16.3.2014

Mitä Timille kuuluu tänään?

Ensiksikin suuri kiitos kaikille tsempeistä edelliseen postaukseen! Perjantain jälkeen ollaan pärjäilty ihan hyvin. Perjantai-iltana T sai niin suuren annoksen kipulääkettä, että se oli ihan tokkurassa vielä lauantainakin. Lauantaina laitettiin kaksi lihaksiin pistettävää kipulääkeannosta ja lisäksi annettiin antibioottia ja kipulääkettä suun kautta. Voin rehellisesti sanoa, että Tikitiki ei tainnut hirveästi tajuta eilisen menoista. Vettä ollaan annettu pullosta, koska ei mene itse juomaan kupille. Ruokaa ei myöskään syönyt lauantaina ollenkaan.

 

Tänään onkin sitten ruoka maistunut paremmin ja olo ollut ilmeisen hyvä, koska äsken kaupungista tullessamme (äitini oli siis paikalla Timin kanssa, koska Timiä ei saa jättää yksin ennen sitä leikkausta) Timi käveli meitä jopa ovelle vastaan ja oli kiinnostunut kauppaostoksista. Tähän mennessä mikään ei ole kiinnostanut, joten kylläpä hymyilytti nähdä pikku-T ovella vastassa.


Vaikka Timi on väsynyt ja varmaan kipeäkin välillä, niin sillä on silti omaa tahtoa vaikka muille jakaa. :D Tablettien antaminen on yhtä helvettiä, mutta tähän mennessä ollaan tungettu ne kaikki vaan kurkusta alas ja vettä vähän päälle. Silmätippojakaan ei haluaisi laitettavan, mutta niitä menee silti joka kahden tunnin välein. Huomisen kun vielä jaksaa, niin tiistaina lähdetäänkin kohti Oulua!

10 kommenttia:

  1. Jaksamista.

    Mä oon niiiin pahoillani.... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Eihän sun tarvitse olla mistään pahoillaan. Tää asia oli mulle alussa hirveä järkytys ja mietin kaikenlaista, mutta nyt vaan elän päivä kerrallaan. Uskon, että näin piti tapahtua, etten pidä näitä koiria itsestään selvyytenä tai unohda elämän hektisyyttä ja pienistä asioista iloitsemista. Luigi on ollut hyvä jalkojenlämmittäjä ja lenkit sen kanssa on pelastanut mut hulluksi tulemiselta, kun perjantain vaan istuin ja tuijotin Timiä ja mietin miten surkeaa kaikki on. Tänään tajusin, että mullahan on edelleen kaksi maailman kauneinta koiraa, joiden molempien kasvattajat on tehneet hienoa työtä ja mä saan vaan nauttia siitä. Piste.

      Poista
  2. Elämä on. Kurja oli kohtalo Timillä, mutta tapahtuneelle ei voi mitään. Kunhan poika tuosta tervehtyy niin ei muuta kun kuono kohti uusia seikkailuja! Maare, kirosana... terveisin äiti

    VastaaPoista
  3. Vaikeaa on Timillä ja vaikeaa on teillä perheellä. Tavalla tai toisella tilanne tulee korjautumaan, jaksamisia siihen asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)
      Sä tipsun entisenä omistajana tiedät näiden luonteen (vain tipsun omistanut voi ymmärtää ;) ja olen iloinen, että Timillä on alkanut tulla se luonne taas esiin kaikkien myrkkyjen alta. Perjantaina se vielä vinkui kivusta aina välillä, mutta nyt on ollut okei. Olen itse tilanteeseen tosi väsynyt, mutta onneksi tämä kaikki on ohimenevää. :)

      Poista
  4. Jaksamista koko perheelle. Koirien kanssa sattuu ja tapahtuu eikä kaikkea ei voi aina ennakoida. Onneksi nuo paranevat todella nopeaa kun paraneminen lähtee ensin käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paljon mietin silloin kun luin tarinaa teidän Armaksesta ja tiputusreissuista, että miten näin voi tapahtua ja samaa olen kelaillut nyt mielessäni. Mutta tällaista se tosiaan on, toivotaan että kaikki menee hyvin tiistaina Oulussa.

      Poista
  5. Hui kauhistus! Pidetään isosti peukkuja, että simmukka pelastuisi vielä, jos ei, on muistettava että kyllä koiruli pärjäilee varmasti hienosti yhdelläkin :)

    Oon kuullut useasti, että varsinkin tipsujen "ulkonevien" silmien kanssa on syytä olla varovainen, tässä tuli todiste siitä, että tosiaan niitä toisten koirien hampaita, kissankynsiä yms. pitää vältellä jos vain suinkin mahdollista... Vahinkoja tietty sattuu, mutta se ei varmasti juurikaan lohduta siinä tilanteessa, kun pahin on jo tapahtunut. :(

    Kova tahto ja omapäisyys auttaa varmasti Timiä paranemaankin nopsasti! Hirmuisen paljon tsemppiä operaatioon ja toipumiseen, eiköhän kaikki suju lopulta ihan hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tsempeistä! :)
      Joo, nuo silmät ottavat kyllä herkästi osumaa. Timin mummollakin on joskus jossain tappelussa vahingoittunut toinen silmä ja elelee nykyään yksisilmäisenä. Huomennapa se onneksi jo selviää miten silmän kanssa käy ja päästään toipumaan!

      Poista