Onko koirauskottavuuteni mennyttä?

Elän jonkinlaista kriisiaikaa.

Muutama viikko sitten päähäni pälkähti ajatus, että olenkohan elänyt jo aikani ohi ja sisäinen koiraihminen minusta on kadonnut? Olenko pölyttynyt kotiin tv:n ääreen rapsuttelemaan kahta kissaani, keskelle kissojen märkä- ja kuivaruokia. Olemaan kissankarvojen peitossa ja olemaan lisäksi tyytyväinen siihen tilanteeseen. Olen kuitenkin onnekkaana päässyt seuraamaan vierestä ystäväni koiran hankintaa ja sitä katsellessa aloin miettiä, että missä minusta on tuo tunne ja tuo ihminen, joka halusi tietää, oikeasti janosi tietoa koirista ja koirien ruuista, tarvikkeista ja näyttelyistä. Missä on se tyyppi, joka halusi herätä aikaisin aamulla ja mennä kursseille ja tapahtumiin? Entä se, joka odotti joka kuukausi kennelliiton lehden saapumista? (Lopetin muuten kys. lehden tilaamisen pari vuotta sitten ja se on ihmeellistä se).

Miksi en tutki koirien ruokapaketteja, testaile erilaisia koulutusvälineitä ja katso, mistä löytäisin seuraavan koiratapahtuman, johon osallistua? Olenko ylipäänsä osallistunut pitkään aikaan mihinkään tapahtumaan?

Sitten onnekseni pääsin mukaan match show'hun, ihan vain katsomaan, että mitä se meno ja meisinki on, ja mitä siellä tehtiin. Voi että sitä näyttelypöytien kokoamista, koirien seisottamista ja harjaamista. Siellähän minä vasta olin itsekin; isäni ja pilkkijakkaran, koiran, täyden repun ja eväiden kanssa. Eikä paremmasta ollut väliä. Jokainen näyttely- ja mätsärilipuke tallessa arkistoissa, myös ne Mustin ja Mirrin alekupongit, koska niistä ei voinut luopua vaan niihin oli nidottuna sininen tai punainen nauha. Elin ja hengitin koiraelämää, ihan täysin. Kirjoitin päivät pitkät tätä blogia tai jos en kirjoittanut, niin kirjoitin suunnitelmia siitä, mitä voisin kirjoittaa. Mietin arvontoja, tekstejä ja ulkonäön päivitystä. Nyt kirjoitan ja mietin, että onko näiden blogien aika ajanut jo ohi? Onko noloa olla 21-vuotias opiskelija, joka kuitenkin klo 23:47 kaivaa läppärin ja alkaa kirjoittaa, koska päässä pyörii sata ajatusta. Se on pitkästä aikaa aivan ihanaa ja vapauttavaa, aivan parasta.

Ja niin, olenko menettänyt koirauskottavuuteni, kun eihän minulla ole tässä 24/7 läsnä koiraa. On jotenkin surullista sanoa, että joo omistan koiran, mutta se asuu vanhemmillani. On surullista mennä katsomaan Timiä ja nähdä se maailman iloisin ilme, mutta samalla tietää, että heti kun lähden pois niin Timi alkaa järsiä tassujaan ja pyöriä levottomana ympyrää. Miten ikinä voisin selittää sille, että Kyllä, rakastan sinua enemmän kuin mitään, mutta en pysty sinua mukaani ottamaan ja kanssasi asumaan.

Ja siitä uskottavuudesta mietin, että kuinka vakavasti otettavia minun tiedot ja neuvot on, kun en tosissaankaan koe minkäänlaista ongelmakoiraa omistavani. Onhan se hössöttäjä, vähän oman tiensä kulkija ja välillä nirso kuin mikä. Vähän ylipainoinen ja laiska, iho-ongelmainen, muttei kuitenkaan varsinainen ongelmakoira. Siihen koiraan on mennyt aikaa ja rahaa, mutta silti en koe että olisin ikinä ollut väsynyt tai missään nimessä katunut päätöstäni. Millä perusteella voin sanoa kellekään, että Hei tässä on hyvä idea ruokintaan/koulutukseen/elämiseen ja tämä on toimiva keino em. toimintoihin, kun olen kuitenkin itse saattanut kokeilla sataa eri keinoa minkään toimimatta. Ensimmäiset 2 vuotta Timin kanssa oli vähän hankalampaa aikaa ja vielä Luigin kanssa erilaisia hommia kokiessamme olen päässyt näkemään sitä, mitä elämä voi olla parhaimmillaan ja pahimmillaan. Olen monta kokemusta viisaampi ja rikkaampi.

Miten perustelen kellekään sen, että tässä minulla on nämä asiat sinulle nivottuna pieneksi paketiksi, jotka haluaisin sinun kokevan koirasi kanssa ja miten haluaisin sinun sosiaalistavan sitä, ruokkivan sitä tai kouluttavan sitä. Kerronko, että olen 5-vuotiaasta asti valmistautunut oman koiran ottamiseen ja silloin tosissaankin elänyt ja hengittänyt sitä koiraelämää ihan 120%. Kirjoittanut itselleni ja vanhemmilleni oppaan koiran hoidosta ja perusteista koiran ottamiselle. Olen valmistautunut 9 vuotta siihen, että jonain päivänä koiran itselleni kotiutan. Sitten kaksi vuotta lisää, kunnes olin kahden koiran omistaja. Lopulta 5-vuotiaasta 16 vuotta myöhemmin täällä istun, oma paras koirani vanhempieni ilona ja kaksi kissaa minun onnenani.

Ketään enempää arvottamatta tai rakastamatta, kaikkia aina tasapuolisesti kohdellen,
Ikuisesti koiratyttö -97

Karva-Kaverit vierailulla.

Moikka,

kuten viime postauksessa kerroin, olimme menossa Karva-kaveroimaan pitkästä aikaa. Eilen siis koitti kyseinen kerta ja menimme erityisnuorten ryhmään vierailulle Timin ja toisen koirakon kanssa. Koirat tapasivat ensin ulkona noin kymmenen minuuttia ennen varsinaisen keikan alkua, koska Timi on aina yleensä enemmän kiinnostunut muista koirista kuin varsinaisesti paikalla olevista ihmisistä ja siksi halusin että se ehtisi edes vähän rauhoittua ja tajuta, mikä on homman nimi. Koirat tulivat tosi hyvin toimeen eikä ongelmia tullut, mikä oli tietysti hyvä!

Paikan päällä Timi oli aivan oikeasti SUPERRAUHALLINEN. En tiedä miten tuosta häslääjästä tuli yhtäkkiä niin rauhallinen, ja veikkaan että a) 1,5 vuotta sitten tapahtunut kastrointi rauhoitti eikä Timi ollut niin kiinnostunut toisesta koirasta tai b) se oikeasti tajusi, että nyt ollaan "hommissa" ja nyt ollaan nätisti. Timillähän on tosi usein tapana hyppiä ihmisiä vasten, mutta nyt se näköjään vaan asettui lattiatasoon ja osasi olla siellä rauhassa, kun nuoret tulivat silittelemään. Olin ihan tajuttoman iloinen, kun Timi pääsi kehuttavaksi ja rauhoittui jopa jonkun tytön syliin nukkumaan. Kyseinen tyttö olisi halunnut myös viedä Timin kotiin, mutta ei nyt ainakaan vielä päästy asiasta sopimukseen. ;)

Silloin ekoja keikkoja tehdessämme vuonna 2015 Timi tosissaankin oli melkoinen höslä, mutta tietysti siitä on jo 3 vuotta ja koirakin alkaa vanhentua pikkuhiljaa. Samanlainen pyörijä se kyllä on ja nauttii huomiosta aivan suunnattomasti, joten tuollaiset paikat on sille aivan otollisia! Aina jos joku lopetti rapsuttamisen, Timi meni istumaan jonkun toisen ihmisen viereen ja odotteli huomiota, jota se tietysti sai samantien, kun oli niin useita silittelijöitä vierellä. :D Oltiin paikalla noin 35 minuuttia, kun Timi alkoi näyttää väsymisen merkkejä jo 25 minuutin jälkeen mutta millään ei ikinä malttaisi lähteä pois kun noissa on niin kivaa sekä minun että koiran mielestä. Toivotaan kuitenkin että päästään keikkailemaan taas pian, mikäli kaksijalkaisen työharkkakiireet sen antaa myötä!

