4.10.2014

Ilman sua mä en oo ees puoliks ookoo.


En muista olenko blogissa maininnut, että asustan nykyään kouluni asuntolassa, joten olen kotona pääasiassa vain viikonloput. Asuntolassa on paljon plussia: pystyn soluasunnossa harjoittelemaan koulujuttuja kaverini kanssa, pääsen harrastamaan paremmin, saan yöunta vähintään tunnin enemmän kun ei tarvitse herätä niin aikaisin, opin itsenäisyyttä ja näen paljon enemmän sukulaisia, koska olen lähempänä heitä. Miinuksia on myöskin, joista suurimpana ehdottomasti se, ettei asuntolaan saa ottaa koiraa ja näenkin Timiä yleensä pe-ma, kun perjantai-iltana tulen kotiin ja maanantaiaamuna raahaudun taas takaisin asuntolalle.

Timihän on pitkän aikaa lenkkeillyt pääasiassa isäni kanssa, mutta nyt varsinkin lenkkeilemme yhdessä erittäin harvoin. Yritän kuitenkin aina kotona käydessäni lenkittää Timiä mahdollisimman paljon. Myöskään kavereiden kanssa en hirveästi vietä aikaa viikonloppuisin, koska haluan pyhittää vähätkin hetket Timille ja muulle perheelleni. Minun poissaollessa Timi etsii minua, ihmettelee missä olen ja kotiintullessani se käyttää kaiken aikansa minun seuraamiseen. Alussa siitä tuli jopa riesa, koska koira ei rauhoittunut ollenkaan nukkumaan vaan etsi minua kokoajan - nyt Timi onneksi osaa jo mennä itsenäisesti nukkumaan ja on ihan "normaali". Meidän spesiaaliaikaa viikonloppuisin on pitkät metsälenkit, vatitemput ja pelkkä sohvalla makailu ja rapsuttelu, sekä harjaaminen. Vauva mikä vauva!

Asuntola-asumiseen sopeutuminen on varmasti mulle itselleni paljon vaikeampaa kuin Timille. Edelleen soitan melkeinpä päivittäin vanhemmilleni ja ensimmäisenä kysyn aina koiran kuulumisia. Huoli on aina, ihan sama missä päin maailmaa on.

Ruokailujen kanssa ollaan painittu jonkun verran. Viikko sitten haettiin lampaan lihat ja luut Vauhtiraksun autolta ja annosteltiin niitä sitten tulevaisuutta varten. Lihan määrää olen nostanut aiemmasta, koska aiemmin Timi sai n. 130 g (vaikkapa kanaa), mutta nyt se on saanut melkein 200 g lammasta. Sen on todellakin huomannut myös painosta, koska kuukaudessa Timin paino on noussut 6,6 kilosta kahdeksaan kiloon. Lasken lihan määrää vähän tai ainakin tarkkailen, ettei paino tuosta nouse. Lihavahan tuo hurtta nimittäin ei ole vieläkään.

No mutta, tulipa pitkästä aikaa taas kirjoiteltua blogiin. Ensi viikolla yritän saada aikaiseksi postausta iho-ongelmista, niistähän tekstiä kyllä riittää.

2 kommenttia:

  1. Oi kamala, mullakin on hypoteettisesti ensi keväänä (tai ainakin toivottavasti edes ensi vuonna) muutto edessä. En vain tajua mitä teen Nanan kanssa! En halua ottaa sitä mukaani mihinkään pikkukämppään, kun se on tottunut elämään täällä omakotitalossa. Täällä sillä on aina joku kotona, ja se pääsee joka päivä pitkille lenkeille. Mutta se on niin minun koirani kuitenkin, että tuntuu toisaalta pahalta ajatella että se jäisi tännekään. Saa nyt nähdä miten käy, ehkä mä jään tänne kotiin asumaan Nanan kanssa :D

    Kiva, että Timi on tottunut teidän järjestelyyn jo. Sitä varmasti oppii arvostamaan yhdessä vietettyä aikaa, kun se ei ole enää itsestäänselvyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla mietityttää sama sitten kun joskus oikeasti vielä muutan johonkin kerrostalokämppään. Ottaako koira mukaan vai ei? Timikään ei oo ikinä asustanut kerrostalossa, mutta ollut hoidossa sellaisessa ja silloin ainakin on mennyt hyvin.. Toivottavasti saat mietittyä ratkaisun teidän tilanteeseen. :-)

      Poista