Omistaja, palvelija, kaksijalkainen, räyhääjä, rapsuttelija...

Lupailin aiemmin vähän postausta tämän blogin tekstien takana olevasta henkilöstä. Tuolta sivusta voi löytää linkin, jossa kerron itsestäni enemmän, mutta ajattelin silti kerrankin omistaa kokonaisen postauksen vain ja ainoastaan itselleni, hahaa! Ei kuitenkaan tarvi pelätä että tästä blogista tulis mun lifestyle- tai vuodatusblogi, ne jutut kirjoittelen ihan jonnekin muualle. :) 

Millainen ihminen mie siis olen? 

Voisin kai kertoa ensin vähän jotain perusjuttuja. Olen iloinen, aikalailla pessimisti ja puhun paljon. Yleensä pyrin puhumaan silloin, kun on asiaa, mutta aika paljon asian vierestäkin tulee jauhettua. Mun äiti on kotoisin Savosta ja isän sukujuuret johdattaa Karjalaan, mites hyvä yhdistelmä se on? No erittäin hyvä, tietenkin! Hauskaa tässä on kuitenkin se, etten asu lähelläkään kumpaakaan paikkaa, joten vielä se kolmas "kulttuuri" näkyy minussa aika voimakkaasti.

Oon aikalailla sarkastinen ja itseironiaa viljelen myös. Oon kaveriporukassa sellainen hauskuuttaja, jos jollain on paha mieli niin yritän saada siitä hyvän. Vastoin tätä, mie myös tartutan sen pahan mielen jostain syystä muille. Pyrin välttämään sitä, mutta.. jostain se vaan tulee! Uskoisin, että oon aika rento ja sanavalmis, mulla on tosi voimakkaat mielipiteet monista asioista. Kuitenkin, tästä kaikesta huolimatta oon melko ujo, alkuunsa ainakin. Vasta tutustumisen jälkeen sitä juttua alkaa tulla.

Mulle ympärillä olevat ihmiset ja asiat on tosi tärkeitä. Perhe, ystävät, kaverit, tutut.. Luonto on yks number one juttu ja nautinkin koiruuden kans eniten siitä, kun saan seikkailla metässä. Arvostan sitä, mitä meidän ympärillä on; taivas, puita, maa. Kivikkoa, hiekkaa, sammalta. Nää kaikki on tärkeitä juttuja ja siksi tänne bloginkin puolelle usein päätyy jotain luontokuvia. Yks minun haaveista on päästä vaeltamaan, ensin ihan pohjoisimpaan Suomeen, sitten Norjaan ja minne vaan rahat ja rahkeet riittää. :)

Jotain erilaisempia faktoja:
*nukun aina korvatulpat korvissa
*rakastan englanninkielistä musiikkia
*en tiedä yhtään, mikä minusta tulee isona
*haluaisin ihan lyhyenlyhyet hiukset, mutten vielä ole uskaltanut leikata

Noh, sitten. Millainen koiranomistaja mie olen? 

Täydellisyyteen pyrkivä perfektionisti, reilu. Tarkka ja tiukka, mutta kuitenkin rento. Millään muulla ei ole niin paljon väliä kuin koiralla. Pyrin pitämään mielessäni ajatuksen, että vika ei ole ikinä koirassa, vaan omistajassa. Rakastava. Siinä ainoa sana, jolla on mitään väliä.

Hyvät lukijani, jäikö teille jotain kysyttävää? :-)

Kiitos näistä upeista "koiran-kuristus-kuvista" ja muista tilannekuvista parhaalle ystävälleni ♥

Poistin pilvet tieltä, jotta valo löytyy

"Koira on tämän maailman ainut olento, joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään."

Tiistai-iltana nukkumaan mennessäni seurailin Timiä. Se pyöri ympäriinsä, katsoi välillä minua, kantoi lelujaan. Meni pedilleen ja mylläsi juuri taitellun peiton uuteen uskoon, jotta sen päälle oli parempi käpertyä. Minua alkoi hymyilyttää.