Mukavaa huhtikuun alkua! :)

Isä pesi Timin viikonloppuna pääsiäisen aikaan, ja koira näyttää taas astetta vaaleammalta ja nuorelta! :D

Synttärit tulossa!

Kuten marraskuussa olen kirjoittanut, saatamme vielä palata silloin lopettamaamme Karva-kaveritoimintaan. Teimmekin nyt paluun alkuvuodesta ja vaikka vielä emme ole ehtineet keikkailla, niin olen hommasta tosi innoissani! Ensi viikolle meillä on kuitenkin keikka varattuna, niin päästään taas katsomaan miten se keikkailuhomma sujuikaan. :) Olen tosi iloinen itse ja varsinkin Timin puolesta, kun se nyt nauttii keikoilla käymisestä ja huomiosta aivan suunnattomasti.♥

Kuva: siskoni.

Ajattelin, että voisin yrittää bloggailla nyt aktiivisemmin, mutta aina kun sellaista lupailen niin sitä ei kuitenkaan tapahdu. Aiemmin kun kuljin järkkäri kourassa kokoajan, niin tuli napsittua kuvia paljon enemmän ja näissä blogiteksteissä olisi jotain katsottavaakin! Nykyään sitä tulee kuitenkin tehtyä harvemmin. Lisäksi minulla on täällä omalla asunnolla vain toinen kissoista, ja Timi sekä nuorempi kissani ovat vanhemmillani kun ne tulevat keskenään niin hyvin toimeen. Toivotaan että saisin vaikka tässä kevään aikana otettua Timin muutamaksi päiväksi tänne omalle asunnolleni, niin se pääsisi ihan erilaisiin ympäristöihin ja saisin samalla jonkunlaista kuvasaldoa otettua.

Timillä on tulossa 7-vuotissynttärit huhtikuun alussa. Ajattelin lahjaksi käyntiä koirauimalassa, mutta se on lähinnä vielä ajatuksen tasolla. Täällä Rovaniemellähän on tosi hyvä Koirauimala Polske, mutta sitä ei ole vielä tullut testattua, niin synttärit voisi olla hyvä "tekosyy". Timin iho vaan on sen verran herkkä, että koira pitäisi saada ihan kokonaan kuivattua ennen lähtöä, tai iho hautuu rikki samantien. Toinen lahjaidea olisi uusi peti, kun kuulemma kissa on vallannut Timin oman pedin ja alkanut käyttää sitä omanaan. :D

Timin painonpudotusprojekti ei etene mitään huimaa tahtia, mutta ruoan määrää vähennettiin taas jonkun verran. Mulla on ajatuksena myös että vaihdetaan ruokaa sitten, kun nykyinen loppuu, kun Mustin ja Mirrin valikoimissa on tosi hyvät nivelaineet sisältävä senioriruoka, jossa rasvaprosenttikaan ei päätä huimaa. Jos se siis on ihan OK ja sopii sekä maistuu koiralle, niin otamme sen jatkossa käyttöön. :)

Tässä nyt muutamia ajatuksia ja kuulumisia, palailen viimeistään ensi viikolla kun ollaan käyty Karva-kaverivierailulla pitkästä aikaa! Jee!

Keskiviikon kuulumiset

Kuten kirjoitin helmikuussa, palaan koneelle aina kun siltä tuntuu. En sen suuremmin jaksa miettiä yksittäistä tarkoitusta tälle kirjoittamiselle tai vaatimuksia sisällölle, kunhan annan ajatuksen virrata. Timi ehti täyttää huhtikuussa 6 vuotta. Ehkä se on laiskempi kuin aiemmin ja kiinnostus asioihin loppuu nopeampaa kuin ennen, mutta muuten leikkisyys ja käyttäytyminen on pysynyt samana.

Tässä postauksessa kerroin siitä, miten elämän arvot ovat muuttuneet, meno rauhoittunut ja kaikesta tullut jotenkin arkista. Ei enää samanlaista hypetystä ja pomppimista, vaan tavallisia juttuja pääasiassa kissojen kanssa. Lähiaikoina kuitenkin yhä useammin olen kuullut suustani sanat "voi jospa mulla olisi asunto, jonne saan koiran", koska kaipaan sitä koira-arkea aivan hirveästi. Älkää ymmärtäkö väärin - kissojen kanssa on mahtavaa, mutta voi että jos saisi lähteä koiran kanssa ulos, höpötellä sille koiralle ja tehdä näyttelyharjoituksia. Sisälläni on kujitenkin niin vahvana se koiraihminen, että kyllä se puskee päätään ulos useammin kuin kerran viikossa, ja kerran viikossahan minä Timiäkin käyn aina porukoilla katsomassa.

Faktahan on kuitenkin se, että allergisoidun koirista enemmän kuin kissoista - tai no kissojen haittoja on helpompi pitää kurissa. Timistä irtoava karvan määrä on niin järjetön, että vain yhden yön nukkuessani vanhemmillani, olen seuraavana aamuna ihan tukossa. Jos samoja oireita alkaa tulla kissoista, niin tiedän, että mun on pakko siivota niiden vessa perinpohjaisesti. Muuten niiden karvoista ei esimerkiksi tule ongelmia. Ympärivuotisella allergialääkkeiden käytöllä oireet pysyy kuitenkin kurissa ja astmalääkkeitähän mulla tulee muutenkin vedeltyä.

Timillä on nyt muutaman kuukauden ajan ollut meneillään painonpudotusprojekti, johon saatiin kehotusta eläinlääkäriltä. Hitaasti mutta varmasti tiputellaan painoa dieettiruokien avulla ja pyritään pysymään erossa muista ruuista ja älyttömistä määristä herkkuja. Onneksi dieettisapuskakin on maistunut hyvin, meillä on nyt käytössä tämä versio. :) Tällä on myös hengityksen haiseminen ja turkki pysynyt kunnossa. Todennäköisesti ensi vuonna on edessä hammaskiven poistoa, mutta ennaltaehkäistään vahinkoja mahdollisimman hyvin nyt jo.

Lopetimme myös karvakaveri-toiminnan tänä vuonna. Sen suurempia henkilökohtaisuuksia asiassa ei ollut, lähinnä vaan kiireet ja aikataulujen yhteensopimattomuus ajoivat tähän. Ehkä joskus myöhemmin palataan sinne, oli se sen verran mukavaa puuhaa kuitenkin.

Tässä päällimmäisiä kuulumisia, toivottavasti palataan asiaan aiemmin kuin vuoden päästä taas. :D

Elämä paras ja hyvinvoiva koira

Olen päättänyt, että istun blogin ääreen aina silloin kun siltä tuntuu. Jos siinä menee kaksi päivää tai kaksi vuotta, niin sitten menee. Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että en poista blogia ja sen mukana tulleita muistoja, otettuja kuvia ja kommentteja.

Palasin kirjoittelemaan, kun syksyllä olin luvannut kirjoittaa Timin kastraatiosta. Taas huomataan, että onneksi olin kirjoittanut kun muuten en edes muistaisi milloin Timppa leikattiin. Noh, jos jotain muuttui leikkauksen myötä, niin ruokahalu. Alussa Timi söi ihan kaiken, mitä vain olisi eteen laittanut. Miettikääpä vaikka koiraa, joka ei syönyt ikinä kuivaruokaa, mutta leikkauksen jälkeen maistui mikä vain nappula.

