Kun kesäkuussa saimme Timin kanssa harrastuskurssin päätökseen niin totesin isälleni, että nyt ei tarvitsekaan kouluttaa koiraa enää ikinä! Vaikka silloin sen vitsillä sanoinkin, niin sanoissa piilee myös totuus. Meillä on tällä hetkellä niin rentoa ja helppoa arkea Timin kanssa, etten ole jaksanut sen kanssa stressata kouluttamisesta ollenkaan. Sillä on omat tavat toimia ja tehdä asioita ja ne kaikki sopii mulle hyvin. Kun se saa perustarpeensa tyydytettyä (ruoka, liikunta, lepo) niin se on yleensä aika tyytyväinen.
Timi alkaa olemaan jo siinä iässä että se on vähän viisastunut, tietää miten lenkeillä käyttäydytään, osaa tulla ruokailemaan silloin kun kuppia kolistellaan ja istuu saadakseen ruokaa, ei kerjää, ei hauku tai ulise turhasta, tietää miten lasten kanssa toimitaan. Se siis tietää miten meillä käyttäydytään ja mitä siltä odotan. Ehkä ainoita asioita joihin en ole tyytyväinen on se, että vieraiden tullessa Timi hyppii/nousee vasten eikä tule pyydettäessä luokse, jos sattuu pääsemään vapaaksi. Luoksetulon kanssa olen luovuttanut aikoja sitten (vaikka senkin tosiasian hyväksyminen kesti aika kauan), koska jos haluan pitää Timiä vapaana niin pidän sitä liinassa. Meillä taas käy niin harvoin vieraita, että suurin osa niistä tietää jo sen, että meillä on koira, jolle ei ole opetettu rauhallista vastaanottoa vaan se saa riekkua aikansa ja rauhoittuu sitten omaan paikkaansa nukkumaan. Lasten kanssa tätä ongelmaa ei yleensä ole, koska Timi tiedostaa niiden olevan pieniä ja rauhoittuu nauttimaan pienistä käsistä, jotka rapsuttelevat koiraa tyytyväisinä.
Jos koiraa satun kouluttamaan, niin teen sen siksi että haluan, enkä siksi että minun pitäisi. Kaikki temput ja aktivointijutut mitä opettelemme on omaksi iloksemme ja siksi että Timi saisi vähän aivotyötä. On helppoa, kun ei tarvitse stressata lenkeillä ohituksista tai seuraamisesta, koska se alkaa tulemaan jo aika luonnostaan enkä Timiltä mitään tokoseuraamista odotakaan.
Kuten jo totesin, ei me olla lähiaikoina temppuiltu oikein mitään. Harrastekurssilta jäi taskuun monen monta temppua, esim. sormitunnistus (Timi tunnistaa hyvin peukun, pikkurillin ja keskarin), vadin päällä pyöriminen, kahdeksikko jalkojen välistä, esineen vieminen kippoon. Kaikkia näitä ollaan aloitettu ja harjoiteltu, nyt ne on vaan unohtuneet. Ehkä loman jälkeen innostun niistä taas!
Ei aina tosiaankaan tarvitse treenata! :) Pääasia, että koiran kanssa vietetään aikaa, esim. Lenkkeilemällä, sehän on kaikkein parasta :)!
VastaaPoistaEn vois olla enempää samaa mieltä sun kanssa! :)
PoistaKuulostaa ihan siltä, kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen teidän kahden suhteessa. Timin kasvuvuodet ovat takana päin ja Timistä on putkahtanut hieno aikuinen tiibettiläinen. Siihen kuuluu tietty myös tuo tipsuille tyypillinen hetkellinen kuurous, joka ilmenee yleensä vapaana juostessa. Onneksi on ohimenevä vaiva.
VastaaPoistaOnko Luigi vielä kasvattajalla vai onko etsimässä tai jo peräti löytänyt uuden kodin? Oletko jo "sinut" Luigista luopumisesta vai vaivaako vielä kova ikävä?
