Viikonloppuhulinat

"Koira on tämän maailman ainut olento, joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään."

Hellou, mites teidän viikonloppu on sujunut?

Eilen iltapäivällä saatiin isän kanssa idea lähteä kaupungilla järjestettävälle Kalatorille käymään. Tietenkin Timi lähti meidän mukaan; mikäs sen parempaa kuin hyvä ilma ja paljon ihmisiä ja ärsykkeitä koiran sosiaalistamiseksi. :) Pakattiin siis koira ja tavarat autoon ja lähdettiin hurruttelemaan kaupunkiin!

Heti kun saatiin Timi autosta ulos, sen kroppa tärisi vähän joka suuntaan ja huomasi, että se oli tosi innoissaan! Niin paljon uusia hajuja, että ei ole tosi. Käveltiin pidemmän reitin kautta, että Timppa sai vähän totutella kaupunkihälinään ja sen jälkeen oli helpompi viedä se markkinahulinoihin. 

Mulla jänskätti aivan hulluna, koska T on harvoin mukana tapahtumissa jossa on noin paljon ärsykkeitä; rattaita, muita ihmisiä ja koiria, ruokakojuja, möliseviä musiikkilaitteita, pyöriä, jne. ja ajattelin sitten, että perässäni roikkuisi kohta vaan mölisevä koira, mutta onnekseni olin väärässä! Timi käyttäytyi kuin unelma, nuuhki ilmaa ja kävi välillä tervehtimässä koirakamuja, mutta muuten antoi kaiken olla rauhassa. :) Hienosti siis meni, no problemos! Tuolla vaan vahvistui se fiilis, että hyvin Timin kanssa varmasti pärjää aivan missä vain.

Tuolla torilla ollessani mieleeni juolahti kuitenkin yksi asia, josta haluaisin jakaa oman mielipiteeni täällä blogin puolella. Koiranomistaja kun sitä on tottunut siihen, että on kokoajan vilinässä 150 % hereillä, että katsoo ettei oma koira tempoile minne sattuu tai kukaan säikähdä koiraa, ym. Yrittää väistellä rattaita ja viedä koiran vähän kauemmaksi nurmikolla syövistä ihmisistä. :) 

Miksi kuitenkaan ne ei-koiralliset ihmiset eivät tajua tehdä samaa? Tuollakin monta kertaa piti oikeasti melkein kädellä sohia, kun ihmiset ns. kävelevät päälle ja monikin tuli rattaiden kanssa ihan kohti vaan, oletuksena, että minä väistän. Tottakai haluankin väistää, enkä seistä tientukkona, mutta vaikeampi koiran kanssa on yhtäkkiä luikahtaa minnekään väliin. Arvostaisin myös hirveästi sitä, että jos koiraa haluaa silittää, niin tähän kysyttäisiin lupa ensin. Tuollakin taisi kolme ihmistä tulla ihan mitään kyselemättä Timin luokse ja alkaa lässyttämään Timille omiaan. Sehän on tietenkin ihan jees ja tapaamiset meni hyvin, mutta mitä jos T olisikin hyökännyt kohti, murissut, haukkunut..? Silloin syy olisi automaattisesti ollut minun, koska olen koiranomistaja.

Toivoisin myös, että vanhemmat opettaisivat lapsilleen sen, että koiraa kohti ei juosta kädet heiluen ja hyökätä sen kimppuun rapsuttelemaan. Tämäkin tapahtui kerran, mutta onnekseni Timi ei varmaan tilanteesta hirveästi ehtinyt tajuamaan, koska aika kovalla äänellä pyysin lasta rauhoittumaan ja tulemaan sitten silittämään. Ja tämä sujui hyvin. :)

Ehdottomasti siis aina kun olen jossain liikenteessä koiran kanssa, yritän olla mahdollisimman huomaamaton ja pyöriä syrjässä, mutta haluaisin myös, että jos yritän koiraa sosiaalistaa siinä hälinässä, niin se saisi niitä hyviä kokemuksia. Vaikka tipsutkin on pieniä ja näppäriä koiria, niin ei ne varmastikaan halua minkään jyrän alle jäädä - tai rattaiden tai pyörän.

Iiiihana, kuolainen ja tyytyväinen karvakaveri ♥

Sellaisia mietteitä tänään! Kommentoikaa, jos tulee mieleen jotain aiheeseen liittyen, haluaisinkin vähän kuulla muidenkin mielipiteitä. :)

P.s. Tervetuloa uudet ihanat lukijat ♥ :)