Haava parani pikkuhiljaa, lopulta hyvin eikä ongelmia ollut. Alussa haavan kutina meinasi olla Timille melkoinen ongelma, mutta siitä päästiin lopulta eroon. Mielestäni Timistä on tullut vielä enemmän perhekeskeinen ja se haluaisi huomiota jatkuvasti. Selvisimme myös syksyn hyvin läpi, kun naapureiden narttukoirien juoksuaika meni Timillä ihan huomiotta. Olen hyvin onnellinen siitä, että leikkaus tuli siis tehtyä.

Muuten emme ole paljoakaan tehneet. Karvakaverihommat ovat jääneet hävettävän vähälle ja kaikki muutkin koiratapahtumat olemme ignooranneet ihan kokonaan. Timi on edelleenkin vanhempieni hoidossa suurimman osan ajasta ja vain kun he molemmat ovat reissussa, niin minä otan Timin hoidosta täyden vastuun. Ruokailujutut menee paljon aiempaa helpommin, kun olen testaillut Mustista ja Mirristä erilaisia kuiva- ja märkäruokia ja raakatäysravintoja eikä tähän mennessä ole tullut sellaista vastaan mikä aiheuttaisi kutinoita tai muita iho-oireita. Avitalin lohiöljy on myös pelastanut Timin anturat ja turkki kiiltää hyvään malliin. :) Käytimme Timin ennen joulua pesulla ja nyt ensi viikolla sillä on taas aika varattuna, niin saadaan kevättä kohti puhdas koira kotiin.

Muuten elämä sujuu omalla painollaan. Valmistuin joulukuussa, kuten olin syyskuun postauksessa uhannutkin. Teen töitä, hoidan kissoja, nään kavereita ja treenaan. Siinäpä elämä tiivistettynä, hyvänä pakettina.

Toivottavasti teidänkin vuosi on alkanut hyvin. :-)

ps. Muistathan että Timi löytyy myös instagramista @timithetibbie.

Elämä liikkuu ei se voi seisahtua

Olin vielä muutama vuosi sitten ihminen, jonka mielestä maailman ainoa oikea lemmikkieläin oli koira. En voinut ymmärtää kissojen omistajia, sillä lapsuudesta mieleeni olivat jääneet vain kissat jotka protestoivat pissaamalla sängyn alle ja olivat vielä hirveän ilkeitäkin. En ymmärtänyt mitään eläinten käytöksestä, vaan olin vain päätynyt siihen, että kissaa en ikinä omistaisi.

Sitten vuodet menivät eteenpäin ja alkoi vähän jotain järkeä löytyä tähänkin päähän. Ajat ovat muuttuneet melko paljon siitä, kun olin vielä se tyttö, joka juoksi jokaisessa koiratapahtumassa ja halusi osallistua kaikkeen tekemiseen. Se tyttö, joka talkoili vesisateessa itselleen pisteitä, joilla pääsisi mukaan treeniryhmiin. Olen aika varma, miten elämäni olisi mennyt, jos Luigi olisi jäänytkin meille. Olisin ehkä lähtenyt opiskelemaan vuonna 2014 lemmikkieläinhoitajaksi, ottanut Luikeron sinne mukaan ja olisimme treenanneet tokoa ja agilityä, ja olisin ollut juurikin se tyttö, joka harrastaa koirien kanssa päivittäin ja viikonloput menee koiranäyttelyssä.

Huhtikuussa 2014 Luigi kuitenkin palautui kasvattajalleen ja minulla oli muutama kuukausi aikaa mietiskellä suuntaa elämälleni. Kouluvalinnan myötä tutustuin aika moneen erilaiseen ihmiseen ja aloinkin huomata, että ehkä se koiratyttö-elämä ei ollutkaan niin minua varten. En enää ollut se, jonka kaikki vaatteet olivat koiran kuolassa ja koiran karvoissa. En ollut se, joka heräsi 2 tuntia aiemmin koiran kanssa lenkille, muttei ikinä muka ehtinyt laittautua, kun juoksenteli vaan paikasta toiseen.

Barbara ja Timi.

Olin kuulkaa aina ihan varma siitä, millaista elämäni tulee olemaan. Täytän ensi vuonna 20 ja tavoitteenani oli aina, että parikymppisenä mulla olisi jo kolme koiraa, joista ainakin yhden pitäisi olla harrastuskoira. Nyt minulla on yksi, eikä sekään varsinaisesti mitään harrastusta varten. Tässä kun tuijottelen lääkepöllyissä olevaa Timiä, huomaan kuitenkin, että kaikki on ihan hyvin näin.

Kun täytin 18, halusin mennä vielä kasvattajan peruskurssille, mutta nyt on jo 3 kurssia tainnut mennä ohi, enkä ole ilmottautunut yhteenkään. Seuraan kyllä välillä näyttelytuloksia, katselen koiratapahtumia, mutten saa niistä sellaista innostusta, että ihan oikeasti lähtisin sinne. Olen huomannut, että olen vuosien saatossa kerännyt ihan liikaa koiratavaroita ja pikku hiljaa olen myynyt niistä turhia pois. Timi on koira, joka on tyytyväinen hirveän vähään ja tarvikkeetkaan ei tarvitse aina sitä priimaa olla.

Leonardo<3 br="">

Tämän vuoden kesällä haaveilin koiranpennusta ja olin jopa yhteydessä useampaan kasvattajaan. Tällä hetkellä olen kuitenkin hyvin onnellinen siitä, etten mistään sitä pentua ostanutkaan. Ei kai tullut vielä ihan sellaista eteen, jonka olisin juuri sillä sekunnilla halunnut kotiuttaa.

Tiedättekö mitä? Mulla olisi tarkoitus valmistua nyt tulevana jouluna. Jos saan kaikki asiat jotenkin järjestykseen ja hirveän määrän itsenäisiä tehtäviä tehtyä, niin paperit olisi kädessä joulukuussa. En kuitenkaan aio siitä hirveämpää stressiä ottaa, sillä en tiedä yhtään, mitä haluaisin tehdä koulun jälkeen. Tavoitteita on ja uskon, että löydän taas jotain kiinnostavaa. Nykyään vapaa-aikani kuitenkin kuluu aika pitkälle kuntosalilla ja yritän kehittää itseäni sillä puolen.

Koiraharrastus on nyt vain se harrastus ja rakastan yli kaiken sitä, kun joku karvainen otus juoksee sinua ovelle vastaan, kun tulet kotiin. En kuitenkaan enää jaksaisi pissaavaa pentua tai koirakouluja iltaisin. Jokaisella kai meillä on välillä hetkiä, kun elämä tuntuu tyhjältä ja huomaan ainakin itse silloin alkavani selailla pentueita ja tutkia mahdollisuuksia uuteen koiraan. Kun tiedostan sen, että haluaisin koiran vain elämäni täytteeksi, niin tajuan myös sen, ettei siinä olisi silloin mitään järkeä. Kun elämääni tulisikin taas joku muu juttu, niin jäisikö koira sivuun, kun olisin sen ostanut vain täytteeksi?

Tästä tekstistä nyt puuttui se punainen lanka, millä ajatuksella aloin sitä kirjoittamaan. Halusin vain sitä sanoa, että olen muuttunut niin paljon vaikkapa viime vuodesta tai kolmen vuoden takaisesta. Olen tässä vain ja menen eteenpäin, ajatuksethan mulla hyppii kokoajan ja voi olla, että huomenna yhtäkkiä olenkin taas selailemassa pentusivuja.

PS. Timillä leikkauksen jälkeen kaikki hyvin, hirveän vahvat lääkkeet annettu leikkauksen aikana ja tosi väsynyt koira täällä vain. Kirjoittelen myöhemmin lisää.

Huomenna operoidaan!

Huomenna, siis maanantaina, ollaankin aamu syömättä ja puolen päivän aikoihin vien Timin nyt vihdoinkin sinne kastroitavaksi. Onhan se ollut mielessä vaikka kuinka kauan, mutta kun pari viikkoa sitten anaalirauhastulehduksen yhteydessä Timillä oli myös eturauhastulehdus ja -liika kasvua, niin tuli nyt vihdoinkin aika sille päätökselle, että jospa oikeasti tehdään jotain! Vaihtoehtoina oli hormonihoito pistoksena tai tabletteina tai sitten tämä leikkaus, ja kun se on kuitenkin pitkäaikaisempi ratkaisu, niin tehdään se nyt.

