Rapsuta koiraa kerran, niin ei sinulta enää työtä puutu.

Meillä on kerrankin ollut vähän erilainen viikko, kuin yleensä. Jouluaattona ei touhuttu koirien kanssa sen kummempia. Käytiin pitkällä metsälenkillä (molemmat vapaana, jes!) ja koirat sai avata omat pakettinsa, joissa oli muutama purutikku, ei sen kummempaa. Luigi meinas seota sitä pakettia avatessa, hah. :D

Keskiviikkoiltana perhetuttumme tuli käymään meillä, mukanaan 7-viikkoinen poikavauva sekä kaksi koiraa, ranskanbulldoggi (miten se kirjoitetaan?) ja amstaffi. Tää amstaffi on sattuneista syistä meille tuttu muutaman vuoden takaa ja olipa ihana nähdä miten kovasti se koira oli kasvattanut massaa ja saanut samalla järkeä päähänsä. ;) Timi oli hirmukiinnostunut ranskiksesta, mikä ei yllätys ollutkaan, koska kyseinen koira oli narttu. Luigi taas oli vaan ihmeissään, kun oli niin paljon hälinää. Alussa se meinas vaan haukkua ja komentaa muita, mutta sitten alkoi kutsuminen leikkimään.
Vierailu oli tosi mukava ja hyödyllinen, koska meillä ei nyt Luigin aikana ole ketään koirallista ihmistä käynyt.

Torstai-iltana siskoni lähti kaupunkilenkille, ja koska olin itse hirmuväsynyt, niin annoin hänelle Luigin lenkkiseuraksi. Kotona vähän jänskätin, että miten Lui käyttäytyisi, koska se on kulkenut kaupungin hälinässä meillä ollessaan ainoastaan minun seurassani. Se oli kuitenkin suhtautunut yllättävän hyvin muihin ihmisiin, koiriin ja autoihin, ainoa ongelma sillä on tällä hetkellä hihnassa vetäminen, jota koitan kovasti kitkeä pois.

Tänään olikin edessä pitkään odotetut Kinkunsulatusmätsärit, jonne molempien poikien kanssa oli tarkoitus mennä. Kuitenkin viimeyönä aloin voida huonosti ja aamun vietin pää vessanpöntössä, joten mulla ei käynyt enää mielessäkään lähteä päiväksi mätsäreihin, vaan kääriydyin peiton alle nukkumaan. Harmittaa vaan, että nyt meillä ei ole yksiäkään mätsäreitä ennen Lahden pentunäyttelyä, joihin on enää kolmisen viikkoa aikaa. Lähdetään sinne sitten ilman kunnollista treeniä, apua.

Vielä yksi jouluinen kuva ennen vuoden vaihdetta!