Miten pennun tuloon on valmistauduttu?

Moi!

Ihan ekaksi rakennekuvaa Timpasta pitkästä aikaa. Tuo häntä on mahtava :)

13.11.2013

Ensinnäkin kiitokset kovasti kaikille onnitteluista! Kyllä täällä ollaan aikalailla vaaleanpunaiset lasit päässä katseltu maailmaa muutaman päivän ajan, heh!

Oon myös huomannut itsessäni sellaisen hassun jutun. Tän koko viikon oon elänyt kahvilla ja välillä syönyt jotain epämääräistä, multa on siis kadonnut ruokahalu ihan kokonaan! En tiedä jännittääkö niin kovasti se pennun hakeminen vai elämä kahden koiran kanssa, haha! Toivotaan, että ruokahalu palautuis takaisinkin jossain vaiheessa. :)

Koska Luigin mukana tulee hirmu kattava pentupaketti, ei mun ole tarvinnut suuremmin stressata mistään. Isä on rakennellut keittiön oveen porttia, koska päätin, ettei koirien paikka oo siellä keittiössä. Jopa Timi osaa hypätä keittiön pöydälle, vaikka kuinka estelisi, niin en halua ees miettiä Luigia hyppimässä sinne.. Estetäänpä siis kokonaan keittiöön pääsy ja tällaisen hienon portin isä sai aikaan:

Ainoita isompia hankintoja meille oli muutama ravintolisä, ruokaa ja kuljetusboksi. Olin niiiin onnellinen, kun löysin nettikirpparilta Ferplastin Atlas 40-boksin, kaksi kertaa käytetty ja silti puoleen hintaan! Saatiinpa Luille heti oma boksi hakureissua varten. :)

Tänään käytiin pitkästä aikaa taas Jäljessä täyttämässä ruokavarastot, tulikin aika runsaasti ostettua ruokaa! Myös puruluita Luigia varten ja nameja molemmille koirille hommasin. Teinpä yks päivä myös melko satsin kasvissosetta pakkaseen poitsuja varten! :)

HHC-täyslihaherkkuja pilkottavaksi.

Kasvissoseen ainekset: kurkku, kesäkurpitsa, jäävuorisalaatti, lehtisalaatti, parsakaali, kukkakaali ja pinaatti.

Timillä on ollut jo pidemmän aikaa tuo ruokavihko, mutta pitihän Luillekin saada oma, tollanen pikkupoikien versio ;)

Kaivettiinpa muuten esille vähän isommat kupit, joita aikoinaan veljeni amstaffi on käyttänyt. Timpalle ja Luigille siis yhteiseksi vesikupiksi, ruokaa tuskin alan ihan tuollaista kupillista kuitenkaan syöttämään. Hienosti näkyy koko ero, kun vieressä on Timin vanhat kupit ja sitten nää uudet, hahaa! :D

Tänään ostin myös Large-kokoisen kongin Luigille ja pantaan myös oman nimikyltin, on se vaan hieno :)

Tänä iltana vielä siivoillaan viimeiset tavarat L:n hampaiden tieltä ja samaten johdot piilotellaan vähän paremmin. Jänskättää hirmuisesti, mutta luotan, että matka menee hyvin!

Ja jottei kaikesta-tietämätön-Timi jäisi ihan unholaan, niin huomasin eilen illalla sen oikean korvan taas möhnivän ruskeaa mössöä, punertavan ja haisevan hirmupahalta. Tuo korva on useimmiten ollutkin se "hiivakorva", joten aloitetaan taas korvatippojen laittaminen ja korvien puhdistaminen ja toivotaan, että se menis siitä itsekseen. Timiltä kun ruokavaliosta aiemmin poistettiin jo porkkana ja omena yms. sokeriset jutut, jotka hiivaa vois aiheuttaa, niin en tiedä mistä seuraavaksi lähdetään etsimään syytä. :/

Mutta joo, ei mulla tämän kummempia! Huomenillalla tuskin jaksan ja maltan kirjoitella mitään, mutta josko sunnuntaina kerkeäis istahtaa koneen äärelle ja päivitellä vähän kuulumisia matkalta ja kotiintulosta! Pitäkää peukut pystyssä, että meidän pojista tulee vielä parhaat kaverit ;)

Superpentu

Ajattelin ensin, että kertoisin tästä jutusta vasta viikonlopun aikana, mutta koska oon malttamaton kuin lapsi karkkikaupassa, niin kirjoittelen jo tänään!

Elikkä kun tiistaina lupailin yllätyksiä ja muutoksia blogin suhteen, niin en tiedä arvasitteko, mutta me lähdetään hakemaan lauantaina tällainen pieni pakkaus:

Laumamme kasvaa siis toisella koiralla, brasilianterrieri Luigilla. Lui on syntynyt 15.7. ja siispä perjantaina neljän kuukauden ikäinen. :) Blogi tulee varmasti täyttymään pentuhöpinällä ja enemmän myös harrastusjutuilla, koska Luin kanssa olisi tarkoitus kokeilla vähän kaikkea, agility ja toko ovat nyt enimmäkseen olleet mielessä.