Aikaa varatessani olin ihan jesjes koko asiasta, enkä sitä sen kummemmin miettinyt kuin vain sopiessani menoja leikkauksen ympärille. Nyt kun asia kuitenkin lähestyy ja on ihan huomenna edessä, niin kyllä mulla jännittää melkoisesti. Sekä se leikkaus, sen jälkeinen jälkihoito ja tulevaisuuden mahdolliset muutokset. Vaikkakin, myös tuo kissahan leikattiin ihan junnuna ja kaveria olen auttanut myös tyttökissan sterilisaation jälkeen, niin onhan se aina muka jotain uutta. :D

Lääkäri puhui siitä, että kaikki hormonitoimintaan liittyvät tavat ei välttämättä poistu leikkauksen myötä, vaan voivat olla jo opittua tämän ikäisenä, joten olen päättänyt olla odottamatta yhtään mitään. Timi ei kuitenkaan ole mikään vaikea tapaus, vaan ihanan helppo ja rento koira, niin en odota varsinaisesti mitään kamalia muutoksia, vaan toivon, että leikkaus vaan sujuu hyvin ja ongelmat eturauhasen kanssa loppuvat! Jonkun verran koira on nyt laihtunut, joten lähtökohdatkin leikkaukselle ovat tällä hetkellä paremmat kuin vaikkapa vuosi sitten.

Kirjoittelen myöhemmin, kun leikkauksesta on kulunut aikaa, että huomaanko jotain suurempia mahdollisia muutoksia ja miten meillä kaikki menee. Nyt vain tsemppejä huomiselle. :)

Miten sinun koirasi muuttui leikkauksen jälkeen, vai oletko kenties päätynyt hormonihoitoon? Kummankin plussat ja miinukset?

Mitäs meillä syödään nyt?

Lupailin vähän tuolla meidän facebook-sivujen puolella, että kirjoittelisin nyt tästä meidän tämänhetkisestä ruokavaliostamme. Ollaan kylläkin syöty niiiin epäsäännöllisesti sitä sun tätä, mutta kirjoittaahan sitä voi siitäkin. :)

Jos olette yhtään lukeneet aiempia postauksia ruokavaliostamme, niin Timi söi pitkän aikaa pelkkää lampaan jauhelihaa, vihreitä kasviksia ja vitamiinit siihen päälle, sillä niillä koira pysyi oireettomana. Sitten uudemmissa postauksissa kerroinkin, että huomasin, ettei koira niinkään allerginen ole, vaan ikävöi minua ja stressaa ihollaan muutoksiin. Tiibetinspanieli onkin rotuna aika herkkä koira ja voi oireilla vaikka tällä tavoin.

Yhtäkkiä seinä tuli vastaan ja lampaan liha ei kiinnostanut enää yhtään. Koira oli mieluummin vaikka syömättä kuin söi sitä lammasta, ja pian alkoi oksentelu tyhjän vatsan takia. Aloinkin sitten antamaan sille välillä tonnikalaa, välillä lohta, naudan lihaa ja huomasin, että ei niistä mitään ongelmia tulekaan. Tällä hetkellä ruokavalio on siis suurinpiirtein tätä (ja vähän jotain muuta joskus):

-Aamuisin Timi syö lampaan lihaa, joka uppoaa vain ja ainoastaan jäisenä tai kohmeisena. Sitä siis muutama pala ja tässä vaiheessa lähdemme lenkille
-Kun lenkiltä tullaan takaisin, niin koira saa "palkaksi" muutaman Maukas -sarjan Oiva-/Vieno-lihapullan.
-Iltapäivällä/alkuillasta sitten koira saa vielä broilerinkaulan, lampaan lihaa tai noita samoja täysravintolihapullia.

Joskus turvotan kuivattua naudanlihaa veteen ja jotkut päivät syödään myös nappulaa, esim. Purenatural -sarjan Sensitive nappuloita. Tällä ruokavaliolla ollaan nyt menty pari kuukautta ja turkki on hyvässä kunnossa ja vatsa toimii hyvin. Suurempia rapsutteluitakaan ei ole ollut! Viime viikolla tosin käytiin taas eläinlääkärissä tyhjennyttämässä anaalirauhaset ja sitä varten on antibioottikuuri päällä tällä hetkellä. Toivotaan, että päästäis taas jonkun aikaa eteenpäin ilman jatkuvia antibioottien syömisiä!

PS. Ensi viikon alussa Timillä ois vihdoinkin edessä kastrointi, siitä postausta siis myöhemmin. :)

Sanatulva.

Kyllähän tälle vuodelle 2016 oli taas suunnitteilla kaikenlaista! Kuinka monta kertaa oltiin menossa mätsäreihin, muttei mentykään? Tai piti mennä Karva-kaveri -keikoille, mutta loppujen lopuksi ei ollutkaan aikaa tai jaksamista.

Olenko muistanut sanoa, että löysin kameran laturin? Joo, löysin sen. En kuitenkaan ole ottanut kovinkaan montaa kuvaa koirasta enkä sen suuremmin kissastakaan. Siellä se on ollut kaapin hyllyllä. :-D En voi siis enää edes sanoa, että laturi olisi hukassa ja siksi tulisi kuvattomia postauksia! Jossain vaiheessa voitaisiin tehdä vaikka kurkistus puhelimen galleriaan, siellä niitä kuvia enemmänkin on. Jos myös käytätte instagramia, niin laittakaa @timithetibbie seuraukseen. :)

No mutta, allekirjoittaneen kesä on sujunut töissä. Sain sattumalta (!!) aika monen hakijan joukosta työpaikan Mustista ja Mirristä, vau. Duuni on ollut ihan mahtavaa, vaikka alkuun 8 tunnin päivät seisomatyössä veivätkin veronsa! Olen taas joutunut priorisoimaan paljon asioiden merkitystä, että jaksaisin esimerkiksi harrastaakin jotain töiden ulkopuolella ja nähdä joskus tärkeitä ihmisiäkin. Niin ja nukkua! Ei olla siis kesän aikana käyty ilahduttamassa vanhuksiakaan tai muita meidän seuraamme kaipaavia, koska en ole vain yksinkertaisesti jaksanut lähteä. Toivotaan että nyt loppuvuodesta saisin itseäni aktivoitua liikkeelle. :)

Jossain vaiheessa kesää olin hirveän, hirveässä koirakuumeessa, mutta se on nyt taas laantumassa. Kyllähän se on rankkaa kun näkee töissä kokoajan onnellisia pennunostajia/-omistajia ja pahimmassa (parhaimmassa) tapauksessa vielä ne riiviöt on liikkeessä mukana! Eipä sillä, jos vuorokaudessani olisi 50 tuntia, niin ehkä se koira olisi sitten ajankohtainen.

Paljon olen miettinyt sitä, että miten olinkin aiemmin niin niin koiraihminen henkeen ja vereen. Nyt kun elämässäni on ollut kissoja ja täällä tämä yksi uljas seikkailee Timin kaverina, niin mietin, että miten mahtavia ja toisaalta helppojakin kavereita nuo kissat ovat. :) Kun Leonardo oli mulla kaupunkiyksiössäkin, niin hyvin se siellä pärjäsi! Muusta ei ollut huolta kuin kangassohvasta, joka meinasi olla kynsien kohteena. Jatkossakin siis elämässäni tulee varmasti kissoja olemaan.

Timi voi pääasiassa hyvin. Välillä se kutisee, välillä ei. Välillä on syönyt ja joskus on syömättä, mutta paino ei ole laskenut mitenkään huomattavasti ja energiaa riittää ulkona puuhailuun. Parhaiten sille tuntuu kaikki lihat maistuvan jäisenä tai puolijäisenä, joka on aika mielenkiintoista. Hetkellisesti se alkoi oksennella kanansiivistä ja -kauloista, liekö sitten veti ne kaikki niin vauhdilla alas. Tällaiset pienemmät luut ovatkin nyt olleet pannassa.

