Millainen ihminen mie siis olen?
Voisin kai kertoa ensin vähän jotain perusjuttuja. Olen iloinen, aikalailla pessimisti ja puhun paljon. Yleensä pyrin puhumaan silloin, kun on asiaa, mutta aika paljon asian vierestäkin tulee jauhettua. Mun äiti on kotoisin Savosta ja isän sukujuuret johdattaa Karjalaan, mites hyvä yhdistelmä se on? No erittäin hyvä, tietenkin! Hauskaa tässä on kuitenkin se, etten asu lähelläkään kumpaakaan paikkaa, joten vielä se kolmas "kulttuuri" näkyy minussa aika voimakkaasti.
Oon aikalailla sarkastinen ja itseironiaa viljelen myös. Oon kaveriporukassa sellainen hauskuuttaja, jos jollain on paha mieli niin yritän saada siitä hyvän. Vastoin tätä, mie myös tartutan sen pahan mielen jostain syystä muille. Pyrin välttämään sitä, mutta.. jostain se vaan tulee! Uskoisin, että oon aika rento ja sanavalmis, mulla on tosi voimakkaat mielipiteet monista asioista. Kuitenkin, tästä kaikesta huolimatta oon melko ujo, alkuunsa ainakin. Vasta tutustumisen jälkeen sitä juttua alkaa tulla.
Jotain erilaisempia faktoja:
*nukun aina korvatulpat korvissa
*rakastan englanninkielistä musiikkia
*en tiedä yhtään, mikä minusta tulee isona
*haluaisin ihan lyhyenlyhyet hiukset, mutten vielä ole uskaltanut leikata
Noh, sitten. Millainen koiranomistaja mie olen?
Täydellisyyteen pyrkivä perfektionisti, reilu. Tarkka ja tiukka, mutta kuitenkin rento. Millään muulla ei ole niin paljon väliä kuin koiralla. Pyrin pitämään mielessäni ajatuksen, että vika ei ole ikinä koirassa, vaan omistajassa. Rakastava. Siinä ainoa sana, jolla on mitään väliä.
Hyvät lukijani, jäikö teille jotain kysyttävää? :-)
Kiitos näistä upeista "koiran-kuristus-kuvista" ja muista tilannekuvista parhaalle ystävälleni ♥
Oi oi, ihana postaus :') Vaikutat tosi ihanalta tyypiltä. Mäkin halusin pitkään leikata lyhyet hiukset ja lopulta rohkaistuin, kyllä niistä tuli tosi makeet ja aika kauan jaksoin pitää ne lyhyinä. Leikkaa ihmeessä jos siltä tuntuu!
VastaaPoistaKiva kuulla että tykkäsit! Ja kiitos samoin, kiva kuulla jos musta saa positiivisen kuvan. :)
PoistaJoo, pitäisi vaan uskaltaa! Pienenä mulla oli polkkatukka, sitten pitkään mulla oli yli puolen selän hiukset ja nyt nää melkeinpä olkapäihin yltävät. Toivottavasti jossain vaiheessa rohkaistuisin :D
Tukka kasvaa aina takas! Se on uusiutuva luonnonvara, jota pitää käyttää rohkeasti hyväkseen tehdäkseen omasta olostaan ja olemuksestaan mahdollisimman hienon. Anna mennä vaan!
VastaaPoistaTerkuin nimimerkki kalju, keesi, rastat, polkka, permis, pitkä ja lyhyt... kaikki kokeiltu (kaikissa väreissä)! :D
Hahah, kuulostaa hyvältä! :D Mullakin oli rastat tarkoitus ottaa sillon kuin hiukset oli vielä yli puolen selän, mutta sitten se ajatus siirtyi johonkin ja tuli nää puolipitkät. Ehkä mä joskus vielä uskallan! :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSori kempoilen.... Siis oletko sä vasta 16? :o Luulin et oot mun ikänen tai vanhempi (ts. väh. 22) :DDD
PoistaHahaha. Olen :D
Poista