Sunnuntain kaupunkireissu

No morooo, Tiki-tiki täällä!

Ensinnäkin, ette arvaa miten paljon mä vihaan tota nimee! Tikitiki, tiktak - tulee vaan mieleen joku herätyskello hei! Tähän toi owneri vois sanoo, että herätyskellonahan mä toiminkin aina välillä... ainakin sillon, kun on kiire lenkille tai päiväunet on omistajalla venyneet liian pitkään, mä vähän käyn komentaan, että ylös, nyt, heti! Yleensä toi mamma vaan kääntää kylkee ja antaa mun riekkua yksinään, höh.

No mutta niin. Sitä piti sanomani, että sunnuntaina käytiin vähän kaupungilla. Me kun asustellaan täällä Jumalan selän takana, heh, nii tykkään välillä päästä seikkaileen tonne cityyn. Kun mamma kotona käski mut autoon, niin en tiennyt yhtään mitä ois edessä! Mielenkiinnolla siis odottelin siellä boksissa, paitsi että välillä se odottelu kävi vähän tylsäksi ja taisin nukahtaa..... kroohpyyh vaan kuulu. Heräsin kuitenkin aikalailla HETI kun kuulin, että me pysähdyttiin. Mamma laitto mulle hihnan ja pannan ja sain hypätä pois autosta.

WAU! Niitä hajuja! JOKA. PUOLELLA. En tiennyt miten päin oisin ollut, joten päätin vaan pyöriä ympyrää. Mamma kuitenkin ohjasti mut kohti rantaa, se kun tykkää kävellä joenrannalla. Kyllähän se kelpas mullekki, ainaki miljoona uutta hajua! Täällä on varmaan kävellyt Turre, Tessu, Tassu, Tossu, Musti, Täplä.... mitäs niitä olikaan, mä mietin. Munhan oli pakko olla tosimies ja merkkailla ihan jokainen pusikko ja mammakin oli onneksi sen verta hyvällä tuulella, että se antoi mun haistella rauhassa!

Kun me mentiin eteenpäin, alkoi niitä koirakamuja tulla vastaan. Ensin sellanen suurensuuri musta hovawart, onneksi en pelännyt ees sitä! Vähän kattelin sen suuntaan, mutta oli niin kiire eteenpäin, että antaapa olla. Yhtäkkiä mää huomasin, että EI. VITSIT. Ei oo tosi. Siellä maassa makas toinen tipsu, mun lajitoveri! Se laitto makoileen sinne nurtsille ja mietin että mitäs hitsii, eiks sillä tuu kylmä? Mamma kysyi sen toisen tipsun ownerilta, että mitä se koira tekee ja se kertoi, että tää toinen tipsu oli keksinyt, että kun se laittaa maahan makaamaan, se pääsee haistelemaan muita koiria! Vautsi mikä neropatti, itse en oo tota ikinä hokannu! ..mamman mielestä onneksi en.

Noh, meidänhän piti sitten sen toisen tipsun - Edu nimeltään - kanssa haistella toisiamme aivan älyttömästi. Ja painittiin, leikittiin. Se yritti alistaa mua, mutta mä sanoin EHEI ja yritin itse samaa! Mamma oli vähän raivona, koska se ei tykkää mun rajummista leikeistä yhtään. Onneks Edu ymmärsi ja meistä tuli ihan hyvätkin kaverit.

Nojoo, eipä siinä tietenkään koko päivää voinut painiakaan, vaan lähdettiin kulkemaan eteenpäin. Sain paljon ihastelevia katseita ja mua nauratti hirveesti, kun joku mummo säikäytti ton mun ownerin ja tuli höpötteleen mun hyvälaatuisesta turkista! Ja aina ne ihmiset kysyy samaa "mikäs ton nimi on? ja monta vuotta se on?" pöh, mitä ne sellasta kysyy! Kysyis vaikka et mikä mun lempiruoka on ja miten osaankin kuolata kaikkien farkkujen lahkeisiin, ne on paljon tärkeempiä tietoja hei.

Vaikka tykkäänkin olla citykoirana, niin pakko myöntää, että OLI SE VÄSYTTÄVÄÄ! Kokoajan haistella ja olla rapsuteltavana, hohhoijaa. Kyllä mää vaan nautin, kun päästiin takas tänne metsän keskelle ja pääsin juoksemaan ihan vapaana vaan. Se on koiran elämää se!

PEE ÄS. Me ollaan saatu uus lukija, tervetulloo! :)