Kissasta vielä, vaikken tiedä kuinka montaa se kiinnostaa! Sekin on ollut mulla pääasiassa raakaruualla, mutta nappulaakin kyllä menee mukana. Olisiko siis 50/50 -tyyli, jos johonkin pitää luokitella. Todella hyvä yksilö syömään ja olemaan, kunnon sylivauva ja itkeskelee jos ei saa huomiota. On kuitenkin hyvin leimautunut vain omaan perheeseensä ja harvoja vieraita käy edes moikkaamassa.

Sellaista sanatulvaa ja ajatuksenvirtaa. Meille on postaustoiveitakin tullut, joita yritän toteuttaa aina jatkossa kun on virtaa kirjoitella. :) Ensi viikolla palaan taas myös opintojen pariin ja satunnaisesti jatkan M&M:ssä töissä.

Mahtavaa syksyn alkua, pidetään lippu korkealla vesisateesta huolimatta!

Kevään kuulumisia.

Onneksi en muistaakseni viime postauksen lopussa luvannut mitään tulevasta, sillä olisihan se taas jäänyt toteutumatta. Mutta täällä ollaan, kaikki kunnossa, kaikki siis hyvin.

Alkuvuoden muutamia päällimmäisiä asioita:
-muutin omilleni vuokra-asuntoon ja onhan tää niin jännää!
-Timillä oli taas anaalirauhaset täynnä ja takapuoli tulehtunut, ja jouduttiin käymään eläinlääkärissä
-ollaan käyty jonkun verran karvakaverihommissa, muttei ihan niin paljon kuin haluaisin

Sitten vielä tällainen pikkutyyppi saapui Timille kaveriksi:

Leo on siis viime vuoden elokuussa syntynyt maatiaiskolli, joka saapui jo viime vuoden lopulla poikakaverilleni toisen kissan kaveriksi. Aiempi kissa on kuitenkin leikkaamaton naaras ja tämän vuoden alussa huomasin, että siihen asti Leonaksi kutsuttu kissanpentu olikin kollipentu. Aika nopeasti aloin eläinlääkärille soittelemaan, jotta saatiin leikkausaika ja koska leikkaus ei sujunut ihan ilman ongelmia, niin hoitoajaksi se tuli vanhempieni luo hoitoon, jossa silloin vielä asustin. Isäni totutti Timin ja Leonardon toisiinsa ja näimpä kissa jäi sitten vanhemmilleni, missä Timikin vielä asustaa. Nämä kaksi ovat melkoiset Timon ja Pumba, koko ajan menossa ja touhuamassa jotain. Timikin on saanut kissasta kyllä paljon seuraa, joka on minusta ihan mahtava juttu. :)

Tästä eteenpäin siis näissä harvoissa blogipostauksissa voi esiintyä tämä toinenkin karvainen otus! Nyt kevään aikana on paljon mätsäreitä tulossa ja yritetään ehtiä niihin Timin kanssa. Palataan siis toivottavasti pian asiaan mätsäripostausten kanssa.

Toteutuiko vuoden 2015 tavoitteet?

Huh, en meinannut ees muistaa, että olin luvannut viime vuodelle jotain! No sellainen postaus kuitenkin löytyi ja päätin nyt katsoa läpi, että toteutuiko ne tavoitteet vai ei. :-D Missään vaiheessa vuotta en oo tähän postaukseen palannut, että olisin voinut muistella mitä piti tehdä.. Noo, joo.

1. Enemmän koiratapaamisia.
- Miksi tää on meidän ikuisuusongelma?! En vaan ikinä saa järkättyä mitään. :-D Pari järkättyä tapaamista oli, muut satunnaisia törmäyksiä.

2. Toivottavasti ehdittäisiin tavata myös muita Jatibin D-pentuja.
- Eipä tavattu kertaakaan..

3. Saataiskohan me se kastrointi tehtyä myös?
- No ei sitäkään saatu vielä, mutta tämän vuoden aikana se on todennäköisesti tulossa, koska Timi reagoi narttukoirien hajuun vielä voimakkaammin kuin aiemmin.

4. Ja mätsäreissä kierrettyä.
- Käytiinköhän yhen kerran? Vai oonko nähnyt unta? :D


5. Toivottavasti tämänhetkinen ruokavalio toimii ja saadaan mielenrauha iho-ongelmien kanssa.
- No kyllä! Se rauha löytyi loppuvuodesta, onneksi :) Nyt mennään vähän sellaisella sekaraakaruualla, eli ei enää pelkkää lammasta.

6. Liikutaan enemmän ja myös vapaana metsässä tai jossain aidatulla alueella.
- Liikuttiin kyllä, muttei niin hirveästi vapaana. Hohhoijaa. Syksyllä käytiin ihan mahtis reissu laavuilemassa, Timi tykkäs kyllä! Neljä tuntia käveltiin ja aika tyytyväinen koira oli sen jälkeen :-D

7. Käydään Timin kanssa vaeltamassa vähintään joku viikonloppureissu.
- Noup. No jospa tänä vuonna.. :D

8. Timin kanssa pyritään aloittamaan kaverikoira-/karvakaveritoiminta.
- Jes! Joku näistä toteutui! :D Eli karvakaverointi aloitettiin ja on ollut kyllä yksi parhaista päätöksistä liittyä mukaan!

9. Käydään koirauimalassakin, kun se on ollu monta vuotta tavoitteena.
- Eipä tääkään toteutunut, vaikka melkeen kerran jo varasin ajan.

10. Omistaja aikoo myös kuvata enemmän ja kirjoitella blogiin, vaikka mitään huipputahtia en lupaakaan.
- No kirjoittaminenhan loppui kuin seinään kesällä, joten ei tämäkään suuremmin toteutunut.

+ Toiveissa olisi myös käydä se kasvattajan peruskurssi, jos sellainen sattuu sopivaan saumaan.
- Tännekin olin jo ilmoittautumassa, kunnes vaihdoin mieltäni.

No huhhuh, miten epäonnistunut meidän vuosi on ollut jos katsoo tätä listaa ja sen toteutumista! Vaikkei kaikki jutut toteutunutkaan eikä tehty "paljon mitään", niin oon aika onnellinen jo pelkästään siitä että Timi on Karvakaverina ja ruokaongelmat on ainakin hetkellisesti ratkenneet. Kirjoittelen myöhemmin taas tavoitteita vuodelle 2016, niin voidaan vuoden päästä taivastella onko ne toteutuneet, haha.

Kun meillä ei enää rapsutellakaan.

Tiedättekö mikä on samaan aikaan aika helpottavaa, mutta surullista tajuttavaa.

Se, että koira, jonka kanssa on kamppailtu ruokaongelmien takia, rampattu lääkäreissä, jota on syötetty yli vuoden ajan vain lampaan lihalla ja epäilty eri allergioita ja atopiaa, onkin vain stressaantunut ja ikävöi omistajaansa.

No niin, siinähän se tulikin sanottua. Kuten pidempään blogia lukeneet tietääkin, olen reilun 1,5 vuotta asunut kouluni asuntolassa ja Timi on asustellut vanhempieni kanssa noin 20 minuutin ajomatkan päässä minun olinpaikastani. Yleensä olen käynyt viikonloppuisin kotona, joskus myös viikolla. Viime elokuussa sain ajokortinkin ja nyt kulkeminen on ollut helpompaa, kun on autokin käytössä. Tämä varsinainen ruokailujen tutkiminen alkoi syksyllä, kun isäni ilmoitti, että Timi ei suostu syömään enää mitään. Kyllästyminen lampaanlihaan oli tullut tai juoksut jollain narttukoiralla siinä lähistöllä veivät nuorelta mieheltä ruokailuhalut.