Sillä hetkellä tajusin, että Timistä ei ikinä, ei ikinä, tulisi harrastuskenttien tai näyttelykehien kunkkua. En ikinä tulisi olemaan se ihminen, joka voisi kehua, miten koirani osaisi kaiken ja olisi täydellinen temppukoira.

Mutta se riittää. Timi on minulle täydellinen, tuollaisena mitä se on. Vaikkei Timi osaakaan odottaa ovella, että annan luvan mennä ulos, niin ainakin se osaa tulla käskystä sisälle. Vaikka joka kerta kun päästänkin Timin vapaaksi, mietin että tuleekohan se takaisin, niin kun se tottelee käskyjäni, sydämeni on pakahtua onnesta ja ylpeydestä.

Timillä on omat hassut tapansa ja se on todellakin niin tipsu, kuin olla ja voi. Yksi asia, jonka huomaan Timin rotumääritelmästä eroavan, on "pidättyväisyys vieraita kohtaan" - no aijaa? Timbuktu ottaa jokaisen vieraan häntä heiluen, kieli pitkällä vastaan. Muuten Timpan jääräpäisyys, aikalailla puuttuva miellyttämisenhalu, liittyvät pitkälti varmasti jalostettuun luonteeseen ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.

Muistan, kun kirjoittelin toukokuussa epätoivopostauksen ja siihen HooPee kommentoi pitkän kommentin, josta osa meni näin: "Yritä välttää kaikkia stressitilanteita, pysy itse rauhallisena. Näytä Timille, että hyväksyt hänet ihan sellaisenaan, vaikka se välillä onkin vaikeaa." Timin kanssa päivät ovat vaihtelevia, mutta pääasiassa kun olen stressaamatta, myös koira on rauhallinen ja puuhailee niitä juttuja, jotka sille ovat tyypillisiä. Viimeisen parin viikon aikana olen alkanut oivaltaa sen, että Timi on oma yksilönsä ja ainutlaatuinen sellaisena. Alkanut vihdoinkin hyväksyä Timin, juuri sellaisena mitä se on. Seuraava koira voi olla meille se duracell-pupu, jolla on intoa ja luonnetta niihin harrastuksiin, mitä minäkin haluaisin kokeilla. Tällä hetkellä kuitenkin elämääni sopii hienosti Tiki-tiki, joka juoksee perhosten perässä ja kierii ensilumessa, vaikkei sillä korvia olekaan niin paljoa, että se tajuaisi lopettaa. ♥

Syksyretkeilyä

Kyläilyvisiitiltä ollaan nyt kotiuduttu!

Ihan mahtavat pari päivää oli ja Timppa pääsi taas kokemaan kivoja juttuja. Kertoilen tapahtumista pääasiassa kuvien muodossa, mutta kuvien ulkopuolellakin tapahtui vaikka ja mitä; ensimmäisenä aamuna Timi pääsi karkuun (ei minnekään kauas onneksi), Timppa merkkasi reviiriään vähän liiankin ahkerasti ja pääsi kokeilemaan miltä juokseminen pyörän vierellä tuntuu. Se kyllästyi nuotiolla olemisesta "hei missä ne MUN makkarat on...?" ja ikävöi mammaa, jos joutui olemaan toisessa huoneessa. Timi yritti päästä leikkimään kanin kanssa häkkiin ja mietti, miksi naapurin pihalla kävelee kalkkunoita ja kanoja, varsinkin, kun ne päästelee niin hassuja ääniä!

Hienot pari päivää oli, kerta kaikkiaan! Talven painaessa päälle oli kiva vielä hetki nauttia näistä lumettomista keleistä :-)

"booooriiiing...."

Timi ja Ruffe 13.10.2013

Timi ja Ruffe ??.06.2011

Aamulenkit näissä maisemissa, ei huono ollenkaan :)

♥

Timistä ja lampaista tuli parhaita kavereita..