Noh, mistäköhän tää kaikki sai siis alkunsa? Vähän taustaa: Keväällä 2012 tapasin mielestäni maailman täydellisimmän jätkän. Olimme tunteneet kaksi päivää ja menin heille "katsomaan koiria". Silloinpa ekan kerran törmäsin rotuun nimeltä brasilianterrieri ja ajattelin jo silloin, että tällainen meille joskus tulee. Kuitenkin tässä puolentoista vuoden olen pyöritellyt mielessäni varmasti kymmeniä rotuja, eikä ollut varmaa, millainen koira meille tulee. Pääasia oli se, että haluaisin koirasta hyvää seuraa harrastuksiin, mutta kuitenkin myös hyvän ystävän itselleni.

Sitten tuli kesä 2013 ja samainen jätkä kertoi, että hänen siskonsa kasvattaa koiria ja siellä olisi tulossa pentuja. Mie nyt oon kiinnostunut jokaikisestä koirasta ja pentueesta, joten liityin Kennel Monsterosan fb-sivulle seuraamaan pentujen syntymää ja kasvua.

Kaikki 5 pentua.

Monsterosa Super Luigi ja Monsterosa Super Mario.

Monsterosa Super Mario ja Monsterosa Super Luigi.

Tämän kuvan nähdessäni aloin pikkuhiljaa puhua vanhemmilleni, josko ottaisimme toisen koiran. Asiaa pohdittiin ja pohdittiin, mutta vastaus oli kielteinen. Kuitenkin, kun pari viikkoa sitten lähdin Heidin luo katsomaan koiria (ja ehkä vähän ihastelemaan Luigia), niin sieltä palasin Luigiin aivan rakastuneena ja vannoin itselleni, että pennun vielä haen kotiin.

Lahden reissun jälkeen ollaan mietitty ja pohdittu, puhuttu, huudettu ja tapeltu vähän lisää. Kuitenkin loppujen lopuksi sain vakuuteltua äidin ja isän siitä, että toisen koiran aika on nyt. Luigi tulee meille sijoituskoiraksi ja olen niin onnellinen siitä, että Heidi luottaa tän mahtavan pennun meille.

Tällaisia yllätyksiä siis! Myöhemmin kirjoittelen lisää Super-pentueesta, Luigin kotimatkasta ja kotiutumisesta ja varmasti postauksia ja pentukuvia tulee runsaasti nyt, kuitenkaan unohtamatta Timiä. Vähän ehkä jännittää miten Timi suhtautuu, mutta eiköhän se siitä. :) Huomenna postausta pennun tuloon valmistautumisesta!

Blogi itsessään tulee muuttumaan niin, että blogin nimi vaihtuu, mutta osoite pysyy edelleen samana, jotta löydätte tänne jatkossakin! Jos Monsterosa-kennelin toiminta kiinnostaa enemmän, tästä linkistä pääset nettisivuille ja tästä Facebookiin. Monsterosa-maailman kuulumisia löytyy täältä blogista.

Kaikki kuvat ottanut Heidi Kykkänen.

Tassuttelua

Tassuihin tarttuu lunta, anturat kuivuu ja halkeilee, koira arastelee... Varmasti aika tuttuja oireita jokaiselle koiranomistajalle talven aikaan. Timillä oli tää ongelma jo viime talvena ja huomaan saman toistuvan myös tänä talvena.

Mehän lenkkeillään talvisin aika paljon perus asfalttiteillä (tosin asfaltti on lumen alla), mutta kesäisin pyöritään metsässä. Uskon tämänkin osaltaan vaikuttavan anturoiden halkeiluun. Tassuja olen yrittänyt hoitaa leikkaamalla liikoja karvoja tassuista, koska ne kerää meillä lenkeillä aina hirveän määrän lunta ja vaikeuttavat koiran kulkemista. Usein olen kyllä lukenut, että karvat suojaisivat tassuja eikä niitä siksi saisi leikata, mutta koska olen kokenut leikkaamisen meille paremmaksi vaihtoehdoksi, niin karvat leikataan. :)

Hoidoksi olen yrittänyt ruokavalioon lisätä vähän enempi öljyjä ja rasvanlähteitä kuin normaalisti. Lisäksi ulkoisesti tassuja rasvaillaan pari kertaa päivässä, käytössä on ollut FyraEssin Hundsalva, joka kosteuttaa anturoita ja tekee niiden pinnalle kalvon, joka suojaa pahemmalta kastumiselta. Lisäksi välillä olen laittanut Aloe Vera-geeliä ja Tummelia. Molemmat jälkimmäiset ovat kuitenkin huonompia vaihtoehtoja, koska ne sisältävät vettä, eikä niiden laiton jälkeen voi kyllä hetkoseen lähteä pihalle tai tassut vaan jäätyvät enemmän.