Ensin muutaman päivän tilannetta seurattuani sanoin, että kokeile laittaa ruokaan vähän lohta - ehkä se maistuisi sitten paremmin. Se toimikin pari päivää. Sitten isäni oli huomannut, että Timihän tykkää tonnikalasta tosi paljon. Hän on siis ostanut jotain kissoille(?) tarkoitettua tonnikalaa, jossa suolaa ei ole niin mahdottomasti mutta ravintosisältö ihan ok ja antanut sitä välillä lampaan sekaan. Seurasin tilannetta kokoajan korvat höröllä - milloin alkaa ripulointi ja rapsuttelu? Mutta sitä ei tullutkaan. Aloin myös viettää enemmän aikaa kotikotona, aina menojen salliessa ja rapsuttelu loppui melkeinpä kuin seinään.

Nyt tällaista sekaruokintalinjaa on jatkettu muutaman kuukauden ajan, eikä Timillä ole ollut mitään ongelmia. Edelleenkin se on välillä syömättä ja ruokamäärät on välillä huolestuttavan pieniä. Se on syönyt nyt lammasta, kasviksia, tonnikalaa, lohta, naudanlihaa.. Välillä kananmunan keltuaisia. Ja kaikki on mennyt alas eikä suuria seurauksia ole ollut. Tähän tilanteeseen voi kyllä vaikuttaa sekin, että nyt on ollut kylmiä ja kuivia ilmoja, toisin kuin kesä oli aika kosteahko ja siksipä sekin voi vähän kutinoita aiheuttaa. Mutta se on selvää, että allergiaa ei ollut. En tiedä, onko minua ollut ikävä - on varmaankin. Seuraillaan tulevaa kesää kohti mennessä, miten tilanne muuttuu vai muuttuuko mitenkään.

PS. Jos kiinnostaa lukea edellisiä ruokintapostauksia, niin niitä löytyy aikamoinen määrä tuolta raakaruoka, terveys ja ruokailu -linkkien alta.

PPS. Kamerani laturi on vihdoinkin löytynyt!! Kunhan vaan löydetään vielä se piuha, jolla kuvat saa koneelle, niin pian alkaa niitä uusia kuviakin näkyä eikä vaan näitä vanhoja. Vihdoin.

Uusi vuosi alkaa postauksella!

Ollaan saatu blogille kaksi Liebster-haastetta, mutta aina on tuntunut olevan niin kiire etten muka oo ehtinyt keskittymään sen vertaa blogin kirjoittamiseen :-D Tässäpä nyt kuitenkin vastauksia kysymyksiin!

Kiitos Partojen pakinat ja Koiratädin ihmemaa -blogit!

Ensin Nathalien kysymykset:

1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?
Pitäiskö tähän vastata lyhyesti ja ytimekkäästi? No, alkanut joululoma, se että meillä on kunnolla lunta, vatsa täynnä hyvää ruokaa ja melkein jo koko perhe koolla, isosisko tulee vielä huomenna. :-)

2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Käyn kuntosalilla, lenkillä, tapaan kavereita, käyn kaupungilla. Siinä kai ne pääasialliset tekemiset.

3. Onko koirahistoriassasi jokin tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Toivoisin että meitä ois täällä kolme, eli Luigikin ois vielä osa meidän perhettä.

4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
Nykyään en kyllä seuraa hirveästi julkisuutta enkä jaksa keskittyä seuraamaan ketään erityisesti. Urheilijoita seurailen jonkun verran. :-)

5. Onko jokin koiristasi ollut ns. elämäsi koira, miksi?
Eiköhän se Timi ole nyt ja tule olemaankin, kun on kuitenkin ensimmäinen oma koira!

6. Uskotko yliluonnolliseen?
En.

7. Mistä esineestä et voisi luopua?
 No varmaan oon niin puhelinriippuvainen, että siitä en vois :-D enkä kattilasta tai paistinpannusta, että saan aina ruokaa!

8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
"May your lives be as spectacular as your asses"

9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta?
Afgaaninvinttikoira ois ihan mahtava, mutta en jaksais ikinä pitää sitä turkkia kunnossa :-D

10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?
Opettaja ja kampaaja! Ainakaan kampaajaa musta ei varmaan tule, mutta ensimmäisestä en osaa vielä sanoa.

11. Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia?
Oikeesti aika montakin. Jos osaisin olla huolellisempi enkä sotkis/hajoittais asioita kokoajan, niin se ois aika siistiä. :D

Sitten Liinan kysymykset:

1. Milloin olit viimeksi ylpeä itsestäsi? Miksi?
 Menin tänään heti aamusta salille, enkä jättänyt sitä ihan yöhön niinku yleensä :D

2. Jos saisit valita yhden paikan, johon matkustaisit kahdeksi viikoksi, mikä se olisi?
Oi, niitä ois vaikka kuinka paljon! Nyt voisin lähteä vaikka Islantiin, ois varmaan vielä kylmempi siellä. :-D

3. Kerro yksi hyvä ja yksi huono muisto kesältä 2015?
Hyviä muistoja on paljon! Ostin maastopyörän ja poljeskelin pyörää enemmän kuin ikinä. Kävin Oulussa poikakaverin kanssa päiväreissun. Sain ajokortin. Huonoja muistoja on sitten kaikki riitaa aiheuttaneet kommellukset kavereiden kans.

4. Onko lemmikkien pitäminen eettisesti oikein?
Voi ei. Tätä kysymystä oon pitkään pohtinut ja ehkä voisin sanoa tähän, että ei ole. Mutta toisaalta, nykypäivänä kaikki on niin jalostettua ja ihmisen omien mielihalujen mukaan kehiteltyä, niin eihän nää jalostuksen tulokset välttämättä siellä ulkona enää pärjäisi. Silloin mun mielestä jutut menee yli, jos sitä koiraa/kissaa/marsua, mitä tahansa, pidetään ihan oikeasti vaikka kokoajan häkissä, ilman virikkeitä jolloin se ei pääse ollenkaan toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään. Tai jos se eläin on lapsen korvike, jota sitten puetaan ja pidetään "hyvänä", mutta oikeasti tehdäänkin hallaa sille eläimelle, koska kyllähän vaikka se koira tarvitsee muuta enemmän kuin hupparin ja kynsien lakkausta, niin kuin esim. ulkomailla koirille tehdään.

5. Saat muuttaa yhden asian maailmassa. Mikä se olisi?
Eriarvoisuudesta voitais oikeasti siirtyä tasa-arvoisuuteen :-D Ainahan sitä puhutaan, että tasa-arvo ja tasa-arvo, mutta toteutuuko se?

6. Mitä ominaisuuksia yhdistät hyvään ystävään?
Voit luottaa siihen missä vaan tilanteessa. Teillä on samanlaiset käsitykset siitä, millä tavalla kavereille puhutaan ja mistä asioista kavereille voi sanoa. Mie esimerkiksi voin ihan huoletta sanoa minun kavereita idiooteiksi tai muiksi vastaaviksi ja tiiän että ne voi sanoa ihan saman, enkä mie siitä suutu. :-D Me voidaan siis vitsailla ja kettuilla toisillemme huoletta. Parhaille ystäville voit sanoa, jos et jaksa niitä tai tehdyt suunnitelmat tuntuu liian rankoilta. Välillä pitää tottakai joustaa, mutta mitään asioita ei tarvi tehä vasten tahtoaan. Siinä ainaki muutamia juttuja, millaisia omista ystävyyssuhteista tulee mieleen. :-) Niin ja se vielä, että mun kaverisuhteet on sellaisia, että vaikka nähtäis tai soiteltais puolen vuoden välein, niin me jatketaan juttuja siitä mihin ne viimeksi jäi, haha.

