään, vaikka M on jo 11,5-vuotias ja lopulta molemmat makoilivat tyytyväisinä nurmella. :)

Because, when you stop and look around, this world is pretty amazing.

Viime päivinä päässä on pyörinyt taas monen monta ideaa tämän blogin suhteen. Mie oon aika kova vaihtelemaan ulkoasua, tuota kansikuvaa ja muokkailemaan sivuja. Erilaisilla koodeilla kun blogista saa niin eri näköisen. On hyvä kuitenkin aina muistaa, ettei se ulkonäkö oo kaikkein tärkein vaan blogin sisältö!

Jossain vaiheessa viime syksynä kirjoitin itselleni "aikataulun", jossa luki koska minkäkin postauksen piti ilmestyä. "3 postausta viikossa, n. jokatoinen päivä". Voitte arvata, kauanko jaksoin sitä. Päinvastoin koko bloggaamisesta meni hauskuus, kun siitä tulikin jotain pakkoa ja blogin kävijämäärillä oli enemmän merkitystä kuin sillä sisällöllä.

No mutta niin, aiheeseen. Juttelin ystäväni kanssa eräänä päivänä asuinpaikastani. Kuten aiemminkin olen maininnut, asun kaupungin keskustasta n. 20 kilometrin päässä ja sehän on nykypäivänä aika paljon. Perheemme käy kerran viikossa kaupassa, eikä kerran päivässä kuten useimmissa talouksissa nykyään tehdään. Kaupunkiin kulkemiseen tarvitsen yleensä isääni, varsinkin koirahommissa, kun en tuota hurttaa kehtaa skootterin kyydissä alkaa kuljettamaan. :-D Siinäpä huonoja puolia.

Kuitenkin, rakastan tätä paikkaa enemmän kuin mitään. Melkein takapihalta alkaa montamonta kilometriä metsää ja hyvät lenkkeilymaastot on ihan vieressä. Myös joki löytyy noin puolen kilometrin päässä, joten uimaankin pääsee halutessaan ja uiva koira olisikin siinä mielessä aika mahtava. Kävimme tänään T:n kanssa pitkän lenkin metsässä. Oli ehkä vähän liian kuuma, mutta koiran ehdoilla mentiin ja se olikin suurimman osan ajasta liinassa, joten se sai myös itse määrätä tahdin ja pysähtymiset. Olen ihan eräjorma, joka rakastaa pitkiä lenkkejä ja luonnon kuvaamista. Rentoudun ihan täysin metsässä ollessani ja oon ihan sfääreissä vielä pitkään lenkin jälkeenkin. Tässäpä muutama kuva reissulta:

 

Tykkään niinniin paljon, kun alkaa olemaan valoisaa ja hyvät ilmat, jotka sallivat kuvaamisen. Timi sopii vaan tosi hyvin tuonne metsään.

Kahdeksan tassua.

Timi pääsi tänään leikkimään neljän kuukauden ikäisen Pihka-suomenlapinkoiran kanssa, oli ihan mahtavaa. Toivottavasti tavataan joskus vielä uudelleen. :-)

 

Ps. Kuvissa näkyvä keltainen juttu, on 10 m:n liina, kun laitoin jossain välissä Timin siihen varmistaakseni että se pysyttelee lähistöllä.