Miten teidän koirienne tassut reagoivat talveen?

Kuvat viimetalvelta.

Mietelmiä

Moi!

Nyt vaihteeksi taas tulis kuvatonta postausta ja mietelmiä blogista, sen tulevaisuudesta, jne. Mutta sitä ennen, tervetuloa uusille lukijoille, olette korvaamattomia! :)

Ensinnäkin, postaillut en ole nyt hetkeen sen takia, etten oikeasti keksi paljoa mitään kirjoitettavaa. Ei olla Timpan kanssa tehty muuta kuin perusjuttuja ja välillä opeteltu uusia temppuja, Timi oppi mm. ylävitosen antamisen tosi helposti! Hieno poika! :) Lisäksi kun aamulla lähden pimeällä kouluun ja iltapäivällä palatessani on jo pimeää, niin kamera jää aika helposti pöydälle tai laukun pohjalle odottelemaan.

Paljon olen miettinyt tämän blogin järkevyyttä ja ajatuksia kirjoittamisesta. Rajaan aika hyvin oman elämäni blogin ulkopuolelle ja kirjoittelen siitä mistä on tarkoituskin, eli Timistä. Kuin sopivaan saumaan Tiia kirjoitti blogiinsa siitä, miksi hän kirjoittaa, joten minäkin sain taas vaan vahvistusta sille, että kyllä tää blogi on hyvä väylä pohdintaan ja ajatusten jakamiseen. Niin kauan kuin blogit, kirjoittaminen ja lukeminen antavat minulle enemmän kuin ottavat, olen tyytyväinen.

Noh, tämän blogin jatkosta. Olin ajatellut piristää blogia joulukalenterilla, mutta hylkäsin ajatuksen, kun näin miten moni muukin meinasi tehdä samaa. :D Mulla on nyt siis 24 ideaa toteutettavaksi, niin kirjoittelen niitä tipottain. Joulun edellä tulee varmasti kuitenkin paljolti jouluaiheisia postauksia. :) Lisäksi vuoden lopulla tarkastelen, täyttyikö 19.4. asetetut tavoitteet tämän vuoden suhteen.

Tämän viikon aikana blogin ulkoasu ja sisältö tulevat hieman muuttumaan. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä meidänkin perhettä "koettelee" suuri yllätys, josta en kuitenkaan vielä kerro sen enempää. Pysykää kuulolla! :)

Hei hei mitä kuuluu?

Moroooo!

Timppa täällä taas. Mamma tuijottaa Idolsia tossa vieressä ja jätti vahingossa tän koneen auki, joten tottakai määää tulin tänne kirjotteleen!!!! Eli moi vaan kaikille. Koska mamma ei oo ehtinyt kirjotteleen yhtään mittään, niin täsä mä olen.

Ekana kerron siitä, kun mamma yhtäkkiä viime perjantaina lähti jonnekki! Mamman isukki vei sen juna-asemalle (mä oon muuten käyny siellä kans!) ja mamma vietti koko yön junassa, kunnes se oli aamulla löytäny ittensä jostain tuolta Etelästä, brasilianterriereiden keskeltä! Siis mitä, sanoin minä ja kysyin, että miks ihmeessä en päässy mukaan! Mamma oli kuitenkin ollut 7 brassin keskellä sillä välin, kun mää palelin täällä Pohjosessa. Aika törkeää, mutta olin ilonen kun mamma oli niin ilonen! Se oli päässyt agilityhallille, koirakaveritoiminnan kautta vanhustentalolle ja juoksuttamaan koiria rannalle. Ehkä vähän olin kateellinen, mutten pahasti..... en ainakaan myönnä mitään!

Noooo, eilen mamma sitten sai päähänsä opettaa mulle uusia temppuja. Oon jo aiemmin osannut antaa tassun ja toisenkin, mutta mamma halus, että annan sille ylävitosen. Ensin opeteltiin toisella tassulla. Mamma ihmetteli, kun opin sen jo toisella toistolla, mutta hei, en mää ihan tyhmä ole! Ihan helppo juttu oli ja mamma oli kilttinä ja antoi hirveästi nameja. Käskyksi mamma tähän valitsi "moi" ja kohta opeteltiin sitten toisella tassulla ja käskyksi tuli "hei". Koko iltahan siinä menikin moikkaillessa ja heippailessa, ja mamma sanoi, että lihoin varmaan kymmenen kiloa siitä namien määrästä, pöh!

Palaan taas kirjotteleen ja mamma tulee varmaan kans, kuhan se ehtii paremmin.

Hauskaa viikonloppua karvakamut!

-Timppa-