15.12.2014

"The world would be a nicer place if everyone had the ability to love as unconditionally as a dog.”



En tiedä enkä muista, että oonko ikinä tuonut blogissani esiin haluani päästä kasvattamaan ja jalostamaan koiria. Kun oon tästä haaveesta puhunut ystävilleni, niin sieltä tulee ekana esiin "no sitten saat ihan hulluna rahaa, kyllä se kannattaa!", kun taas mun vanhemmat oli aluksi "miksi?" joka myöhemmin kyllä muuttui kannustukseksi.

Miksi ihmeessä mie haluan tunkea lusikkani jalostussoppaan, joka vastoin oletuksia vie sitä rahaa ihan hulluna, vaatii hirveästi aikaa ja vastuuta? Pitää tuntea rotutyyppi ja -määritelmä, tietää millaisia koiria muualla maailmassa on ja tunnistaa itsestään se, miksi haluaa niitä pentuja teettää. Pitää miettiä millaista linjaa pennuista haluaa, ottaen huomioon luonne, terveys, ulkonäkö ja käyttötarkoitus. Pitää olla rehellinen, ottaa vastaan sekä positiivista että negatiivista arvostelua ja palautetta, osata hyväksyä sekin jos muutoksia tulee tai suunnittelemasi astutuspari ei sovikaan yhteen. Olla läsnä pennunostajia varten ja auttaa tarvittaessa koko kasvatin elämän ajan. Tehdä yhteistyötä muiden rodun kasvattajien kanssa. Rakastaa koiria ja kasvattamaansa rotua.


Velvollisuuksia on siis hirveän pitkä lista, eikä tuossa ollut läheskään ne kaikki. Niistä huolimatta voin sanoa, että vieläkin kiinnostaa se kasvattaminen. Välttämättä se halu ei tarkoita, että ikinä oikeasti tulisin niitä pentuja teettämään, koska ikinä ei kuitenkaan tiedä millainen elämäntilanne on.
Oon törmännyt niin hienoihin kasvattajiin ja sitten myös niihin, jotka ei mielestäni sitä kasvattaja-nimeä ansaitsisi, eikä varmasti kellekään ole epäselvää, että kumpaan joukkoon näistä kahdesta haluaisin kuulua. En haaveile rikastuvani koirien jalostamisella, enkä kuulu niihin ihmisiin, jotka tykkäävät koirista vain niiden söpön ulkomuodon takia. Varsinkin ne pennuthan on tosi vastustamattomia. Haluan vaan olla rakentamassa oikeasti parempaa pohjaa koirien jalostukselle sitten tulevaisuudessa ja haluan jatkaa sitä rakennetta ja luonnetta, mikä rodulle on alunperin muodostettu, mutta joka on pikkuhiljaa hiipumassa pois.

Joko te arvaatte mikä se rotu on?

PS. Käythän sinäkin täyttämässä Kennelliiton kyselyn, jonka aiheena on koirien vaikutus ihmisen hyvinvointiin.

4 kommenttia:

  1. Tuollaisia ihmisiä todella tarvittaisiin lisää kasvattamaan (ja ihan vain omistamaan!) koiria. Jos päädyt joskus kasvattamaan tiibetinspanieleita, niin ihan varmasti soittelen sinulle jos tiedän jonkun sellaista etsivän :D Tosi fiksusti kirjotettu postaus, hyviä pointteja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kommentti! :) Mukavaa että sulle tuli tollanen fiilis. Ihan liikaa saa kuulla ja lukea ihmisistä, jotka jostain kumman syystä on päättäneet teettää pentuja, ja kun ei ookaan mennyt niin kuin on suunniteltu niin on tapahtunut vaikka ja mitä asioita, jotka ois saanut jäädä tapahtumatta. :/

      Poista
  2. Määki kyl haluisin ja toivottavasti vielä joskus kasvatanki koiria. Ja vaikka vastuuta ja velvollisuuksia on, ei sitä tunnetta voi varmasti sanoin kuvailla kun näkee sen onnellisuuden pennunostajan silmissä. Tai pennun kehityksen ja no miksei omistajanki.
    Oon ihan samaa mieltä Liinan kanssa, tosi fiksu postaus.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä, tosi hyvä huomio! :-) Toivottavasti säkin pääset joskus kasvattamaan koiria. Kiitos, kiva jos tykkäsit. :)

      Poista