...niin hyviä, että Timpan piti nuolla niiden korvat ja haistella turkkia. :-D

Jos nämä kolme päivää tiivistäisi yhteen kuvaan, se olisi tässä:

Rakkaus on
Ikiaikainen ja suunnaton
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
vaikka miten se kahlitaan

On turhaa rakkautta taskut mulla täynnä

Ihanaa sunnuntaipäivää lukijat! Mites on viikonloppu sujunut?

Syysloman ansiosta minä ja Timi pakattiin kimpsut ja kampsut eilisiltana, suuntana oli tänä aamuna lähteä kaverin luo yöksi tai kahdeksi kyläilemään. Vaikkei asutakaan missään kaupungissa, niin rakastan sitä, kun kaverini asuu vielä vähän enemmän syrjässä kuin minä, pääsee niin erilaiseen rauhaan, kun ei oo päätiet ihan vieressä! :-)

Tämän postauksen tarkoituksena oli vähän esitellä, mitä me yleensä otetaan reissuun mukaan. Aiemmin kun piti aina vaan huolehtia mitä itselleen pakkaa, niin nykyään ensin pakkaan Timpan tavarat ja sitten vasta omat sen mukaan, mitä jaksan raahata mukanani. :D

Ensiksi kuvassa kummitädiltäni saama kangaskassi :-D Tää on ihan mahtava!

Sitten kassiin päätyy:
Berran reenitasku, valjaat, panta, hihna, heijastinliivi, leluja, patukka, nameja, kakkapusseja, korvatipat, ihovoide ja ripulilääkkeitä. Lisäksi oma peitto ja koppi, joita en kuvaan saanut mahtumaan.
Viimeisenä nappaan aina mukaan pakkasesta ruuat, jotka saan toisessa paikkaa taas suoraan pakkaseen.

Kieltämättä aika yksinkertaisilla tarvikkeilla pärjätään. Useimmilla reissuilla ei monestikaan tarvita esim. kaikkia leluja tai lääkitystä, mutta varalta pitää olla nekin mukana. Jos pidemmäksi aikaa tai kauemmas lähdetään, niin otan vielä ensiapuvälineitä mukaan. Mitä te pakkaatte koirallenne mukaan reissuun?

Sellaisia juttuja, seuraavassa postauksessa toivottavasti muutama kuva enempi ja kerron pikkureissustani siellä kaverillani. Jospa saisin päivämme kuvina -postauksen tässä syyslomalla kirjoiteltua, lisäksi on tulossa tekstiä aiheesta Koiranomistajan vaatetus ja Kuka on kaikkien blogin tekstien takana?

Pysykää kuulolla! :-)

Miten Timi väsähtää parhaiten?

Niin kuin monet ovat varmasti tämän blogin teksteistä saattaneet päätelläkin - ja varmaan se jossain tuolla esittelysivullakin lukee - niin tämän blogin kaksijalkainen opiskelee tällä hetkellä lukiossa. Lukioon meno ei Timin elämää muuttanut niin hirveästi, muuta kuin että tulen tunnin tai pari myöhemmin kotiin, koska aiempi kouluni oli alle kilometrin päässä ja tähän nykyiseen on matkaa melkeinpä kolmekymmentä.

Arvostan niitä opiskelijoita ja tietenkin töissäkäyviäkin henkilöitä, jotka jaksavat useamman koiran kanssa ja pärjäävät päivästä toiseen. Mulle ehdoton maksimikoiramäärä olisi kaksi, koska uskon, että silloin sitä vielä pärjäisi ja saisi molemmille koirille tarpeeksi puuhaa.