7. Millaisia suunnitelmia sinulla on seuraavan vuoden ajalle?
Oivoivoi. Mie opiskelen, käyn töissä. Tammikuussa aloitan treenit personal trainerin kans, niin toivon että kehitystä tulisi kokoajan. Meillä on pari työharjoittelua koulussa, niin pääsen varmasti kokemaan hienoja uusia juttuja. Otan tatuoinnin, ehkä jonkun lävistyksen. Timin kanssa käydään karvakaverijutuissa. Oon myös ajatellut, että Timi kastroidaan nyt alkuvuodesta 2016.

8. Mikä on viimeisin kuva kännykässäsi?
Hitsi kun en saa sitä tähän liitettyä. Mutta se on kai joku screenshot jostain tatuoinnista :-D

9. Voisitko kuvitella majoittavasi kotiisi pakolaisperheen?
Joo, jos en asuisi asuntolassa. Tänne mun vanhempien luo voitaisiin ottaa, ja mun vanhemmat miettikin sitä tässä syksyllä, kun turvapaikanhakijoille haettiin perheitä ja paikkoja. Täällä pohjoisessa tuo "kotimajoitus" ei mun mielestä kuitenkaan oo niin yleistä. Jos jollain on hätä, niin miksi mie en sitä auttaisi?

10. Ketä tai mitä ihailet eniten?
Ihailen määrätietoisia ihmisiä, jotka on jo löytäneet jonkun intohimonsa ja kertoo siitä silmät loistaen, ylpeänä siitä mitä ne haluaa. Parempaa tottakai, jos he vielä tekevät kaikkensa sen haaveen saavuttamisen eteen. Parasta ikinä.

11. Mitä teet vapaa-ajallasi?
Mun päivät menee yleensä koulussa, josta meen töihin. Sen jälkeen meen salille, syömään ja nukkumaan. Jos mulla ei oo töitä, näen kavereita, käyn kirjastossa, kuntosalilla, ulkoilemassa. Parhaina päivinä meillä on aikaa karvakaveroida tai käydä koirapuistossa. Luen myös blogeja aika paljon.

NYT HEI IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE! Toivottavasti joku jaksoi nämäkin vastaukset lueskella :-)

Loppuloman suunnitelmia.

Mulla on lomaa tässä jäljellä enää parisen viikkoa, kun elokuun alusta aloitan työt ja samaisen kuun puoli välissä alkaa myös koulussa toinen vuosi opiskeluita. Kesällä ollaan Timin kanssa lähinnä rentoiltu, mutta onneksemme päästy myös Karva-Kaveroimaan ihan mukavasti. :-) Viime postauksessa kerroin myös Levin reissustamme, joka oli varmasti yksi mieleenpainuvimpia koirakokemuksia, kun kierrellään Timin kanssa niin vähän missään.

Loppulomalle ja blogille olisi suunnitelmissa vieläkin näitä karvakaverivierailuja, joista tulen jonkun verran aina kertomaan tai ainakin mainitsemaan ja lisäksi toivon, että ehdittäisiin koirapuistoilemaan ja joku päivän retki käymään myös. Sopivia retkipaikkoja ollaan etsittykin ja tarkoitus olisi heti ensi viikolla mennä käymään jossain, jos vaan säät sallii!

Blogin puolelle on tulossa seuraavanlaisia postauksia:

- Tärkeimmät ja turhimmat varusteemme

- Miksi tehdä eläinavusteista vapaaehtoistyötä?

- Kysymyspostaus

Pysykää kuulolla. :-)

Millainen oli Sokos Hotel Levi?

Mullahan on ihan kokonaan unohtunut se postaus Sokos Hotel Levistä, josta mun piti jo aiemmin kirjoitella. Käytiin siellä siis kesäkuun alussa Timin ja mun vanhempieni kanssa. Kesäkuu varsinkin on tosi hiljainen kuukausi siellä ja Levin keskustassa taisi olla yksi tai kaksi liikettä auki! Kulutettiin siis päivät maaten ja syöden ja Timin kanssa ulkoillen. Johan koira oli ihmeissään, kun pääsi moneen kertaan päivässä lenkille, vaikka yleensä tulee lenkkeiltyä vain se 2 x päivässä.

Heti saavuttuamme hotellille Timi huomioitiin hienosti ja se sai mukaansa ylläripussin, joka sisälsi herkkuja ja kakkapusseja. Allergioiden takia pystyimme Timille antamaan vain lammastikun ja muut herkut olen lahjoittanut kaverini labbikselle.

Timi tottui yllättävän helposti hotelliasumiseen! Hississä kulkeminen oli ihan helppo juttu ja koska sesonkia ei ollut, niin itse hotellikin oli aika hiljainen paikka. Oli yllättävää, jos lenkillä tuli joku muu ihminen tai varsinkin koira vastaan!

Hotellihuoneessa oli pieni baarikaappi, johon saimme raakaruuat tungettua ja nekin maistuivat ihan hyvin Timille, vaikka alussa se olikin vähän jännittynyt. Molemmat yöt tuli nukuttua hyvin, vaikka pelkäsinkin levottomuutta. Pyysimme myös ettei huoneessamme tehtäisi välisiivousta, niin Timi sai olla kokoajan ihan rauhassa ja mitään ongelmia ei syntynyt.

Sen verran positiivinen kokemus jäi hotelliasumisesta, että uutta matkaa toivotaan pian!

^Näissä maisemissa saimme lenkkeillä lauantaiaamuna.

Onni on koira, josta on iloa myös muille

Tänään käytiin pitkästä aikaa taas Karva-Kaveroimassa Timin kans. Mentiin heti aamulla Validia-talolle, joka on täällä Rovaniemellä erityistä tukea tarvitsevia varten oleva hoitolaitos. Oltiin tuolla ensimmäistä kertaa, mutta oli kyllä ihan mahtava vierailupaikka. :-) Meidän kanssa vierailulla oli 105-kiloinen mastiffi Jätkä, jonka tapaaminen sujui Timiltä myös hyvin.

Vierailun lisäksi tänään on ollut ohjelmassa käynti mummolassa ja minun tädin luona. Onnekseni voin sanoa, että Timppa osasi käyttäytyä tosi hyvin. Vähän nämä ötökät ja kostea ilma verottaa sen jaksamista, mutta toisaalta jos helteisiin vertaa niin kaipa tämä on parempi!

Ensi viikolla mennään taas käymään karvakaverihommissa yhdessä vanhustentalossa. Timi on siellä käynyt kerran aiemminkin, niin toivotaan että meillä sujuisi hyvin! Mahtavaa, että ollaan nyt päästy vähän aktiivisemmin aloittamaan tämä homma, kun jokainen käynti on Timillekin niin hyvää harjoitusta. Samatenhan se on myös tosi väsyttävää aivotyötä, vaikkei siellä tarvikaan kuin istua rapsuteltavana!

PS. Mulla on nuo oranssit työliivit, ja Timikin sai tänään vihdoinkin omat liivinsä, niin oli pakko ostaa Berralta tuollainen oranssisävyinen hihna (vaikka onkin treeneihin tarkoitettu).

Kesä, eikä mitään tekemistä, kaupunki nöyränä sylissä

En muista, missä vaiheessa jopa Bloggerin avaamisesta tuli ihan ylitsepääsemätöntä! Ei enää kiinnosta osallistua arvontoihin ja muiden ihmisten bloggaukset jää kommentoimatta. Täällä kuitenkin ollaan. :-)

Juuri laitoin tänään ilmottautumiset 23.8. olevaan ryhmikseen! Heti maksamisen jälkeen iski paniikki, kun muistin ettei olla Timin kanssa harjoiteltu mitään näyttelyihin liittyvää varmaankaan viimeiseen vuoteen ja samalla muistin kaiken sen näyttelyaamujen panikoinnin, heh. Viime viikonloppuna kävin pyörähtämässä Juhannusnäyttelyssä kaverini avustajana ja samalla kotiutin Timille taas yhden hihnan.

Jokunen aika sitten kävimme Karvakaverihommissa yhdessä vanhainkodissa. 45 minuutin vierailu oli koiralle taas väsyttävä kokemus, mutta tosi hyvää aktivointia muuten niin tavalliseen arkeen. Ihanaa oli nähdä taas miten paljon vanhukset nauttivat koiran rapsuttelusta. Timi oli vähän stressaantunut uusista tiloista ja ihmisistä ja alku menikin vinkuessa.

