Kun koira ei ole kotona..

...on omistajalla hirveä huoli ja outo olo, missä meidän vauva on?

Voi että, nämä pari päivää on mennyt kyllä aika lailla oudosti. Kun herään aamulla, oon heti antamassa koiralle ruokaa ja viemässä sitä lenkille. Kun tuun kotiin, ihmettelen, missä hurtta viipyy, miksei kukaan roiku jaloissa. Illalla on outoa olla yksinään, ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestään ja saa täyttää tunnit miten haluaa. Ei tarvitse annostella ruokia seuraavalle päivälle, ei tarvitse harjoitella näyttelyjuttuja. Se on niiiin outoa.

Kun pari vuotta sitten Timi saapui meille (tarkalleen ottaen 2.6.), en olisi ikinä voinut kuvitella, että erossa olo koirasta voisi olla tällaista. On ollut niin orpoa ja tylsää, kukaan ei tassuttele lattialla tai kuorsaa jalkojen juuressa. Onneksi Timin pitäisi huomenna tulla jo takaisin tai viimeistään ylihuomenna, jotta meidän perhe pääsee taas takaisin koiramaiseen elämään. :) Mulle sopii hirveän hyvin aikaiset aamulenkit ja myöhäiset iltalenkit auringon laskiessa (paitsi että eipä se täällä hirveästi tähän vuoden aikaan laske....). Olen jo liiankin tottunut aina ensimmäisenä miettimään koiran parasta ja sitten vasta omaani. On mahtavaa, kun elämässään joltain saa aina pyytteetöntä rakkautta. ♥

Kouluttajan pitäisi huomenna soitella, miten hoidossa on mennyt ja koska on tapaaminen ja koulutussuunnitelman tekeminen. :)

Meille saapui muuten tänään näyttelyposti koskien Kemin Ryhmänäyttelyä. Huiii että, tää alkaa tuntua vaan enemmän todelta nyt! :)

Tulipa aika sekasikiö tästä postauksesta..... Koira-aiheista asiaa sitten enemmän, kun koira on täällä!