Timin kanssa kun me ei harrasteta mitään sen erikoisempaa, missä se saisi purkaa virtaansa, niin mulla on aina jonkunlainen järjestely siinä, mitä puuhataan tänään ja mitä huomenna, että koira väsähtää tarpeeksi. Timistä - kuten kaikista muistakin koirista - huomaa erittäin helposti, milloin sen kanssa ei ole touhuttu tarpeiden mukaan. Timi saattaa kävellä väsymättömästi ympäri huushollia, haukkua olemattomistakin asioista, alkaa kanniskella kiellettyjä tarvikkeita ympäriinsä, jnejne. Alkuunsa mulla oli Timille ihan puuhakalenteri jokaiselle viikonpäivälle, mutta pakko myöntää, ettei se ole pitänyt paikkansa kovin hyvin. Me puuhataan mitä mieleen juolahtaa ja aina silloin, kun on aikaa. :) Ajan määrästä myös riippuu, että heitänkö vaan Timille jonku aktivointilelun vai alanko ite sen kanssa temppuilemaan tai leikkimään kuppileikkiä.

Mutta niin, haluaisin nyt listata vähän niitä meidän yleisimpiä aktivointi- ja väsytystekniikoita! Mehän nyt voitaisiin lenkkeillä monta tuntia päivässä, mutta miten paljon kätevämpää on tehdä lenkit erikseen ja väsyttää koiraa sitten paremmin aktivoinnilla! :-)

*Kuppileikit ~ Timi tykkää hulluna etsiä nameja kuppien alta ja tässä myös meidän välit paranee, kun yhdessä touhutaan.
*Piilotusleikit (sisällä ja ulkona) ~ Nameja joko sisällä ympäri kämppää tai sitten lisätään vaikeusastetta ja piilotellaan namit tai ruokaa ulos. Pienenä tää toimi paremmin, kun syötettiin nappulaa - se oli niin helppo heitellä metsässä ympäriinsä ja samalla kun koira söi iltaruokaa, se sai virikkeitä!
*Temppujen opettelu ~ Temppuja voi aina kerrata tai opettaa uusia, omistajan ja koiran välinen suhde paranee ja koira väsähtää.
*Pitkät metsälenkit ~ Ihan parhautta ♥ Timi rakastaa sitä, kun se saa juosta vapaana ja minä rakastan onnellista ja väsynyttä koiraa, joka kuorsaa jaloissa lenkin jälkeen. :)
*Aktivointilelut ~ Timpalta löytyy kongia, aktivointikolmiota, Nina Ottossonin lelu ja muita tällaisia. Nää on kans käteviä, kun voi vaan laittaa koiran nuilla leikkimään ja itse katsella vierestä, kun koira käyttää päätään. :)
*Puhelinluettelo ~ Vanhojen puhelinluetteloiden/kirjojen sivuja kääntämällä niiden väliin saa hienosti piiloteltua nameja, joita koira voi sitten etsiä.
*Puuhalaatikko ~ Pahvilaatikkoon paperisilppua/sanomalehtiä ja sekaan nameja, siinäpä koiralle etsimistä ja kaivamista. :)

Ehdottomasti paras väsytyskeino on kuitenkin ärsykkeiden seassa pyöriminen, esim. kaupunki, markkinat, yms. tai muiden koirakavereiden näkeminen! :)

Ja tähän aiheeseen on kerrottava vielä yksi kiva juttu! Nimittäin, Timillä on ollut aiemmin ongelmana sen puutteelliset leikkimiskyvyt. Ammattikouluttajankin kanssa keväällä jutellessamme tuli ongelmaksi se, että Timi on "totinen" eikä osaa leikkiä. Tätä on siis tietoisesti treenattu ja voitte kuvitella, miten onnellinen olin perjantai-iltana, kun vedettiin rallia tuolla pihalla Timin kans! Heittelin rottaa, jota Timi raahasi ympäriinsä, juoksi spurtteja ja pyöri innosta. Välillä kutsuin koiraa luokse tai heittelin nameja, käskin tekemään joitain temppuja. Koko juttu lopeteltiin silittelyllä ja rapsuttelulla ja molemmilla oli hyvä mieli, kun istahdettiin olohuoneeseen television ääreen. Tällaiset asiat on se, mitkä tekevät huonostakin päivästä hyvän. ♥