Sitä aiemmin lupaamaani arvostelua Sokos Hotel Levistä on tulossa, kunhan saan usb-piuhan ja sen avulla kamerasta kuvat koneelle! Reissua varten lainasin kaverini kameran laturia, niin sain ihan hyviäkin kuvia Timpasta.

Jo perinteeksikin muodostunut; hengissä ollaan -postaus.

Kirjoitin tähän yhden kappaleen verran siitä, miten kiire mulla on ollut ja miten se kameran laturi on edelleen hukassa. Uusi maksaisi 80 €, mutta mieluummin vaikka jatkan etsintöjä kuin pistän yhtäkkiä tuollaisen summan siihen laturiin. Lisäksi kirjoitin siitä, että nyt kun ensimmäinen lukuvuosi ammattiopistossa on ohi, niin olisi enemmän aikaa panostaa blogiin ja plaaplaaplaa. Tällaista perusselittelyä, jonka sitten deletoin ja nyt kirjoitan oikeasti sen mitä päässä liikkuu.

Onko mulla intoa päivitellä tätä blogia? Pari lukijaa on kadonnut, mutta edelleenkin olen ylpeä tästä määrästä ihmisiä jotka meitä jaksavat seurata. Katselukertojakin on kertynyt yli 30000, josta olisin aiemmin kirjoittanut jopa kokonaisen postauksen, jos olisin sen huomannut. Meillä on nyt Timin kanssa mennyt pari mätsäriä ohi, joihin oli tarkoitus mennä. 14.6. on kuitenkin edessä vielä yhdet, jonne mennään, jos säät vaan sallii. :-)

Karvakaveritoimintaa ei olla hirveästi päästy vielä aloittamaan, kun vierailut ovat olleet arkipäivisin siihen aikaan, että minä olin töissä. Nyt on ensi viikolle kuitenkin sovittu yksi vierailu ja lisäksi kesäkuun lopussa käydään työskentelemässä. Niistäpä postausta tulossa siis myös!

Mitäköhän muuta meidän kesä tuo tullessaan? Tällä hetkellä ollaan Levillä, jossa vietetään viikonloppu Sokos Hotellissa. Timi on tietenkin mukana ja tässä muutaman tunnin pyörimisen jälkeen se rauhoittui. Ajattelin hotellista kirjoitella ihan erillisen postauksenkin ajatellen koirallista ihmistä ja itse koiraa, ehkä tästä Levin ympäristöstä myös, jos saan aikaiseksi.

Haaveissa olisi kesän aikana myös päiväreissu jonnekin vaeltamaan sekä saunareissu saunalautalla, samanlainen millaisen viime kesänä teimme.

Siispä tulevia postauksia on ainakin

-mätsäripostaus 14.6.

-pari postausta karvakaverivierailuista

-arvio Sokos Hotel Levistä

Postaustoiveita saa toki myös ehdottaa!

Edelleenkin jatketaan tällä stressittömällä linjalla blogin suhteen. :-) Mulla jopa olisi kuvia Timistä, kunhan löydän sen piuhan jolla niitä koneeseen laitetaan. :D Oon aika huoleton ja hukkaan kaikki tavarani, joka kostautuu tällaisissa tilanteissa. Koittakaa kestää!

No nyt saa onnitella!

Lauantaina päästiin vihdoinkin testaamaan olisiko meidän Timistä Karva-Kaveriksi. Mulla oli tarkoituksena että ehtisin lenkkeilyttää Timiä ennen testiä ja plaaplaa saada sen ihan väsyneeksi, jottei se jaksaisi hösöttää, niin kuin sillä yleensä on tapana. Onnekseni voin sanoa, että vaikkemme ehtineetkään kuin kävellä 15 minuutin matkan testipaikalle, niin sekin oli ihan riittävää. Testi sujui todella hyvin alusta alkaen, koira kuunteli ja suoritti pyydetyt jutut. Aika paljolti testissä toki vain katsotaan yleistä käyttäytymistä eikä mitään sirkustemppuja tarvitse tehdä. Noin 20 minuutin testauksen jälkeen saimme onnittelut ja Karva-Kaveri -tittelin meidän Timillekin! :-)

Testin jälkeen pääsimme vielä ihan tositilanteeseen eli ensimmäiselle työkeikalle. Kävimme vierailulla yhden vanhustenhoitolaitoksen osastolla ja voi että miten onnellinen olin nähdessäni, miten hyvin tuo Timi oikeasti käyttäytyy. Ei mitään ongelmia, muuta kuin osaston kuumuus ja vanhukset olivat niin onnellisia koiran vierailusta. Tosi hienoa päästä nyt vihdoinkin aloittamaan toiminta kunnolla, varmastikin tänne blogin puolelle tulee postauksia vierailukäynneistä.

Molemmat kuvat ottanut Rovaniemen alueen toiminnan koordinaattori Mira Niittylahti.

Jos nyt vaan pysyttäis siinä ruokavaliossa.

Pitkin kevättä oon antanut meidän vanhempien antaa Timille viilikupin jämät, eli pohjalle jäävät viilitipat. Sehän ei mitään hyvää aiheuttanut, kun muutamassa viikossa alkoi taas rapsutukset ja järsimiset. Kun tajusin syyn, niin kirosin itseäni - aina kun löytyy hyvä ruokavalio, niin jollainhan sen saa pilattua. No, ei siinä mitään, viilit pois ruokavaliosta joo, mutta kun perjantaina ajoimme eläinlääkärille iho-ongelmien kanssa, niin johan se vähän ottaa päähän.

Keskiviikkona mun veli siis laittoi viestiä, että Timi "järsii p*rsettään", tarkemmin ottaen häntäänsä. En päässyt koiraa itse tutkimaan, mutta varasin perjantaiaamulle ajan Univettiin. Ensimmäisenä siellä tutkittiin anaalirauhaset, jotka olivat ihan täynnä, varsinkin oikea oli varsin tukkeutunut. Onneksi kumpikaan rauhasista ei ollut tulehtunut, vaan ne saatiin hienosti tyhjennettyä sen suurempia ongelmia. Se varsinainen ongelma olikin hännän tyvi, joka oli aivan verillä. Joko viilin syönnistä aiheutuneiden ihokutinoiden tai täynnä olleiden anaalirauhasten takia Timi oli päättänyt järsiä hännän tyvensä. Siinä oli parin sentin avohaava, jonka ympäriltä jouduttiin trimmaamaan karvat pois ja samalla ympäristöstä löytyi muutama pienempi haava.

Onneksemme saimme nyt kipulääkkeet ja ihovoidetta, tietenkin haavaa myös puhdistetaan pari kertaa päivässä. Olen yllättynyt että vasta nyt meidän täytyi mennä tyhjennyttämään anaalirauhasia, koska niiden täyttyminen on tipsuilla varsin yleistä! Akuutimpi asia on verillä oleva iho, joten toivotaan että se alkaa paranemaan pian. Jos se ei ole maanantaiaamuun mennessä kummentunut, niin maanantaina käymme näyttämässä sitä uudelleen ja silloin mahdollisesti aloitetaan antibiootit. Toivotaan että nyt alkaisi helpottamaan, kun Timi on aika masentunut kivuissaan, kauluri päässä.

Ja mikä omistajalla harmittaa myös, on se, että huomenna olisi ollut match show ja ensi viikon sunnuntaina myös. Ensi viikkoinen on ehkä mahdollinen, mutta huominen jää ainakin välistä. No, tuleehan niitä kisailuja.

PS. Katsoin, että viimeisin terveys-aiheinen postaus on kirjoitettu _lokakuussa_ !! Meillä on siis pitkään mennyt todella hyvin. Toivotaan, että seuraava ellikäynti on vasta rokotuskäynti elokuussa. :-)