Muuten, tuo edellinen juttusi kuvineen oli niin mahtava, että olen monta kertaa käynyt katsomassa ne kuvat uudestaan ja uudestaan. Tykkäsin kovasti, niistä välittyi mahtava tunnelma ja teidän kahden, Timin ja sinun, välinen kimppa. ♥
Tuolla ensimmäisellä lauseella sait hienosti kiteytettyä tekstin sisällön parhaimmillaan! Ollaan siis vihdoinkin saatu asiat kohdilleen, kun reilussa kolmessa vuodessa on oppinut tuntemaan Timin niin hienosti, että tietää sekä ne hyvät että huonot puolet. Myöskin sen hetkellisen kuurouden olen oppinut hyväksymään. :D
PoistaMukava kuulla, että edellinen postaus oli tykätty! Se päivä oli kyllä aivan mahtava ja jää ehdottomasti hyviin muistoihin. :) Ajattelinkin teettää joitain nuista kuvista paperisiksi versioiksi, että voi sitten vaikka kehystää tai laittaa albumiin. Harvemmin tulee nykyään enää teetettyä, kun kaikki kuvat alkaa olemaan digitaalisessa muodossa.
Luigi on tällä hetkellä vielä kasvattajallaan, mutta koiralle etsitään kovasti uutta kotia. On käynyt joissain kodeissa "koeajalla", mutta oikeaa kotia ei valitettavasti vielä ole löytynyt, tai sellaista johon Lui sopeutuisi. Joinain hetkinä kaipaan tosi paljon niitä meidän omia juttuja, joita Luigin kanssa muutamassa kuukaudessa ehti kehittyä, mutta paljon on helpottanut niistä alkuajoista ilman Luigia. Paljon auttoi se, kun sai päätöksen tehtyä ja pikkuhiljaa oppi hyväksymään sen että muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vielä kun Lui löytäisi itselleen hyvän kodin niin olisin tyytyväinen! :)
Timi on syötävän söpö!<3
VastaaPoistaOnko sinulle tipsu ollut se "oikea" rotu vai oletko tykästynyt enemmän muihin rotuihin?
Mietiskelin vain, kun tipsut ovat niin söpöjä että ovatkohan ne oikeasti yhtä kultaisia.=)
Kiitos, onhan se aikamoinen! :')
PoistaHmm.. Jos nyt ottaisin ensimmäistä koiraa, niin ottaisin todennäköisesti jonkun "helpomman" kuin mitä Timi on. Tipsut ovat luonteeltaan yksinkertaisesti _itsepäisiä_ ja ainakaan meidän Timillä ei ole ollenkaan miellyttämisenhalua. Tähän rotuun ei se miellyttämishalu millään lailla edes kuulu, koska tipsut on jalostettu aikoinaan vahtikoiriksi Tiibetin muureille, joissa ne työskentelivät yksin eivätkä ihmisen seurana. Ensimmäinen vuosi ja sen jälkeinen murrosikä meillä oli kaikista pahin, mutta nyt kolmen vuoden aikana Timistä on kuoriutunut ja kasvanut se koira, mitä haluan sen olevankin.
Mutta, ei nämä tosiaan mitään niitä helpoimpia lellittäviä ole, koska itsepäisyyttä löytyy ja T:lläkin on suurempi ego kuin monella isommalla koiralla. Se on toisaalta mielestäni myös hyvä - se tekee Timistäkin äärettömän rohkean, se ei pelkää tilanteita eikä se pelkää koiria/koiralaumoja. Jos siis pystyy hyväksymään sen, että koira tekee mitä haluaa silloin kun haluaa (paitsi hyvinä päivinä tehdään jotain myös käskystä :D) niin tipsusta saa kyllä mainion kaverin. Suloisesta ulkoasusta huolimatta nekin pitää peruskouluttaa hyvin, jopa paremmin kuin varsinaiset palveluskoirat ym. koska pienellä koiralla suuri ego saattaa kasvaa myös liian suureksi, jolloin siitä tulee arkielämässä vain haittaa.
Kaikista ongelmista ja vastoinkäymisistämmekin huolimatta sanoisin kuitenkin, että olen tyytyväinen valintaani ja varmasti joskus vielä hommaan toisenkin tipsun. Välillä haluan kuitenkin myös jonkun harrastuksiin ja kilpailemiseen soveltuvan koiran. :)